₁Anna — omain tarpeittesi varalta —

lääkärille kunnia, joka hänelle tulee,

sillä myöskin hänet on Herra luonut.

₂Sillä Korkeimmalta

tulee parantuminen,

ja kuninkaaltakin saa lääkäri lahjoja.

₃Lääkärin taitavuus

korottaa hänen päänsä,

ja hän saa ihmettelyä korkea-arvoisilta.

₄Herra on maasta luonut rohdot,

eikä ymmärtäväinen mies niitä vieroksu.

₅Eikö vesi tullut makeaksi

puun vaikutuksesta,

että Herran voima tulisi tunnetuksi?

₆Ja hän on antanut ihmisille taidon,

että hän saisi kunnian

ihmeteltävistä teoistansa.

₇Niiden avulla lääkäri

parantaa ja poistaa vaivan;

₈niistä voiteentekijä

valmistaa sekoituksen.

Ei ole Herra vieläkään saattanut

tekojansa päätökseen,

ja häneltä tulee kaikki hyvä maan päälle.

₉Poikani! Jos sairastut,

älä pidä sitä vähäisenä asiana,

vaan rukoile Herraa,

ja hän parantaa sinut.

₁₀Luovu rikkomuksistasi,

ja oikaise kättesi teot,

ja puhdista sydämesi kaikesta synnistä.

₁₁Tuo tuoksuketta ja muistouhri,

lestyistä jauhoista tehty;

tuo lihava uhrilahja,

niinkuin sinua ei enää olisi.

₁₂Myös lääkärille anna tilaa,

sillä hänetkin on Herra luonut;

älköön hän sinusta luopuko,

sillä häntäkin tarvitaan.

₁₃Hetkiä on, joina menestyminen

on heidänkin käsissään,

₁₄ja rukoilevathan hekin Herraa,

että hän antaisi heidän

saada aikaan lievitystä

ja parantumista henkiinjäämiseksi.

₁₅Joka tekee syntiä

Luojaansa vastaan,

se joutukoon lääkärin käsiin.

₁₆Poikani! Vuodata kyyneleitä

kuolleen tähden,

ja puhkea valitukseen,

niinkuin ainakin raskaasti kärsivä.

Anna hänen ruumiilleen hoito,

joka on sille tuleva,

äläkä lyö laimin hänen hautaustansa.

₁₇Olkoon itkusi haikea,

ja olkoon valituksesi kiihkeä,

ja pane toimeen valittajaiset,

niinkuin hän on ansainnut,

yhden tai kahden päivän aikana,

panettelun välttämiseksi.

Sitten lohduttaudu surustasi.

₁₈Sillä suru tuottaa kuoleman,

ja sydämen suru lannistaa voimat. —

₁₉Koettelemuksissa

on suru pysyväistä,

ja köyhän elämä

on hänen sydämensä mukaista. —

₂₀Älä laske sydäntäsi surun valtaan,

torju se, ja muista loppua.

₂₁Älä unhota tätä.

Sillä kuollut ei palaja:

häntä sinä et hyödytä,

mutta itseäsi vahingoitat.

₂₂Muista, että sama on säädetty

hänelle ja sinulle:

"Eilen minä, tänä päivänä sinä".

₂₃Kun vainaja on levossa,

laske hänen muistonsakin rauhaan,

ja lohduttaudu hänen jälkeensä,

kun henki hänestä on lähtenyt.

₂₄Kirjanoppineen viisaus vaatii

soveliasta, työstä vapaata aikaa,

ja se, joka ei ole muussa ammatissa,

voi saavuttaa viisauden.

₂₅Kuinka saavuttaisi viisauden se,

joka ohjaa auraa

ja jonka kerskauksena on

häränpistimen kärki; se,

joka härkiä ajaa

ja toimekseen teettää niillä työtä

ja jonka puheena ovat sonnivasikat?

₂₆Hänen mielessään on vain

vakojen kyntäminen

ja hänen huolenaan

rehun hankinta hiehoille.

₂₇Samoin on laita

kaikkien käsityöläisten

ja rakennusmestarien,

joilta menee työhön yöt ja päivät.

Niin myös niiden, jotka sinettisormuksiin

piirroksia kaivertavat:

heiltä kysyy kärsivällisyyttä

moninaisten kuvioiden jäljentäminen,

heidän mielessään on vain,

miten saada työstä

piirretyn mallin mukainen,

ja heidän huolenaan

työn saaminen täysin valmiiksi.

₂₈Sama on laita sepän,

joka istuu alasimen ääressä

ja tarkkaa rautataosta.

Liekin savu kuihduttaa hänen ruumiinsa,

ja hänen on taisteltava

ahjon kuumuutta vastaan.

Vasaran pauke

tekee hänen korvansa kuuroiksi,

ja taoksen malliin

ovat hänen silmänsä kiinnitetyt.

Hänen mielessään on

vain töittensä valmistaminen

ja hänen huolenaan niiden koristelu,

sitten kuin valmistuvat.

₂₉Sama on laita savenvalajan,

joka istuu työnsä ääressä

ja jaloillaan kieputtaa pyörää.

Hänellä on aina huolenpito työstänsä,

ja koko hänen työskentelynsä tapahtuu

kappaleluvun mukaan.

₃₀Käsivarrellaan hän muovaa savea

ja jaloillaan notkistaa sen kankeutta.

Hänen mielessään on

lasituksen valmistaminen

ja hänen huolenaan

uunin pitäminen puhtaana.

₃₁Kaikki nämä luottavat

omiin käsiinsä

ja osoittavat viisautta

kukin omassa työssään.

₃₂Ilman heitä

ei kaupunkia voitaisi asua,

eikä heidän tarvitse olla muukalaisina,

ei myöskään kierrellä ympäri.

₃₃Mutta kansan neuvotteluihin

heitä ei haeta,

eivät he seurakuntakokouksissa

tee itseänsä huomatuiksi

eivätkä tutkistele lain liittoa.

Tuomarin istuimella he eivät istu,

eivät tuo julki vanhurskautta ja oikeutta,

eikä heitä tavata sananlaskujen äärestä.

₃₄Mutta luodun maailman menoa

he pitävät pystyssä,

ja heidän rukouksensa liikkuu

heidän ammattinsa harjoituksessa.

₁Kunnioita lääkäriä – hän on tarpeen,

ja myös hänet on Herra luonut.

₂Parantajantaito tulee Korkeimmalta,

ja kuninkaalta lääkäri saa palkkion.

₃Tietojensa tähden lääkäri on arvostettu,

ruhtinaatkin ihailevat häntä.

₄Herra on pannut maan kasvamaan rohdoskasveja,

eikä järkevä mies väheksy niitä.

₅Eikö veden maku parantunut puunoksasta,

jotta Herran voima tulisi tunnetuksi?

₆Hän on antanut ihmisille ymmärrystä,

jotta toisi julki kunniansa ihmeellisillä lahjoillaan.

₇Niillä hän parantaa, niillä lievittää kipua,

₈niistä tekee voiteensekoittaja salvan.

Näin jatkuu Herran työ,

häneltä tulee maan päälle terveys ja hyvinvointi.

₉Jos sairastut, poikani, älä vähättele asiaa

vaan rukoile Herraa: hän parantaa sinut.

₁₀Pysy erossa vääryydestä, pidä kätesi kurissa

ja puhdista sydämesi kaikista synneistä.

₁₁Uhraa tuoksuva uhri, anna parhaista jauhoista muistutusuhri,

niin runsas uhrilahja kuin suinkin voit.

₁₂Anna silti myös lääkärille sijansa,

sillä hänetkin on Herra luonut.

Älköön hän poistuko viereltäsi, sillä hänkin on tarpeen.

₁₃On aikoja, jolloin paraneminen on lääkärien käsissä,

₁₄sillä hekin rukoilevat Herraa,

pyytävät, että hän auttaisi lievittämään tuskia

ja parantamaan sairaan, pelastamaan ihmishengen.

₁₅Se, joka tekee syntiä Luojaansa vastaan,

joutukoon lääkärin käsiin!

₁₆Virratkoot kyyneleesi, poikani, kun suret vainajaa.

Valita suurta menetystäsi, viritä kuolinvirsi

ja vie hänet hautaan niin kuin kuolleet kuuluu viedä.

Älä lyö laimin hänen hautaamistaan.

₁₇Itke katkerasti, valita kiihkeästi

ja toimita valittajaiset, jotka ovat hänen arvoisensa

ja kestävät päivän tai kaksi, ettei tulisi puheita.

Sitten tyynny murheestasi.

₁₈Murhe voi olla kuolemaksi,

sydämen kärsimys vie voimat.

₁₉Ahdingossa on murhe mukana,

köyhän elämä on sydämelle kirous.

₂₀Älä jätä sydäntäsi murheen valtaan,

lakkaa suremasta ja muista omaa loppuasi.

₂₁Älä unohda tätä: ei kuollut palaa

etkä sinä häntä auta. Itsellesi vain teet vahinkoa.

₂₂Muista hänen osaansa. Se on sinunkin osasi:

»Eilen minä, tänään sinä.»

₂₃Kun kuollut on saanut levon, levätköön hänen muistonsakin.

Tyynny siis, kun hänen henkensä on poissa.

₂₄Lainopettajan viisaus vaatii sopivasti joutilasta aikaa,

ja viisaaksi voi tulla, jos ei joudu rasittamaan itseään työllä.

₂₅Kuinka viisastuisi se, joka ohjaa auraa,

se, joka ylpeilee terävästä piikkikepistään,

ohjailee härkiä ja uurastaa niiden kanssa

ja puhuu vain sonnimullikoista?

₂₆Hän pohtii vain peltonsa kyntämistä,

valvoo miettien, mistä saisi vasikoille rehua.

₂₇Samoin tekee käsityöläinen tai mestari,

joka työskentelee yötä päivää,

se, joka kaivertaa sinettisormuksia

ja kaiken aikaa miettii uusia koristeita,

hioo työtään mallin näköiseksi

ja valvoo öitä, että saisi sen valmiiksi.

₂₈Samoin tekee seppä, joka istuu alasimen ääressä

ja katsoo tarkkaan rautaa, jota takoo.

Tuli ja savu piinaavat hänen ruumistaan,

kun hän raataa kuuman ahjon ääressä.

Vasaran pauke tunkee hänen korviinsa,

silmä tarkkana hän katsoo taoksen malliin.

Hänen mielessään on vain töiden valmistuminen,

yökaudet hän pohtii, miten ne viimeistelisi.

₂₉Samoin tekee savenvalaja, joka istuu pyöränsä ääressä

ja antaa sille jaloillaan vauhtia.

Työ askarruttaa jatkuvasti hänen mieltään,

sillä astioita on tehtävä sovittu määrä.

₃₀Hän muovaa savea käsillään

ja notkistaa sen jaloillaan.

Hän miettii vain, koska saa lasituksen valmiiksi,

vahtii yötä myöten, koska uunin voi tyhjentää.

₃₁Kaikki nuo miehet luottavat omiin käsiinsä,

ja kukin heistä on taitava omassa työssään.

₃₂Ilman heitä ei rakennettaisi kaupunkeja,

ei asuttaisi niissä eikä kuljettaisi ympäriinsä.

Mutta kaupungin neuvostoon heitä ei kutsuta,

₃₃eivätkä he kunnostaudu kansankokouksessa.

Tuomarin istuimelle he eivät nouse,

ei heistä ole ymmärtämään oikeuden säännöksiä.

Heiltä puuttuu oppineisuutta ja arvostelukykyä,

viisaat mietteet eivät ole heitä varten.

₃₄Silti hekin tukevat luomakunnan ikuista järjestystä,

oman työnsä taitajina he ovat aina tarpeen.

Toisin on sen laita, joka omistautuu Korkeimman laille

ja keskittyy ajattelemaan sitä.