49 LUKU. 49

₁Kuulkaa minua, te merensaaret,

ja tarkatkaa, kaukaiset kansat.

Herra on minut kutsunut

hamasta äidinkohdusta saakka,

hamasta äitini helmasta

minun nimeni maininnut.

₂Hän teki minun suuni

terävän miekan kaltaiseksi,

kätki minut kätensä varjoon;

hän teki minut hiotuksi nuoleksi,

talletti minut viineensä.

₃Ja hän sanoi minulle: "Sinä olet minun palvelijani,

sinä Israel, jossa minä osoitan kirkkauteni".

₄Mutta minä sanoin:

"Hukkaan minä olen itseäni vaivannut,

kuluttanut voimani turhaan ja tyhjään;

kuitenkin on minun oikeuteni Herran huomassa,

minun palkkani on Jumalan tykönä".

₅Ja nyt sanoo Herra,

joka on minut palvelijakseen valmistanut

hamasta äitini kohdusta,

palauttamaan Jaakobin hänen tykönsä,

niin että Israel koottaisiin hänen omaksensa —

ja minä olen kallis Herran silmissä,

minun Jumalani on tullut minun voimakseni —

₆hän sanoo: Liian vähäistä on sinulle,

joka olet minun palvelijani,

kohottaa ennalleen Jaakobin sukukunnat

ja tuoda takaisin Israelin säilyneet:

minä panen sinut pakanain valkeudeksi,

että minulta tulisi pelastus maan ääriin asti.

₇Näin sanoo Herra, Israelin lunastaja,

hänen Pyhänsä,

syvästi halveksitulle, kansan inhoamalle,

valtiaitten orjalle:

Kuninkaat näkevät sen ja nousevat seisomaan,

ruhtinaat näkevät ja kumartuvat maahan

Herran tähden, joka on uskollinen,

Israelin Pyhän tähden, joka on sinut valinnut.

₈Näin sanoo Herra:

Otollisella ajalla minä olen sinua kuullut

ja pelastuksen päivänä sinua auttanut;

minä olen valmistanut sinut

ja pannut sinut kansoille liitoksi,

kohottamaan ennalleen maan,

jakamaan hävitetyt perintöosat,

₉sanomaan vangituille: "Käykää ulos!"

ja pimeässä oleville: "Tulkaa esiin!"

Teiden varsilta he löytävät laitumen,

kaikki kalliokukkulat ovat heillä laidunpaikkoina.

₁₀Ei heidän tule nälkä eikä jano,

ei hietikon helle eikä aurinko satu heihin,

sillä heidän armahtajansa johdattaa heitä

ja vie heidät vesilähteille.

₁₁Minä teen kaikki vuoreni teiksi,

ja minun valtatieni kulkevat korkealla.

₁₂Katso heitä, he tulevat kaukaa!

Katso, nuo pohjoisesta, nuo lännestä,

nuo Siinimin maalta!

₁₃Riemuitkaa, te taivaat,

iloitse, sinä maa,

puhjetkaa riemuun, te vuoret,

sillä Herra lohduttaa kansaansa

ja armahtaa kurjiansa.

₁₄Mutta Siion sanoo:

"Herra on minut hyljännyt,

Herra on minut unhottanut".

₁₅Unhottaako vaimo rintalapsensa,

niin ettei hän armahda kohtunsa poikaa?

Ja vaikka he unhottaisivatkin,

minä en sinua unhota.

₁₆Katso, kätteni hipiään olen minä sinut piirtänyt,

sinun muurisi ovat aina minun edessäni.

₁₇Sinun lapsesi tulevat rientäen;

sinun hävittäjäsi ja raunioiksi-raastajasi

menevät sinun luotasi pois.

₁₈Nosta silmäsi ja katso ympärillesi:

he kokoontuvat, he tulevat sinun tykösi kaikki.

Niin totta kuin minä elän, sanoo Herra,

sinä puet heidät kaikki yllesi niinkuin koristeen

ja sidot heidät vyöllesi niinkuin morsian vyönsä.

₁₉Sillä sinä — sinun rauniosi ja autiot paikkasi,

sinun hävitetty maasi —

sinä käyt silloin ahtaaksi asukkaille,

ja kaukana ovat ne, jotka sinua söivät.

₂₀Vielä saavat sinun lapsettomuutesi lapset

sanoa korviesi kuullen:

"Paikka on minulle ahdas,

tee tilaa, että voin asua".

₂₁Silloin sinä sanot sydämessäsi:

"Kuka on nämä minulle synnyttänyt?

Minä olin lapseton ja hedelmätön,

karkoitettu ja hyljätty.

Kuka on heidät kasvattanut?

Katso, minä olin jätetty yksin.

Missä nämä silloin olivat?

₂₂Näin sanoo Herra, Herra:

Katso, minä nostan käteni kansakuntien puoleen,

kohotan lippuni kansoja kohti,

niin he tuovat sinun poikasi sylissänsä

ja kantavat sinun tyttäresi olkapäillään.

₂₃Kuninkaista tulee sinulle lastenhoitajat,

heidän ruhtinattaristaan sinulle imettäjät.

Sinun edessäsi he kumartuvat maahan kasvoillensa

ja nuolevat tomun sinun jaloistasi.

Silloin sinä tiedät, että minä olen Herra

ja että ne, jotka minua odottavat,

eivät häpeään joudu.

₂₄Otetaanko sankarilta saalis,

tai riistetäänkö vangit vanhurskaalta?

₂₅Sillä näin sanoo Herra:

Vaikka vangit otettaisiinkin sankarilta

ja saalis riistettäisiin väkevältä,

niin minä kuitenkin taistelen sitä vastaan,

joka sinua vastaan taistelee,

ja minä pelastan sinun lapsesi.

₂₆Minä panen sinun sortajasi

syömään omaa lihaansa,

ja he juopuvat omasta verestään

niinkuin rypälemehusta;

ja kaikki liha on tietävä,

että minä, Herra, olen sinun pelastajasi,

että Jaakobin Väkevä on sinun lunastajasi.