₁Oli mies, joka asui Babylonissa ja jonka nimi oli Jooakim. ₂Hän otti vaimon, jonka nimi oli Susanna, Kelkiaan tytär. Tämä oli sangen kaunis ja Herraa pelkääväinen. ₃Myös hänen vanhempansa olivat hurskaat, ja he olivat kasvattaneet tyttärensä. Mooseksen lain mukaan. ₄Ja Jooakim oli hyvin rikas, ja hänellä oli talonsa ääressä puutarha. Ja hänen luonansa kokoontuivat juutalaiset, koska hän oli arvossapidetyin kaikista.

₅Kaksi vanhinta kansan seasta oli asetettu sinä vuotena tuomareiksi, sellaisia, joista Herra on sanonut: "Laittomuus on lähtenyt Babylonista, vanhimmista, tuomareista, joita pidettiin kansan hallitusmiehinä". ₆Nämä olivat usein Jooakimin talossa, ja heidän eteensä tulivat kaikki, joilla oli oikeusasioita. ₇Aina kun kansa keskipäivän aikana oli poistunut, meni Susanna käyskentelemään miehensä puutarhaan. ₈Ja ne kaksi vanhinta näkivät joka päivä hänen menevän sinne ja käyskentelevän, ja heissä nousi himo häneen. ₉Ja he kääntyivät väärään mieleen ja painoivat silmänsä maahan, niin etteivät katsoneet taivaaseen päin eivätkä muistaneet vanhurskaita tuomioita. ₁₀Ja he olivat molemmat vaivassa hänen tähtensä, mutta eivät ilmaisseet kärsimystänsä toisilleen; ₁₁sillä he häpesivät ilmaista himoansa, että näet halusivat olla yhdessä hänen kanssaan. ₁₂Mutta joka päivä he kiihkeästi väijyivät saadakseen häntä nähdä.

₁₃Kerran he sanoivat toinen toisellensa: "Menkäämme kotiin, sillä on aterian aika". Niin he lähtivät pois ja erkanivat toisistansa. ₁₄Mutta he kiersivät takaisin ja tulivat samaan paikkaan. Ja kun he kysyivät toisiltaan syytä, tunnustivat he himonsa. Silloin he sopivat ajasta, jolloin voisivat tavata hänet yksin.

₁₅Kun he väijyivät soveliasta päivää, tuli hän kerran, niinkuin joka päivä ennenkin, sinne, mukanansa ainoastaan kaksi tyttöä. Ja hän halusi peseytyä puutarhassa, koska oli kuuma. ₁₆Eikä siellä ollut ketään, paitsi ne kaksi vanhinta, jotka olivat piiloutuneet ja väijyivät häntä. ₁₇Ja hän sanoi tytöille: "Noutakaa minulle öljyä ja voiteita, ja sulkekaa puutarhan ovet, että saan peseytyä". ₁₈Niin he tekivät, niinkuin hän sanoi, ja sulkivat puutarhan ovet ja menivät sivuovista ulos noutamaan, mitä heidän oli käsketty noutaa, eivätkä nähneet vanhimpia, sillä nämä olivat piiloutuneet. ₁₉Kun tytöt olivat menneet ulos, nousivat ne kaksi vanhinta ja juoksivat Susannan luo, ₂₀ja sanoivat: "Katso, puutarhan ovet ovat suljetut, eikä kukaan meitä näe, ja meissä on himo sinuun. Sentähden suostu tahtoomme ja ole yhdessä meidän kanssamme. ₂₁Mutta ellet sitä tee, niin me todistamme sinua vastaan, että sinun kanssasi oli joku nuorukainen ja että sinä sentähden lähetit tytöt pois luotasi." ₂₂Susanna huokasi ja sanoi: "Joka taholta minä olen ahdistettu: jos minä sen teen, tulee siitä minulle kuolema; jollen sitä tee, en minä pääse pakoon teidän käsistänne. ₂₃Parempi on minulle, etten sitä tee ja joudun teidän käsiinne, kuin että tekisin syntiä Herran edessä." ₂₄Ja Susanna huusi korkealla äänellä. Mutta myös ne kaksi vanhinta huusivat siinä hänen edessään. ₂₅Ja toinen heistä juoksi ja avasi puutarhan ovet. ₂₆Kuultuaan huudon puutarhasta riensi talon väki sivuovista katsomaan, mitä Susannalle oli tapahtunut. ₂₇Kun sitten vanhimmat puhuivat puhuttavansa, häpesivät palvelijat suuresti, sillä ei milloinkaan ollut Susannasta puhuttu sellaista puhetta.

₂₈Seuraavana päivänä, kun kansa kokoontui hänen miehensä Jooakimin luokse, tulivat ne kaksi vanhinta, mieli täynnä vääryyttä Susannaa kohtaan, saattaakseen hänet tuomituksi kuolemaan, ja he sanoivat kansan edessä: ₂₉"Lähettäkää noutamaan Susanna, Kelkiaan tytär, joka on Jooakimin vaimo". Niin he lähettivät. ₃₀Ja hän tuli vanhempainsa ja lastensa ja kaikkien omaistensa kanssa. ₃₁Mutta Susanna oli ylen uhkeavartaloinen ja ihanamuotoinen. ₃₂Niin nuo jumalattomat käskivät paljastaa hänet, hän kun oli hunnutettu, saadakseen nauttia hänen kauneudestansa. ₃₃Mutta hänen seuralaisensa ja kaikki, jotka näkivät hänet, itkivät. ₃₄Ja ne kaksi vanhinta nousivat kansan keskeltä ja panivat kätensä hänen päänsä päälle. ₃₅Mutta hän loi itkien silmänsä taivasta kohti, sillä hänen sydämensä luotti Herraan. ₃₆Ja vanhimmat sanoivat: "Meidän käyskennellessämme kahden puutarhassa tuli tämä sinne kahden palvelijattaren kanssa, ja hän sulki puutarhan ovet ja toimitti palvelijattaret pois. ₃₇Ja hänen luoksensa tuli nuorukainen, joka oli ollut piiloutuneena, ja laskeutui maahan hänen kanssaan. ₃₈Mutta kun me, jotka olimme puutarhan perällä, näimme lainvastaisen teon, niin me juoksimme heidän luoksensa. ₃₉Ja me näimme heidän olevan yhdessä. Häntä me emme voineet voittaa, sillä hän oli meitä väkevämpi ja avasi ovet ja juoksi pois. ₄₀Mutta tämän me otimme kiinni. Ja me kysyimme, kuka nuorukainen oli, ₄₁mutta hän ei tahtonut sitä meille ilmaista. Tämän me todistamme." Ja kokoontunut kansa uskoi heitä, niinkuin ainakin kansan vanhimpia ja tuomareita; ja he tuomitsivat hänet kuolemaan. ₄₂Mutta Susanna huusi korkealla äänellä ja sanoi: "Iankaikkinen Jumala, joka salatut asiat tunnet ja tiedät kaiken, ennenkuin se on tapahtunut! ₄₃Sinä tiedät, että nämä ovat väärin todistaneet minua vastaan. Ja katso, minun täytyy kuolla, vaikka en ole tehnyt mitään sellaista, mitä he pahuudessaan minua vastaan puhuvat."

₄₄Ja Herra kuuli hänen äänensä. ₄₅Ja häntä surmattavaksi vietäessä Jumala herätti aivan nuoressa pojassa, jonka nimi oli Daniel, pyhän hengen; ₄₆ja hän huusi suurella äänellä: "Viaton olen minä hänen vereensä". ₄₇Ja kaikki kansa kääntyi häneen, ja he kysyivät: "Mitä tarkoittaa tämä sana, jonka sinä sanoit?" ₄₈Niin hän astui heidän keskellensä ja sanoi: "Näinkö tyhmiä te olette, israelilaiset? Ettekö te ole tutkimatta ja selvää ottamatta tuominneet syylliseksi Israelin tytärtä? ₄₉Palatkaa takaisin oikeuspaikalle, sillä nuo ovat väärin todistaneet häntä vastaan." ₅₀Niin kaikki kansa palasi kiiruusti takaisin. Ja vanhimmat sanoivat hänelle: "Tule tänne, istu meidän keskellemme ja ilmoita meille asia, sillä sinulle on Jumala antanut vanhinten arvon". ₅₁Niin Daniel sanoi heille: "Eristäkää heidät kauas toisistaan, niin minä kuulustelen heitä". ₅₂Kun heidät oli eristetty toisistaan, kutsui hän toisen heistä ja sanoi: "Sinä, joka olet vanhentunut eläen päiväsi pahasti! Nyt kohtaavat sinua syntisi, joita olet ennen tehnyt, ₅₃kun olet langettanut vääriä tuomioita, tuominnut syyttömät syyllisiksi ja päästänyt syylliset vapaiksi, vaikka Herra sanoo: 'Älä surmaa viatonta ja syytöntä'. ₅₄Jos sinä siis näit tämän naisen, niin sano: minkä puun alla näit heidän pitävän yhteyttä?" Hän sanoi: "Poppelihaavan alla". ₅₅Daniel sanoi: "Oikein oli, että valhettelit oman pääsi menoksi. Sillä kohta Jumalan enkeli, joka on saanut käskyn Jumalalta, iskee sinuun kahtia-viiltävän haavan." ₅₆Ja toimitettuaan tämän pois hän käski tuoda toisen. Ja hän sanoi hänelle: "Sinä, joka olet Kanaanin siementä etkä Juudan! Kauneus on sinut pettänyt, ja himo on kääntänyt väärään sinun sydämesi. ₅₇Näin te olette tehneet Israelin tyttärille, ja pelosta he ovat pitäneet yhteyttä teidän kanssanne. Mutta tämä Juudan tytär ei ottanut kärsiäkseen teidän laittomuuttanne. ₅₈Sano siis nyt minulle: minkä puun alla te yllätitte heidät pitämässä yhteyttä toistensa kanssa?" Ja hän sanoi: "Rautatammen alla". ₅₉Daniel sanoi hänelle: "Oikein oli, että sinäkin valhettelit oman pääsi menoksi. Sillä Jumalan enkeli odottaa miekka kädessä hakatakseen sinut raudalla kahtia, että saisi teidät tuhotuiksi." ₆₀Ja kaikki kokoontunut kansa huusi suurella äänellä, ja he kiittivät Jumalaa, joka pelastaa ne, jotka panevat toivonsa häneen. ₆₁Ja he nousivat niitä kahta vanhinta vastaan, sillä Daniel oli heidän omasta suustaan osoittanut heidät vääriksi todistajiksi, ja he tekivät näille saman, minkä nämä pahuudessaan olivat aikoneet tehdä lähimmäisellensä. ₆₂Näin he noudattivat Mooseksen lakia ja tappoivat heidät. Ja viaton veri pelastui sinä päivänä. ₆₃Mutta Kelkias ja hänen vaimonsa kiittivät Jumalaa tyttärensä puolesta hänen miehensä Jooakimin ja kaikkien omaisten kanssa, koska hänestä ei löydetty häpeällistä tekoa.

₆₄Ja Daniel tuli suureksi kansansa edessä siitä päivästä lähtien ja aina edespäin.

₁Babylonissa asui mies, jonka nimi oli Jojakim. ₂Hän otti vaimokseen Susannan, Hilkian tyttären, joka oli jumalaapelkäävä ja hyvin kaunis. ₃Myös Susannan vanhemmat olivat hurskaita, ja he olivat opettaneet tytärtään elämään Mooseksen lain mukaan. ₄Jojakim oli hyvin rikas, ja hänellä oli talonsa vieressä puutarha. Juutalaisten oli tapana kokoontua hänen luonaan, koska hän oli arvossapidetyin heistä kaikista.

₅Sinä vuonna oli kaksi kansan vanhinta nimitetty tuomareiksi. Nämä olivat niitä, joista Valtias on sanonut: »Laittomuus levisi Babylonista, vanhimmista ja tuomareista, jotka olivat johtavinaan kansaa.» ₆He olivat yhtenään Jojakimin talossa, ja kaikki, joilla oli oikeusasioita, tulivat sinne heidän puheilleen.

₇Puolilta päivin ihmiset aina lähtivät pois, ja sen jälkeen Susannalla oli tapana mennä kävelylle miehensä puutarhaan. ₈Nuo kaksi vanhinta katselivat joka päivä, kuinka Susanna meni puutarhaan ja käveli siellä, ja heissä syttyi himo. ₉Heidän ajatuksensa harhautuivat väärille poluille, eivätkä he enää kohottaneet katsettaan taivasta kohti eivätkä välittäneet tuomioidensa oikeudenmukaisuudesta. ₁₀Molemmat halusivat Susannaa niin että olivat pakahtua, mutta he salasivat himonsa toisiltaan, ₁₁koska häpesivät kertoa, kuinka kiihkeästi he halusivat maata hänen kanssaan. ₁₂Joka päivä he seurasivat herkeämättä, milloin näkisivät hänet.

₁₃Eräänä päivänä he sanoivat toisilleen: »Mennään kotiin, nyt on päiväaterian aika.» He lähtivät pois ja menivät kumpikin taholleen. ₁₄Niinpä he taas kohtasivat, ja udellessaan, miksi toinen oli palannut, he lopulta paljastivat himokkaat mielihalunsa. Silloin he sopivat keskenään, mihin aikaan lähestyisivät Susannaa tämän ollessa yksin puutarhassa.

₁₅Miehet odottivat sopivaa tilaisuutta. Eräänä päivänä Susanna tuli tavalliseen tapaansa puutarhaan vain kaksi palvelustyttöä mukanaan. Päivä oli helteinen, ja hänen teki mieli kylpeä ulkosalla. ₁₆Puutarhassahan ei ollut ketään – ainoastaan nuo vanhimmat, jotka olivat piilossa ja tirkistelivät häntä. ₁₇Susanna sanoi tytöille: »Tuokaa minulle öljyä ja tuoksuvoiteita ja sulkekaa puutarhan portit, että saan kylpeä.» ₁₈Tytöt tekivät niin kuin Susanna käski, panivat kiinni puutarhan portit ja menivät sivuportista hakemaan hänen haluamiaan tavaroita. He eivät huomanneet vanhimpia, koska nämä olivat piilossa.

₁₉Kun tytöt olivat menneet pois, vanhimmat nousivat piilostaan, ryntäsivät Susannan luo ₂₀ja sanoivat: »Puutarhan portit ovat kiinni, eikä kukaan näe meitä. Me haluamme sinut – tee mitä tahdomme ja makaa kanssamme. ₂₁Jos kieltäydyt, me todistamme sinua vastaan. Sanomme, että täällä oli nuori mies sinun kanssasi ja että sinä siksi lähetit tytöt pois.»

₂₂»Olen ansassa», Susanna parahti. »Jos suostun, hankin itselleni kuolemantuomion, ja jos en suostu, olen teidän armoillanne. ₂₃Parempi minun on kieltäytyä ja jäädä teidän valtaanne kuin tehdä syntiä Herran edessä.» ₂₄Hän huusi kovalla äänellä, mutta niin huusivat myös nuo kaksi vanhinta, ₂₅ja toinen heistä juoksi avaamaan puutarhan portin. ₂₆Kun puutarhasta kuului huutoa, talon väki ryntäsi sivuporteista katsomaan, mitä Susannalle oli sattunut. ₂₇Vanhimmat esittivät tarinansa, ja palvelijat tyrmistyivät ja häpesivät emäntänsä puolesta, sillä hänestä ei koskaan ollut puhuttu mitään sellaista.

₂₈Kun kansaa seuraavana päivänä taas kokoontui Susannan miehen Jojakimin taloon, nuo kaksi vanhintakin tulivat paikalle. Susannan oli kuoltava, niin he olivat rikollisessa mielessään päättäneet, ja he sanoivat väkijoukolle: ₂₉»Lähettäkää hakemaan tänne Susanna, Hilkian tytär, Jojakimin vaimo.» Susannaa lähdettiin hakemaan, ₃₀ja hän tuli paikalle yhdessä vanhempiensa, lastensa ja kaikkien sukulaistensa kanssa.

₃₁Susanna oli kaunis ja hehkeä, ₃₂ja koska hänellä oli huntu kasvoillaan, nuo kaksi roistoa käskivät riisua sen voidakseen täysin nauttia hänen kauneudestaan. ₃₃Susannan omaiset ja kaikki, jotka hänet näkivät, puhkesivat itkuun. ₃₄Molemmat vanhimmat astuivat kansan eteen ja panivat kätensä hänen päänsä päälle, ₃₅mutta Susanna katsoi itkien taivaalle, sillä hän luotti vakaasti Herraan.

₃₆Vanhimmat sanoivat: »Kun me olimme kaksistaan kävelemässä puutarhassa, tämä nainen tuli sinne kahden palvelustyttönsä kanssa. Hän käski sulkea puutarhan portit ja toimitti sitten tytöt pois, ₃₇ja kohta sinne tuli jostakin piilosta nuori mies, ja he kävivät pitkäkseen. ₃₈Me olimme puutarhan perällä, mutta kun huomasimme heidän rikolliset toimensa, riensimme heti heidän luokseen ₃₉ja näimme heidän makaavan sylikkäin. Miestä emme saaneet otetuksi kiinni, koska hän oli meitä voimakkaampi; hän avasi portin ja ryntäsi pois. ₄₀Mutta tämän naisen me saimme. Me kysyimme häneltä, kuka se nuori mies oli, ₄₁mutta hän ei suostunut kertomaan sitä meille. Tämän me todistamme.»

Koska miehet olivat kansan vanhimpia ja tuomareita, paikalle kokoontuneet ihmiset uskoivat heitä, ja Susanna tuomittiin kuolemaan. ₄₂Silloin Susanna huusi kovalla äänellä: »Ikiaikojen Jumala, sinä joka tunnet salatutkin ja tiedät kaiken ennen kuin se tapahtuu! ₄₃Sinä tiedät, että he todistivat valheellisesti minua vastaan. Minun täytyy nyt kuolla, vaikka en ole tehnyt mitään sellaista, mistä nämä miehet pahuudessaan minua syyttivät.»

₄₄Herra kuuli rukouksen. ₄₅Kun Susannaa vietiin surmattavaksi, Jumala herätti Daniel-nimisessä nuoressa pojassa pyhän hengen, ₄₆ja hän huusi kovalla äänellä: »Minä olen syytön hänen vereensä!» ₄₇Kaikki kääntyivät katsomaan ja kysyivät häneltä: »Mitä sinä puhut?» ₄₈Daniel astui heidän keskelleen ja sanoi: »Näinkö tyhmiä te olette, israelilaiset? Tuomitsitte kansanne tyttären oikopäätä, asiaa tutkimatta ja totuutta selvittämättä. ₄₉Palatkaa oikeuspaikalle! Nuo miehet todistivat valheellisesti häntä vastaan.»

₅₀Kaikki lähtivät kiireesti takaisin, ja perille päästyä vanhimmat sanoivat Danielille: »Tule tänne, istuudu meidän joukkoomme! Jumala on tehnyt sinusta vanhimpien vertaisen. Kerro nyt, mitä sinulla on mielessäsi.» ₅₁Daniel sanoi heille: »Erottakaa miehet kauas toisistaan. Minä kuulustelen heitä.»

₅₂Kun miehet oli viety erilleen, Daniel kutsui toisen luokseen ja sanoi: »Sinä olet tehnyt pahaa vanhuuden päiviisi saakka, mutta nyt joudut kasvotusten myös ennen tekemiesi syntien kanssa. ₅₃Sinä olet antanut vääriä tuomioita, tuominnut syyttömiä ja vapauttanut syyllisiä, vaikka Herra sanoo: ’Älä aiheuta syyttömän ja oikeamielisen kuolemaa.’ ₅₄No niin, kun kerran näit tämän naisen, niin kerro, minkä puun alla näit heidät yhdessä makaamassa.» »Pistaasin», mies vastasi. ₅₅Silloin Daniel sanoi hänelle: »Hyvin valehdeltu, mutta oman pääsi menoksi. Jumala on jo käskenyt enkelinsä pistää sinuun ammottavan haavan.»

₅₆Daniel lähetti miehen pois ja käski tuoda toisen paikalle. Tälle hän sanoi: »Kanaanin sukukuntaa, et Juudan! Kauneus petti sinut, himo johti sydämesi harhaan. ₅₇Näin te olette tehneet Israelin tyttärille, ja he ovat pelänneet teitä niin, että ovat suostuneet makaamaan kanssanne. Tämä Juudan tytär ei kuitenkaan sietänyt teidän laittomuuttanne. ₅₈Sanopa nyt, minkä puun alta yllätit heidät yhdessä makaamasta?» »Rautatammen», mies vastasi. ₅₉Silloin Daniel sanoi hänelle: »Kyllä kai! Tuo valhe tiesi sinullekin pään menoa. Jumalan enkeli odottaa rautainen miekka kädessään lyödäkseen sinut kahtia. Hän tekee lopun teistä molemmista.»

₆₀Kaikki koolle tulleet alkoivat huutaa suureen ääneen ja ylistivät Jumalaa, joka pelastaa ne jotka panevat toivonsa häneen. ₆₁He nousivat noita kahta vanhinta vastaan, sillä Daniel oli näiden omilla sanoilla osoittanut heidän todistaneen väärin. Miehet kokivat sen, mitä olivat itse aikoneet lähimmäiselleen. ₆₂Väkijoukko tappoi heidät, niin kuin Mooseksen lain mukaan kuului tehdä, ja syytön ihminen pelastui sinä päivänä.

₆₃Hilkia ja hänen vaimonsa kiittivät Jumalaa siitä, että heidän tyttärensä oli osoittautunut syyttömäksi häpeälliseen tekoon, ja Susannan mies Jojakim ja kaikki sukulaiset kiittivät yhdessä heidän kanssaan. ₆₄Siitä päivästä alkaen Danielia pidettiin suuressa arvossa, ja aikaa myöten hänen arvostuksensa vain kasvoi.