₁Ja Herra toteutti sanansa, jonka hän oli puhunut meitä ja meidän tuomareitamme vastaan, jotka Israelia tuomitsivat, ja kuninkaitamme ja ruhtinaitamme vastaan ja Israelin ja Juudan miehiä vastaan. ₂Ei koko taivaan alla ole tapahtunut senkaltaista, kuin hän antoi tapahtua Jerusalemissa, aivan niinkuin Mooseksen laissa on kirjoitettuna, ₃että me joutuisimme syömään kukin poikansa lihaa ja kukin tyttärensä lihaa. ₄Ja hän antoi heidät kaikkien niiden valtakuntain vallan alle, jotka olivat meidän ympärillämme, pilkaksi ja karttamukseksi kaikille ympärillä oleville kansoille, joiden sekaan Herra heidät hajotti. ₅Ja heidän täytyi aina vain aleta, eivätkä he voineet yletä, sillä me olemme syntiä tehneet Herraa, meidän Jumalaamme, vastaan, emmekä ole kuulleet hänen ääntänsä. ₆Herran, meidän Jumalamme, on vanhurskaus, meidän ja meidän isiemme on häpeä, niinkuin se on tänäkin päivänä. ₇Mitä Herra on puhunut meitä vastaan — kaikki se onnettomuus on tullut meidän päällemme. ₈Kuitenkaan me emme rukoilleet Herraa emmekä kääntyneet pois, kukin pahan sydämensä ajatuksista. ₉Sentähden Herra valvoi ja antoi tämän onnettomuuden tulla meidän päällemme, sillä Herra on vanhurskas kaikissa teoissansa, jotka hän on päättänyt tehdä meille. ₁₀Mutta me emme ole kuulleet hänen ääntänsä, että olisimme vaeltaneet Herran käskyjen mukaan, jotka hän on meille antanut.

₁₁Ja nyt, Herra, Israelin Jumala, sinä, joka veit pois kansasi Egyptin maasta väkevällä kädellä, tunnusteoilla ja ihmeillä ja suurella voimalla ja korotetulla käsivarrella ja teit itsellesi nimen, niinkuin se tänäkin päivänä on! ₁₂Me olemme syntiä tehneet ja olleet jumalattomat ja tehneet väärin, oi Herra, meidän Jumalamme, kaikkia sinun vanhurskaita säädöksiäsi vastaan. ₁₃Kääntyköön sinun kiivautesi pois meistä, sillä meitä on vähän, jotka olemme jäljelle jääneet kansojen keskelle, joiden sekaan sinä olet meidät hajottanut. ₁₄Kuule, Herra, meidän rukouksemme ja pyyntömme, ja vapahda meidät itsesi tähden, ja anna meidän saada armo niiden edessä, jotka ovat vieneet meidät pois, ₁₅että kaikki maa saisi tietää, että sinä olet Herra, meidän Jumalamme, että Israel ja hänen sukunsa on otettu sinun nimiisi. ₁₆Herra, katso alas pyhästä huoneestasi ja tarkkaa meitä; kallista, Herra, korvasi ja kuule. ₁₇Avaa silmäsi ja katso; sillä eivät vainajat tuonelassa, joiden henki on otettu pois heidän rinnastansa, ylistä Herran kunniaa ja vanhurskautta. ₁₈Vaan se sielu, joka on perin murheellinen, joka kulkee kumarassa ja voimatonna, ja silmät, jotka ovat riutuneet, ja sielu, joka isoaa — ne ylistävät sinun kunniaasi ja vanhurskauttasi. ₁₉Sillä me emme laske rukoustamme sinun eteesi, Herra, meidän Jumalamme, luottaen isiemme ja kuningastemme vanhurskaisiin tekoihin. ₂₀Olethan päästänyt irti kiivautesi ja vihasi meitä vastaan, niinkuin olet puhunut palvelijaisi profeettain kautta: ₂₁"Näin sanoo Herra: taivuttakaa olkanne ja palvelkaa Babylonin kuningasta, niin saatte asua maassa, jonka minä olen antanut teidän isillenne. ₂₂Mutta jos te ette kuule Herran ääntä ja palvele Babylonin kuningasta, ₂₃niin minä lopetan Juudan kaupungeista ja Jerusalemin kaduilta riemun ja ilon huudon, huudon yljälle ja huudon morsiamelle, ja koko maa joutuu autioksi, niin ettei siinä kukaan asu." ₂₄Mutta me emme kuulleet sinun ääntäsi ja palvelleet Babylonin kuningasta, ja niin sinä toteutit sanasi, jotka olit puhunut palvelijaisi profeettain kautta, että kuningastemme luut ja isiemme luut otetaan pois lepopaikoistansa. ₂₅Ja katso, nyt ne ovat poisviskattuina, alttiina päivän helteelle ja yön kylmyydelle. Ja he kuolivat pahoihin vaivoihin, nälkään, miekkaan ja ruttoon. ₂₆Ja sinä olet tehnyt sen huoneen, joka oli otettu sinun nimiisi, siksi, mikä se on tänäkin päivänä, Israelin heimon ja Juudan heimon pahuuden tähden.

₂₇Kuitenkin sinä, Herra, meidän Jumalamme, olet tehnyt sen meille kaiken laupeutesi ja kaiken suuren armahtavaisuutesi mukaan, ₂₈niinkuin sinä olet puhunut palvelijasi Mooseksen kautta sinä päivänä, jona sinä käskit hänen kirjoittaa muistiin lakisi Israelin lasten edessä sanoen: ₂₉"Jos te ette kuule minun ääntäni, niin totisesti on tämä suuri ja monilukuinen joukko tuleva vähäiseksi kansojen keskellä, joiden sekaan minä heidät hajotan. ₃₀Sillä minä tiedän, etteivät he minua kuule, sillä se on uppiniskainen kansa; mutta he muuttavat mielensä siinä maassa, johon heidät on viety pois, ₃₁ja saavat tuntea, että minä olen Herra, heidän Jumalansa. Ja minä annan heille sydämen ja korvat, jotka kuulevat, ₃₂ja niin he ylistävät minua siinä maassa, johon heidät on viety pois, ja muistavat minun nimeni. ₃₃Ja he kääntyvät uppiniskaisuudestaan ja pahoista teoistaan, sillä he muistavat, miten kävi heidän isillensä, jotka tekivät syntiä Herraa vastaan. ₃₄Silloin minä palautan heidät maahan, jonka minä valalla vannoen olen luvannut heidän isillensä, Aabrahamille, Iisakille ja Jaakobille; ja he ottavat sen haltuunsa, ja minä enennän heidät, eivätkä he enää vähene. ₃₅Ja minä teen heidän kanssaan iankaikkisen liiton, niin että minä olen heidän Jumalansa ja he ovat minun kansani, enkä minä enää siirrä pois kansaani Israelia siitä maasta, jonka minä olen heille antanut." _3:1 Herra, Kaikkivaltias, sinä Israelin Jumala, ahdistettu sielu ja murheellinen henki huutaa sinun puoleesi. ₂ Kuule, Herra, ja ole armollinen, sillä me olemme syntiä tehneet sinua vastaan. ₃₈3 Sinä istut valtaistuimellasi iankaikkisesti, mutta meidän pitää iankaikkisesti hukkuman. ₄ Herra, Kaikkivaltias, sinä Israelin Jumala, kuule Israelin rukous, niiden, jotka ovat kuolleet, ja heidän lapsiensa, jotka ovat syntiä tehneet sinua vastaan eivätkä ole kuulleet sinun, heidän Jumalansa, ääntä jonka tähden myös onnettomuus nyt on meidän päällämme. ₄₀5 Älä muista isiemme pahoja tekoja, vaan muista nyt tähän aikaan käsivarttasi ja nimeäsi. ₆ Sillä sinä olet Herra, meidän Jumalamme, ja me tahdomme ylistää sinua, Herra: ₄₂7 sillä sentähden sinä olet pannut pelkosi meidän sydämeemme, että me avuksi huutaisimme sinun nimeäsi ja ylistäisimme sinua muukalaisuutemme maassa, kun olemme panneet pois sydämestämme kaiken isiemme vääryyden, jotka tekivät syntiä sinua vastaan. ₄₃8 Katso, vielä tänäkin päivänä me olemme muukalaisuutemme maassa, mihin sinä olet meidät hajottanut, pilkaksi ja kiroukseksi ja kantaaksemme syntivelkaa isiemme kaikkien pahojen tekojen tähden, heidän, jotka luopuivat Herrasta, meidän Jumalastamme.

₁»Siksi Herra teki niin kuin oli uhannut tehdä meille ja meidän tuomareillemme, jotka hallitsivat Israelia, meidän kuninkaillemme ja ruhtinaillemme ja koko Israelin ja Juudan kansalle. ₂Koskaan ei koko taivaan alla ole tapahtunut sellaista mitä hän teki Jerusalemissa. Kävi niin kuin Mooseksen laissa sanotaan: ₃he joutuvat syömään omien poikiensa ja tyttäriensä lihaa. ₄Hän antoi meidän kansamme kaikkien naapurikansojen valtaan, hän hajotti meidät ympärillä oleviin maihin ja pani kaikki pilkkaamaan ja karttamaan meitä. ₅Meidän tiemme vei alaspäin, ei ylöspäin, sillä me olimme tehneet syntiä Herraa, meidän Jumalaamme, vastaan, kun emme kuunnelleet häntä.

₆»Herra, meidän Jumalamme, on oikeamielinen, mutta me ja meidän isämme kannamme häpeää tänäkin päivänä. ₇Kaikki ne onnettomuudet, joilla Herra meitä uhkasi, ovat tulleet meidän osaksemme. ₈Me emme ole rukoilleet, että Herra johdattaisi meidät kaikki pois pahan sydämemme aikeista. ₉Siksi Herra piti onnettomuuksia valmiina ja antoi niiden kohdata meitä, ja minkä osan hän meille määräsi, sen hän määräsi oikeudenmukaisesti. ₁₀Mehän emme kuunnelleet häntä emmekä eläneet niiden säännösten mukaan, jotka hän antoi meidän seurattavaksemme.

₁₁»Herra, Israelin Jumala! Väkevällä kädelläsi, ihmeillä ja tunnusmerkeillä, suurilla teoillasi ja kohotetun kätesi voimalla sinä toit kansasi Egyptistä ja loit nimellesi maineen, joka on kestänyt tähän päivään asti. ₁₂Herra, meidän Jumalamme! Me olemme tehneet syntiä, olemme eläneet jumalattomasti, olemme rikkoneet kaikkia sinun oikeamielisiä säännöksiäsi. ₁₃Käännä suuttumuksesi meistä pois. Meitä on vain harvoja jäljellä niissä maissa, joiden kansojen keskelle sinä meidät hajotit.

₁₄»Herra, kuule rukouksemme ja pyyntömme! Vapauta meidät itsesi tähden ja anna meidän päästä niiden suosioon, jotka toivat meidät tänne pakkosiirtolaisiksi. ₁₅Anna koko maailman tietää, että sinä olet Herra, meidän Jumalamme, ja että olet ottanut nimiisi Israelin ja hänen sukunsa.

₁₆»Herra, katso alas pyhästä asunnostasi! Muista meitä! Kallista korvasi meidän puoleemme, Herra, kuuntele meitä! ₁₇Avaa silmäsi ja katso meihin! Ketkä sinua kunnioittavat, ketkä kiittävät Herran oikeamielisyyttä? Tuonelan asukkaatko, nuo, joiden ruumiista on elämän henki otettu pois? ₁₈Ei, sinua kunnioittavat ja sinun oikeamielisyyttäsi kiittävät murheen murtamat, voimattomat ja köyryyn painuneet ihmiset, jotka kulkevat nälissään ja sammunein silmin.

₁₉»Herra, meidän Jumalamme! Emme me vetoa isiemme emmekä kuninkaidemme oikeamielisiin tekoihin, kun tulemme eteesi ja pyydämme, että armahtaisit meidät. ₂₀Sinähän olet jo suunnannut meihin vihasi ja kiivautesi, niin kuin profeetat, sinun palvelijasi, ennustivat. Heidän suullaan sinä sanoit: ₂₁’Näin sanoo Herra: Taivuttakaa niskanne Babylonian kuninkaan ikeen alle ja palvelkaa häntä. Kun niin teette, voitte jäädä maahan, jonka minä isillenne annoin. ₂₂Jos te ette tottele minua ettekä palvele Babylonian kuningasta, ₂₃minä vaiennan Juudan kaupungeista ja Jerusalemin kaduilta ilon ja riemun huudot, sulhasen äänen ja morsiamen äänen. Koko maasta tulee autio ja asumaton.’

₂₄»Me emme olleet sinulle kuuliaisia emmekä palvelleet Babylonian kuningasta. Niinpä sinä toteutit sen, mistä olit pannut palvelijasi profeetat meitä varoittamaan: kuninkaidemme ja isiemme luut kaivettiin haudoistaan, ₂₅ja nyt ne lojuvat hajallaan päivän paahteessa ja yön kylmyydessä. Nuo ihmiset kuolivat pahoihin vaivoihin ja nälkään, heitä kaatui miekkaan ja tauteihin. ₂₆Oman asuinsijasikin, joka oli nimellesi omistettu, sinä saatoit siihen tilaan, jossa se nyt on, ja tämän sinä teit Israelin ja Juudan heimojen pahuuden tähden.

₂₇»Kuitenkin sinä, Herra, meidän Jumalamme, osoitit suuren laupeutesi ja armahtavaisuutesi ₂₈silloin, kun puhuit meille palvelijasi Mooseksen suulla. Tuona päivänä, jona käskit hänen kirjoittaa lakisi Israelin kansalle, sinä sanoit meille:

₂₉»’Jos te ette kuuntele minua, tämä suuri, kohiseva ihmisjoukko käy vähiin niissä maissa, joiden kansojen sekaan minä heidät sirotan. ₃₀Minä tiedän, etteivät he kuuntele minua, sillä he ovat uppiniskainen kansa. Mutta siellä, minne heidät siirretään, he muuttuvat mieleltään ₃₁ja ymmärtävät, että minä olen Herra, heidän Jumalansa. Minä annan heille kuuliaisen sydämen ja kuulevat korvat, ₃₂ja he ylistävät minua siellä, minne heidät on viety. He muistavat minun nimeni ₃₃ja luopuvat niskoittelustaan ja pahoista teoistaan muistaessaan, miten kävi heidän isilleen, jotka tekivät syntiä Herraa vastaan.

₃₄»’Silloin minä tuon heidät takaisin maahan, jonka valalla vannoen lupasin heidän isilleen Abrahamille, Iisakille ja Jaakobille, ja he ottavat sen hallintaansa. Minä teen heistä suuren kansan, eikä heidän määränsä enää vähene, ₃₅ja minä solmin heidän kanssaan ikuisen liiton: minä olen oleva heidän Jumalansa ja he ovat minun kansani. Koskaan en enää vie kansaani Israelia siitä maasta, jonka olen heille antanut.’»