₁Herra loi ihmisen maasta

ja palauttaa hänet siihen jälleen.

₂Hän sääti heille luetut päivät

ja määrätyn ajan

ja antoi heidän valtaansa kaiken,

mitä maan päällä on.

₃Hän puki heidät voimalla

heidän olemuksensa mukaisesti

ja teki heidät oman kuvansa mukaan.

₄Hän pani kaikkeen lihaan

pelon heitä kohtaan

ja asetti heidät vallitsemaan

maaeläimiä ja siivekkäitä.

₆Hän antoi heille vapaan tahdon

ja kielen ja silmät,

korvat ja sydämen, millä ajatella.

₇Hän täytti heidät taidolla

ja ymmärryksellä

ja osoitti heille hyvän ja pahan.

₈Hän asetti oman silmänsä

heidän sydämiinsä

näyttääkseen heille tekojensa suuruuden,

₉että he julistaisivat

hänen suuria tekojansa

₁₀ja ylistäisivät

hänen pyhää nimeänsä.

₁₁Hän lisäsi heille taitoa

ja antoi heidän omaksensa lain,

joka on elämäksi.

₁₂Hän teki heidän kanssansa

iankaikkisen liiton

ja osoitti heille oikeutensa.

₁₃Heidän silmänsä näkivät

hänen valtasuuruutensa kunnian,

ja heidän korvansa kuulivat

hänen kunniansa äänen.

₁₄Ja hän sanoi heille:

"Varokaa itsenne kaikesta vääryydestä",

ja hän antoi heille säädökset,

kullekin lähimmäisestänsä.

₁₅Heidän tiensä ovat alati

hänen edessänsä:

eivät ne ole hänen silmiltänsä salatut.

₁₇Kullekin kansalle

hän on asettanut johdattajan,

mutta Israel on Herran oma osa.

₁₉Kaikki heidän tekonsa

ovat hänen edessänsä niinkuin aurinko,

ja hänen silmänsä seuraavat lakkaamatta

heidän teitänsä.

₂₀Eivät ole häneltä salassa

heidän väärät tekonsa,

ja kaikki heidän syntinsä

ovat Herran edessä.

₂₂Tallella on hänen tykönänsä

miehen hyväntekeväisyys

niinkuin sinettisormus,

ja ihmisen armeliaisuuden hän säilyttää

kuin silmäterän.

₂₃Kerran hän nousee ja maksaa heille,

ja heille tulevan koston

hän antaa kohdata heidän päätänsä.

₂₄Kuitenkin hän sallii niiden,

jotka tekevät parannuksen,

kääntyä jälleen,

ja hän rohkaisee niitä, jotka ovat

kadottamaisillaan kärsivällisyyden.

₂₅Käänny Herran puoleen

ja luovu synnistä,

rukoile hänen kasvojensa edessä,

äläkä niin usein lankea.

₂₆Käy jälleen Korkeimman tykö

ja käänny vääryydestä,

ja vihaa suuresti kauhistavaista menoa.

₂₇Kuka ylistää Korkeinta tuonelassa?

Ainoastaan ne, jotka elossa ovat,

häntä ylistäen tunnustavat.

₂₈Kuolleelta, joka on kuin olematon,

on kiitos lakannut:

se, joka on elossa ja terveenä,

ylistäköön Herraa.

₂₉Kuinka suuri onkaan

Herran laupeus

ja hänen sovitusarmonsa niille,

jotka hänen puoleensa kääntyvät!

₃₀Sillä ihmisissä ei voi olla

täydellisyyttä,

koska ihmislapsi ei ole kuolematon.

₃₁Mikä on kirkkaampi kuin aurinko?

Ja sekin pimentyy!

Ja pahan ihmisen mieli

on lihan ja veren mukainen.

₃₂Herra katsastaa

taivaan korkeuden sotajoukon,

ja ihmiset ovat kaikki tomua ja tuhkaa.

₁Herra loi ihmisen maasta

ja pani hänet jälleen palaamaan siihen.

₂Hän sääti ihmiselle päivien ja vuosien määrän

ja antoi vallan hallita kaikkea, mikä maan päällä elää.

₃Hän varusti ihmiset jumalallisella voimallaan

ja teki heidät omaksi kuvakseen.

₄Kaiken, mikä elää, hän pani pelkäämään heitä,

jotta he hallitsisivat villieläimiä ja lintuja.

{ ₅He saivat käyttöönsä viisi Herran kykyä;

kuudentena hän lahjoitti heille ymmärryksen

ja seitsemäntenä ajattelun, jolla tulkita noita kykyjä.}

₆Hän antoi heille harkintakyvyn,

kielen, silmät ja korvat

ja sydämen ajattelemista varten.

₇Hän täytti heidät tiedolla ja ymmärryksellä

ja opetti, mikä on hyvää, mikä pahaa.

₈He saivat sydämeensä Herran pelon,

jotta oppisivat hänen tekojensa suuruuden.

{Ajasta aikaan hänen ihmetekonsa ovat heidän ilonaan.}

₉Siksi he kuuluttavat hänen tekojensa suuruutta

₁₀ja ylistävät hänen pyhää nimeään.

₁₁Herra antoi heidän käyttöönsä tiedon

ja lahjoitti lain, joka antaa elämän

{ja muistuttaa ihmisiä heidän kuolevaisuudestaan}.

₁₂Hän solmi heidän kanssaan ikuisen liiton

ja opetti heille käskynsä.

₁₃Omin silmin he näkivät hänen suuren kirkkautensa,

omin korvin kuulivat hänen mahtavan äänensä.

₁₄Hän sanoi heille: »Kavahtakaa kaikkea vääryyttä»,

ja määräsi, miten on elettävä lähimmäisen kanssa.

₁₅Herra näkee heidät, mitä teitä he kulkevatkin,

he eivät pääse hänen katsettaan pakoon.

{ ₁₆Nuoresta pitäen he ovat hakeutuneet pahoille teille,

ei heistä ole muuttamaan kivisydäntään eläväksi sydämeksi.

₁₇Maanpiirin kansoja jakaessaan}

hän asetti kullekin kansalle valtiaan,

mutta Israel on Herran oma.

{ ₁₈Se on hänen esikoisensa, ja siksi hän hoivaa sitä,

ei hylkää vaan jakaa sille rakkautensa valoa.}

₁₉Mitä tekevätkin, hän näkee sen kuin päivänpaisteessa,

herkeämättä hän tarkkailee heidän vaellustaan.

₂₀Heidän väärät tekonsa eivät jää salaan,

kaikki heidän syntinsä ovat hänen tiedossaan.

{ ₂₁Mutta Herra on hyvä ja tuntee kaikki luotunsa.

Ei hän jätä heitä, ei hylkää vaan säästää.}

₂₂Almunanto on hänelle kallis kuin sinettisormus,

armeliaisuutta hän arvostaa kuin silmäteräänsä;

{hän antaa pojilleen ja tyttärilleen tilaisuuden katumukseen}.

₂₃Aikanaan hän nousee tuomitsemaan

ja maksaa kullekin tämän tekojen mukaan.

₂₄Mutta se, joka katuu, saa palata hänen luokseen,

hän rohkaisee niitä, joiden toivo hiipuu.

₂₅Käänny Herran puoleen, jätä syntinen elämä,

rukoile häntä ja pyri eroon synneistäsi.

₂₆Palaa Korkeimman luo, käännä selkäsi vääryydelle.

{Hän johdattaa sinut pimeydestä pelastuksen valoon.}

Vihaa sydämesi pohjasta sitä, mitä Herra kammoksuu.

₂₇Kuka ylistää Korkeinta tuonelassa?

Eläviltä hän saa kiitoksensa.

₂₈Ei kuollut kiitä, ei mikään eloton,

Herraa ylistävät ne, jotka ovat elossa ja voimissaan.

₂₉Kuinka suuri onkaan Herran laupeus,

kuinka anteliaasti hän armahtaa ne,

jotka palaavat hänen luokseen!

₃₀Samaan ei ihminen yllä,

koska hän on kuolevainen.

₃₁Mikään ei loista aurinkoa kirkkaammin,

mutta sekin pimentyy,

ja ihminen, joka on lihaa ja verta,

hautoo pahoja ajatuksia.

₃₂Herra valvoo taivaan korkeuksien joukkoja,

mutta ihmisten suku on tomua ja tuhkaa.