₁Laiska on tahratun kiven kaltainen,

ja jokainen viheltää hänelle

hänen kunniattomuutensa tähden.

₂Laiska on lantakokkareen kaltainen:

jokainen, joka sen nostaa,

pudistaa kättänsä.

₃On häpeä isälle,

että hän on siittänyt kurittoman,

ja sellainen tytär syntyy vahingoksi.

₄Ymmärtäväinen tytär

saa itselleen miehen;

mutta joka tuottaa häpeätä,

se on siittäjälleen suruksi.

₅Julkea nainen häpäisee isänsä

ja miehensä,

ja molemmat häntä halveksivat.

₆Kuin soitanto surun aikana

on ajaton puhe,

mutta vitsat ja kuritus

ovat joka aika viisautta.

₇Joka tyhmää opettaa,

se saviastiaa paikkaa,

se herättelee nukkujaa syvästä unesta.

₈Joka puhuu tyhmälle,

puhuu torkkujalle;

ja lopuksi tämä sanoo: "Mitä se oli?"

₁₁Itke kuollutta,

sillä valo on häneltä mennyttä;

ja itke tyhmää,

sillä ymmärrys on häneltä mennyttä.

Kuollutta itke vähemmän,

sillä hän on päässyt rauhaan;

mutta tyhmän elämä on pahempi

kuin kuolema.

₁₂Suru kuolleesta kestää

seitsemän päivää,

mutta tyhmästä ja jumalattomasta

kaikki hänen elinpäivänsä.

₁₃Älä puhu paljon älyttömän kanssa

äläkä seurustele

ymmärtämättömän kanssa.

Varo itsesi hänestä, ettet saisi vaivaa

etkä tahrautuisi,

kun hän pudistaa itseänsä.

Vältä häntä, niin saat rauhan

etkä joudu kärsimään

hänen mielettömyydestään.

₁₄Mikä on raskaampaa kuin lyijy?

Ja mikä muu sopisi sille nimeksi

kuin "tyhmä"?

₁₅Hiekkaa ja suolaa ja rautaharkkoa

on keveämpi kantaa

kuin ymmärtämätöntä ihmistä.

₁₆Hirsisalvos,

jolla rakennus on sidottu,

ei hajoa maanjäristyksessä.

Samoin sydän,

joka on luja harkitussa päätöksessään,

on pelkäämätön vaaran hetkenä.

₁₇Sydän, joka pysyy vahvana

ymmärtäväisessä harkinnassa,

on kuin hiekkalaasti-koriste

tasoitetussa seinässä.

₁₈Sora, joka on kukkulan laella,

ei kestä paikoillaan myrskyssä.

Samoin sydän,

joka tyhmän harkinnan tähden on arka,

ei kestä mitään peljätystä.

₁₉Joka pistää silmään,

saa vuotamaan kyyneleet;

ja joka pistää sydämeen,

saa tuntumaan tuskan.

₂₀Joka viskaa kivellä lintuja,

peljättää ne pois;

ja joka soimaa ystävää,

lopettaa ystävyyden.

₂₁Jos olet paljastanut miekan

ystävääsi vastaan,

älä ole toivoton,

sillä vielä on paluutie.

₂₂Jos olet avannut suusi

ystävääsi vastaan,

älä pelkää, sillä sovinto voi syntyä.

Mutta soimausta ja ylpeilyä

ja salaisuuden ilmaisemista

ja kavalaa juonta —

niitä pakenee jokainen ystävä.

₂₃Hanki lähimmäisesi luottamus,

kun hän on köyhä,

että saisit, jos hänen hyvin käy,

siitä yhdessä nauttia.

Pysy uskollisena hänelle ahdingon aikana,

että, jos hän saa perinnön,

perisit yhdessä sinäkin.

₂₄Savua ja haikua tulee uunista,

ennenkuin tuli syttyy;

samoin käyvät herjaukset

veritekojen edellä.

₂₅En minä häpeä suojella ystävääni

enkä piileskele hänen kasvojansa.

₂₆Ja jos minulle tapahtuu pahaa

hänen tähtensä,

niin jokainen, joka sen kuulee,

varoo häntä.

₁Laiskuri on kuin ulosteen tahraama kivi,

ilkkuen kaikki viheltävät hänen häpeälleen.

₂Laiskuri on kuin lantakokkare:

joka sellaiseen koskee, ravistaa kättään.

₃Huonotapainen poika on isälleen häpeäksi,

huonotapainen tytär on silkka onnettomuus.

₄Järkevä tytär saa mieleisensä miehen,

häpeämätön tytär tuottaa isälleen murhetta.

₅Röyhkeä tytär häpäisee isänsä ja miehensä,

ja kumpikin halveksii häntä.

₆Kuin hilpeää musiikkia hautajaisissa

on neuvo, joka annetaan väärään aikaan,

mutta vitsa ja kasvatus ovat aina viisautta.

{ ₇Kun lapset kasvatetaan hyvätapaisiksi,

ei kukaan muista vanhempien alhaista syntyperää.

₈Huonosti kasvatetut, piittaamattomat lapset

tahraavat jalosukuisenkin perheen maineen.}

₉Joka tyhmää opettaa, liimaa ruukunsirpaleita,

herättelee nukkuvaa syvästä unesta.

₁₀Joka tyhmälle puhuu, puhuu torkkuvalle;

kun hän lopettaa, tyhmä kysyy: »Mitä?»

₁₁Itke kuollutta – häneltä on kadonnut valo.

Itke tyhmää – häneltä on kadonnut järki.

Kuollutta itke kevyemmin,

sillä hän on päässyt lepoon.

Tyhmän elämä on pahempaa kuin kuolema.

₁₂Kuollutta surraan seitsemän päivää,

tyhmää ja jumalatonta koko hänen elämänsä ajan.

₁₃Houkkaan älä haaskaa sanojasi,

älä vieraile typeryksen luona.

{Hän pilaa kaiken huomaamatta itse mitään.}

Varo häntä, jotta välttyisit mielipahalta

etkä tahraantuisi hänen törmäillessään.

Vältä häntä, jotta saisit olla rauhassa

etkä joutuisi sietämään hänen toilauksiaan.

₁₄Mikä on lyijyäkin raskaampaa?

Mikä on sen nimi? Tyhmyys.

₁₅Hiekkakori, suolakori ja rautamöhkäle

ovat kevyempi taakka kuin typerä ihminen.

₁₆Rakennus, jota puukehikko tukee,

ei maanjäristyksessä sorru,

eikä ihminen, jota viisas harkinta vahvistaa,

järky päätöksessään, kun on ratkaisun aika.

₁₇Ihminen, jolla on ymmärrys ja harkinta tukenaan,

on kuin korkokuva hiotussa kiviseinässä.

₁₈Pikkukivet, jotka ovat kukkulan laella,

eivät kestä myrskyssä paikallaan,

eikä ihminen, joka tyhmyyttään on arka,

kestä mitään, mikä herättää pelkoa.

₁₉Jos satutat toista silmään, se vuotaa vettä,

jos satutat sydämeen, se tuntee tuskaa.

₂₀Jos heität kivellä lintuja, pelotat ne pois,

jos solvaat ystävääsi, teet ystävyydestä lopun.

₂₁Vaikka olisit miekka kädessä noussut ystävääsi vastaan,

älä menetä toivoasi: paluutie on auki.

₂₂Vaikka olisit puhunut ystävällesi kovin sanoin,

älä pelkää: vielä voitte päästä sopuun.

Mutta toisen solvaaminen ja kopea käytös,

salaisuuden paljastaminen ja isku selkään

karkottavat joka ainoan ystävän.

₂₃Voita lähimmäisesi luottamus, kun hän on köyhä –

kun hän menestyy, menestyt sinäkin.

Kun ajat ovat kovat, pysy hänen rinnallaan –

kun hän vaurastuu, vaurastut sinäkin.

{Ketään ei tule halveksia ulkoisen olemuksen perusteella,

eikä rikasta pidä ihailla, jos hänellä ei ole järkeä.}

₂₄Uuni savuttaa, ennen kuin tuli syttyy,

veritekoa edeltävät loukkaukset.

₂₅En häpeä suojella ystävääni

enkä ikinä välttele häntä.

₂₆Jos hänen takiaan joudun ahdinkoon,

kaikki, jotka siitä kuulevat, varovat häntä.

₂₇Kuka asettaisi suulleni vartijan,

huulilleni taidokkaan, varman sinetin,

etten puheessani hairahtuisi,

ettei kieleni veisi minua tuhoon?