₁22:27Jospa minulla olisi vartijat suuni edessä

ja huulillani taidokkaasti tehty sinetti,

etten suuni tähden joutuisi lankeemukseen

ja ettei oma kieleni minua kadottaisi.

1Herra, minun isäni

ja elämäni valtias!

Älä jätä minua alttiiksi niiden pyyteille,

älä salli minun niiden kautta langeta.

₂Kuka asettaisi vitsat

minun ajatusteni varalle

ja kurituksen viisauteen

minun sydämeni varalle,

etteivät ne säälisi minun hairahduksiani

eikä hän jättäisi rankaisematta

minun ajatusteni syntejä,

₃etteivät hairahdukseni lisääntyisi

ja ettei syntejä tulisi minulle paljon,

niin että minä lankeaisin

vastustajaini nähden,

ja vihamieheni saisivat iloita minusta!

₄Herra, minun Isäni

ja elämäni Jumala!

Älä salli minulle irstasta silmänluontia

₅ja käännä himo minusta pois.

₆Vatsan halu ja hekuma

älkööt saako minua valtaansa,

äläkä anna minun joutua

häpeämättömään mieleen.

₇Kuulkaa, lapset, suun kurissapidosta.

Joka siitä ottaa vaarin, se ei joudu kiinni.

₈Omiin huuliinsa takertuu

syntinen ja pilkkaaja ja ylpeä:

niihin he kompastuvat.

₉Älä totuta suutasi vannomiseen

äläkä ota tavaksesi lausua Pyhän nimeä.

₁₀Sillä niinkuin orjalta,

joka lakkaamatta hosutaan,

ei milloinkaan puutu haavoja,

niin ei se, joka alati vannoo

ja lausuu Herran nimeä,

milloinkaan pysy puhtaana synnistä.

₁₁Mies, joka paljon vannoo,

tekee paljon laittomuutta,

eikä väisty hänen huoneestansa vitsaus.

Jos hän erhettyy,

pysyy hänen syntinsä hänen päällään;

ja jos hän ei siitä välitä,

tekee hän kaksinkertaisen synnin.

Ja jos hän vannoo väärin,

ei häntä syyttömäksi lueta;

sillä hänen huoneensa on oleva

onnettomuuksia täynnä.

₁₂On eräs puhetapa,

joka tuottaa kuoleman.

Älköön sitä löydettäkö

Jaakobin perintöosasta.

Kaikki tällainen olkoon

hurskaista kaukana,

älköötkä he kietoko itseänsä synteihin.

₁₃Älä totuta suutasi

törkeään raakuuteen,

sillä siitä tulee synnillinen puhe.

₁₄Muista isääsi ja äitiäsi,

kun istut korkea-arvoisten parissa,

ettet unhottaisi heitä näiden edessä

ja käyttäytymiselläsi näyttäisi,

että olet tyhmä;

muutoin sinä joudut toivomaan,

ettet olisi syntynyt,

ja kiroamaan syntymäpäiväsi.

₁₅Ihminen, joka totuttaa itsensä

pilkallisiin sanoihin,

jää kasvatusta vaille

kaikiksi elinpäivikseen.

₁₆Kaksi ihmislajia tekee pallon syntiä,

ja kolmas tuottaa päällensä vihan.

Himosta hehkuva sielu

on kuin palava tuli:

se ei sammu, ennenkuin on niellyt itsensä.

Ihminen, joka tekee huorin

omassa ruumiissaan,

ei herkeä,

ennenkuin tuli on palanut loppuun.

₁₇Haureelliselle ihmiselle

on kaikki leipä makeata;

ei hän lakkaa, ennenkuin kuolee.

₁₈Ihminen, joka jättää

oman aviovuoteensa,

sanoo mielessään: "Kuka minut näkee?

Pimeys on minun ympärilläni,

ja seinät suojaavat minut,

eikä kukaan minua näe;

mitä minä pelkäisin?

Korkein ei minun syntejäni muista."

₁₉Ihmissilmiä hän pelkää

eikä tiedä, että Herran silmät

ovat kymmentuhansin verroin

kirkkaammat aurinkoa,

katselevat ihmisten kaikkia teitä

ja näkevät salaisetkin loukot.

₂₀Kaiken hän tuntee jo ennen,

kuin se on luotu;

samoin sen jälkeen,

kuin se on loppuun saatettu.

₂₁Sellainen mies saa rangaistuksensa

kaupungin kaduilla,

ja hänet otetaan kiinni,

missä hän ei aavistakaan.

₂₂Samoin käy vaimon,

joka on hyljännyt miehensä

ja hankkinut perillisen vieraasta miehestä.

₂₃Sillä hän on ensiksikin

ollut tottelematon Korkeimman laille

ja toiseksi rikkonut miestänsä vastaan

ja kolmanneksi huoruudella rikkonut avion

sekä hankkinut lapsia vieraasta miehestä.

₂₄Hänet viedään seurakunnan eteen,

ja rangaistus on tuleva hänen lapsillensa:

₂₅eivät hänen lapsensa juurru,

eivätkä hänen oksansa hedelmää anna.

₂₆Muistonsa hän jättää jälkeensä

kiroussanaksi,

eikä hänen häpeäänsä pyyhitä pois.

₂₇Ja jälkeenjääneet tulevat tietämään,

että ei ole mitään parempaa

kuin Herran pelko

eikä mitään makeampaa

kuin vaarinottaminen Herran käskyistä.

₁Herra, minun isäni, elämäni valtias!

Älä jätä minua huulteni halujen varaan,

älä anna minun hairahtua niiden takia.

₂Kunpa joku vartioisi ajatuksiani vitsa kädessä

ja tiukasti ohjaisi mieltäni viisauteen!

Silloin suuni saisi tietää, koska erehtyy,

eikä aina olisi valmiina synnintekoon.

₃Muutoin erehdyn entistä useammin

ja syntieni määrä kasvaa kasvamistaan,

kunnes muserrun vastustajieni nähden

ja tuotan iloa vihollisilleni,

{joiden on turha odottaa laupeuttasi}.

₄Herra, minun isäni, elämäni Jumala!

Pidä julkeus poissa katseestani

₅ja himot loitolla minusta.

₆Älä anna minun langeta mässäilyyn ja irstailuun,

älä jätä minua hillittömien mielitekojeni valtaan!

₇Kuulkaa, poikani, mitä opetan suun hallinnasta;

joka noudattaa sanojani, välttää ansat.

₈Omat huulet vievät syntisen satimeen,

omiin puheisiinsa ylimielinen pilkkaaja kompastuu.

₉Älä totuta suutasi vannomiseen,

älä tavan takaa lausu Pyhän nimeä.

₁₀Niin kuin orja, jota pitkään kuulustellaan,

ei selviä mustelmitta,

niin ei sekään, joka yhtenään vannoo Herran nimeen,

pysy puhtaana synnistä.

₁₁Joka vannoo usein, tekee syntiä usein,

ja vitsaus vitsauksen jälkeen lyö hänen kotiaan.

Jos hän vannoo kevytmielisesti,

hän saa synnistään rangaistuksen,

jos hän vannoo mutta lyö laimin valansa,

hän tekee syntiä kaksin verroin,

ja jos hän turhaan vannoo valan,

hän ei vältä tuomiota

vaan onnettomuudet koettelevat hänen kotiaan.

₁₂On sanoja, jotka ovat kuin kuolema –

älköön niitä lausuttako Jaakobin suvun mailla!

Hurskas ihminen karttaa niitä

eikä heittäydy syntien valtaan.

₁₃Älä totuta suutasi karkeuksiin,

sillä siivoton puhe on synnillistä.

₁₄Muista isääsi ja äitiäsi,

kun istut mahtimiesten kokouksessa,

ettet unohtaisi, kuka olet,

ja käytökselläsi tekisi itsestäsi narria,

niin että toivoisit, ettet olisi syntynytkään,

ja kiroaisit päivän, jona synnyit.

₁₅Ihmistä, joka on tottunut loukkaamaan toisia,

ei enää kukaan voi kasvattaa.

₁₆Suuria syntisiä on kahta lajia,

kolmas vetää ylleen Herran vihan.

Polttava himo on kuin palava tuli –

se sammuu vasta kun on kuluttanut itsensä tyhjiin.

Huorintekijän himo ei hellitä,

ennen kuin tuli on palanut loppuun.

₁₇Huorintekijälle on kaikki leipä makeaa –

ei hän herkeä ennen kuin kuolee.

₁₈Mies, joka hylkää aviovuoteensa,

ajattelee: »Kuka minut näkee?

Pimeys verhoaa minut, olen muurien kätköissä

eikä kukaan näe minua – mitä pelkäisin?

Korkein ei minun syntejäni muista.»

₁₉Hän pelkää vain ihmisten silmiä

eikä ymmärrä, että Herran silmät

ovat kirkkaat kuin kymmenentuhatta aurinkoa.

Ne valvovat ihmisten kaikkia teitä

ja näkevät salaisiinkin sopukoihin.

₂₀Herra tunsi kaiken jo ennen luomistyötään,

hän tietää kaiken, mitä luomakunnassa tapahtuu.

₂₁Tuollainen mies saa rangaistuksensa kaupungin kaduilla,

hänet otetaan kiinni, kun hän sitä vähiten odottaa.

₂₂Samoin käy naisen, joka pettää miestään

ja hankkii perilliseksi toisen miehen lapsen.

₂₃Ensinnäkin hän loukkaa Korkeimman lakia,

toiseksi rikkoo miestään vastaan

ja kolmanneksi haureudellaan rikkoo avioliiton

ja hankkii lapsen vieraan miehen kanssa.

₂₄Hänet viedään kansankokouksen eteen,

ja lapsetkin saavat rangaistuksen.

₂₅Hänen lapsensa jäävät juurettomiksi,

hänen oksansa eivät kanna hedelmää.

₂₆Hän jättää jälkeensä muiston, joka on kuin kirous,

hänen häpeäänsä ei voi pyyhkiä pois.

₂₇Hänen jälkeensä elävät saavat tietää,

ettei mikään ole parempaa kuin Herran pelko,

ihanampaa kuin Herran käskyjen noudattaminen.

{ ₂₈On suuri kunnia totella Jumalaa,

ja kun hän ottaa sinut omakseen, elät pitkään.}