₁Kolmantena päivänä, kun Ester oli lakannut rukoilemasta, riisui hän yltään puvun, jossa hän oli palvellut Jumalaa, ja verhoutui kunniapukuunsa. ₂Tultuaan täyteen loistoonsa ja huudettuaan avuksi kaikkinäkevää Jumalaa ja vapahtajaa, hän otti mukaansa kaksi palvelusneitsyttään. ₃Toiseen hän nojautui, ikäänkuin olisi ollut hyvin heikko, ₄toinen seurasi häntä kantaen hänen laahustansa. ₅Itse hän loisti kauneutensa täydessä kukoistuksessa, ja hänen kasvonsa olivat iloiset, ikäänkuin rakkautta säteileväiset, mutta hänen sydäntänsä ahdisti pelko. ₆Ja käytyään sisään kaikkien ovien kautta hän seisahtui kuninkaan eteen. Tämä istui kuninkaallisella valtaistuimellaan puettuna täyteen loistoasuunsa, kultaa ja kalliita kiviä joka paikassa, ja hän oli ylen peljättävä. ₇Ja kun hän kohotti kasvonsa, joista vallan korkeus loisti, ja hänen katseensa oli täynnä vihastusta, niin kuningatar vaipui alas, kalpeni ja meni tainnoksiin, ja hän nojautui edellä käyvän palvelusneitsyen päähän. ₈Mutta Jumala käänsi kuninkaan mielen leppeäksi, ja levottomana hän riensi alas valtaistuimeltansa, otti hänet käsivarsiensa varaan, siksi kunnes hän tointui, ja rohkaisi häntä ystävällisillä sanoilla ₉ja lausui hänelle: "Mikä sinun on, Ester? Minä olen sinun veljesi, ole turvallisella mielellä: ₁₀ei sinun tarvitse kuolla, sillä meidän määräyksemme koskee vain yhteistä kansaa. ₁₁Astu esiin." ₁₂Ja kohottaen kultaisen valtikan hän laski sen hänen kaulallensa ja syleili häntä ja sanoi: "Puhu minulle". ₁₃Niin Ester sanoi hänelle: "Minä näin sinun, herra, olevan niinkuin Jumalan enkelin, ja minun sydämeni hämmästyi sinun loistosi pelosta. ₁₄Sillä sinä olet ihmeteltävä, herra, ja sinun kasvosi ovat ihanuutta täynnä." ₁₅Puhuessaan hän vaipui tainnoksissa maahan. ₁₆Niin kuningas hämmästyi, ja kaikki hänen palvelusväkensä rohkaisi Esteriä.

₁Kolmantena päivänä Ester päätti rukouksensa. Hän riisui katumuspuvun ja puki ylleen kuninkaalliset vaatteet. ₂Kun hän jälleen oli juhla-asussaan, hän kutsui avukseen Jumalaa, kaikkien suojelijaa ja pelastajaa, ja lähti huoneesta kahden kamarineitonsa kanssa. ₃Hän nojautui toisen käsivarteen ylhäisönaisen elein, ₄ja toinen kulki perässä kantaen hänen laahustaan. ₅Hän hehkui kaikessa kauneudessaan, ja hänen kasvonsa loistivat iloa ja rakkautta, mutta hänen sydäntään kouristi pelko.

₆Kaikkien ovien läpi kuljettuaan Ester asettui kuninkaan eteen. Kuningas istui valtaistuimellaan kaikessa arvonsa mukaisessa loistossa, vaatteet kullalla ja jalokivillä kirjailtuina, ja hän oli hyvin pelottava. ₇Hän kohotti majesteettiset kasvonsa, ja hänen silmänsä leimusivat suuttumuksesta. Silloin kuningatar kalpeni ja lyyhistyi pyörtyneenä edellään kulkevan kamarineidon päälle.

₈Mutta Jumala hellytti kuninkaan mielen. Kuningas nousi hätääntyneenä valtaistuimeltaan ja kiirehti Esterin luo, otti Esterin käsivarsilleen ja piti häntä sylissään, kunnes hän tointui. Kuningas puhui hänelle rauhoittavasti ja sanoi: ₉»Mikä sinun on, Ester? Älä pelkää, minähän olen sinun miehesi. ₁₀Et sinä kuole; minun määräykseni koskee vain tavallista kansaa. ₁₁Tule tänne!»

₁₂Kuningas kohotti kultaisen valtikkansa ja kosketti sillä Esterin kaulaa, syleili Esteriä ja sanoi: »Puhu minulle.» ₁₃Ester sanoi: »Herrani, kun näin sinut, sinä olit loistava kuin Jumalan enkeli, ja sydämeni tuntui pysähtyvän pelosta. ₁₄Sinä olet ihana ja ihmeellinen, herrani, sinun kasvosi sädehtivät lempeyttä.» ₁₅Puhuessaan hän pyörtyi ja vaipui maahan. ₁₆Kuningas hämmentyi, ja koko hoviväki yritti saada Esterin virkoamaan.

₃ »Mitä tahdot, Ester?» kuningas kysyi. »Mitä sinä toivot? Vaikka pyytäisit puolta valtakuntaani, saat sen.» ₄ Ester sanoi: »Tämä päivä on minulle tärkeä. Jos kuninkaalle sopii, niin toivoisin, että kuningas tulisi yhdessä Hamanin kanssa tänään pitoihin, jotka olen järjestänyt.» ₅ Kuningas sanoi: »Hakekaa Haman kiireesti tänne, jotta Esterin toive voidaan toteuttaa!»

Sitten molemmat menivät pitoihin, joihin Ester oli heidät kutsunut, ₆ ja juomia nautittaessa kuningas kysyi Esteriltä: »Mikä on, kuningatar Ester? Saat kaiken mitä pyydät!» ₇ Ester vastasi: »Mitäkö toivon ja pyydän? ₈ Jos, kuninkaani, olet minulle suosiollinen, niin tule Hamanin kanssa huomennakin pitoihin, jotka teille järjestän. Teen huomenna kaiken niin kuin tänäänkin.»

₉ Haman lähti kuninkaan luota iloisena ja riehakkaalla mielellä. Mutta kun hän näki juutalaisen Mordokain kuninkaan hovissa, hän raivostui silmittömästi. ₁₀ Kotiin tultuaan hän kutsui luokseen ystäviään ja vaimonsa Sosaran. ₁₁ Hän esitteli heille rikkauksiaan ja kertoi, millaisen kunnianosoituksen oli kuninkaalta saanut, kun tämä oli korottanut hänet ylimpään arvoasemaan ja uskonut hänelle koko valtakunnan johdon. ₁₂ Haman sanoi vielä: »Minä olen sitä paitsi ainoa, joka sai kutsun tulla kuninkaan kanssa kuningatar Esterin juhliin, ja minut on kutsuttu myös huomiseksi. ₁₃ Mutta tämäkään ei tuota minulle tyydytystä niin kauan kuin joudun näkemään hovissa tuon juutalaisen Mordokain.»

₁₄ Silloin hänen vaimonsa Sosara ja hänen ystävänsä sanoivat hänelle: »Anna pystyttää viisikymmentä kyynärää korkea hirsipuu ja pyydä huomisaamuna kuninkaalta, että Mordokai hirtetään siihen. Sitten voit iloisella mielellä mennä kuninkaan kanssa juhliin.» Hamanista se oli hyvä neuvo, ja hirsipuu pantiin paikoilleen.