₁Hän, joka elää iankaikkisesti,

on luonut kaikki tyynni.

₂Herra yksinänsä on vanhurskas.

₄Ei kenellekään

hän ole luovuttanut valtaa

tuoda julki hänen töitänsä,

ja kuka voi tutkia hänen suuret tekonsa?

₅Kuka taitaa laskea

hänen valtasuuruutensa voiman,

ja kuka vielä sen lisäksi kertoa

hänen laupeutensa teot?

₆Ei ole niissä vähentämistä,

ei lisäämistä,

eivätkä Herran ihmetyöt ole tutkittavissa.

₇Kun ihminen on päässyt loppuun,

silloin hän on vasta alussa;

ja kun hän on lopettanut,

niin hän on neuvoton.

₈Mikä on ihminen,

ja mihin hän kelpaa?

Mitä on hänen onnensa

ja mitä hänen onnettomuutensa?

₉Ihmisen päivien määrä on korkea,

jos se on sata vuotta.

₁₀Kuin vesipisara meressä

ja hiekan jyvänen,

niin ovat hänen harvat vuotensa

iankaikkisuuden päivän rinnalla.

₁₁Sentähden on Herra pitkämielinen

heitä kohtaan

ja vuodattaa laupeutensa heidän ylitsensä.

₁₂Hän näkee ja tuntee,

että heidän loppunsa on paha;

sentähden hän on tehnyt suureksi

sovitusarmonsa.

₁₃Ihmisen laupeus

tulee hänen lähimmäisensä hyväksi,

mutta Herran laupeus

kaiken lihan hyväksi.

Hän nuhtelee ja kurittaa ja opettaa

ja käännyttää niinkuin paimen laumaansa.

₁₄Jotka ottavat kurituksen vastaan,

niille hän on laupias

ja niille, jotka ahkeroitsevat

hänen oikeuksiensa noudattamista.

₁₅Poikani, hyvää tehdessäsi

älä häpäise,

äläkä milloinkaan lahjan ohessa

murehduta sanoilla.

₁₆Eikö kaste lievennä hellettä?

Samoin on sana parempi kuin lahja.

₁₇Katso, eikö sana ole enemmän

kuin hyvä anti?

Ja armoitetulla miehellä on kumpikin.

₁₈Tyhmä armottomasti soimaa,

ja pahansuovan anti

saa silmät vuotamaan vettä.

₁₉Opi, ennenkuin puhut;

ja etsi parannusta, ennenkuin sairastut.

₂₀Tutki itsesi ennen tuomiota,

niin sinä löydät sovituksen

etsikon hetkellä.

₂₁Nöyrry, ennenkuin tulet sairaaksi,

ja kun olet syntiä tehnyt,

osoita kohta kääntymystä.

₂₂Älä anna minkään estää itseäsi

täyttämästä lupausta aikanansa,

äläkä viivyttele kuolemaan asti

velvollisuutesi tekemistä.

₂₃Valmistaudu,

ennenkuin teet lupauksen,

äläkä ole sen ihmisen kaltainen,

joka Herraa kiusaa.

₂₄Muista Herran vihaa

loppusi päivinä

ja rangaistuksen aikaa silloin,

kun hän kääntää kasvonsa sinusta.

₂₅Muista nälän aikaa

yltäkylläisyyden aikana,

köyhyyttä ja puutetta

rikkauden päivinä.

₂₆Aamusta iltaan

aika muuttuu toiseksi,

ja Herran edessä

kaikki tapahtuu nopeasti.

₂₇Viisas mies pitää varansa kaikessa,

ja synnillisinä aikoina

hän varoo itsensä rikkomuksesta.

₂₈Jokainen ymmärtäväinen

tuntee viisauden,

ja sille, joka sen on löytänyt,

se antaa kiitoksen.

₂₉Jotka mietelmiä ymmärtävät,

ne myös itse ovat viisaita,

ja ne sateena vuodattavat

sattuvia vertauksia.

₃₀Älä kulje himojesi jäljessä,

vaan pidättäydy intohimoistasi.

₃₁Jos annat sielusi mielistyä himoon,

saatat itsesi vihollistesi ilkuttavaksi.

₃₂Älä pidä suurta ylellisyyttä ilonasi,

äläkä tee itsestäsi kerjäläistä

kemuja pitämällä.

₃₃Älä köyhdytä itseäsi

laittamalla kemuja lainarahoilla,

kun ei omassa kukkarossasi ole mitään.

₁Hän, joka elää ikuisesti,

on luonut kaiken mitä on.

₂Herra yksin on vanhurskas, ei kukaan muu.

{Ei ole muuta jumalaa kuin hän.

₃Hän ohjaa maailmaa kädellään,

ja kaikki tapahtuu hänen tahtonsa mukaan.

Hän hallitsee kaikkea mahdillaan

ja erottaa pyhän epäpyhästä.}

₄Kukaan ei ole saanut kykyä selvittää hänen teitään –

kuka pystyisikään tutkimaan hänen suuria tekojaan?

₅Kuka voisi mitata hänen valtavaa voimaansa,

kuka kertoa, kuinka rajattomasti hän armahtaa?

₆Mitään ei voi ottaa pois eikä lisätä,

Herran ihmeteoista ei voi päästä perille.

₇Kun ihminen saa selvityksensä päätökseen,

hän on päässyt vasta alkuun,

ja työnsä lopettaessaan hän on hämmentynyt.

₈Mikä on ihminen? Mihin hänestä on?

Mitä painaa hänen hyvyytensä tai pahuutensa?

₉Sadan vuoden ikää pidetään pitkänä

{mutta kuolonunen pituus jää kaikilta määrittämättä}.

₁₀Kuin hiekanjyvä, kuin pisara meressä

ovat vuotemme vähäiset yhden ikuisuuden päivän rinnalla.

₁₁Siksi Herra on kärsivällinen

ja vuodattaa hyvyyttään ihmisille.

₁₂Hän näkee ja tietää, kuinka kova heidän loppunsa on,

ja siksi hän on avokätinen laupeudessaan.

₁₃Ihmisen myötätunto ulottuu lähimmäiseen

mutta Herran laupeus kaikkeen mikä elää.

Hän nuhtelee, kasvattaa ja opettaa,

paimenen tavoin hän johtaa laumansa kotiin.

₁₄Hän armahtaa niitä, jotka ottavat kasvatuksen vastaan

ja auliisti noudattavat hänen käskyjään.

₁₅Poikani, älä moiti sitä jota autat

äläkä pilaa antiasi kovilla sanoilla.

₁₆Eikö kaste lievitä aavikkotuulen kuumuutta?

Samoin voivat sanasi olla almua mieluisemmat.

₁₇Toden totta: sana on arvokkaampi kuin kalliskin lahja.

Armelias ihminen auttaa molemmin tavoin.

₁₈Typerys sättii säälimättä,

pahansuovan lahja saa silmät kyyneliin.

₁₉Hanki tietämystä ennen kuin nouset puhumaan,

hoida itseäsi jo ennen kuin sairastut.

₂₀Tutki itseäsi ennen kuin joudut tuomiolle,

niin saat tilinteon hetkellä anteeksiannon.

₂₁Nöyrry jo ennen kuin sairaus iskee,

kadu heti kun teet syntiä.

₂₂Täytä ajallaan uhrilupauksesi, älä anna minkään estää,

älä lykkää sen täyttämistä kuolinpäivääsi saakka.

₂₃Mutta ennen kuin lupaat, mieti mitä lupaat,

ettet koettelisi Herran kärsivällisyyttä.

₂₄Muista vihaa, joka iskee päiviesi lopussa,

tuomion hetkeä, kun hän kääntää katseensa pois.

₂₅Kun elät vauraasti, muista nälänhädän aikaa,

kun olet varoissasi, muista köyhyyttä ja puutetta.

₂₆Ajat muuttuvat jo aamun ja illan välillä.

Kun Herra niin sallii, kaikki käy nopeasti.

₂₇Viisas on kaikessa varovainen.

Kun synti vallitsee, hän välttää tekemästä väärin.

₂₈Kaikki viisaat tuntevat viisauden

ja ylistävät niitä, jotka ovat sen tavoittaneet.

₂₉Viisaasti puhuvat ovat itse olleet opissa,

sateena lankeavat heidän sattuvat mietteensä.

{Parempi turvautua Herraan, ainoastaan häneen,

kuin liittää kuollut sydämensä kuolleeseen.}

₃₀Älä kulje mielihalujesi perässä,

pidä kurissa houkutukset.

₃₁Jos annat periksi sille, mitä himoitset,

annat vihamiehillesi naurun aiheen.

₃₂Älä ylen määrin hae iloasi nautinnoista –

niistä joutuu maksamaan kalliin hinnan.

₃₃Älä köyhdytä itseäsi juhlimalla velkarahalla,

kun kukkarosi on tyhjää täynnä.

{Siinä virität itse itsellesi ansan.}