₁Mitä tässä alla on kirjoitettuna, on kirjeen jäljennös:

"Suuri kuningas Artakserkses tervehtii sadan kahdenkymmenen seitsemän satraappikunnan maakuntien ruhtinaita, Indiasta Etiopiaan saakka, ja muita, jotka meidän asioistamme huolta pitävät. ₂Monet, jotka hyväntekijäinsä ylenpalttisen hyvyyden tähden ovat saaneet runsaasti kunniaa, ovat ruvenneet tavoittelemaan vielä enempää; ₃ja he eivät ainoastaan koeta tehdä meidän alamaisillemme pahaa, vaan, voimatta kantaa yltäkylläisyyttänsä, ryhtyvät myös vehkeilemään hyväntekijöitänsä vastaan. ₄Eivätkä he ainoastaan poista kiitollisuutta ihmisistä, vaan, kerskuvaisesti ylpeillen niinkuin ne, jotka eivät ole hyvyyttä kokeneet, he myös luulevat välttävänsä Jumalan pahaa vihaavan tuomion — hänen, joka on aina kaikkinäkevä. ₅Usein ovat monet, jotka ovat asetetut valtaa pitämään, hallintoa hoitavien ystäväinsä houkutuksista joutuneet osallisiksi viattoman veren vuodattamiseen ja kietoutuneet auttamattomiin onnettomuuksiin, ₆kun nämä valheellisella tavalla ovat kavalasti pettäneet hallitsijain vilpittömän hyväntahtoisuuden. ₇Voidaan nähdä, ei niinkään paljon vanhemmista tapahtumista, joita me olemme tiedoksi jättäneet, kuin siitä, mikä on aivan jalkojemme juuressa — jos siitä selvää otatte — mitä kaikkea saastaista arvottomain vallanpitäjäin kelvottomuus on saanut aikaan. ₈Mutta tästedes saadaan havaita, että me pidämme valtakunnan kaikille ihmisille levottomuuksista vapaana ja rauhallisena, ₉niin että me, pannen toimeen muutoksia, mutta aina menetellen mitä lempeimmin, tarkoin tutkimme, mitä meidän näkyviimme tulee. ₁₀Niinpä on makedonialainen Haaman, Hamadatuksen poika, joka tosiasiallisesti on persialaisille vierasta verta ja on sangen kaukana siitä hyväntahtoisuudesta, mikä meillä on, saanut vieraana meiltä hyvän vastaanoton ₁₁ja on nauttinut sitä ihmisrakkautta, joka meillä on kaikkia kansakuntia kohtaan, jopa siinä määrin, että häntä julkisesti nimitetään meidän isäksemme ja että kaikki häntä yhä vielä kunnioittavat toisena arvohenkilönä kuninkaan valtaistuimesta lukien. ₁₂Voimatta kantaa arvoasemaansa hän on koettanut riistää meiltä vallan ja hengen ₁₃ja on moninaisilla kavalilla juonilla vaatinut tuhottaviksi meidän pelastajamme ja ainaisen hyväntekijämme Mordokain ja nuhteettoman Esterin, joka on osallinen kuninkaallisesta arvosta, sekä koko heidän kansansa. ₁₄Sellaisilla vehkeillä hän luuli voivansa eristää meidät ja saavansa persialaiset siirretyiksi makedonialaisten valtaan. ₁₅Mutta me olemme havainneet, että juutalaiset, jotka tuo suuri konna antoi alttiiksi hävitykselle, eivät ole pahantekijöitä, vaan elävät valtiossa mitä oikeamielisimpien lakien mukaan ₁₆ja että he ovat korkeimman ja suurimman, elävän Jumalan lapsia, joka meidän ja esi-isiemme hyväksi johdatuksellansa pitää valtakunnan mitä parhaimmassa kunnossa.

₁₇Teette siis hyvin, kun ette menettele Haamanin, Hamadatuksen pojan, lähettämien kirjeitten mukaan, ₁₈koska hänet, joka on tämän aikaan saanut, on koko perheensä kanssa ristiinnaulittu Suusan porttien edustalla, ja koska Jumala, kaiken hallitsija, on näin antanut hänelle ansaitun tuomion. ₁₉Asettakaa joka paikassa julkinähtäväksi tämän kirjeen jäljennös: että nimittäin on sallittava juutalaisten noudattaa omia lakejansa ₂₀ja heitä autettava torjumaan kahdennentoista kuukauden, adar-kuun, kolmantenatoista päivänä — juuri sinä päivänä — ne, jotka hädän aikana käyvät heidän kimppuunsa. ₂₁Sillä sen päivän on kaikkivaltias Jumala, sen sijaan että valittu suku piti silloin hävitettämän, tehnyt heille ilon päiväksi. ₂₂Te siis viettäkää erityinen päivä muistojuhlienne joukossa kaikella riemulla, ₂₃että se, niin nyt kuin vastedeskin, meille ja hyvääsuoville persialaisille merkitsisi pelastusta, mutta olisi niille, jotka pitävät neuvoa meitä vastaan, häviön muisto. ₂₄Mutta jokainen kaupunki tai maakunta, ilman erotusta, joka ei tämän mukaan tee, on keihäällä ja tulella hirmuisesti hävitettävä. Se on tehtävä, ei ainoastaan ihmisten käymättömäksi, vaan myös petoeläinten ja lintujen kammoamaksi kautta kaikkien aikojen."

₁Sinä iltana Herra esti kuningasta saamasta unta, ja niin kuningas käski kirjurinsa tuoda hänen hallituskaudestaan laaditut aikakirjat ja luetti niitä itselleen. ₂Hän löysi selonteon siitä, kuinka Mordokai oli ilmiantanut kuningas Artakserkseelle kaksi eunukkia, jotka palatsia vartioidessaan olivat vaanineet tilaisuutta ottaakseen kuninkaan hengiltä. ₃Kuningas kysyi: »Minkä kiitoksen tai kunnianosoituksen Mordokai minulta sai?» »Ei mitään», vastasivat hänen palvelijansa.

₄Juuri kun kuninkaalle selvisi, kuinka Mordokai oli kunnostautunut, Haman tuli palatsin pihaan. »Kuka tuolla pihalla on?» kuningas kysyi. Haman oli tullut paikalle puhuakseen kuninkaalle Mordokain hirttämisestä siihen puuhun, jonka hän oli pystyttänyt. ₅Palvelijat sanoivat kuninkaalle: »Se on Haman. Hän seisoo pihalla.» »Kutsukaa hänet tänne», kuningas sanoi.

₆Kuningas kysyi Hamanilta: »Miten minun tulisi menetellä, kun tahdon antaa jollekin miehelle kunnianosoituksen?» Haman ajatteli: »Kenetpä muun kuningas haluaisi palkita kuin minut?» ₇Hän vastasi kuninkaalle: »Sille miehelle, jonka kuningas haluaa palkita, ₈tuokoot kuninkaan palvelijat hienosta pellavasta tehdyn puvun, jollaista kuningas itse käyttää, ja hevosen, jolla kuningas ratsastaa. ₉Joku kuninkaan korkea-arvoinen ystävä ottakoon ne vastaan ja antakoon tuolle miehelle, joka on saanut osakseen kuninkaan suosion. Pukekoon hän puvun miehen ylle, auttakoon hänet ratsaille ja huutakoon kaupungin pääkadulla hänen edellään: ’Näin hyvin käy niiden, jotka kuningas tahtoo palkita!’»

₁₀»Erinomainen ehdotus», sanoi kuningas Hamanille. »Tee niin juutalaiselle Mordokaille, joka palvelee hovissani. Äläkä laiminlyö mitään siitä, mitä sanoit.» ₁₁Haman otti puvun ja hevosen, puki Mordokain, auttoi hänet ratsaille ja talutti hevosta pitkin kaupungin pääkatua huutaen: »Näin hyvin käy niiden, jotka kuningas tahtoo palkita!»

₁₂Sitten Mordokai palasi hoviin, mutta Haman meni kotiinsa harmissaan ja alla päin. ₁₃Hän kertoi vaimolleen Sosaralle ja ystävilleen, miten hänen oli käynyt, ja ystävät ja vaimo sanoivat hänelle: »Jos tuo Mordokai, joka nyt on pääsemässä sinusta voitolle, on juutalaista sukua, kärsit perinpohjaisen tappion. Sinä et voi hänelle mitään, sillä elävä Jumala on hänen kanssaan.» ₁₄Heidän vielä puhuessaan tulivat kuninkaan eunukit saattamaan Hamania kiireesti pitoihin, jotka Ester oli järjestänyt.