"Minun Herrani, meidän kuninkaamme, sinä olet ainoa! Auta minua, joka olen yksin ja jolla ei ole muuta auttajaa kuin sinä. 4Sillä vaara on minulla käsissä. 5Minä olen syntymästäni asti isäni sukukunnan keskuudessa kuullut, että sinä, Herra, olet ottanut Israelin kaikkien kansakuntien joukosta ja meidän isämme kaikkien heidän esivanhempiensa joukosta iankaikkiseksi perinnöksesi ja olet tehnyt heille kaiken, minkä luvannut olet. 6Mutta nyt me olemme syntiä tehneet sinun edessäsi, ja sinä olet hyljännyt meidät vihollistemme käsiin 7rangaistukseksi siitä, että me olemme kunnioittaneet heidän jumaliansa. Sinä, Herra, olet vanhurskas. 8Ja nyt he eivät ole katsoneet meidän katkeran orjuutemme riittävän, vaan ovat lyöneet kättä epäjumaliensa kanssa 9kumotakseen sinun suusi säädökset ja hävittääksensä sinun perintösi ja tukkiaksensa niitten suun, jotka sinua ylistävät, ja sammuttaaksensa sinun huoneesi kunnian ja sinun alttarisi tulen, 10sekä avatakseen pakanain suun kiittämään turhain epäjumalain avuja ja tehdäksensä kuninkaan, joka on vain lihaa, iäti ihailluksi. 11Älä anna, Herra, valtikkaasi olemattomille, älköötkä he saako ilkkua meidän kukistumisestamme, vaan käännä heidän neuvonsa heitä itseänsä vastaan, ja saata se, joka on ryhtynyt tähän meitä vastaan, julki häväistyksi. 12Muista meitä, Herra, tee itsesi tunnetuksi meidän ahdistuksemme aikana, ja rohkaise minua, sinä jumalien kuningas ja kaikkien valtain hallitsija. 13Anna minun suuhuni soveliaat sanat jalopeuran edessä, ja käännä hänen sydämensä vihaan sitä vastaan, joka meitä vastaan sotii, turmioksi hänelle ja hänen kanssaan samanmielisille. 14Mutta pelasta meidät kädelläsi, ja auta minua, joka olen yksin ja jolla ei ole ketään muuta kuin sinä, Herra. Sinä tunnet kaikki, 15ja sinä tiedät, että minä olen vihannut niiden kunniaa, jotka ovat ilman lakia, ja että minä kauhistun ympärileikkaamattomien ja jokaisen muukalaisen vuodetta. 16Sinä tiedät minun pakonalaisen tilani, sen, että minä kauhistun arvoni merkkiä, joka on minun päässäni niinä päivinä, joina minun tulee näyttäytyä: niin minä sitä kauhistun kuin tahrattua vaatetta, enkä minä sitä kanna niinä päivinä, joina olen omassa rauhassani. 17Eikä ole sinun palvelijattaresi syönyt Haamanin pöydässä, enkä minä ole antanut kunniaa kuninkaan juomingeille en ole juonut juomauhriviiniä. 18Ei myöskään ole palvelijattaresi, oloni muutoksen päivästä lähtien hamaan tähän asti, tuntenut iloa muusta kuin sinusta, Herra, Aabrahamin Jumala. 19Jumala, väkevä yli kaikkien' Kuule epätoivoisten ääntä, ja pelasta meidät pahantekijäin käsistä, ja vapauta minut pelostani."
