₁Viisaus ylistää itseänsä

ja kerskaa kansansa keskellä.

₂Korkeimman seurakunnassa

se avaa suunsa

ja kerskaa hänen sotaväkensä edessä:

₃"Minä lähdin Korkeimman suusta,

ja kuin sumu minä peitin maan.

₄Minä tein majani korkeuksiin,

ja minun valtaistuimeni

oli pilvenpatsaassa.

₅Minä yksin kiersin

ympäri taivaan piirin

ja vaelsin valtamerien syvyydessä.

₆Meren aaltoja ja kaikkea maata

ja kaikkia kansoja ja kansakuntia

minä vallitsin.

₇Kaikkien niitten tykönä

minä etsin leposijaa

ja kenen perintöosassa

minä saisin asuinsijan.

₈Silloin kaikkien Luoja

antoi minulle käskyn,

ja hän, joka minut loi,

antoi minulle rauhallisen majan

ja sanoi 'Tee asumuksesi Jaakobiin

ja ota perinnöksesi Israel'.

₉Ennen ikiaikoja, alussa, hän minut loi,

enkä minä milloinkaan lakkaa olemasta.

₁₀Pyhässä majassa

minä hänen edessänsä pappina palvelin,

ja myös Siionissa minä sain pysyvän sijan.

₁₁Rakastettuun kaupunkiin

hän samoin asetti minut rauhassa asumaan,

ja Jerusalemissa on minulla valta.

₁₂Ja minä juurruin

kunnioitettuun kansaan,

Herran omaan perintöosaan.

₁₃Minä ylenin korkeaksi

kuin setri Libanonilla

ja kuin kypressi Hermonin vuorilla.

₁₄Minä ylenin korkeaksi

kuin palmu Engeddissä

ja kuin ruusupuut Jerikossa,

kuin kaunis öljypuu kedolla.

Ja minä ylenin korkeaksi kuin plataani.

₁₅Minä levitin hyvää hajua

niinkuin kaneli

ja niinkuin sulotuoksuinen maustepuu,

ja niinkuin valittu mirha

minä levitin tuoksua,

niinkuin galbane ja onyks ja stakte,

ja niinkuin suitsukkeen savu

ilmestysmajassa.

₁₆Minä ojensin oksani kuin terebintti,

ja minun oksani olivat

ihanat ja soreat oksat.

₁₇Minä versoin

kuin sorea viiniköynnös,

ja minun kukistani tuli

ihana ja runsas hedelmä.

₁₉Tulkaa minun tyköni,

te jotka minua halajatte,

ja nauttikaa kylliksenne minun antimiani.

₂₀Ajatella minua

on makeampaa kuin hunaja,

ja omistaa minut

on makeampaa kuin mehiläisen mesi.

₂₁Jotka minua syövät,

ne isoavat yhä lisää,

ja jotka minua juovat,

ne janoavat yhä lisää.

₂₂Joka minua kuulee,

ei häpeään joudu;

ja jotka minua harrastavat,

eivät syntiä tee."

₂₃Tämä kaikki on sanottu Jumalan,

Korkeimman, liiton kirjasta,

laista, jonka Mooses sääti

perinnöksi Jaakobin seurakunnille.

₂₅Täynnä kuin Piison se on viisautta,

täynnä kuin Tigris

keväthedelmäin päivinä.

₂₆Se antaa ymmärrystä

virran täydeltä kuin Eufrat

ja kuin Jordan elonleikkuun päivinä.

₂₇Sen loiste, kuin valkeuden, on kuri,

se on kuin Giihon

hedelmänkorjuun päivinä.

₂₈Ei ole ensimmäinen

oppinut sitä täydellisesti tuntemaan,

ja yhtä vähän saa viimeinen

sitä täysin tutkituksi.

₂₉Runsaammat kuin meri

ovat sen ajatukset

ja sen neuvo on syvempi

kuin suuri valtameri.

₃₀Ja minä lähdin kuin kanava virrasta,

ja kuin vesijohto yrttitarhaan.

₃₁Minä sanoin:

"Minä kastelen puutarhani,

juotan runsaasti istutusmaani".

Ja katso, minun kanavastani tuli virta,

ja minun virrastani tuli meri.

₃₂Yhä vielä minä saatan kurin

sädehtimään kuin aamunkoi

ja annan sen loistaa

hamaan kaukaisuuteen.

₃₃Yhä vielä minä vuodatan opetusta

profeetallisena puheena

ja jätän sen jälkipolville

hamaan ikiaikoihin.

₃₄Nähkää, etten ole vaivaa nähnyt

vain omaksi hyväkseni,

vaan kaikkien hyväksi, jotka sitä etsivät.

₁Viisaus ylistää itseään,

puhuu ylpeästi oman kansansa keskellä.

₂Korkeimman kokouksessa se avaa suunsa

ja puhuu arvonsa tuntien hänen joukoilleen:

₃– Minä olen lähtöisin Korkeimman suusta,

usvan lailla minä verhosin maan.

₄Korkeuksiin minä pystytin asuntoni,

valtaistuimeni oli pilvipatsaassa.

₅Minä yksin kiersin ympäri taivaankaaren

ja kuljin syvyyksien syvimmillä pohjilla.

₆Meren aallot ja kaiken maan,

kaikki kansat ja kansakunnat minä otin hallintaani.

₇Niiden joukosta etsin lepopaikkaa,

kansaa, jonka perintömaille asettuisin.

₈Silloin sain kaiken luojalta käskyn,

hän, joka minut loi, antoi minulle rauhaisan sijan.

Hän sanoi: »Asetu Jaakobin heimon pariin,

Israel olkoon sinun perintöosasi.»

₉Jo ennen aikojen alkua hän loi minut,

enkä minä katoa aikojen mentyä.

₁₀Minä palvelin hänen edessään pyhäkköteltassa

ja sain pysyvän sijan Siionista.

₁₁Rakkaasta kaupungistaan hän antoi rauhaisan asunnon,

Jerusalemissa on minun valtani keskus.

₁₂Minä juurruin kunniakkaaseen kansaani,

sain perintöosakseni Herran oman maan.

₁₃Minä kasvoin korkeaksi kuin Libanonin setri,

kuin sypressi Hermonin vuorella.

₁₄Minä ylenin kuin En-Gedin palmu,

kuin Jerikon ruusut

tai tasangon vihanta oliivipuu,

minä kasvoin korkeaksi kuin plataani.

₁₅Niin kuin kanelipuu, kuin piikkibalsamipensas,

kuin paras mirha minä levitin tuoksuani,

kuin galbaanihartsi, kuin onyksikotilo tai mastiksipihka,

kuin savuava suitsuke pyhäkköteltassa.

₁₆Minä levitin oksani kuin pistaasipuu,

ja ne oksat olivat ihanan kauniit.

₁₇Minä versoin kuin lehtevä viiniköynnös,

ja kukkani tuottivat runsaasti ihanaa hedelmää.

{ ₁₈Minä olen puhtaan rakkauden, Herran pelon,

tiedon ja pyhän toivon äiti.

Minä annan nämä ikuiset lahjani lapsilleni,

kaikille, jotka Herra valitsee.}

₁₉Tulkaa luokseni, te, jotka kaipaatte minua,

ja ravitkaa itsenne minun antimillani.

₂₀Jo ajatuskin minusta on hunajaa makeampi,

ja omilleni maistun makeammalta kuin mesikakku.

₂₁Jotka minua syövät, niiden nälkä kasvaa,

jotka minua juovat, janoavat yhä lisää.

₂₂Joka minua kuulee, ei joudu häpeään,

joka minua seuraa, välttää synnit.

₂₃Kaikki tämä on sanottu Korkeimman Jumalan liiton kirjassa,

laissa, jonka Mooses antoi meille,

perinnöksi Jaakobin seurakunnalle.

{ ₂₄Ammentakaa väsymättä voimaa Herrasta,

pitäkää hänestä kiinni, niin hän vahvistaa teitä.

Herra, Kaikkivaltias, on ainoa Jumala,

hän on meidän pelastajamme, ei kukaan muu.}

₂₅Laki tulvii viisautta kuin Pison vettä,

kuin Tigris kevään sadonkorjuun aikaan.

₂₆Se vuodattaa ymmärrystä kuin tulviva Eufrat,

kuin Jordan elonleikkuun päivinä.

₂₇Se vyöryttää opetustaan kuin Niili vesiään,

kuin Gihon viininkorjuun koittaessa.

₂₈Ensimmäinen ihminen ei viisautta saavuttanut,

ja yhtä vähän yltää siihen viimeinenkään,

₂₉sillä sen ajatukset ovat merta laajemmat,

sen mietteet syvemmät kuin syvin meri.

₃₀Minä olen virran vähäinen haara,

puutarhan kastelukanava.

₃₁Minä sanoin: »Ryhdyn kastelemaan puutarhaani,

annan taimilleni runsaasti juotavaa.»

Mutta kanavani kasvoi virraksi,

ja virrastani tuli meri.

₃₂Aamunkoiton lailla on opetukseni levittävä valoaan,

minä ulotan sen loisteen kaukaisiinkin maihin.

₃₃Opetukseni virtaa eteenpäin kuin profeettojen sanat,

minä jätän sen perinnöksi tuleville polville.

₃₄Huomatkaa tämä: en ole uurastanut vain itseäni varten

vaan kaikkien niiden hyväksi, jotka haluavat oppia viisautta.