₁Sitten nousi Elias, profeetta,

joka oli kuin tuli

ja jonka sana paloi kuin tulisoihtu.

₂Hän tuotti heille nälänhädän

ja harvensi kiivaudellaan

heidän lukuansa.

₃Herran sanalla hän sulki taivaan

ja sai myös tulen

kolmesti tulemaan taivaasta.

₄Kuinka suuresti kunnioitettu

oletkaan sinä, Elias,

ihmeteltävien tekojesi tähden,

ja kuka voi kerskata olevansa

sinun vertaisesi! —

₅sinun, joka herätit vainajan kuolleista

ja tuonelasta Korkeimman sanalla,

₆joka syöksit kuninkaita perikatoon

ja kunniassa-olijoita alas vuoteistansa;

₇joka kuulit Siinailla nuhdepuheen

ja Hoorebilla kostotuomiot;

₈joka voitelit kuninkaita kostajiksi

ja profeettoja seuraajiksi jälkeesi;

₉joka tulit otetuksi ylös taivaaseen

tulenpyörteessä,

tulisten hevosten vaunuissa,

₁₀joka tulet aikanasi,

niinkuin on kirjoitettu nuhdepuheissa,

tyynnyttämään vihaa,

ennenkuin se puhkeaa,

ja kääntämään isäin sydämet

lasten puoleen

ja asettamaan kohdalleen

Jaakobin sukukunnat.

₁₁Onnelliset ne,

jotka saivat nähdä sinut

ja olivat rakkauden kaunistamat!

Mutta totisesti mekin saamme elää.

₁₂Kun myrsky oli peittänyt Eliaan,

täytti hänen henkensä Elisan.

Häntä ei hänen elinpäivinään

yksikään hallitsija saanut horjumaan,

eikä kukaan saanut häntä lannistetuksi.

₁₃Ei mikään käynyt

yli hänen voimansa,

ja vielä haudassa

hänen ruumiinsa ennusti.

₁₄Eläessään hän teki ihmeitä,

ja hänen kuoltuaankin

olivat hänen tekonsa ihmeteltävät.

₁₅Kaikesta tästä huolimatta

ei kansa tehnyt parannusta,

eivätkä he luopuneet synneistänsä,

siihen asti että heidät saaliina siirrettiin

pois maastansa

ja hajotettiin kaikkeen maan piiriin.

Jäljelle jäi vain vähän kansaa

ja Daavidin suvulle ruhtinas.

₁₆Muutamat näistä tekivät sitä,

mikä otollista on,

muutamat taas yhä enemmän syntiä.

₁₇Hiskia vahvisti kaupunkinsa

ja johti sen keskelle vesijohdon.

Hän kaivoi raudalla läpi kallion

ja rakensi vesisäiliöitä.

₁₈Hänen päivinänsä

hyökkäsi Sanherib

ja lähetti sinne Rabsaken.

Tämä lähti

ja nosti kätensä Siionia vastaan

ja puhui ylpeydessään suuria sanoja.

₁₉Silloin vapisivat

heidän sydämensä ja kätensä,

ja he olivat tuskassa kuin synnyttäväiset.

₂₀Ja he huusivat avuksi

laupiasta Herraa

ojentaen kätensä hänen puoleensa.

Pyhä kuuli heitä nopeasti taivaasta

ja pelasti heidät Esaiaan kädellä.

₂₁Hän löi assurilaisten leiriä

ja Herran enkeli hävitti heidät.

₂₂Sillä Hiskia teki sitä,

mikä oli Herralle otollista,

ja noudatti vakaasti

isänsä Daavidin teitä,

joille häntä ohjasi profeetta Esaias,

suuri ja näyissänsä luotettava.

₂₃Tämän päivinä aurinko peräytyi,

ja hän jatkoi kuninkaan elinaikaa.

₂₄Suurena hengessä

hän näki viimeiset asiat

ja lohdutti Siionin surevaisia.

₂₅Iankaikkisuutta myöten

hän näytti, mitä tuleva on,

ja salatut asiat

ennen niiden tapahtumista.

₁Mutta sitten nousi profeetta Elia. Hän oli kuin tulta,

hänen sanansa paloivat kuin soihtu.

₂Hän pani kansan kärsimään nälänhätää

ja pyhällä kiivaudellaan harvensi heidän lukuaan.

₃Herran sanalla hän sulki taivaan

ja kutsui kolmesti tulen iskemään alas.

₄Millaisen kunnian saavutitkaan ihmeteoillasi, Elia!

Kuka voisi ylpeillä olevansa vertaisesi?

₅Sinä toit kuolleen takaisin kuolleista,

nostit hänet tuonelasta Korkeimman sanalla,

₆sinä syöksit tuhoon kuninkaita,

mahtimiehiä vuoteeltaan.

₇Siinainvuorella kuulit, miten kansaa rangaistaisiin,

Horebilla sait tietää, miten Herra kostaisi.

₈Sinä voitelit kuninkaat, jotka toteuttaisivat koston,

ja profeetat, joista oli tuleva seuraajiasi.

₉Tulisessa pyörteessä sinut nostettiin pois,

tulisten hevosten vetämissä vaunuissa.

₁₀Näin on sinusta kirjoitettu tulevan tuomion sanoissa:

sinä lepytät Herran vihan jo ennen kuin se leimahtaa,

käännät isien sydämet lasten puoleen

ja saatat ennalleen Jaakobin heimot.

₁₁Onnellisia ne, jotka saavat nähdä sinut,

onnellisia kaikki Herran rakkaudessa kuolleet!

Mekin saamme osaksemme elämän.

₁₂Kun tuulenpyörre vei Elian näkyvistä,

Elisa täyttyi hänen hengellään.

Hän ei eläissään pelännyt ketään mahtimiestä,

yksikään ihminen ei häntä lannistanut.

₁₃Mikään ei ollut hänelle mahdotonta,

haudan levossakin hänen ruumiissaan oli profeetan voima.

₁₄Hän teki elinaikanaan ihmeitä

ja vielä kuoltuaankin tekoja, joita hämmästeltiin.

₁₅Yhtä kaikki kansa ei kääntynyt

eikä luopunut synninteostaan,

ja niinpä se repäistiin pois maastaan

ja hajotettiin kaikkialle maailmaan.

Kansasta jäi kuitenkin rippeet,

ja Daavidin suvussa säilyi hallitsija.

₁₆Toiset kuninkaat olivat hurskaita ja oikeamielisiä,

toiset tekivät syntiä kauhistuttavan paljon.

₁₇Hiskia vahvisti kaupunkiaan

ja johti veden virtaamaan sen keskelle,

rautaisin työkaluin hän puhkaisi kalliot

ja rakensi vesialtaita.

₁₈Hänen aikanaan Sanherib lähti hyökkäykseen

ja lähetti Rabsaken matkaan.

Tämä kohotti kätensä Siionia vastaan

ja puhui röyhkeän ylimielisesti.

₁₉Silloin kaikkien rohkeus petti, kädet vapisivat,

ja he olivat tuskissaan kuin synnyttävä nainen.

₂₀He huusivat avuksi armahtavaa Herraa

ja ojensivat kätensä hänen puoleensa,

ja heti Pyhä kuuli taivaaseen heidän rukouksensa

ja pelasti heidät, kuten Jesaja ennusti.

₂₁Hän iski assyrialaisten leiriin,

hänen enkelinsä tuhosi heidät,

₂₂sillä Hiskian teot olivat oikeita Herran silmissä

ja hän seurasi vakaasti isänsä Daavidin teitä.

Niille hänet oli ohjannut Jesaja,

suuri profeetta, jonka näkyihin saattoi luottaa.

₂₃Jesajan aikaan aurinko siirtyi taaksepäin,

ja Herra lisäsi kuninkaan elinpäiviä.

₂₄Suuren hengen innoittamana profeetta näki tulevaisuuteen

ja lohdutti Siionin surevia.

₂₅Hän ilmoitti, mitä kaukaisina aikoina tapahtuisi,

kertoi salatut asiat ennen kuin ne kävivät toteen.