1Kolmantena päivänä, kun Ester oli lakannut rukoilemasta, riisui hän yltään puvun, jossa hän oli palvellut Jumalaa, ja verhoutui kunniapukuunsa. 2Tultuaan täyteen loistoonsa ja huudettuaan avuksi kaikkinäkevää Jumalaa ja vapahtajaa, hän otti mukaansa kaksi palvelusneitsyttään. 3Toiseen hän nojautui, ikäänkuin olisi ollut hyvin heikko, 4toinen seurasi häntä kantaen hänen laahustansa. 5Itse hän loisti kauneutensa täydessä kukoistuksessa, ja hänen kasvonsa olivat iloiset, ikäänkuin rakkautta säteileväiset, mutta hänen sydäntänsä ahdisti pelko. 6Ja käytyään sisään kaikkien ovien kautta hän seisahtui kuninkaan eteen. Tämä istui kuninkaallisella valtaistuimellaan puettuna täyteen loistoasuunsa, kultaa ja kalliita kiviä joka paikassa, ja hän oli ylen peljättävä. 7Ja kun hän kohotti kasvonsa, joista vallan korkeus loisti, ja hänen katseensa oli täynnä vihastusta, niin kuningatar vaipui alas, kalpeni ja meni tainnoksiin, ja hän nojautui edellä käyvän palvelusneitsyen päähän. 8Mutta Jumala käänsi kuninkaan mielen leppeäksi, ja levottomana hän riensi alas valtaistuimeltansa, otti hänet käsivarsiensa varaan, siksi kunnes hän tointui, ja rohkaisi häntä ystävällisillä sanoilla 9ja lausui hänelle: "Mikä sinun on, Ester? Minä olen sinun veljesi, ole turvallisella mielellä: 10ei sinun tarvitse kuolla, sillä meidän määräyksemme koskee vain yhteistä kansaa. 11Astu esiin." 12Ja kohottaen kultaisen valtikan hän laski sen hänen kaulallensa ja syleili häntä ja sanoi: "Puhu minulle". 13Niin Ester sanoi hänelle: "Minä näin sinun, herra, olevan niinkuin Jumalan enkelin, ja minun sydämeni hämmästyi sinun loistosi pelosta. 14Sillä sinä olet ihmeteltävä, herra, ja sinun kasvosi ovat ihanuutta täynnä." 15Puhuessaan hän vaipui tainnoksissa maahan. 16Niin kuningas hämmästyi, ja kaikki hänen palvelusväkensä rohkaisi Esteriä.
