₁Nämä ovat sen kirjan sanat, jonka Baaruk, joka oli Neeriaan poika, joka Maaseaan poika, joka Sedekiaan poika, joka Hasadiaan poika, joka Kelkiaan poika, kirjoitti Babylonissa ₂viidentenä vuotena, kuukauden seitsemäntenä päivänä, siihen aikaan, jolloin kaldealaiset olivat valloittaneet Jerusalemin ja polttaneet sen poroksi. ₃Ja Baaruk luki tämän kirjan sanat Juudan kuninkaan Jekonian, Jooakimin pojan, kuullen ja kaiken kansan kuullen, joka tuli kirjaa kuulemaan, ₄johtomiesten ja kuningasten poikien kuullen, vanhinten kuullen ja kaiken kansan, sekä pienten että suurten, kuullen, kaikkien, jotka asuivat Babylonissa Suud-virran varrella. ₅Ja he itkivät ja paastosivat ja rukoilivat Herran edessä ₆ja keräsivät rahaa, niin paljon kuin kukin voi, ₇ja lähettivät sen Jerusalemiin ylimmäiselle papille Jooakimille, Kelkiaan pojalle, Salomin pojanpojalle, ja papeille ja kaikelle kansalle, joka Oli hänen kanssaan Jerusalemissa. ₈Samalla Baaruk, sivan-kuun kymmenentenä päivänä, otti Herran huoneen astiat, jotka oli viety pois temppelistä, ja lähetti ne takaisin Juudan maahan, hopea-astiat, jotka Juudan kuningas Sedekias, Joosian poika, oli teettänyt, ₉sittenkuin Nebukadnessar, Babylonin kuningas, oli vienyt pois Jerusalemista Jekonian ja ruhtinaat ja vangit ja johtomiehet ja maan kansan ja tuonut heidät Babyloniin. ₁₀Ja he pyysivät sanomaan: Tässä me lähetämme teille rahaa; ostakaa rahalla polttouhri- ja syntiuhrieläimiä sekä suitsuketta ja valmistakaa ruokauhri ja uhratkaa Herran, meidän Jumalamme, alttarilla, ₁₁ja rukoilkaa Nebukadnessarin, Babylonin kuninkaan, hengen puolesta ja hänen poikansa Baltasarin hengen puolesta, että heidän päivänsä olisivat niin monet kuin taivaan päivät maan päällä. ₁₂Silloin on Herra antava meille voimaa ja valaiseva meidän silmämme, ja me saamme elää Nebukadnessarin, Babylonin kuninkaan, varjossa, ja hänen poikansa Baltasarin varjossa ja palvella heitä kauan ja löytää armon heidän edessään. ₁₃Ja rukoilkaa meidän puolestamme Herraa, meidän Jumalaamme, sillä me olemme tehneet syntiä Herraa, meidän Jumalaamme, vastaan; ja Herran kiivaus ja hänen vihansa ei ole kääntynyt meistä pois tähän päivään asti. ₁₄Ja lukekaa tämä kirjoitus, jonka me teille lähetämme, julki Herran huoneessa juhlapäivänä ja pyhäpäivinä ₁₅ja lausukaa näin:

Herran, meidän Jumalamme, on vanhurskaus, mutta meidän itsemme on häpeä, niinkuin se on tänä päivänä, meidän, Juudean miesten ja Jerusalemin asukasten, ₁₆meidän kuninkaittemme ja ruhtinaittemme, meidän pappiemme, profeettaimme ja isiemme, ₁₇meidän, jotka olemme tehneet syntiä Herraa vastaan, ₁₈olleet hänelle tottelemattomat emmekä ole kuulleet Herran, meidän Jumalamme, ääntä, emmekä vaeltaneet Herran käskyjen mukaan, jotka hän on meille antanut. ₁₉Hamasta siitä päivästä, jolloin Herra vei meidän isämme pois Egyptin maasta, aina tähän päivään asti me olemme olleet tottelemattomat Herraa, meidän Jumalaamme, kohtaan ja hitaat kuulemaan hänen ääntänsä. ₂₀Ja niin on jäänyt meitä painamaan se onnettomuus ja kirous, jonka Herra julisti palvelijansa Mooseksen kautta sinä päivänä, jona hän vei isämme pois Egyptistä antaaksensa meille maan, joka vuotaa maitoa ja mettä, niinkuin tänäkin päivänä. ₂₁Me emme ole kuulleet Herran, meidän Jumalamme, ääntä, niiden profeettain kaikkien sanojen mukaan, jotka hän on meidän tykömme lähettänyt, ₂₂vaan me olemme menneet pois, kukin pahan sydämemme aivoituksessa, palvellaksemme muita jumalia ja tehdäksemme sitä, mikä on pahaa Herran, meidän Jumalamme, silmissä.

₁Nämä sanat kirjoitti Baruk, Nerian poika; Neria oli Mahsejan poika, tämä Sidkian, tämä Hasadjan, tämä Hilkian. Baruk kirjoitti tämän Babyloniassa ₂viidentenä vuotena , kuukauden seitsemäntenä päivänä, samana vuoden päivänä, jona kaldealaiset olivat vallanneet Jerusalemin ja polttaneet sen maan tasalle.

₃Baruk luki tämän kirjan Juudan kuninkaalle Jekonjalle , Jojakimin pojalle, ja kaikille, jotka tulivat kuuntelemaan häntä, ₄kansan johtomiehille, kuninkaan pojille, vanhimmille ja koko kansalle, pienille ja suurille, kaikille jotka asuivat Babyloniassa Sudjoen varrella. ₅He itkivät ja paastosivat ja rukoilivat Herraa, ₆ja jokainen antoi yhteiseen lahjaan hopearahoja varojensa mukaan. ₇Rahat lähetettiin Jerusalemiin pappi Jojakimille, joka oli Hilkian poika ja Sallumin pojanpoika, sekä muille papeille ja kaikille niille, jotka olivat Jojakimin kanssa Jerusalemissa. ₈Vähän aikaisemmin, sivan-kuun kymmenentenä päivänä, Baruk oli jo ottanut vastaan Herran temppelistä pois viedyt hopea-astiat, jotka oli määrä palauttaa Juudaan. Nämä astiat oli Juudan kuningas Sidkia, Josian poika, valmistuttanut ₉sen jälkeen, kun Babylonian kuningas Nebukadnessar oli vienyt Jerusalemista Jekonjan, maan ruhtinaat ja muut sotavankinsa, niin ylimykset kuin tavallisen kansan, ja kuljettanut heidät Babyloniaan.

₁₀He kirjoittivat maanmiehilleen näin:

»Lähetämme teille tämän rahasumman. Ostakaa rahoilla polttouhriin ja syntiuhriin tarvittavat eläimet ja suitsukkeet ja valmistakaa ruokauhri. Tuokaa antinne Herran, meidän Jumalamme, alttarille ₁₁ja rukoilkaa, että Babylonian kuningas Nebukadnessar ja hänen poikansa Belsassar saisivat elää yhtä kauan kuin taivas on maan yllä. ₁₂Tehkää niin, jotta Herra antaisi meille voimaa ja toivoa ja saisimme elää Babylonian kuninkaan Nebukadnessarin ja hänen poikansa Belsassarin suojeluksessa, palvella heitä pitkään ja ansaita heidän suosionsa. ₁₃Rukoilkaa meidänkin puolestamme Herraa, meidän Jumalaamme, sillä me olemme tehneet syntiä Herraa, meidän Jumalaamme, vastaan eikä hänen vihansa ja vimmansa ole vieläkään lauhtunut. ₁₄Lukekaa aina muistopäivänä ja muissa vuotuisissa juhlissanne Herran pyhäkössä ääneen tämä kirjoitus, jonka teille lähetämme.

₁₅»Sanokaa silloin näin:

»Herra, meidän Jumalamme, on oikeamielinen, mutta meidän kasvojamme varjostaa häpeä tänäkin päivänä. Kaikki me kannamme tätä häpeää: koko Juudan heimo ja Jerusalemin väki, ₁₆kaikki kansamme kuninkaat ja ruhtinaat, papit, profeetat ja esi-isämme. ₁₇Me olemme tehneet syntiä Herraa vastaan ₁₈ja jättäneet hänen käskynsä noudattamatta. Emme ole kuunnelleet Herran, meidän Jumalamme, ääntä emmekä ole vaeltaneet niiden säännösten mukaan, jotka hän antoi meidän seurattavaksemme.

₁₉»Siitä päivästä lähtien, kun Herra toi isämme Egyptistä, olemme tähän päivään asti olleet tottelemattomia Herraa, meidän Jumalaamme, kohtaan emmekä ole välittäneet kuunnella häntä. ₂₀Siksi yllämme on kirous ja elämme onnettomissa oloissa. Sinä päivänä, jona Herra toi isämme Egyptistä antaakseen heille maan, joka tulvii maitoa ja hunajaa, hän käski palvelijansa Mooseksen uhata heitä tällä kirouksella. ₂₁Emme kuitenkaan ole kuunnelleet Herran, meidän Jumalamme, ääntä, kun hän on lähettänyt profeettoja varoittamaan meitä. ₂₂Kaikki me olemme seuranneet pahaa sydäntämme, palvelleet vieraita jumalia ja tehneet sitä, mikä on Herran silmissä väärää.