₁Kuningas Astyages oli otettu isiensä tykö, ja persialainen Kyyros oli ottanut hänen kuninkuutensa. ₂Ja Daniel oli kuninkaan seurakumppani ja oli suuremmassa kunniassa pidetty kuin kukaan muu kuninkaan ystävistä.

₃Ja babylonilaisilla oli epäjumala, jonka nimi oli Beel, ja he kustansivat sille joka päivä kaksitoista isoa mittaa lestyjä nisujauhoja ja neljäkymmentä lammasta ja kuusi mittaa viiniä. ₄Kuningas palveli Beeliä ja kävi joka päivä sitä rukoilemassa. Mutta Daniel rukoili Jumalaansa. Ja kuningas sanoi hänelle: "Miksi sinä et rukoile Beeliä?" ₅Hän vastasi: "Siksi, etten minä palvele käsillä tehtyjä epäjumalia, vaan elävää Jumalaa, joka on luonut taivaan ja maan ja jolla on kaiken lihan herraus". ₆Niin kuningas sanoi hänelle: "Eikö sinun mielestäsi Beel ole elävä jumala? Tai etkö sinä näe, kuinka paljon se joka päivä syö ja juo?" ₇Daniel vastasi nauraen: "Älä eksy, kuningas. Sillä se on sisältä savea ja päältä vaskea: eikä se ole milloinkaan syönyt." ₈Niin kuningas vihastui ja kutsui Beelin papit ja sanoi heille: "Ellette sano minulle, kuka nämä ruokavarat syö, on teidän kuoltava. ₉Mutta jos voitte näyttää toteen, että Beel syö ne, on Danielin kuoltava, sillä hän on pilkannut Beeliä." Niin Daniel sanoi kuninkaalle: "Olkoon, niinkuin olet puhunut". ₁₀Mutta Beelin pappeja oli seitsemänkymmentä, paitsi vaimoja ja lapsia.

Ja kuningas meni Danielin kanssa Beelin temppeliin. ₁₁Niin Beelin papit sanoivat: "Katso, me riennämme täältä ulos. Mutta aseta sinä, kuningas, esiin ruuat, ja sekoita ja aseta esiin viini, sulje ovi ja paina sormuksellasi siihen sinetti. ₁₂Jos sitten, kun tulet aamulla varhain, havaitset, ettei Beel ole kaikkea syönyt, niin me kuolemme; muussa tapauksessa Daniel, joka on meistä valhetellut." ₁₃Mutta heistä asia oli vähäpätöinen, sillä he olivat tehneet pöydän alle salakäytävän, jota myöten he aina tulivat sisälle ja söivät, mitä siellä oli.

₁₄Kun he olivat menneet pois ja kuningas oli asettanut esiin ruuat Beelille, käski Daniel palvelijainsa tuoda tuhkaa, ja he sirottivat sitä kaikkialle temppeliin, kuninkaan yksin ollessa läsnä. Ja käytyään ulos he sulkivat oven ja painoivat kuninkaan sormuksella siihen sinetin ja menivät pois. ₁₅Mutta papit tulivat tapansa mukaan yöllä vaimoineen ja lapsineen ja söivät ja joivat kaiken.

₁₆Varhain aamulla tuli kuningas ja hänen mukanansa Daniel. ₁₇Ja hän kysyi: "Ovatko sinetit eheät, Daniel?" Tämä vastasi: "Eheät ovat, kuningas". ₁₈Ja samassa kuin he avasivat ovet, loi kuningas silmänsä pöytään ja huusi suurella äänellä: "Suuri olet sinä, Beel, eikä ole sinussa vilppiä, ei vähintäkään". ₁₉Mutta Daniel nauroi ja pidätti kuningasta menemästä sisälle ja sanoi: "Katso permantoa ja huomaa, kenen jälkiä nämä ovat". ₂₀Kuningas sanoi: "Minä näen miesten ja naisten ja lasten jälkiä". ₂₁Silloin kuningas vihastui ja otatti kiinni papit sekä heidän naisensa ja lapsensa, ja he näyttivät hänelle salaovet, joista he olivat tulleet sisälle ja nauttineet, mitä pöydällä oli. ₂₂Niin kuningas surmautti heidät ja antoi Beelin Danielin valtaan. Ja tämä hävitti sen ynnä sen pyhäkön.

₂₃Oli myös suuri lohikäärme, ja babylonilaiset palvelivat sitä. ₂₄Ja kuningas sanoi Danielille: "Et kai sinä väitä, että tämäkin on vaskea? Katso, se elää, syö ja juo. Sinä et voi väittää, ettei se olisi elävä jumala. Siis rukoile sitä." ₂₅Mutta Daniel sanoi: "Herraa, Jumalaani, minä rukoilen, sillä hän on elävä Jumala. ₂₆Mutta anna sinä, kuningas, minulle valta, niin minä tapan lohikäärmeen ilman miekkaa ja sauvaa." Kuningas sanoi: "Minä annan sinulle vallan". ₂₇Niin Daniel otti pikeä ja rasvaa ja karvoja, keitti ne sekaisin ja teki kakkuja ja heitti ne lohikäärmeen kitaan. Ne syötyään lohikäärme pakahtui kahtia. Ja Daniel sanoi: "Katsokaa jumalianne!"

₂₈Kun babylonilaiset sen kuulivat, närkästyivät he ja ryhtyivät kapinaan kuningasta vastaan ja sanoivat: "Kuningas on tullut juutalaiseksi: Beelin hän on kukistanut, lohikäärmeen tappanut ja papit teurastanut". ₂₉Ja he tulivat kuninkaan eteen ja sanoivat: Luovuta meille Daniel; mutta ellet, niin me tapamme sinut ja sinun perheesi". ₃₀Kun kuningas näki, että he kovasti ahdistivat häntä, niin hän taipui pakkoon ja luovutti heille Danielin.

₃₁Mutta he heittivät tämän jalopeurain luolaan, ja hän oli siellä kuusi päivää. ₃₂Ja luolassa oli seitsemän jalopeuraa, ja niille annettiin kaksi ihmisruumista ja kaksi lammasta päivässä. Mutta silloin niille ei annettu mitään, että ne söisivät Danielin.

₃₃Ja Juudeassa oli profeetta Habakuk. Hän oli keittänyt keiton ja taittanut leipiä vatiin ja oli menossa pellolle viemään niitä leikkuumiehille. ₃₄Ja Herran enkeli sanoi Habakukille: "Vie ateria, mikä on käsissäsi, Babyloniin, Danielille jalopeurain luolaan". ₃₅Mutta Habakuk sanoi: "Herra, Babylonia minä en ole nähnyt, enkä minä tiedä luolaa". ₃₆Niin Herran enkeli tarttui hänen päälakeensa ja kantaen häntä hänen päänsä hiuksista vei hänet henkensä nopeudella Babyloniin, luolan yläpuolelle. ₃₇Ja Habakuk huusi sanoen: "Daniel, Daniel! Ota ateria, jonka Jumala on sinulle lähettänyt." ₃₈Niin Daniel sanoi: "Sinä olet muistanut minua, Jumala, etkä ole hyljännyt niitä, jotka sinua rakastavat." ₃₉Ja Daniel nousi ja söi. Mutta Jumalan enkeli asetti kohta Habakukin hänen entiselle paikallensa.

₄₀Mutta kuningas tuli seitsemäntenä päivänä valittamaan Danielia. Ja tultuaan luolalle hän loi silmänsä sinne, ja katso, Daniel istui siellä. ₄₁Ja huutaen suurella äänellä kuningas sanoi: "Suuri olet sinä, Herra, Danielin Jumala, eikä ole muuta jumalaa kuin sinä". ₄₂Ja hän antoi vetää hänet ylös, mutta ne, jotka olivat syypäät hänelle aiottuun surmaan, hän heitätti luolaan. Ja he tulivat syödyiksi heti, hänen nähtensä.

₁Kun kuningas Astyages oli otettu isiensä luo, hänen valtakuntansa hallitsijaksi nousi persialainen Kyyros. ₂Daniel oli kuninkaan uskottu, ja hän nautti suurempaa arvonantoa kuin yksikään kuninkaan ystävistä.

₃Babylonialaisilla oli Bel-niminen epäjumala, ja he veivät sille päivittäin ruoaksi kaksitoista säkillistä parhaita vehnäjauhoja, neljäkymmentä lammasta ja kuusi mittaa viiniä. ₄Kuningaskin palveli Beliä ja kävi joka päivä sen edessä rukoilemassa. Mutta Daniel rukoili omaa jumalaansa. »Miksi sinä et palvele Beliä?» kuningas kysyi. ₅Daniel vastasi hänelle: »Minä en palvele epäjumalia, jotka ovat ihmiskäsien tekoa, vaan elävää Jumalaa, joka on luonut taivaan ja maan ja hallitsee kaikkea mikä elää.»

₆»Eikö Bel ole mielestäsi elävä jumala?» kuningas kysyi. »Etkö näe, kuinka paljon se syö ja juo joka päivä?» ₇Daniel nauroi ja vastasi: »Älä anna pettää itseäsi, kuningas. Se on sisältä savea ja päältä pronssia, eikä se ole ikipäivänä syönyt eikä juonut.» ₈Silloin kuningas suuttui. Hän kutsutti luokseen Belin papit ja sanoi heille: »Kertokaa minulle, mihin ne ruoat menevät, muutoin olette kuoleman omat. ₉Jos pystytte todistamaan, että Bel syö ne, Danielin on kuoltava, koska hän on herjannut Beliä.» »Niin tapahtukoon», sanoi Daniel.

₁₀Belin pappeja oli seitsemänkymmentä, ja heillä oli vaimot ja lapset. Kuningas meni Danielin kanssa Belin temppeliin, ₁₁ja papit sanoivat: »Me lähdemme nyt ulos täältä. Aseta sinä, kuningas, ruoat esille, sekoita vesi ja viini ja pane tarjolle. Lukitse ovi jälkeesi ja sinetöi se sinettisormuksellasi. ₁₂Tule sitten aamulla katsomaan. Ellet näe Belin syöneen kaikkea, surmaa meidät. Jos toisin käy, surmaa Daniel, koska hän valehteli meistä.» ₁₃He eivät olleet huolissaan, sillä he olivat tehneet alttaripöydän alle salakäytävän, jota pitkin aina tulivat syömään ruoat.

₁₄Kun papit olivat poistuneet, kuningas asetti ruoat Belin eteen. Mutta Daniel lähetti palvelijansa hakemaan tuhkaa ja käski heidän sirotella sitä kaikkialle temppelin lattialle. Ainoastaan kuningas näki tämän. Sitten kaikki menivät ulos ja ovi lukittiin, ja ennen poislähtöä se vielä sinetöitiin kuninkaan sinettisormuksella. ₁₅Yöllä papit tulivat tapansa mukaan temppeliin, ja yhdessä vaimojensa ja lastensa kanssa he söivät pöydän puhtaaksi.

₁₆Aamulla kuningas nousi varhain ja tuli yhdessä Danielin kanssa paikalle. ₁₇»Ovatko sinetit ehjät?» hän kysyi Danielilta, ja tämä vastasi: »Ovat kyllä, kuningas.» ₁₈Ovet avattiin. Kun kuningas sai alttaripöydän silmiinsä, hän huusi kovalla äänellä: »Suuri olet sinä, Bel! Sinä et todellakaan petä meitä!» ₁₉Mutta Daniel nauroi. Hän pidätteli kuningasta, ettei tämä menisi sisään, ja sanoi: »Katsopa lattiaa. Keiden jälkiä luulisit noiden olevan?» ₂₀»Siinä on miesten, naisten ja lasten jälkiä», kuningas sanoi. ₂₁Hän raivostui ja käski ottaa kiinni sekä papit että heidän vaimonsa ja lapsensa, ja nämä näyttivät hänelle salaluukut, joista he aina olivat tulleet syömään sen mitä alttaripöydällä oli. ₂₂Kuningas käski tappaa heidät. Belin patsaan hän antoi Danielin valtaan, ja Daniel hävitti sekä sen että koko temppelin.

₂₃Babylonialaiset palvoivat suurta lohikäärmettä. ₂₄Kuningas sanoi Danielille: »Et kai väitä, että tämä ei ole elävä jumala? Kumarra sitä.» ₂₅Mutta Daniel vastasi: »Minä kumarran Herraa, Jumalaani; hän on elävä Jumala. ₂₆Jos annat luvan, kuningas, tapan tuon lohikäärmeen, enkä tarvitse siihen miekkaa enkä edes sauvaa.» »Saat lupani», kuningas sanoi. ₂₇Silloin Daniel otti pikeä, rasvaa ja karvoja ja keitti niistä seoksen, teki siitä kakkuja ja heitti kakut lohikäärmeen kitaan. Kun lohikäärme nieli ne, se halkesi. »Katsokaa nyt!» Daniel sanoi. »Tuollaisia te palvotte.»

₂₈Kun babylonialaiset kuulivat, mitä oli tapahtunut, he suuttuivat ja alkoivat puuhata salaliittoa kuningasta vastaan. »Kuninkaasta on tullut juutalainen», he sanoivat. »Hän murskasi Belin, tappoi lohikäärmeen ja otti papit hengiltä.» ₂₉He menivät kuninkaan luo ja sanoivat: »Anna Daniel meille tai me tapamme sinut ja perheesi.» ₃₀Kun kuningas huomasi, miten ankarasti häntä vastustettiin, hän ei voinut muuta kuin luovuttaa Danielin heille.

₃₁Daniel heitettiin alas leijonien luolaan, ja hän oli siellä kuusi päivää. ₃₂Luolassa oli seitsemän leijonaa. Niille annettiin joka päivä kaksi ihmistä ja kaksi lammasta, mutta nyt ne jätettiin ruokkimatta, jotta ne söisivät Danielin.

₃₃Juudeassa oli tuolloin profeetta Habakuk. Hän oli keittänyt keiton ja paloitellut leipää sekaan ja oli juuri viemässä ruokaa pellolla oleville leikkuumiehille, ₃₄kun Herran enkeli sanoi hänelle: »Vie ruoka, joka sinulla on, Babyloniin Danielille. Hän on siellä leijonien luolassa.»

₃₅»Herrani», Habakuk sanoi, »en minä ole ikinä ollut Babylonissa enkä tiedä sitä luolaa.» ₃₆Silloin Herran enkeli tarttui häntä tukasta ja kiidätti hänet yhdessä humauksessa Babyloniin luolan suulle. ₃₇»Daniel, Daniel!» Habakuk huusi. »Tässä on sinulle ruoka, jonka Jumala lähetti.» ₃₈Silloin Daniel sanoi: »Sinä muistit minua, Jumala! Et hylkää niitä, jotka sinua rakastavat.» ₃₉Hän nousi syömään, ja Jumalan enkeli vei Habakukin heti entisille sijoilleen.

₄₀Seitsemäntenä päivänä kuningas tuli pitämään valittajaisia Danielille. Luolalle saavuttuaan hän kurkisti sisään ja näki, että Daniel istui siellä. ₄₁Silloin hän huusi kovalla äänellä: »Suuri olet sinä, Herra, Danielin Jumala! Ei ole ketään muuta kuin sinä!» ₄₂Hän käski vetää Danielin ylös mutta heitätti luolaan ne, jotka olivat yrittäneet tappaa Danielin, ja leijonat söivät heidät heti hänen nähtensä.