₁Minä ylistän sinua, Herra,

Kuningas,

minä kiitän sinua, Jumala,

minun vapahtajani.

Minä ylistän sinun nimeäsi.

₂Sillä sinä olet ollut minun suojelijani

ja auttajani

ja olet lunastanut minun ruumiini

turmiosta

ja panettelevaisen kielen paulasta,

niitten huulista,

jotka valheessa vaeltavat.

Ja minun vastustajaini edessä

sinä olet ollut minun auttajani.

₃Ja sinä olet lunastanut minut

suuren laupeutesi ja nimesi tähden

niitten ärjynnästä,

jotka olivat valmiit ahmaisemaan minut,

niitten käsistä,

jotka väijyivät minun henkeäni,

monista ahdistuksista,

joita minulla on ollut,

₄tukehtumasta tuleen,

joka minua ympäröitsi,

ja tulen keskeltä,

jota en ollut itse sytyttänyt,

₅tuonelan syvästä kidasta

ja saastaisesta kielestä ja valhepuheesta,

₆väärän kielen panettelusta

kuninkaan edessä.

Minun sieluni lähestyi kuolemaa,

ja minun elämäni oli likellä tuonelaa,

joka alhaalla on.

₇He piirittivät minua joka taholta,

eikä ollut auttajaa;

minun katseeni haki ihmisapua,

mutta sitä ei ollut.

₈Niin minä muistin

sinun laupeutesi, Herra,

ja sinun tekosi

hamasta iankaikkisuudesta,

kuinka sinä vapahdat ne,

jotka kärsivällisesti sinua odottavat,

ja pelastat heidät pakanain käsistä.

₉Ja minä annoin

avunhuutoni kohota maasta

ja anoin pelastusta kuolemasta.

₁₀Minä huusin avuksi Herraa,

isääni ja Herraani,

ettei hän hylkäisi minua

ahdistuksen päivinä,

ylpeitten valtakautena,

jolloin apua ei ole:

₁₁"Minä kiitän sinun nimeäsi

lakkaamatta

ja veisaan ylistystä".

Ja minun anomiseni tuli kuulluksi.

₁₂Sillä sinä pelastit minut turmiosta

ja päästit minut pahasta ajasta.

Sentähden minä ylistän ja kiitän sinua

ja kiitän Herran nimeä.

₁₃Ollessani vielä nuori,

ennenkuin lähdin vaeltelemaan,

minä etsin viisautta rukouksissani

kaikkien nähden.

₁₄Kasvot temppeliin päin

minä sitä rukoilin,

ja loppuuni saakka

minä sitä tahdon etsiä.

₁₅Minun sydämeni iloitsi siitä

niinkuin viinirypäleestä,

joka tummuu kukinnan jälkeen.

Minun jalkani astui suoralle tielle,

nuoruudestani saakka

minä olen seurannut viisauden jälkiä.

₁₆Minä kallistin vähän korvaani

ja otin sen vastaan,

ja minä sain itselleni paljon opetusta.

₁₇Minä edistyin siinä.

Hänelle, joka minulle viisautta antoi,

minä annan kunnian.

₁₈Sillä minä ajattelin sitä noudattaa

ja kiivailin hyvän puolesta,

enkä minä häpeään joudu.

₁₉Minä olen kilvoitellut

sen saavuttamiseksi

ja noudattanut tarkkuutta tekemisissäni.

Minä olen ojentanut käteni

korkeutta kohti

ja ollut murheellinen

hairahduksistani sitä vastaan.

₂₀Minä ojensin sieluni sen puoleen,

sen seurassa minä alusta asti

sain ymmärrystä,

ja puhtauden kautta minä sen löysin;

sentähden minä en hyljätyksi tule.

₂₁Minun sisimpäni joutui liikkeeseen

etsiäkseni sitä,

sentähden minä olen saanut

kalliin aarteen.

₂₂Herra on antanut minulle

palkakseni kielen,

ja sillä minä häntä kiitän.

₂₃Tulkaa minun tyköni,

oppimattomat,

ja majautukaa oppihuoneeseen.

₂₄Sanokaa,

että te olette näissä puuttuvaisia

ja että teidän sielunne syvästi janoavat.

₂₅Minä olen avannut suuni

ja puhunut:

ostakaa itsellenne ilman hintaa.

₂₆Laskekaa niskanne ikeen alle,

ja teidän sielunne ottakoon opetusta:

se on läheltä löydettävissä.

₂₇Nähkää omin silmin,

että minulla on ollut vähän vaivaa,

mutta olen saanut suuren levon.

₂₈Tulkaa osallisiksi opetuksesta

paljon hopean hinnalla,

niin te sen kautta saatte paljon kultaa.

₂₉Teidän sielunne iloitkoon

Herran laupeudesta,

älkääkä hävetkö häntä kiittää.

₃₀Tehkää tehtävänne oikeaan aikaan,

niin hän antaa teille palkan aikanansa.

₁Sinua minä ylistän, Herrani, kuninkaani!

Sinua tahdon kiittää, Jumalani, pelastajani,

sinun nimeäsi minä ylistän!

₂Sinä suojelit minua, olit tukenani

ja pelastit ruumiini tuholta.

Sinä pelastit minut panettelijoiden kavalalta kieleltä,

valheita levittävien kuiskutuksilta.

Vihamiesteni edessä olit tukenani

₃ja pelastit minut,

suuressa laupeudessasi sinä nimesi voimalla varjelit minut

hampailta, jotka halusivat iskeä minuun, käsiltä, jotka tavoittelivat henkeäni.

Sinä pelastit minut monista vaaroista, joihin jouduin,

₄liekeistä, joiden keskelle olin tukehtua,

tulesta, jota en itse ollut sytyttänyt,

₅ja tuonelan sisimmistä syvänteistä,

sinä varjelit pahoilta puheilta ja totuuden vääristelyltä,

₆nuolilta, joita sinkoaa kavala kieli.

Minä olin jo kuoleman partaalla,

tuonelan syvyydet uhkasivat elämääni.

₇Olin saarroksissa enkä nähnyt auttajaa,

etsin toisia ihmisiä tuekseni, mutta turhaan.

₈Silloin muistin, kuinka armahtava sinä olet, Herra,

kuinka olet iäti osoittanut hyvyyttäsi:

sinä pelastat ne, jotka pysyvät sinulle uskollisina,

vapautat heidät vihollisten käsistä.

₉Niin korotin rukoukseni maan alhoista

ja anoin pelastusta kuolemasta.

₁₀Minä rukoilin Herraa, isääni ja herraani:

»Älä hylkää minua ahdistuksen päivänä,

kun olen röyhkeiden ihmisten armoilla.

₁₁Alati minä ylistän sinun nimeäsi,

alati tahdon laulullani kiittää sinua.»

Minun rukoukseni kuultiin.

₁₂Sinä pelastit minut tuhoutumasta,

autoit vapaaksi pahoina aikoina.

Sen tähden minä kiitän ja ylistän sinua

ja kuulutan Herran nimen kunniaa.

₁₃Kun olin nuori enkä vielä ollut lähtenyt retkilleni,

minä rukoilin ja etsin innokkaasti viisautta.

₁₄Temppelin edessä rukoilin sitä itselleni,

ja viimeiseen saakka minä tavoittelen sitä.

₁₅Se kukoistaa ja kehittää kypsät rypäleet,

ja sydämeni saa ilonsa siitä.

Minun jalkani ovat astuneet suoraa tietä,

nuoruudestani saakka olen sitä seurannut.

₁₆Kun vain vähänkin terästin kuuloani,

sain heti ottaa vastaan runsaasti uutta oppia.

₁₇Viisauden ansiosta minä menestyin –

kiitos sille, joka minua opetti!

₁₈Päätin elää viisauden mukaisesti

ja tavoittelin kiihkeästi hyvää,

enkä ikinä joudu häpeään.

₁₉Minä ponnistelin kaikin voimin tavoittaakseni viisauden

ja noudatin lakia tunnontarkasti.

Minä ojensin käteni korkeuksia kohti

tajutessani, kuinka vähän viisaudesta tiesin.

₂₀Koko sielustani pyrin kohtaamaan sen,

puhtauden tietä minä sen löysin,

ja alusta alkaen se toi sydämeeni ymmärrystä –

koskaan en joudu hylätyksi.

₂₁Sisimpäni värehti levottomana –

minun oli etsittävä sitä,

ja sainkin sen omakseni, kalliin aarteen.

₂₂Herra on antanut palkakseni kielen,

ja sillä minä häntä ylistän.

₂₃Tulkaa minun luokseni, oppimattomat,

majoittukaa taloon, jossa opetan!

₂₄Kuinka kauan olette ilman kaikkea tätä

ja kärsitte polttavaa janoa?

₂₅Tästä olen puhunut, tämän vuoksi olen avannut suuni:

Hankkikaa viisautta! Siihen ette tarvitse rahaa.

₂₆Taivuttakaa niskanne ikeen alle,

ottakaa opetukset vastaan;

viisaus on lähellänne, löydätte sen kyllä.

₂₇Katsokaa minua: olen uurastanut vain vähän aikaa

mutta olen löytänyt rauhan ja levon.

₂₈Hankkikaa oppia, vaikka se veisi paljon hopeaa;

oppi auttaa teitä hankkimaan paljon kultaa.

₂₉Iloitkaa Herran hyvyydestä,

älkää hävetkö virittää ylistyslaulua hänelle!

₃₀Tehkää työnne ennen kuin aikanne päättyy,

niin hän ajallaan antaa teille palkkanne.