₁Ja Mordokai sanoi: "Jumalalta tämä on tullut. ₂Sillä minä olen muistanut unen, jonka minä näistä tapauksista näin, eikä mitään niistä ole jäänyt toteutumatta. ₃Oli vähäinen lähde, josta tuli joki, ja oli valoa, ja oli aurinko, ja oli paljon vettä. Se joki on Ester, jonka kuningas nai ja teki kuningattareksi. ₄Ne kaksi lohikäärmettä olemme minä ja Haaman. ₅Kansat ovat ne, jotka kokoontuivat hävittämään juutalaisten nimeä. ₆Mutta minun kansani on Israel, ne, jotka huusivat avuksi Jumalaa ja tulivat pelastetuiksi. Herra on pelastanut kansansa ja vapahtanut meidät kaikista näistä onnettomuuksista. Ja Jumala on tehnyt nämä suuret tunnusteot ja ihmeet, joillaisia ei ole tapahtunut pakanakansoissa. ₇Sentähden hän teki kaksi arpaosaa, toisen Jumalan kansalle ja toisen kaikille pakanakansoille. ₈Ja nämä kaksi arpaa lankesivat määrähetkenä ja -aikana: tuomion päivänä, joka pidettiin Jumalan edessä kaikille pakanakansoille. ₉Ja Jumala muisti kansaansa ja hankki oikeuden perintöosallensa. ₁₀Ja nämä päivät on heidän vietettävä adar-kuussa, sen kuukauden neljäntenätoista ja viidentenätoista päivänä, juhlakokouksia pitämällä, ilolla ja riemulla Jumalan edessä, sukupolvesta sukupolveen iankaikkisesti, hänen kansansa Israelin keskuudessa."

₁₁Ptolemaioksen ja Kleopatran neljäntenä hallitusvuotena toivat Dositeus, joka sanoi olevansa pappi ja leeviläinen, ja hänen poikansa Ptolemaios edelläolevan kirjeen, jonka he sanoivat koskevan puurim-juhlaa ja olevan jerusalemilaisen Lysimakuksen, Ptolemaioksen pojan, kääntämän.

₁Kuningas ja Haman menivät kuningatar Esterin pitoihin. ₂Nyt toisena pitopäivänä juomia nautittaessa kuningas sanoi Esterille: »No niin, kuningatar Ester. Mitä sinä toivot ja pyydät? Saat vaikka puolet valtakuntaani.» ₃Kuningatar Ester vastasi: »Jos olen sinulle mieluinen, kuningas, anna minun pitää henkeni ja salli kansani elää; sitä minä toivon ja pyydän. ₄Minut ja kansani on myyty tuhottavaksi, ryöstettäväksi ja vietäväksi orjuuteen. Meistä ja meidän lapsistamme tehdään orjia ja orjattaria. Olen tähän asti pysynyt vaiti asiasta, sillä panettelija ei ansaitse paikkaa hovissa.»

₅»Kuka julkeaa tehdä tuollaista?» kuningas kysyi. ₆»Meidän vihollisemme», vastasi Ester, »tuo paha Haman!» Haman pelästyi suunniltaan kuninkaan ja kuningattaren edessä. ₇Kuningas nousi kesken juhlien ja meni puutarhaan, kun taas Haman kääntyi armoa anoen kuningattaren puoleen, sillä hän käsitti olevansa pahassa pulassa.

₈Kun kuningas palasi puutarhasta, Haman oli heittäytynyt kuningattaren sohvalle ja rukoili kiihkeästi armoa. »Vai sillä lailla!» kuningas sanoi. »Sinä jopa teet vaimolleni väkivaltaa omassa talossani!» Kun Haman kuuli tämän, hän kalpeni kauhusta. ₉Bugatan, yksi kuningasta palvelevista eunukeista, sanoi: »Onhan Hamanilla pihassaan valmiina viisikymmentä kyynärää korkea hirsipuu. Sen hän pystytti Mordokaita varten, joka paljasti vihollisesi, kuningas.» Kuningas sanoi: »Hirttäkää Haman siihen.» ₁₀Vasta kun hänet oli ripustettu hirsipuuhun, jonka hän oli pystyttänyt Mordokaita varten, lauhtui kuninkaan viha.