48 LUKU.
Herra, totinen ja armollinen Jumala, uudistaa lupauksensa, että Israel vapautetaan Baabelista. Kehoitus lähtemään sieltä.
1Kuulkaa tämä, Jaakobin heimo,
te, joita kutsutaan Israelin nimellä
ja jotka olette lähteneet Juudan lähteestä,
jotka vannotte Herran nimeen
ja tunnustatte Israelin Jumalan,
mutta ette totuudessa ettekä vanhurskaudessa —
2sillä heitä kutsutaan pyhän kaupungin mukaan
ja he pitävät tukenansa Israelin Jumalaa,
jonka nimi on Herra Sebaot:
3Entiset minä olen aikoja ennen ilmoittanut,
minun suustani ne ovat lähteneet,
ja minä olen ne kuuluttanut.
Äkkiä minä panin ne täytäntöön,
ja ne tapahtuivat.
4Koska minä tiesin, että sinä olet paatunut,
että sinun niskajänteesi on rautaa ja otsasi vaskea,
5niin minä ilmoitin ne sinulle aikoja ennen,
kuulutin ne sinulle, ennenkuin ne tapahtuivat,
ettet sanoisi: "Epäjumalankuvani on ne tehnyt,
veistetty kuvani ja valettu kuvani on niin säätänyt".
6Sinä olet ne kuullut, katso nyt kaikkea:
ettekö sitä tunnusta?
Tästä lähtien minä kuulutan sinulle uusia,
salatuita, joita et ole tietänyt.
7Ne ovat luodut nyt, eikä aikoja sitten,
ennen tätä päivää et ole niistä kuullut,
ettet saattaisi sanoa: "Katso, jo minä ne tiesin!"
8Et ole sinä niistä kuullut etkä tietänyt,
ei ole sinun korvasi niille aikaisemmin auennut;
sillä minä tiesin, että sinä olet aivan uskoton
ja luopioksi kutsuttu hamasta äidin kohdusta.
9Oman nimeni tähden minä olen pitkämielinen,
ylistykseni tähden minä hillitsen vihani,
etten sinua tuhoaisi.
10Katso, minä olen sinua sulattanut,
hopeata saamatta,
minä olen sinua koetellut kärsimyksen pätsissä.
11Itseni, itseni tähden minä sen teen;
sillä kuinka onkaan minun nimeäni häväisty!
Kunniaani en minä toiselle anna.
12Kuule minua, Jaakob,
ja sinä, Israel, jonka minä olen kutsunut:
Minä olen aina sama, minä olen ensimmäinen,
minä olen myös viimeinen.
13Minun käteni on perustanut maan,
minun oikea käteni on levittänyt taivaan;
minä kutsun ne, ja siinä ne ovat.
14Kokoontukaa kaikki ja kuulkaa —
kuka niistä muista on ilmoittanut tämän:
että hän, jota Herra rakastaa,
tekee hänen tahtonsa Baabelia vastaan,
on hänen käsivartenaan kaldealaisia vastaan.
15Minä, minä olen puhunut,
minä olen hänet kutsunut,
olen hänet tuonut,
ja hän on menestynyt teillänsä.
16Lähestykää minua, kuulkaa tämä:
Alkujaankaan minä en ole puhunut salassa;
kun nämä tapahtuivat, olin minä jo siellä.
Ja nyt Herra, Herra on lähettänyt minut
ynnä oman Henkensä.
17Näin sanoo Herra, sinun lunastajasi,
Israelin Pyhä:
Minä olen Herra, sinun Jumalasi,
joka opetan sinulle, mikä hyödyllistä on,
johdatan sinua sitä tietä, jota sinun tulee käydä.
18Jospa ottaisit minun käskyistäni vaarin,
niin olisi sinun rauhasi niinkuin virta
ja sinun vanhurskautesi niinkuin meren aallot;
19sinun lastesi paljous olisi niinkuin hiekka,
sinun kohtusi hedelmä niinkuin hiekkajyväset,
sen nimi ei häviäisi,
ei katoaisi minun kasvojeni edestä.
20Lähtekää Baabelista, paetkaa Kaldeasta;
riemuhuudoin ilmoittakaa, kuuluttakaa tämä,
viekää tieto siitä maan ääriin asti,
sanokaa: "Herra on lunastanut palvelijansa Jaakobin".
21Eivät he janoa kärsineet,
kun hän heitä kuljetti erämaitten halki;
hän vuodatti heille vettä kalliosta,
hän halkaisi kallion, ja vettä virtasi.
22Jumalattomilla ei ole rauhaa, sanoo Herra.