₁Joosua, Nuunin poika,

oli voimallinen sodissa

ja Mooseksen seuraaja profeetanvirassa,

hän, joka oli nimensä mukaan

suuri Herran valittujen vapauttamisessa.

Hän tahtoi kostaa

sotaan nousseille vihollisille

saattaaksensa Israelin sen perintöosaan.

₂Kuinka kunniakas hän olikaan

nostaessaan kätensä

ja ojentaessaan miekkansa

kaupunkeja vastaan!

₃Kuka ennen häntä eläneistä

oli niin luja kuin hän?

Sillä hän kävi Herran sotia.

₄Eikö hänen kätensä voimasta

aurinko peräytynyt

ja yhdestä päivästä tullut kaksi?

₅Hän huusi avuksensa

korkeinta Hallitsijaa,

kun viholliset ahdistivat häntä

joka taholta,

ja suuri Herra kuuli häntä

ja antoi tulla ylen raskaita raekiviä.

₆Hän syöksi ne vihollisväen päälle

ja hävitti rinteessä vastustajat,

että pakanat saisivat tuntea

hänen asevarustuksensa,

tuntea, että hän soti sotansa

Herran edessä;

sillä Kaikkivaltiasta hän seurasi.

₇Jo Mooseksen päivinä

hän oli näyttänyt olevansa hurskas,

hän ja Kaaleb, Jefunnen poika,

kun he vastustivat vihollista,

estivät kansaa tekemästä syntiä

ja tyynnyttivät pahuuden nurinan.

₈Niin pelastuivat

ainoastaan nämä kaksi

kuudestasadasta tuhannesta jalkaväkeä

ja pääsivät perintömaahan,

maahan, joka vuoti maitoa ja mettä.

₉Ja Herra antoi Kaalebille voimat,

ja ne kestivät hänellä vanhuuteen asti,

niin että hän valtasi

maan vuoriylängöt;

ja hänen jälkeläisensä saivat perintöosan.

₁₀Kaikkien israelilaisten

tuli tästä nähdä,

että on hyvä vaeltaa Herran jäljessä.

₁₁Myöskin tuomarien,

jokaisen, nimi nimeltä,

kaikkien jotka sydämessään

eivät langenneet haureuteen

eivätkä kääntyneet pois Herrasta,

heidänkin muistonsa olkoon siunattu.

₁₂Heidän luunsa versokoot

heidän leposijoistansa,

ja heidän nimensä uudistukoon

heidän pojissansa,

jotka olkoot kunnioitetut.

₁₃Herrallensa rakas oli Samuel,

Herran profeetta,

joka pystytti kuninkuuden

ja voiteli hallitsijat kansallensa.

₁₄Herran lain mukaan

hän tuomitsi kansankokouksissa,

ja Herra piti huolta Jaakobista.

₁₅Uskollisuudellaan hän osoitti

olevansa vakaa profeetta,

ja puheistansa hänet tunnettiin

luotettavaksi näyissä.

₁₆Hän huusi avuksensa Herraa,

Kaikkivaltiasta,

kun viholliset ahdistivat häntä

joka taholta,

ja uhrasi imevän karitsan.

₁₇Niin Herra antoi

ukkosen jyristä taivaasta

ja äänensä kuulua väkevänä jylinänä

₁₈ja hävitti tyyrolaisten johtajat

ja kaikki filistealaisten päämiehet.

₁₉Ja ennen laskeutumistansa

ikuiseen uneen

hän todisti

Herran ja hänen voideltunsa edessä:

"En rahaa, en edes kenkäparia,

minä ole keneltäkään ihmiseltä ottanut".

Eikä yksikään häntä syyttänyt.

₂₀Vielä sen jälkeen,

kuin oli lepoon käynyt, hän ennusti

ja näytti kuninkaalle hänen loppunsa:

hän korotti maasta äänensä

ennustukseen,

poistaaksensa kansan laittomuuden.

₁Joosua, Nunin poika, oli urhea soturi

ja Mooseksen seuraaja profeetanvirassa.

Niin kuin nimi kertoo, hänestä tuli

Herran valittujen suuri vapauttaja.

Hän kosti vihollisille, jotka hyökkäsivät heitä vastaan,

ja jakoi Israelin kansalle sen perintömaan.

₂Kuinka mahtava hän olikaan kohottaessaan kätensä

ja ojentaessaan miekkansa kohti kaupunkeja!

₃Kuka ennen häntä oli yhtä väkevä,

sillä hän kävi Herran sotaa!

₄Eikö hänen käskystään aurinko seisahtunut,

eikö yhdestä päivästä tullut kaksi?

₅Hän huusi avuksi Korkeinta, Valtiasta,

kun viholliset joka puolelta ahdistivat häntä,

ja voimallinen Herra kuuli häntä

ja sinkosi alas kiven kokoisia rakeita.

₆Herra syöksi ne viholliskansan päälle

ja tuhosi vuoren rinteessä vastustajat,

jotta kansat tuntisivat hänen mahtinsa

ja tietäisivät sotivansa Herraa vastaan.

Mutta Joosua seurasi uskollisesti Valtiasta.

₇Jo Mooseksen aikana Joosua osoitti luotettavuutensa,

kun hän yhdessä Kalebin, Jefunnen pojan, kanssa

asettui kansaa vastaan

estääkseen sitä tekemästä syntiä

ja tehdäkseen lopun uhmakkaasta nurinasta.

₈Sen tähden vain he kaksi pelastuivat

koko kuudensadantuhannen soturin joukosta;

heidän tuli viedä kansa sen perintömaahan,

maahan, joka tulvii maitoa ja hunajaa.

₉Herra antoi Kalebille voimaa,

ja se voima pysyi hänessä vanhuuden päiviin saakka,

niin että hän kykeni valtaamaan maan kukkulat

ja hänen jälkeläisensä saivat sieltä perintöosansa.

₁₀Koko Israelin tuli tästä ymmärtää,

että on hyvä seurata uskollisesti Herraa.

₁₁Ylistettäviä ovat myös tuomarit, jokainen heistä,

jokainen, joka ei sydämessään hairahtunut

eikä luopunut Herrasta.

Olkoon heidän muistonsa siunattu!

₁₂Versokoot heidän luunsa leposijaltaan,

eläköön kunniakkaiden miesten nimi heidän lapsissaan!

₁₃Samuel oli Herralle rakas.

Hän oli Herran profeetta, ja hän perusti kuninkuuden

ja voiteli hallitsijoita kansalle.

₁₄Hän jakoi kansalle oikeutta Herran lain mukaan,

ja Herra piti huolta Jaakobista.

₁₅Hänen uskollisuutensa osoitti hänet aidoksi profeetaksi,

hänen sanansa todistivat, että hän oli luotettava näkijä.

₁₆Kun viholliset ahdistivat joka puolelta,

hän huusi avuksi Herraa, Valtiasta,

ja uhrasi hänelle karitsan.

₁₇Silloin Herra jylisi taivaasta,

mahtavana pauhuna kuului hänen äänensä.

₁₈Herra tuhosi Tyroksen päälliköt

ja kaikki filistealaisten päämiehet.

₁₉Kun ikuinen lepo jo odotti,

Samuel vakuutti Herran ja hänen voideltunsa edessä:

»Keneltäkään en ole ottanut rahaa,

en edes kenkäparia»,

eikä yksikään ihminen voinut syyttää häntä.

₂₀Vielä kuoltuaankin hän profetoi

ja kertoi kuninkaalle, millainen tämän loppu olisi;

hän kohotti maasta profeetan äänensä

lopettaakseen kansan laittomuudet.