Lisäyksiä Danieliin (apokr.) Susanna.

₁Oli mies, joka asui Babylonissa ja jonka nimi oli Jooakim. ₂Hän otti vaimon, jonka nimi oli Susanna, Kelkiaan tytär. Tämä oli sangen kaunis ja Herraa pelkääväinen. ₃Myös hänen vanhempansa olivat hurskaat, ja he olivat kasvattaneet tyttärensä. Mooseksen lain mukaan. ₄Ja Jooakim oli hyvin rikas, ja hänellä oli talonsa ääressä puutarha. Ja hänen luonansa kokoontuivat juutalaiset, koska hän oli arvossapidetyin kaikista.

₅Kaksi vanhinta kansan seasta oli asetettu sinä vuotena tuomareiksi, sellaisia, joista Herra on sanonut: "Laittomuus on lähtenyt Babylonista, vanhimmista, tuomareista, joita pidettiin kansan hallitusmiehinä". ₆Nämä olivat usein Jooakimin talossa, ja heidän eteensä tulivat kaikki, joilla oli oikeusasioita. ₇Aina kun kansa keskipäivän aikana oli poistunut, meni Susanna käyskentelemään miehensä puutarhaan. ₈Ja ne kaksi vanhinta näkivät joka päivä hänen menevän sinne ja käyskentelevän, ja heissä nousi himo häneen. ₉Ja he kääntyivät väärään mieleen ja painoivat silmänsä maahan, niin etteivät katsoneet taivaaseen päin eivätkä muistaneet vanhurskaita tuomioita. ₁₀Ja he olivat molemmat vaivassa hänen tähtensä, mutta eivät ilmaisseet kärsimystänsä toisilleen; ₁₁sillä he häpesivät ilmaista himoansa, että näet halusivat olla yhdessä hänen kanssaan. ₁₂Mutta joka päivä he kiihkeästi väijyivät saadakseen häntä nähdä.

₁₃Kerran he sanoivat toinen toisellensa: "Menkäämme kotiin, sillä on aterian aika". Niin he lähtivät pois ja erkanivat toisistansa. ₁₄Mutta he kiersivät takaisin ja tulivat samaan paikkaan. Ja kun he kysyivät toisiltaan syytä, tunnustivat he himonsa. Silloin he sopivat ajasta, jolloin voisivat tavata hänet yksin.

₁₅Kun he väijyivät soveliasta päivää, tuli hän kerran, niinkuin joka päivä ennenkin, sinne, mukanansa ainoastaan kaksi tyttöä. Ja hän halusi peseytyä puutarhassa, koska oli kuuma. ₁₆Eikä siellä ollut ketään, paitsi ne kaksi vanhinta, jotka olivat piiloutuneet ja väijyivät häntä. ₁₇Ja hän sanoi tytöille: "Noutakaa minulle öljyä ja voiteita, ja sulkekaa puutarhan ovet, että saan peseytyä". ₁₈Niin he tekivät, niinkuin hän sanoi, ja sulkivat puutarhan ovet ja menivät sivuovista ulos noutamaan, mitä heidän oli käsketty noutaa, eivätkä nähneet vanhimpia, sillä nämä olivat piiloutuneet. ₁₉Kun tytöt olivat menneet ulos, nousivat ne kaksi vanhinta ja juoksivat Susannan luo, ₂₀ja sanoivat: "Katso, puutarhan ovet ovat suljetut, eikä kukaan meitä näe, ja meissä on himo sinuun. Sentähden suostu tahtoomme ja ole yhdessä meidän kanssamme. ₂₁Mutta ellet sitä tee, niin me todistamme sinua vastaan, että sinun kanssasi oli joku nuorukainen ja että sinä sentähden lähetit tytöt pois luotasi." ₂₂Susanna huokasi ja sanoi: "Joka taholta minä olen ahdistettu: jos minä sen teen, tulee siitä minulle kuolema; jollen sitä tee, en minä pääse pakoon teidän käsistänne. ₂₃Parempi on minulle, etten sitä tee ja joudun teidän käsiinne, kuin että tekisin syntiä Herran edessä." ₂₄Ja Susanna huusi korkealla äänellä. Mutta myös ne kaksi vanhinta huusivat siinä hänen edessään. ₂₅Ja toinen heistä juoksi ja avasi puutarhan ovet. ₂₆Kuultuaan huudon puutarhasta riensi talon väki sivuovista katsomaan, mitä Susannalle oli tapahtunut. ₂₇Kun sitten vanhimmat puhuivat puhuttavansa, häpesivät palvelijat suuresti, sillä ei milloinkaan ollut Susannasta puhuttu sellaista puhetta.

₂₈Seuraavana päivänä, kun kansa kokoontui hänen miehensä Jooakimin luokse, tulivat ne kaksi vanhinta, mieli täynnä vääryyttä Susannaa kohtaan, saattaakseen hänet tuomituksi kuolemaan, ja he sanoivat kansan edessä: ₂₉"Lähettäkää noutamaan Susanna, Kelkiaan tytär, joka on Jooakimin vaimo". Niin he lähettivät. ₃₀Ja hän tuli vanhempainsa ja lastensa ja kaikkien omaistensa kanssa. ₃₁Mutta Susanna oli ylen uhkeavartaloinen ja ihanamuotoinen. ₃₂Niin nuo jumalattomat käskivät paljastaa hänet, hän kun oli hunnutettu, saadakseen nauttia hänen kauneudestansa. ₃₃Mutta hänen seuralaisensa ja kaikki, jotka näkivät hänet, itkivät. ₃₄Ja ne kaksi vanhinta nousivat kansan keskeltä ja panivat kätensä hänen päänsä päälle. ₃₅Mutta hän loi itkien silmänsä taivasta kohti, sillä hänen sydämensä luotti Herraan. ₃₆Ja vanhimmat sanoivat: "Meidän käyskennellessämme kahden puutarhassa tuli tämä sinne kahden palvelijattaren kanssa, ja hän sulki puutarhan ovet ja toimitti palvelijattaret pois. ₃₇Ja hänen luoksensa tuli nuorukainen, joka oli ollut piiloutuneena, ja laskeutui maahan hänen kanssaan. ₃₈Mutta kun me, jotka olimme puutarhan perällä, näimme lainvastaisen teon, niin me juoksimme heidän luoksensa. ₃₉Ja me näimme heidän olevan yhdessä. Häntä me emme voineet voittaa, sillä hän oli meitä väkevämpi ja avasi ovet ja juoksi pois. ₄₀Mutta tämän me otimme kiinni. Ja me kysyimme, kuka nuorukainen oli, ₄₁mutta hän ei tahtonut sitä meille ilmaista. Tämän me todistamme." Ja kokoontunut kansa uskoi heitä, niinkuin ainakin kansan vanhimpia ja tuomareita; ja he tuomitsivat hänet kuolemaan. ₄₂Mutta Susanna huusi korkealla äänellä ja sanoi: "Iankaikkinen Jumala, joka salatut asiat tunnet ja tiedät kaiken, ennenkuin se on tapahtunut! ₄₃Sinä tiedät, että nämä ovat väärin todistaneet minua vastaan. Ja katso, minun täytyy kuolla, vaikka en ole tehnyt mitään sellaista, mitä he pahuudessaan minua vastaan puhuvat."

₄₄Ja Herra kuuli hänen äänensä. ₄₅Ja häntä surmattavaksi vietäessä Jumala herätti aivan nuoressa pojassa, jonka nimi oli Daniel, pyhän hengen; ₄₆ja hän huusi suurella äänellä: "Viaton olen minä hänen vereensä". ₄₇Ja kaikki kansa kääntyi häneen, ja he kysyivät: "Mitä tarkoittaa tämä sana, jonka sinä sanoit?" ₄₈Niin hän astui heidän keskellensä ja sanoi: "Näinkö tyhmiä te olette, israelilaiset? Ettekö te ole tutkimatta ja selvää ottamatta tuominneet syylliseksi Israelin tytärtä? ₄₉Palatkaa takaisin oikeuspaikalle, sillä nuo ovat väärin todistaneet häntä vastaan." ₅₀Niin kaikki kansa palasi kiiruusti takaisin. Ja vanhimmat sanoivat hänelle: "Tule tänne, istu meidän keskellemme ja ilmoita meille asia, sillä sinulle on Jumala antanut vanhinten arvon". ₅₁Niin Daniel sanoi heille: "Eristäkää heidät kauas toisistaan, niin minä kuulustelen heitä". ₅₂Kun heidät oli eristetty toisistaan, kutsui hän toisen heistä ja sanoi: "Sinä, joka olet vanhentunut eläen päiväsi pahasti! Nyt kohtaavat sinua syntisi, joita olet ennen tehnyt, ₅₃kun olet langettanut vääriä tuomioita, tuominnut syyttömät syyllisiksi ja päästänyt syylliset vapaiksi, vaikka Herra sanoo: 'Älä surmaa viatonta ja syytöntä'. ₅₄Jos sinä siis näit tämän naisen, niin sano: minkä puun alla näit heidän pitävän yhteyttä?" Hän sanoi: "Poppelihaavan alla". ₅₅Daniel sanoi: "Oikein oli, että valhettelit oman pääsi menoksi. Sillä kohta Jumalan enkeli, joka on saanut käskyn Jumalalta, iskee sinuun kahtia-viiltävän haavan." ₅₆Ja toimitettuaan tämän pois hän käski tuoda toisen. Ja hän sanoi hänelle: "Sinä, joka olet Kanaanin siementä etkä Juudan! Kauneus on sinut pettänyt, ja himo on kääntänyt väärään sinun sydämesi. ₅₇Näin te olette tehneet Israelin tyttärille, ja pelosta he ovat pitäneet yhteyttä teidän kanssanne. Mutta tämä Juudan tytär ei ottanut kärsiäkseen teidän laittomuuttanne. ₅₈Sano siis nyt minulle: minkä puun alla te yllätitte heidät pitämässä yhteyttä toistensa kanssa?" Ja hän sanoi: "Rautatammen alla". ₅₉Daniel sanoi hänelle: "Oikein oli, että sinäkin valhettelit oman pääsi menoksi. Sillä Jumalan enkeli odottaa miekka kädessä hakatakseen sinut raudalla kahtia, että saisi teidät tuhotuiksi." ₆₀Ja kaikki kokoontunut kansa huusi suurella äänellä, ja he kiittivät Jumalaa, joka pelastaa ne, jotka panevat toivonsa häneen. ₆₁Ja he nousivat niitä kahta vanhinta vastaan, sillä Daniel oli heidän omasta suustaan osoittanut heidät vääriksi todistajiksi, ja he tekivät näille saman, minkä nämä pahuudessaan olivat aikoneet tehdä lähimmäisellensä. ₆₂Näin he noudattivat Mooseksen lakia ja tappoivat heidät. Ja viaton veri pelastui sinä päivänä. ₆₃Mutta Kelkias ja hänen vaimonsa kiittivät Jumalaa tyttärensä puolesta hänen miehensä Jooakimin ja kaikkien omaisten kanssa, koska hänestä ei löydetty häpeällistä tekoa.

₆₄Ja Daniel tuli suureksi kansansa edessä siitä päivästä lähtien ja aina edespäin.