₁Kolme on minusta kaunista,

ja ne ovat kauniit

Herran ja ihmisten edessä:

yksimielisyys veljesten kesken

ja ystävyys naapurien kesken

sekä se, että vaimo ja mies

hyvin yhteen sopivat.

₂Kolmea lajia minun, sieluni vihaa,

ja minä olen hyvin suuttunut

heidän elämästänsä:

ylpeätä köyhää ja valhettelevaista rikasta

ja avionrikkoja-vanhusta,

joka on ymmärrystä vailla.

₃Ellet ole nuoruudessasi koonnut,

kuinka sinä vanhuudessasi mitään löydät?

₄Kuinka sopiikaan kauniisti,

että harmaahapsiset ovat tuomitsemassa

ja että ikämiehet tietävät neuvon!

₅Kuinka kaunista onkaan,

kun vanhuksilla on viisaus

sekä arvon miehillä harkinta ja neuvo!

₆Kokemus on vanhusten seppele

ja Herran pelko heidän kerskauksensa.

₇Yhdeksän on minulla mielessä,

joita sydämessäni kiitän onnellisiksi,

ja kymmenettä minä kielelläni lausun:

ihminen, joka saa iloa lapsistansa;

ja se, joka eläessään näkee

vihamiestensä lankeemuksen;

₈onnellinen se, joka asuu yhdessä

ymmärtäväisen vaimon kanssa;

ja se, joka ei riko kielellänsä;

ja se, jonka ei tarvitse

palvella arvottomampaansa;

₉onnellinen se,

joka on löytänyt ymmärryksen;

ja se, joka saa puhua kuuleville korville;

₁₀kuinka suuri onkaan se,

joka on löytänyt viisauden;

mutta ei kuitenkaan suurempi kuin se,

joka Herraa pelkää!

Herran pelko on korkeampi

kaikkea muuta:

joka siitä kiinni pitää,

keneen onkaan hän verrattavissa!

₁₃Mikä kipu tahansa,

kunhan ei sydämen kipu!

Mikä pahuus tahansa,

kunhan ei naisen pahuus!

₁₄Mikä kova onni tahansa,

kunhan ei vihaajain tuottama!

Mikä kosto tahansa,

kunhan ei vihollisten kosto!

₁₅Ei mikään myrkky ole pahempi

kuin käärmeen myrkky,

eikä mikään kiukku ole pahempi

kuin vihamiehen kiukku.

₁₆Ennemmin asuisin yhdessä leijonan

ja lohikäärmeen kanssa,

kuin asuisin yhdessä

pahan vaimon kanssa.

₁₇Naisen pahuus

muuttaa hänen muotonsa

ja tekee hänen kasvonsa synkeiksi

kuin karhun kasvot.

₁₈Hänen miehensä istuu aterialle

naapuriensa parissa

ja kuullessaan tällaista huokaa katkerasti.

₁₉Kaikki häijyys on vähäistä

naisen häijyyden rinnalla.

Kohdatkoon häntä syntisen kohtalo!

₂₀Niinkuin vanhan miehen jaloille

mäen nousu syvässä hiekassa,

niin on kielevä vaimo hiljaiselle miehelle.

₂₁Älä viehäty naisen kauneuteen,

äläkä naista halaja.

₂₂Viha ja häikäilemättömyys

ja suuri häpeä tulee,

jos vaimo elättää miestänsä.

₂₃Alakuloisen mielen

ja synkeät kasvot

ja sydämen kivun

saa aikaan paha vaimo.

Vaipuneet kädet ja rauenneet polvet

saa aikaan vaimo,

joka ei tee miestänsä onnelliseksi.

₂₄Naisesta on synnin alku,

ja hänen tähtensä me kaikki kuolemme.

₂₅Älä päästä vettä valloillensa

äläkä pahaa vaimoa valtaan.

₂₆Ellei hän seuraa sinun kätesi johtoa,

leikkaa hänet irti ruumiistasi.

₁Kolme on, joita minä rakastan

ja jotka ovat kauniita Herran ja ihmisten silmissä:

veljesten yhteishenki, naapurien ystävyys

ja vaimon ja miehen sopuisa yhteiselo.

₂Kolmenlaiset ihmiset herättävät vihani

ja ärsyttävät minua elämäntavoillaan:

vaativa köyhä, valehteleva rikas

ja vanha mies, joka tyhmyyttään pettää vaimoaan.

₃Jos et nuorena ole hankkinut mitään,

mistä otat, kun vanhenet?

₄Kuinka sopiikaan harkinta harmaahapsille,

viisas neuvojen anto vanhoille!

₅Kuinka kaunista onkaan vanhusten viisaus,

arvostettujen miesten pohdinta ja neuvokkuus!

₆Elämänkokemus on vanhusten kunniaseppele,

Herran pelko heidän ylpeydenaiheensa.

₇Yhdeksän on, joita mielessäni kiitän onnellisiksi,

kymmenennestä olen valmis kertomaan:

se, joka saa iloita lapsistaan,

se, joka elinaikanaan näkee vihamiestensä tuhon;

₈onnellinen se, joka elää ymmärtäväisen vaimon kanssa,

se, joka ei hairahdu puheissaan,

ja se, joka ei joudu palvelemaan alempaansa;

₉onnellinen se, joka on löytänyt ymmärryksen,

ja se, joka saa puhua tarkkaavaisille kuulijoille;

₁₀kuinka suuri onkaan se, joka on löytänyt viisauden,

ylivertainen se, joka pelkää Herraa!

₁₁Herran pelko on kaikkea ylempänä –

kehen verrata sitä, joka elää sen mukaan?

{ ₁₂Herran pelosta alkaa rakkaus Herraan,

uskosta alkaa yhteys häneen.}

₁₃Mikä haava tahansa, kunhan ei sydämen haava,

mikä pahuus tahansa, kunhan ei naisen pahuus!

₁₄Mikä tahansa ahdinko, kunhan ei vihamiehen aiheuttama,

mikä tahansa kosto, kunhan ei vihollisen kädestä!

₁₅Ei ole pahempaa myrkkyä kuin käärmeen myrkky

eikä pahempaa vihaa kuin naisen viha.

₁₆Ennemmin asuisin leijonan tai lohikäärmeen

kuin pahansisuisen naisen kanssa.

₁₇Pahuus muuttaa naisen ulkomuodon,

tummentaa hänet kasvoiltaan synkeäksi karhuksi.

₁₈Hänen miehensä istuu aterialla ystävien seurassa

mutta huokailee huomaamattaan katkerasti.

₁₉Pientä on kaikki pahuus pahan naisen rinnalla –

saakoon hän synnintekijän kohtalon!

₂₀Niin kuin hiekkainen rinne vanhuksen jaloille

on suulas vaimo hiljaiselle miehelle.

₂₁Älä lankea naisen kauneuteen,

älä halua naista hänen ulkonäkönsä tähden.

₂₂Vain kiukkua, julkeutta ja loputonta häpeää

seuraa siitä, että nainen elättää miehensä.

₂₃Masentunut mieli, murheelliset kasvot,

haavoitettu sydän – kaikki pahan vaimon syytä!

Kädet uupuvat, polvet horjuvat,

jos vaimo ei tee miestään onnelliseksi.

₂₄Naisesta synti sai alkunsa,

ja hänen tähtensä me kaikki kuolemme.

₂₅Älä päästä vettä valloilleen

äläkä häijyä vaimoa pieksämään kieltään.

₂₆Jos hän ei toimi mielesi mukaan,

leikkaa hänet irti itsestäsi.