₁Älä halaja kelvotonten lasten paljoutta,

äläkä iloitse jumalattomista pojista.

₂Jos niitä paljonkin tulee,

älä niistä iloitse.

Ellei heissä ole Herran pelkoa,

₃niin älä luota siihen,

että he saavat elää,

äläkä pidä pysyväisenä

heidän asuinsijaansa.

Sillä yksi on parempi kuin tuhat,

ja parempi on kuolla lapsetonna,

kuin että on jumalattomia lapsia.

₄Sillä yhden ymmärtäväisen ansiosta

tulee kaupunki asutuksi,

mutta laittomien sukukunta

tulee erämaaksi.

₅Paljon tällaista

minä olen silmilläni nähnyt,

ja vielä raskaampia on korvani kuullut:

₆syntisten seurakunnassa

puhkeaa palamaan tuli,

ja tottelemattomassa kansassa

leimahtaa palamaan viha.

₇Hän ei armahtanut

muinaisia jättiläisiä,

jotka väkevyydessään hänestä luopuivat.

₈Ei hän säästänyt niitä,

joiden seassa Loot asui,

joita hän kauhistui

heidän häpeämättömyytensä tähden;

₉hän ei säälinyt turmion kansaa,

niitä, jotka temmattiin pois synneissänsä.

₁₀Samoin kävi

niiden kuudensadan tuhannen miehen,

jotka olivat yhtä laumaa

sydämensä kovuudessa.

₁₁Ja olkoon vaikka yksi ainoa uppiniskainen:

ihme olisi, jos tämä rankaisematta jäisi.

Sillä hänellä on laupeus ja myös viha,

hänen vallassaan on armahdus,

ja hän vuodattaa vihan.

₁₂Yhtä suuri kuin hänen laupeutensa

on myös hänen kurituksensa.

Hän tuomitsee kunkin

hänen tekojensa mukaan.

₁₃Ei pääse pakoon

synnintekijä ryöstöksinensä,

eikä Herra jätä täyttämättä

hurskaan kärsivällistä odotusta.

₁₄Hän valmistaa

kaikkien hyväin tekojensa tilaisuudet.

Jokainen saa tekojensa mukaan.

₁₇Älä sano:

"Minä olen kätkössä Herralta,

kuka korkeudessa minua muistaisi?

Paljon kansan seassa ei minua muisteta;

sillä mitä on minun sieluni

määrättömässä luomakunnassa!"

₁₈Katso, taivas ja taivasten taivas,

syvyys ja maa järkkyvät,

kun hän niitä etsiskelee.

₁₉Kaikki vuoret ja maan perustukset

vapisevat ja järisevät,

kun hän niihin katsahtaa.

₂₀Mutta ihmisen sydän

ei ajattele näitä.

Kuka pitää mielessään hänen tiensä?

₂₁Niinkuin myrskytuuli,

jota ihminen ei voi nähdä,

ovat enimmät hänen teoistansa salatut.

₂₂— "Kuka voi osoittaa

hänen vanhurskautensa tekoja?

Tahi kuka voi kärsivällisesti odottaa?

Sillä hänen liittonsa on kaukana." —

₂₃Näin ajattelee se,

joka on ymmärrystä vailla;

mieletön ja eksyksissä vaeltava mies

ajattelee näin tyhmästi.

₂₄Kuule minua, poikani,

ja opi taidollisuutta

ja tarkkaa sydämessäsi minun sanojani.

₂₅Minä tuon julki

vaa'alla punnittua opetusta

ja julistan tarkoin harkittua taidollisuutta.

₂₆Herran asetuksen mukaiset

ovat hänen tekonsa hamasta alusta,

ja jo silloin, kun ne tehtiin,

hän sääti niiden osat.

₂₇Hän asetti järjestykseen tekonsa

ikiajoiksi

ja niitä hallitsevaiset voimat

suvusta sukuun.

Ei niiden tule nälkä eivätkä ne väsy,

eivät lakkaa tekemästä tehtäviään.

₂₈Ei yksikään sysi toistansa,

ja ne tottelevat hänen sanaansa

iankaikkisesti.

₂₉Sen jälkeen Herra katsoi maata

ja täytti sen hyvyyksillänsä.

₃₀Hän peitti sen pinnan

kaikkinaisilla elollisilla olennoilla,

ja siihen ne palajavat jälleen.

₁Älä toivo suurta laumaa lapsia,

jos heistä tulee tyhjäntoimittajia,

äläkä iloitse jumalattomista pojista.

₂Älä iloitse, vaikka heitä olisi paljonkin,

jos heissä ei ole Herran pelkoa.

₃Älä ole varma, että he saavat elää,

älä luota heidän suureen määräänsä.

{Ennenaikainen suru saa sinut vaikeroimaan,

äkkiarvaamatta kuulet heidän kuolleen.}

Yksi ainoa lapsi voi olla parempi kuin tuhat muuta,

ja parempi on kuolla lapsettomana

kuin jättää jälkeensä jumalattomia lapsia.

₄Yksi viisas mies voi pelastaa kaupungin,

luopioiden sukukunta häviää tyhjiin.

₅Monia tällaisia tapauksia olen omin silmin nähnyt,

vielä kauheammista ovat korvani kuulleet:

₆synnintekijöiden joukkoon iskee roihuava tuli,

luopioita vastaan syttyy hehkuva viha.

₇Herra ei leppynyt muinaisajan jättiläisille,

jotka voimiensa tunnossa nousivat kapinaan.

₈Ei hän armahtanut Lootin asuinpaikan väkeä,

jonka ylpeys kauhistutti häntä,

₉eikä säälinyt tuhoon tuomittuja kansoja,

jotka raivattiin tieltä niiden syntien vuoksi.

{Tämän kaiken hän teki niskoitteleville kansoille,

eikä hän säästänyt omaakaan kansaansa.}

₁₀Sen kokivat ne kuusisataatuhatta miestä,

jotka menehtyivät autiomaahan uhmakkuutensa tähden.

{Ruoskien ja armahtaen, lyöden ja parantaen

Herra varjeli omiaan, kuritti ja hoiti.}

₁₁Vaikka vain yksi ainoa olisi uppiniskainen,

ihme olisi, jos hän välttäisi rangaistuksen.

Herra on laupias, mutta hän myös vihaa,

hän on armahtava valtias mutta osoittaa vihansa.

₁₂Yhtä paljon kuin armoaan hän jakaa kuritusta,

hän tuomitsee jokaisen tämän tekojen mukaan.

₁₃Ei pääse synnintekijä saaliineen pakoon,

eikä hurskaan kärsivällinen odotus jää täyttymättä.

₁₄Herra antaa tilaisuuden hyviin tekoihin,

ja jokainen saa palkan tekojensa mukaan.

{ ₁₅Hän kovetti faraon, niin ettei tämä tuntenut häntä,

jotta hänen voimansa tulisi tunnetuksi kaikkialla taivaan alla.

₁₆Koko luomakunta näkee, kuinka laupias hän on.

Hän antoi valonsa ja pimeytensä Aadamille.}

₁₇Älä sano: »Minä olen Herralta piilossa,

kuka taivaan korkeudessa minua muistaa?

Ihmispaljouden keskellä minua ei tunneta –

mikä olen minä mittaamattomassa luomakunnassa?

₁₈Taivas horjuu, horjuvat taivasten taivaat,

syvyyksien vedet ja maa,

kun hän niitä tarkastelee.

{Hänen tahdostaan kaikkeus syntyi ja on yhä olemassa.}

₁₉Vuoret ja maan perustukset järkkyvät,

kun hän luo katseensa niihin.

₂₀Mutta kuka sellaista osaa ajatella,

kuka pystyy pohtimaan hänen teitään?

₂₁Ei ihminen myrskytuultakaan näe.

Suurin osa Herran teoista on salattuja.

₂₂Kuka osaisi kertoa hänen vanhurskaista teoistaan?

Kuka jaksaa odottaa? Tilinteko on kaukana,

{kaikki tutkitaan vasta lopussa}.»

₂₃Näin ajattelee ymmärtämätön,

näin tyhmästi ajattelee järjetön, harhautunut ihminen.

₂₄Kuule minua, poikani, ota opetukseni vastaan

ja paina mieleesi, mitä puhun.

₂₅Oppi, jonka minulta saat, on punnittua puhetta,

minä jaan tietoa tarkoin harkiten.

₂₆Alussa, kaiken luodessaan

Herra antoi kullekin luodulle oman tehtävän.

₂₇Hän järjesti kaikkien tehtävät ikuisiksi ajoiksi

ja jakoi piirit, joissa toimia ajasta aikaan.

Nuo luodut eivät näe nälkää eivätkä väsy

eivätkä koskaan jätä tehtäviään.

₂₈Yksikään ei kulkeudu toisen tielle,

eivätkä ne ikinä uhmaa hänen sanaansa.

₂₉Sitten Herra käänsi katseensa maahan

ja täytti sen hyvyyksillään,

₃₀peitti sen kaikenlaisilla elävillä olennoilla.

Maahan ne aikanaan palaavat.