₁Ja hänen jälkeensä nousi Naatan

ja oli profeettana Daavidin päivinä.

₂Niinkuin rasva otetaan erilleen

yhteysuhrista,

niin Daavid israelilaisista.

₃Leijonain kanssa hän leikki

niinkuin vohlain

ja karhujen kanssa

niinkuin lampaankaritsain.

₄Eikö hän nuoruudessaan

tappanut jättiläistä

ja poistanut häväistystä kansasta

kohottamalla kädessään linkokiven

ja lyömällä maahan Goljatin röyhkeyden!

₅Sillä hän huusi avuksensa Herraa,

Korkeinta,

ja Herra antoi voiman

hänen oikeaan käteensä

kukistamaan sankarin,

taistelussa väkevän,

ja korottamaan hänen kansansa sarven.

₆Niinpä häntä kunnioitettiin

niitten kymmenentuhannen tähden

ja ylistettiin

Herran suomien siunausten tähden,

ja hänelle tarjottiin kunnian kruunu,

₇sillä hän hävitti viholliset yltympäri

ja tuhosi vastustajansa, filistealaiset.

Hän musersi heidän sarvensa murskaksi,

tähän päivään asti.

₈Kaikista töistänsä

hän antoi kiitoksen Pyhälle,

Korkeimmalle,

ylistyksen sanoilla.

Kaikesta sydämestänsä

hän veisasi kiitosvirsiä

ja rakasti Luojaansa.

₉Ja hän asetti veisaajia alttarin eteen

ja sai heidät kaiuttamaan suloisia veisuja.

₁₀Hän teki juhlat arvokkaiksi

ja sääti juhla-ajat

täydellisen kauniine menoineen,

niin että Herran pyhää nimeä kiitettiin

ja pyhäkkö kaikui siitä

aamuvarhaisesta alkaen.

₁₁Herra otti pois hänen syntinsä

ja korotti hänen sarvensa

ikiaikoihin saakka

ja antoi hänelle kuninkuuden liiton

ja kunnian valtaistuimen Israelissa.

₁₂Hänen jälkeensä nousi

hänen ymmärtäväinen poikansa,

jolla hänen tähtensä oli rauha

avaroilla alueilla.

₁₃Salomo hallitsi rauhan päivinä,

hän, jolle Jumala antoi rauhan

joka taholla,

että hän kohottaisi huoneen

hänen nimellensä

ja valmistaisi pyhäkön ikuisiksi ajoiksi.

₁₄Kuinka viisas sinä olitkaan

nuoruudessasi

ja täynnä kuin virta ymmärrystä!

₁₅Sinun henkesi käsitti kaiken maan,

ja sinä täytit sen syvällisillä sananlaskuilla.

₁₆Sinun nimesi ulottui

kaukaisiin saariin,

ja sinä olit rakastettu

rauhallisuutesi tähden.

₁₇Maat ihmettelivät sinua

sinun laulujesi ja vertaustesi,

sinun sananlaskujesi

ja selitystaitosi tähden.

₁₈Herran Jumalan nimessä,

hänen, jota kutsutaan Israelin Jumalaksi,

sinä kokosit kultaa kuin tinaa

ja kartutit hopeata kuin lyijyä.

₁₉Mutta sinä annoit naisille

kupeittesi voiman

ja ruumiisi heidän hallittavaksensa.

₂₀Sinä sait tahran kunniaasi

ja saastutit siemenesi.

Sinä tuotit vihan lastesi päälle

ja mielikarvauden

mielettömyytesi tähden.

₂₁Niin jakautui hallitus kahdeksi,

ja Efraimista sai alkunsa

tottelematon kuninkuus.

₂₂Mutta ei Herra laupeuttansa lopeta

eikä turmele yhtäkään työtänsä;

ei hävitä valittunsa jälkipolvia

eikä tuhoa sen jälkeläisiä,

joka on häntä rakastanut.

Myös Jaakobille hän jätti jäännöksen

ja Daavidille juurivesan,

joka on hänestä lähtenyt.

₂₃Ja Salomo meni lepoon isiensä tykö

ja jätti yhden jälkeläisistänsä,

kansan mielettömyyden alkuunpanijan

ja ymmärrykseltään puuttuvaisen,

Rehabeamin, joka neuvollaan

saattoi kansan luopumukseen;

ja myös Jerobeamin, Nebatin pojan,

joka saattoi Israelin syntiä tekemään

ja ohjasi Efraimin synnin tielle.

₂₄Ja heidän syntinsä lisääntyivät

ylen suuresti,

niin että heidät siirrettiin pois maastansa.

₂₅Ja he juoksivat

kaiken pahuuden perässä,

kunnes heitä kohtasi kosto.

₁Samuelin jälkeen nousi esiin Natan,

hän toimi profeettana Daavidin aikana.

₂Niin kuin rasva otetaan erilleen yhteysuhrista,

niin oli Daavid otettu israelilaisista erilleen.

₃Hän leikitteli leijonilla kuin kilipukeilla,

karhuilla kuin pienillä karitsoilla.

₄Juuri hän tappoi nuoruudessaan jättiläisen

ja teki näin lopun kansansa häpeästä,

hän kohotti kätensä, linkosi kiven

ja kaatoi maahan korskean Goljatin.

₅Hän huusi avukseen Herraa, Korkeinta,

ja tämä antoi hänen oikeaan käteensä voiman,

auttoi häntä kaatamaan mahtavan soturin

ja nostamaan kansassaan intoa ja voimaa.

₆Niinpä häntä ylistettiin kymmenientuhansien voittajaksi,

kiitettiin, koska hänet oli Herra siunannut,

ja hänelle ojennettiin kunnian kruunu.

₇Hän kukisti ympärillä olevat viholliset

ja tuhosi filistealaiset, vastustajansa.

Hän murskasi heidän mahtinsa, joka on murskana vieläkin.

₈Kaikista teoistaan Daavid antoi kiitoksen Herralle,

Pyhälle, Korkeimmalle hän niistä antoi kunnian.

Koko sydämestään hän ylisti Luojaansa

ja osoitti hänelle rakkauttaan.

₉Hän asetti laulajia alttarin eteen

esittämään psalmeja suloisin sävelin;

{joka päivä he laulullaan ylistivät Herraa.}

₁₀Hän teki juhlista kauniita ja arvokkaita

ja sääti juhla-ajoille vaikuttavat menot.

Herran pyhää nimeä tuli silloin ylistää

niin että temppeli kajahteli jo aamuvarhaisesta.

₁₁Herra antoi anteeksi hänen syntinsä

ja vakiinnutti hänen mahtinsa ikiajoiksi,

antoi liitollaan hänen suvulleen kuninkuuden

ja Israelin kunniakkaan valtaistuimen.

₁₂Daavidia seurasi hänen viisas poikansa,

jolla isänsä ansiosta oli avarat asuinmaat.

₁₃Salomo hallitsi vakaina aikoina,

ja Jumala soi hänelle joka suunnalla rauhan,

niin että hän kykeni rakentamaan pyhäkön Herran nimelle,

pystyttämään temppelin ikuisiksi ajoiksi.

₁₄Kuinka viisas sinä olitkaan nuoruudessasi!

Virran lailla sinä tulvit ymmärrystä.

₁₅Sinun henkesi kattoi kaiken maan,

koko maan sinä täytit mietteillä ja arvoituksilla.

₁₆Sinun maineesi kantautui kaukaisiinkin saariin,

sinua rakastettiin, koska olit rauhan mies.

₁₇Lauluilla, sananlaskuilla ja vertauksilla

ja niiden selityksillä sait koko maailman ihmetyksiin.

₁₈Herran, Jumalan nimessä

– hänen, jota kutsutaan Israelin Jumalaksi –

sinä kokosit kultaa kuin tinaa,

keräsit röykkiöittäin hopeaa kuin lyijyä.

₁₉Mutta sinä annoit naisille lantiosi voiman,

päästit heidät hallitsemaan ruumistasi.

₂₀Kun niin teit, sait kunniaasi tahran,

sinä häpäisit jälkeläisesi

ja hankit Herran vihan lastesi ylle.

Raskas oli tuska, jonka järjettömyytesi tuotti.

₂₁Valta jakautui kahdelle kuninkaalle,

ja Efraimista tuli vääryyden valtakunta.

₂₂Mutta Herra ei luovu laupeudestaan

eikä jätä yhtäkään lupaustaan täyttämättä.

Ei hän hävitä valittunsa jälkeläisiä,

ei tuhoa sen sukua, joka häntä rakastaa.

Hän jätti Jaakobille vähäisen jäännöksen,

Daavidille verson, joka oli hänen juurtaan.

₂₃Salomo meni lepoon isiensä luo

ja jätti sukunsa jatkajaksi pojan,

järjettömän, ymmärrykseltään vajaan,

Rehabeamin, jonka päätös jakoi kansan kahtia.

Jerobeam, Nebatin poika, vei Israelin synnintekoon,

ohjasi Efraimin synnin teille.

₂₄Israelilaiset tekivät syntiä aina vain enemmän,

ja niin heidät vietiin pois maastaan.

₂₅He juoksivat kaikenlaisen pahuuden perässä,

kunnes saivat rangaistuksen.