7 LUKU. 7

₁Ja Mordokai sanoi: "Jumalalta tämä on tullut. ₂Sillä minä olen muistanut unen, jonka minä näistä tapauksista näin, eikä mitään niistä ole jäänyt toteutumatta. ₃Oli vähäinen lähde, josta tuli joki, ja oli valoa, ja oli aurinko, ja oli paljon vettä. Se joki on Ester, jonka kuningas nai ja teki kuningattareksi. ₄Ne kaksi lohikäärmettä olemme minä ja Haaman. ₅Kansat ovat ne, jotka kokoontuivat hävittämään juutalaisten nimeä. ₆Mutta minun kansani on Israel, ne, jotka huusivat avuksi Jumalaa ja tulivat pelastetuiksi. Herra on pelastanut kansansa ja vapahtanut meidät kaikista näistä onnettomuuksista. Ja Jumala on tehnyt nämä suuret tunnusteot ja ihmeet, joillaisia ei ole tapahtunut pakanakansoissa. ₇Sentähden hän teki kaksi arpaosaa, toisen Jumalan kansalle ja toisen kaikille pakanakansoille. ₈Ja nämä kaksi arpaa lankesivat määrähetkenä ja -aikana: tuomion päivänä, joka pidettiin Jumalan edessä kaikille pakanakansoille. ₉Ja Jumala muisti kansaansa ja hankki oikeuden perintöosallensa. ₁₀Ja nämä päivät on heidän vietettävä adar-kuussa, sen kuukauden neljäntenätoista ja viidentenätoista päivänä, juhlakokouksia pitämällä, ilolla ja riemulla Jumalan edessä, sukupolvesta sukupolveen iankaikkisesti, hänen kansansa Israelin keskuudessa."

₁₁Ptolemaioksen ja Kleopatran neljäntenä hallitusvuotena toivat Dositeus, joka sanoi olevansa pappi ja leeviläinen, ja hänen poikansa Ptolemaios edelläolevan kirjeen, jonka he sanoivat koskevan puurim-juhlaa ja olevan jerusalemilaisen Lysimakuksen, Ptolemaioksen pojan, kääntämän.