₁Simon, Oniaan poika, ylimmäinen pappi,

korjasi eläessään Jumalan huoneen

ja vahvisti elinpäivinänsä temppelin.

₂Hän rakensi muurin

kahta vertaa korkeammaksi,

teki pyhäkön ympärysmuurin korkeaksi.

₃Hänen päivinään

hakattiin vesisäiliö,

lammikko, ympärysmitaltaan kuin meri.

₄Hän piti huolta kansastansa,

ettei se joutuisi vahinkoon,

ja vahvisti kaupunkia piirityksen varalta.

₅Kuinka loistava hän olikaan,

kun hän kääntyi kansan puoleen

astuessaan esiin huoneesta,

esiripun takaa!

₆Hän oli kuin Kointähti pilvien välissä,

kuin täysikuu juhlapäivinä,

₇kuin aurinko,

kun se loisteellaan valaisee

Korkeimman temppelin,

ja kuin kaari,

joka loistaa kirkkaissa pilvissä,

₈kuin ruusun kukka kevään päivinä,

kuin liljat vesilähteitten äärellä,

kuin suitsukepuun versot kesäpäivinä,

₉kuin tuli ja suitsuke

suitsutusastiassa,

kuin täysikultainen astia,

kaunistettu kaikkinaisilla kalliilla kivillä,

₁₀kuin öljypuu, täynnänsä hedelmiä,

ja kuin kypressi, joka ylenee pilviin.

₁₁Kun hän otti ylleen kunniapukunsa

ja verhoutui koko ylvääseen asuunsa,

kun hän nousi pyhälle uhrialttarille,

levitti hän loistoa pyhäkön esipihaan.

₁₂Kun hän otti vastaan

uhrikappaleet pappien käsistä,

itse seisoen alttarilieden ääressä,

olivat veljet seppeleenä

hänen ympärillänsä,

niinkuin nuoret setrit Libanonilla,

ja he sulkivat hänet piiriinsä

niinkuin palmujen rungot.

₁₃Kaikki Aaronin pojat

olivat siinä loistossaan,

käsissänsä Herran uhrilahjat,

koko Israelin seurakunnan edessä.

₁₄Alttaripalveluksen täydennykseksi,

kaunistaaksensa Korkeimmalle,

Kaikkivaltiaalle,

toimitetun uhrin,

₁₅hän ojensi kätensä uhrimaljaan

ja uhrasi juomauhriksi rypäleen verta,

vuodatti sitä uhrialttarin jalustalle

suloiseksi tuoksuksi Korkeimmalle,

kaiken Kuninkaalle.

₁₆Silloin Aaronin pojat huusivat,

he puhalsivat kohotakoisiin pasunoihin,

saivat kaikumaan suuren äänen

saattaaksensa kansan muistetuksi

Korkeimman edessä.

₁₇Silloin kaikki kansa yhdessä

kiiruusti lankesi kasvoillensa maahan

kumartaen rukoillakseen Herraansa,

kaikkivaltiasta Jumalaa, Korkeinta.

₁₈Ja veisaajat äänillänsä

ylistivät häntä:

täydessä temppelissä

kaikui suloinen sävel.

₁₉Ja kansa kääntyi anomuksillaan

Herran, Korkeimman, puoleen,

rukoillen häntä, Laupiasta,

kunnes Herran ihana kunnioittaminen

oli toimitettu

ja he lopettivat jumalanpalveluksen.

₂₀Silloin hän astui alas

ja kohotti kätensä

israelilaisten koko seurakunnan ylitse

antaaksensa heille huuliltaan

Herran siunauksen

ja kerskatakseen hänen nimestänsä.

₂₁Ja jälleen he kumartuivat

ottamaan vastaan siunauksen

Korkeimmalta.

₂₂Ja nyt kiittäkää kaikki Herraa,

joka kaikkialla tekee suuria tekoja,

joka antaa meidän elinpäiviemme yletä

äidinkohdusta asti

ja tekee meille laupeutensa mukaan.

₂₃Antakoon hän teille sydämen ilon

ja antakoon meidän elinpäivinämme

rauhan vallita Israelissa,

niinkuin muinaisina päivinä;

₂₄hän antakoon meille pysyväisesti

laupeutensa

ja lunastakoon meidät aikanansa.

₂₅Kaksi kansaa

saa minun sieluni vihastumaan,

ja kolmas ei ole mikään kansa:

₂₆ne, jotka istuvat Seirin vuorella,

ja filistealaiset

ja se tyhmä kansa, joka Sikemissä asuu.

₂₇Ymmärryksen ja taidon opetusta

olen minä tähän kirjaan piirtänyt,

minä, Jeesus, Siirakin poika,

Eleasarin pojan poika,

jerusalemilainen,

joka olen antanut viisauden virrata

sydämestäni.

₂₈Onnellinen se,

joka näitä mietiskelee!

Ja joka nämä sydämeensä painaa,

se tulee viisaaksi.

₂₉Sillä jos hän näitä noudattaa,

on hänellä voimaa kaikkeen,

koska Herran valkeus

ohjaa hänen askeleensa.

₁Ylipappi Simon, Oniaksen poika,

pani omana aikanaan kuntoon pyhän rakennuksen,

korjautti valtakaudellaan temppelin.

₂Hän teetti perustukset kaksi kertaa korkeampaan muuriin,

korkean tukiosan temppelin ympärysmuurille.

₃Hänen aikanaan louhittiin vesiallas,

säiliö, joka oli ympärysmitaltaan kuin meri.

₄Hän piti kansastaan huolta, ettei se tuhoutuisi,

ja vahvisti kaupunkiaan piirityksen varalta.

₅Kuinka ylväs hän olikaan seistessään kansan keskellä,

tultuaan ulos pyhän väliverhon talosta!

₆Hän oli kuin aamutähti pilvien keskellä,

kuin juhla-aikojen täysikuu,

₇kuin aurinko, joka loistaa Korkeimman temppelin yllä,

kuin hohtavissa pilvissä sädehtivä sateenkaari,

₈kuin ruusunkukka kevätsadon aikaan,

kuin lähteiden äärellä kasvavat liljat,

kuin Libanonin kesäinen kukoistus,

₉kuin suitsuke, joka palaa astiassaan,

kuin kullasta taottu malja,

joka on koristeltu kaikenlaisilla kalliilla kivillä,

₁₀kuin tuoreita marjoja kantava oliivipuu,

kuin sypressi, joka kohoaa pilviin.

₁₁Niin ylväs hän oli, kun hän verhoutui kunnian asuun,

puki ylleen valtansa vaatteet

ja nousi pyhälle alttarille

valaisten loistollaan temppelin esipihan.

₁₂Hän otti uhrilihat, jotka papit ojensivat,

ja seisoi alttarin tulisijan äärellä

ympärillään veljiensä piiri

kuin vesat Libanonin setrin juurella;

palmunrunkojen lailla papit ympäröivät hänet.

₁₃Kaikki Aaronin jälkeläiset olivat siinä loistossaan,

Herran uhrilahjat käsissään he seisoivat

koko Israelin seurakunnan edessä.

₁₄Alttaripalveluksen päätökseksi

hän toimitti Kaikkivaltiaan, Korkeimman uhrin,

₁₅ojensi kätensä kohti uhrimaljaa

ja vuodatti juomauhriksi rypäleiden mehun,

kaatoi sen alttarin jalustalle

tuoksuvaksi uhriksi Korkeimmalle, kaikkeuden kuninkaalle.

₁₆Silloin Aaronin jälkeläiset puhkesivat riemuhuutoon,

he puhalsivat metallitorviin

ja soittivat mahtavin sävelin,

jotta Korkein muistaisi kansaansa.

₁₇Innokkaasti, yhtenä miehenä

kaikki heittäytyivät kasvoilleen maahan

ja osoittivat kunnioitustaan Herran edessä,

Kaikkivaltiaan, Korkeimman Jumalan edessä.

₁₈Laulajat ylistivät häntä sävelillään,

mahtavasti kaikui heidän ihana laulunsa,

₁₉ja kansa anoi siunausta Korkeimmalta, Herralta,

rukoili laupiaan Jumalan edessä,

kunnes pyhät toimitukset oli viety loppuun

ja jumalanpalvelus oli saatettu päätökseen.

₂₀Sitten Simon laskeutui alttarilta, kohotti kätensä

koko Israelin seurakunnan ylle

ja lausui Herran siunauksen,

lausui ylväästi Herran nimen.

₂₁Toistamiseen kaikki heittäytyivät maahan

ottamaan vastaan Korkeimman siunauksen.

₂₂Ylistäkää siis tekin kaikkeuden Jumalaa!

Kaikkialla hän tekee suuria tekoja.

Äidinkohdusta asti hän pitää meistä huolta

ja osoittaa meille laupeuttaan.

₂₃Antakoon hän ilon sydämeemme

ja suokoon Israelille rauhan,

niin kuin menneinä päivinä,

niin myös meidän päivinämme.

₂₄Suokoon hän alati meille suosiotaan

ja vapauttakoon meidät jo meidän päivinämme.

₂₅Kahta kansaa minä sydämestäni inhoan,

kolmas ei edes ole oikea kansa:

₂₆Samarian vuorten väkeä ja filistealaisia

ja sitä typerysten joukkoa, joka majailee Sikemissä!

₂₇Nämä olivat ne opetukset, tiedon ja viisauden sanat,

jotka tähän kirjaan kirjoitti Jeesus, Sirakin poika,

Eleasarin pojanpoika, jerusalemilainen;

hän antoi viisauden virrata sydämestään.

₂₈Onnellinen se, joka näitä sanoja pohtii!

Joka painaa ne sydämeensä, viisastuu.

₂₉Joka elää niiden mukaan, saa voimaa kaikkeen,

sillä Herran pelko ohjaa hänen kulkuaan.

{Hurskaille hän antoi viisauden.

Siunattu olkoon Herra ikuisesti! Aamen, näin olkoon!}