₁Suuri työn vaiva

on luotu jokaiselle ihmiselle,

ja raskas ies

on Aadamin lasten kannettavana

siitä päivästä asti,

jona he äidin kohdusta lähtevät,

hamaan siihen päivään,

jona he palajavat

kaikkien äidin helmaan.

₂Odotuksen huoli, kuolinpäivä

valtaa heidän ajatuksensa

ja peljättää heidän sydämensä.

₃Niin hyvin sillä, joka istuu

valtaistuimella kunniassa,

kuin sillä, joka nöyryytettynä istuu

tomussa ja tuhassa,

₄niin hyvin purppuran

ja kruunun kantajalla

kuin karkeaan hurstiin puetulla

₅on kiukku ja kateus

ja vavistus ja levottomuus

ja kuoleman pelko ja vihanpito ja riita.

Levon aikanakin vuoteessa

uni yöllä muuttelee hänen ajatuksiansa.

₆Vähän, tyhjän verran, hän on levossa,

ja siitä lähtien on olo unissa samanlaista

kuin päivällä valvoessa:

sydämensä näkyjen säikyttämänä

hän on pakenevinansa sodan jaloista,

₇ja juuri kun on pelastumassa,

hän herää ja hämmästyy,

kun ei mitään peljättävää ole.

₈Kaikkea lihaa,

ihmisestä juhtaan asti —

ja syntisiä vielä seitsenkertaisesti —

₉seuraa kuolema ja veri

ja riita ja miekka,

onnettomuudet ja nälkä

ja turmio ja vitsaus.

₁₀Laittomien varalle

on tämä kaikki luotu,

ja niitten tähden tuli vedenpaisumus.

₁₁Kaikki, mikä maasta on,

maahan jälleen palajaa,

ja vedet painuvat jälleen mereen.

₁₂Kaikki lahjukset ja väärinsaatu

häviävät,

mutta rehellisyys pysyy iäti.

₁₃Vääräin tavarat ehtyvät

kuin sadepuro,

ovat kuin kova ukkonen,

jonka jylinä loppuu sateeseen.

₁₄Joka kätensä avaa, se iloitkoon;

mutta lainrikkojat lopuksi häviävät.

₁₅Jumalattomain jälkeläiset

eivät kasva paljon oksia

vaan ovat saastaisia juuria

kallion jyrkänteellä;

₁₆ovat kuin kaislat

jokaisen veden äärellä

ja joka joen rannassa,

jotka nyhdetään pois

ennen kuin mikään muu ruoho.

₁₇Mutta hyväntekeväisyys

on kuin siunattu ilotarha,

ja laupeus pysyy iäti.

₁₈Elämä on suloinen

tyytyväiselle ja työteliäälle,

mutta yli molempien sille,

joka löytää aarteen.

₁₉Lapset ja kaupungin rakentaminen

antavat pysyvän nimen,

mutta yli molempien on arvattava

nuhteeton vaimo.

₂₀Viini ja soitanto

ilahuttavat sydämen,

mutta yli molempien rakkaus viisauteen.

₂₁Huilu ja psalttari soivat suloisesti,

mutta yli molempien suloinen kieli.

₂₂Hempeys ja kauneus

ovat sinun silmäsi ihastus,

mutta yli molempien laihon heleä vihreys.

₂₃Ystävä ja kumppani

yhtyvät aikanaan,

mutta yli molempien

vaimo miehensä kanssa.

₂₄Veljet ja auttajat

pelastavat ahdingon aikana,

mutta yli molempien laupeus.

₂₅Kulta ja hopea

antavat lujan jalansijan,

mutta yli molempien

on arvoltansa neuvokkuus.

₂₆Rikkaus ja voima

nostavat rohkeutta,

mutta yli molempien

Herran pelko.

27 Herran pelko

ei ole missään puuttuvainen,

eikä sen turvissa olevan

tarvitse apua etsiä.

₂₇Herran pelko

on kuin siunattu ilotarha,

ja hän on peittänyt sen kirkkaudella,

joka kaiken kirkkauden voittaa.

₂₈Poikani, älä vietä kerjäläis-elämää;

parempi kuolla kuin anella.

₂₉Jos mies luo silmänsä

vieraaseen pöytään,

ei hänen elämänsä ole elämäksi arvattava.

Hän tahraa sielunsa vierailla herkuilla,

mutta ymmärtäväinen

ja hyvin kasvatettu mies varoo itsensä.

₃₀Häpeämättömän suussa

on kerjätty leipä makea,

mutta hänen vatsassaan

se tulena palaa.

₁Työ ja vaiva on luotu ihmisen osaksi,

raskas ies sälytetty Aadamin lasten harteille

siitä päivästä, jona ihminen tulee äitinsä kohdusta,

aina siihen päivään, jona hän palaa maahan,

kaikkien äidin helmaan.

₂Jokaista huolettaa, jokaisen sydäntä kalvaa

se, mikä kerran on edessä: kuolinpäivä.

₃Se, joka istuu loisteliaalla valtaistuimella,

ei eroa siitä, joka kyyhöttää tomussa ja tuhkassa,

₄se, joka kantaa purppuraviittaa ja kruunua,

ei eroa siitä, joka kantaa rohdinpaitaa.

₅Kumpikin tuntee vihaa ja kateutta, huolta ja ahdistusta,

pelkää kuolemaa, on katkera ja riitelee,

ja kun hän yöllä on levossa vuoteellaan,

uni vie hänen mielensä oudoille teille.

₆Vain mitättömän hetken hän saa levätä,

ja unessaankin hän kohta ponnistelee kuin päiväsaikaan,

kauhistuu sitä, minkä sielunsa silmillä näkee,

kuin sotilas, joka pakenee taistelusta.

₇Viime hetkellä hän herää

ja kummastelee turhaa pelkoaan.

₈Kaikkia luotuja ihmisistä eläimiin

ja synnintekijöitä vielä seitsenkertaisesti

₉seuraavat kuolema ja veriteot, riita ja miekka,

kärsimys ja nälkä, hävitys ja rutto.

₁₀Kaikki nämä on luotu jumalattomia varten;

juuri heidän vuokseen tuli vedenpaisumus.

₁₁Kaikki, mikä on maasta, palaa maahan,

mikä on vedestä, palaa mereen.

₁₂Kaikki lahjukset ja vääryydet kitketään pois juurineen,

mutta rehellisyys kestää iäti.

₁₃Väärintekijän rikkaus on kuin kuivuva virta,

kuin sateeseen laantuva ukkosen jylinä.

₁₄Antelias ihminen iloitsee,

lainrikkoja joutuu perikatoon.

₁₅Jumalattoman jälkikasvu versoo niukasti;

sen saastuneet juuret ovat jyrkässä kalliossa.

₁₆Jokirantojen ja rantavesien kaislat

tempautuvat pois ennen muita ruohoja.

₁₇Mutta hyvyys on kuin siunattu puutarha

ja armeliaisuus kestää iäti.

₁₈Työ ja kunnon toimeentulo tuovat iloa elämään

mutta eivät vedä vertoja aarteen löytämiselle.

₁₉Lapset ja kaupungin rakentaminen pitävät elossa nimen,

mutta enemmän arvostetaan nuhteetonta vaimoa.

₂₀Viini ja soitto ilahduttavat sydäntä

mutta eivät vedä vertoja viisauden rakastamiselle.

₂₁Huilu ja harppu sulostuttavat laulun

mutta eivät vedä vertoja miellyttävälle puheelle.

₂₂Kauneus ja koristeellisuus viehättävät silmää

mutta eivät vedä vertoja vehreälle oraalle.

₂₃Ystävä ja toveri tulevat ajallaan avuksi

mutta eivät vedä vertoja vaimolle.

₂₄Veljet ja tukijat auttavat hädän hetkellä,

mutta paremmin sinua auttavat laupeudentekosi.

₂₅Kulta ja hopea tasoittavat tietä,

mutta enemmän arvostetaan hyvää neuvoa.

₂₆Rikkaus ja voima antavat itseluottamusta

mutta eivät vedä vertoja Herran pelolle.

Herraa pelkäävältä ei puutu mitään,

muuta apua hänen ei tarvitse etsiä.

₂₇Herran pelko on kuin siunattu paratiisi,

se suojaa hurskasta paremmin kuin maallinen maine.

₂₈Poikani, älä elä kerjuun varassa;

parempi on kuolla kuin kerjätä.

₂₉Mies, joka tuijottaa toisten pöytään,

ei elä ihmisen arvoista elämää

vaan tahraa kurkkunsa vierailla ruoilla.

Järkevä ja hyvin kasvatettu mies kavahtaa moista.

₃₀Armopala on häpeämättömän suussa makea

mutta korventaa hänen vatsaansa kuin tuli.