₁Korkeuden jalo kunnia

on taivaan puhdas vahvuus.

Taivaan muoto on kirkas katsella.

₂Aurinko noustessansa

tulee näkyviin kuin airut.

Ihmeteltävä työase,

Korkeimman tekemä!

₃Keskipäivällä se kuivuttaa maan,

ja kuka kestää sen paahdetta?

₄Ahjoa hoidetaan

kuumuutta kysyvissä töissä,

mutta kolmin verroin

aurinko paahtaa vuoria.

Se henkii tulisia höyryjä

ja lähettää valonsäteitä,

jotka huikaisevat silmät.

₅Suuri on Herra, joka on sen tehnyt,

ja hänen sanojensa voimasta

se kiitää rataansa.

₆Ja kuu! Se noudattaa aina aikaansa

ollakseen aikojen näyttäjä

ja ajanjaksojen merkki.

₇Kuusta otetaan juhla-aikain merkki,

se on valonantaja,

joka vajenee oltuaan täysi.

₈Kuukaudella on nimi kuun mukaan;

vaihdellessaan se ihmeteltävästi kasvaa.

Se on merkinantaja

korkeuden sotajoukoille,

loistaen taivaanvahvuudella.

₉Tähtien kirkkaus on taivaan ihanuus,

säteilevä kaunistus Herran korkeuksissa.

₁₀Pyhän sanojen mukaan

ne asettuvat järjestykseen

eivätkä vartiopaikoillansa väsy.

₁₁Katso sateenkaarta

ja ylistä sen Luojaa:

se on helottaessaan ylen ihana.

₁₂Se kaartuu kirkkauden piirinä

yli taivaan;

Korkeimman kädet ovat sen jännittäneet.

₁₃Hän käskyllään saa äkisti

lumen satamaan,

ja nopeasti hän iskee alas

tuomionsa salamat.

₁₄Siksi aukenevat

hänen varastohuoneensa,

ja pilvet lentävät niistä ulos kuin linnut.

₁₅Valtasuuruudessaan hän antaa

pilville voiman,

ja raekivet syöksyvät kappaleina alas.

₁₆Ja kun hän astuu esiin,

järkkyvät vuoret,

hänen tahdostansa etelä tuulee.

₁₇Maata vapisuttaa

hänen ukkosensa jylinä

ja pohjan puhuri ja pyörremyrsky.

Hän sirottaa alas lunta

niinkuin lentäviä lintusia,

ja lumituisku on

niinkuin laskeutuva heinäsirkkaparvi.

₁₈Sen kaunista valkoisuutta

silmä ihmettelee,

ja sen satamisesta sydän hämmästyy.

₁₉Ja kuuraa hän vuodattaa maahan

kuin suolaa;

jäätyneenä siitä tulee kuin neulankärkiä.

₂₀Kylmä pohjatuuli puhaltaa,

ja vesi kovettuu jääksi.

Kaikkiin vesipaikkoihin asettuu jää,

ja vesi pukeutuu kuin panssariin.

₂₁Herra kuluttaa vuoret

ja paahtaa erämaan

ja kärventää vihannan ruohon kuin tuli.

₂₂Kaikkea parantamaan

nousee pian sumu;

kaste laskeutuu

ja antaa virvoitusta paahteen jälkeen.

₂₃Aivoituksensa mukaan

hän tyynnytti valtameren

ja istutti siihen saaria.

₂₄Meren purjehtijat

kertovat sen vaaroista,

ja me ihmettelemme,

mitä korvamme kuulevat.

₂₅Ja siinä on käsittämättömiä

ja ihmeteltäviä luomuksia:

kirjava moninaisuus kaikkinaisia eläviä,

luotuja merihirviöitä.

₂₆Hänen voimastaan menestyy,

mitä hän tarkoittaa,

ja hänen sanansa kautta

on kaikella olemuksensa.

₂₇Paljon voimme puhua,

mutta loppuun emme pääse;

ja meidän sanojemme loppusumma on:

Hän on kaikki kaikessa.

₂₈Kuinka me kykenisimme

häntä ylistämään,

sillä hän itse on suurempi

kuin kaikki hänen tekonsa?

₂₉Peljättävä on Herra ja ylen suuri,

ja hänen valtasuuruutensa

on ihmeellinen.

₃₀Ylistäkää Herraa

korottaen hänen kiitostansa,

niin paljon kuin voitte,

sillä vielä suurempi hän on.

Korottakaa hänen kiitostansa

yhä voimallisemmin,

älkääkä väsykö,

sillä loppuun asti ette pääse.

₃₁Kuka on hänet nähnyt,

niin että voisi kyllin kertoa?

Ja kuka taitaa julistaa

hänen suuruuttansa,

niinkuin hän on?

₃₂Paljon on salattuja asioita,

suurempia kuin nämä;

sillä vähän me olemme nähneet

hänen töistänsä.

₃₃Sillä Herra on tehnyt kaiken,

ja hurskaille hän on antanut viisauden.

₁Ylväänä kohoaa kirkas taivaankansi –

kuinka ihanan näyn taivas tarjoaakaan!

₂Kun aurinko nousee, se julistaa tullessaan,

kuinka ihmeellinen se on. Se on Korkeimman luoma!

₃Keskipäivällä se kuivattaa maan –

kuka kestäisi sellaista paahdetta?

₄Ahjo hehkuu, kun sitä lietsotaan,

kolmin verroin polttaa aurinko vuoria.

Se syöksee ilmoille hehkuvan kuumia höyryjä

ja sinkoaa säteitä, jotka sokaisevat silmät.

₅Suuri on Herra, joka sen on tehnyt!

Sanallaan hän on lähettänyt sen radalleen.

₆Entä kuu? Sillä on tarkat aikansa;

se on ajanlaskun opas ja ikuinen merkki.

₇Sen mukaan määräytyvät juhla-ajat,

se kasvaa täyteen mittaansa ja vajenee sitten.

₈Kuukausi on saanut nimensä sen mukaan,

ihmeellisellä tavalla kuu kasvaa ja muuttuu.

Korkeuden joukkojen sotamerkkinä

se loistaa taivaankannessa valoaan.

₉Kirkkaat tähdet ovat taivaan kaunistus,

sädehtivä koru Herran korkeuksissa.

₁₀Pyhä pitää sanallaan ne järjestyksessä;

väsymättä ne hoitavat vartiotehtäväänsä.

₁₁Katso sateenkaarta ja ylistä sen luojaa:

kuinka ihmeellinen se onkaan loistossaan!

₁₂Kirkkaana kaarena se kiertää taivaan holvia;

Korkeimman kädet ovat sen jännittäneet.

₁₃Kun hän käskee, alkaa tuiskuta lunta

ja tuomion salamat sinkoilevat.

₁₄Hänen käskystään taivaan varastot aukenevat

ja pilvet lennähtävät ulos kuin linnut.

₁₅Mahtavalla voimallaan hän jähmettää pilvet,

ja ne murentuvat koviksi rakeiksi.

_16-17Maa vavahtelee, kun hänen äänensä jylisee,

vuoret järkkyvät, kun hän astuu esiin.

Hänen tahdostaan puhaltaa etelätuuli,

puhkeaa pohjoismyrsky, nousee tuulenpyörre.

Kuin maahan laskeutuvia lintuja hän sirottaa lunta,

sirkkaparven lailla se levittyy maan päälle.

₁₈Sen valkea kauneus saa silmät ihmetyksiin,

sydän hullaantuu, kun lumi leijuu alas.

₁₉Entä kuura? Sitäkin hän sirottaa kuin suolaa,

ja se jäätyy teräviksi okaiksi.

₂₀Kun hyytävä pohjatuuli puhaltaa,

vedenpinta kovettuu jääksi.

Jää levittyy jokaisen lammikon päälle

ja pukee veden kuin haarniskaan.

₂₁Helle korventaa vuoret ja polttaa autiomaan,

kärventää niittyjen ruohon kuin tuli.

₂₂Pelastuksen tuo vettä tihkuva sumu,

kaste virvoittaa maan helteen jälkeen.

₂₃Viisaalla suunnitelmallaan Herra kukisti syvyydet

ja pani saaret paikoilleen niiden päälle.

₂₄Purjehtijat kertovat meren vaaroista,

ja kuulemamme kummastuttaa meitä.

₂₅Siellä on kaikkea ihmeellistä, hänen ihmetöitään,

kaikkia eläinlajeja merihirviöiden heimoa myöten.

₂₆Hän auttaa sanansaattajaansa täyttämään tehtävänsä,

hänen sanansa voimasta kaikki on ja pysyy.

₂₇Mitä kerrommekin, emme pysty kertomaan kaikkea.

Lopputulos on tämä: hän on kaikki.

₂₈Miten kykenisimme häntä ylistämään?

Hän on suurempi kuin kaikki tekonsa.

₂₉Pelottava on Herra, ylivertaisen suuri,

ihmeellinen on hänen voimansa!

₃₀Ylistäkää Herraa, kohottakaa laulu

parhaanne mukaan – hän on vielä suurempi!

Kohottakaa ylistyksenne, laulakaa yhä voimallisemmin,

älkää väsykö, vaikka ette häntä tavoita.

₃₁Kuka on hänet nähnyt, kuka voi tehdä selkoa hänestä?

Kuka kyllin ylistäisi hänen suuruuttaan?

₃₂Paljon on salattuja, näitä suurempiakin asioita,

kovin vähän olemme nähneet hänen teoistaan.

₃₃Kaiken on Herra tehnyt,

ja hurskaille hän on antanut viisautta.