₁Ja kuningatar Ester pakeni kuolemantuskan vallassa Herran eteen. ₂Hän riisui yltään kunniapukunsa ja verhoutui ahdistuksen ja murheen pukuun, ja arvonsa mukaisten hajuaineiden sijaan hän heitti päänsä päälle paljon tuhkaa ja lokaa. Ja hän kuritti raskaasti ruumistansa, ja kaikki paikat, joissa hänellä ilon aikana oli ollut koruja, hän peitti hiussuortuvillansa. ₃Ja hän rukoili Herraa, Israelin Jumalaa, ja sanoi:

"Minun Herrani, meidän kuninkaamme, sinä olet ainoa! Auta minua, joka olen yksin ja jolla ei ole muuta auttajaa kuin sinä. ₄Sillä vaara on minulla käsissä. ₅Minä olen syntymästäni asti isäni sukukunnan keskuudessa kuullut, että sinä, Herra, olet ottanut Israelin kaikkien kansakuntien joukosta ja meidän isämme kaikkien heidän esivanhempiensa joukosta iankaikkiseksi perinnöksesi ja olet tehnyt heille kaiken, minkä luvannut olet. ₆Mutta nyt me olemme syntiä tehneet sinun edessäsi, ja sinä olet hyljännyt meidät vihollistemme käsiin ₇rangaistukseksi siitä, että me olemme kunnioittaneet heidän jumaliansa. Sinä, Herra, olet vanhurskas. ₈Ja nyt he eivät ole katsoneet meidän katkeran orjuutemme riittävän, vaan ovat lyöneet kättä epäjumaliensa kanssa ₉kumotakseen sinun suusi säädökset ja hävittääksensä sinun perintösi ja tukkiaksensa niitten suun, jotka sinua ylistävät, ja sammuttaaksensa sinun huoneesi kunnian ja sinun alttarisi tulen, ₁₀sekä avatakseen pakanain suun kiittämään turhain epäjumalain avuja ja tehdäksensä kuninkaan, joka on vain lihaa, iäti ihailluksi. ₁₁Älä anna, Herra, valtikkaasi olemattomille, älköötkä he saako ilkkua meidän kukistumisestamme, vaan käännä heidän neuvonsa heitä itseänsä vastaan, ja saata se, joka on ryhtynyt tähän meitä vastaan, julki häväistyksi. ₁₂Muista meitä, Herra, tee itsesi tunnetuksi meidän ahdistuksemme aikana, ja rohkaise minua, sinä jumalien kuningas ja kaikkien valtain hallitsija. ₁₃Anna minun suuhuni soveliaat sanat jalopeuran edessä, ja käännä hänen sydämensä vihaan sitä vastaan, joka meitä vastaan sotii, turmioksi hänelle ja hänen kanssaan samanmielisille. ₁₄Mutta pelasta meidät kädelläsi, ja auta minua, joka olen yksin ja jolla ei ole ketään muuta kuin sinä, Herra. Sinä tunnet kaikki, ₁₅ja sinä tiedät, että minä olen vihannut niiden kunniaa, jotka ovat ilman lakia, ja että minä kauhistun ympärileikkaamattomien ja jokaisen muukalaisen vuodetta. ₁₆Sinä tiedät minun pakonalaisen tilani, sen, että minä kauhistun arvoni merkkiä, joka on minun päässäni niinä päivinä, joina minun tulee näyttäytyä: niin minä sitä kauhistun kuin tahrattua vaatetta, enkä minä sitä kanna niinä päivinä, joina olen omassa rauhassani. ₁₇Eikä ole sinun palvelijattaresi syönyt Haamanin pöydässä, enkä minä ole antanut kunniaa kuninkaan juomingeille en ole juonut juomauhriviiniä. ₁₈Ei myöskään ole palvelijattaresi, oloni muutoksen päivästä lähtien hamaan tähän asti, tuntenut iloa muusta kuin sinusta, Herra, Aabrahamin Jumala. ₁₉Jumala, väkevä yli kaikkien' Kuule epätoivoisten ääntä, ja pelasta meidät pahantekijäin käsistä, ja vapauta minut pelostani."

₁Saatuaan tietää, mitä oli tapahtunut, Mordokai repäisi vaatteensa, pukeutui säkkikankaaseen ja sirotteli tuhkaa hiuksiinsa. Hän meni kaupungin pääkadulle, kulki sitä pitkin ja huusi kovalla äänellä: »He tuhoavat kansan, joka ei ole tehnyt mitään väärää!» ₂Kuninkaan palatsin portille tultuaan hän seisahtui, sillä säkkivaate yllään ja tuhkaa hiuksissaan hän ei saanut mennä sisälle palatsiin. ₃Kaikkialla maakunnissa, missä kirjeet asetettiin nähtäväksi, juutalaiset surivat, valittivat ja itkivät suureen ääneen, ja he nukkuivat säkkikankaiden ja tuhkan päällä.

₄Palvelijattaret ja eunukit tulivat kuningattaren luo ja kertoivat Mordokaista. Kun Ester kuuli, mitä oli tapahtunut, hän säikähti. Hän lähetti vaatteita, jotta Mordokai pukisi ne ylleen säkkivaatteen sijaan, mutta Mordokai ei ottanut niitä vastaan. ₅Silloin Ester kutsui eunukkinsa Akrataioksen, joka hänellä oli apunaan, ja lähetti tämän Mordokain luo, jotta saisi asiasta tarkan selon.

₇Mordokai kertoi eunukille, mitä oli tapahtunut ja miten Haman oli luvannut antaa kymmenentuhatta talenttia kuninkaan aarrekammioon korvaukseksi juutalaisten hävittämisestä. ₈Hän antoi eunukille myös jäljennöksen Susassa julkaistusta kirjeestä, joka koski juutalaisten tuhoamista, ja käski näyttää sen Esterille. Mordokai pyysi vielä, että eunukki kehottaisi kuningatarta menemään kuninkaan luo ja anomaan armoa kansalleen. »Muista, Ester, kuinka ennen elit vaatimattomissa oloissa ja minä pidin sinusta huolta», Mordokai pyysi sanomaan. »Haman, kuninkaasta seuraava, on puhunut meistä pahaa ja aikoo tappaa meidät. Rukoile Herraa! Puhu puolestamme kuninkaalle ja pelasta meidät perikadosta!»

₉Akrataios palasi ja kertoi Esterille kaiken, mitä Mordokai oli sanonut. ₁₀Ester käski hänen viedä Mordokaille tämän vastauksen: ₁₁»Kaikki valtakunnan kansat tietävät, että se mies tai nainen, joka kutsumatta menee kuninkaan luo palatsin sisäpihaan, on kuoleman oma. Vain jos kuningas ojentaa häntä kohden kultavaltikkansa, hän saa jäädä eloon. Eikä minua itseäni ole kolmeenkymmeneen päivään kutsuttu kuninkaan luo.»

₁₂Kun Akrataios kertoi, mitä Ester oli sanonut, ₁₃Mordokai lähetti hänet takaisin Esterin luo ja käski hänen sanoa: »Älä kuvittele, että sinä ainoana valtakunnan juutalaisista pelastat henkesi. ₁₄Jos sinä nyt tässä tilanteessa et tee niin kuin pyysin, niin juutalaiset saavat kyllä avun ja turvan muualta, mutta sinua ja isäsi sukua kohtaa tuho. Kukaties sinusta tulikin kuningatar tätä aikaa varten.»

₁₅Ester lähetti sanantuojan takaisin Mordokain luo ja käski hänen sanoa: ₁₆»Kutsu koolle kaikki Susan juutalaiset paastoamaan minun puolestani. Älkää syökö älkääkä juoko mitään kolmeen päivään ja kolmeen yöhön. Myös minä ja kaikki palvelijattareni pidättäydymme ruoasta, ja sitten lähden vastoin lakia kuninkaan luo. Kun minun kerran on kuoltava, niin kuolen.» ₁₇Mordokai meni pois ja teki niin kuin Ester oli käskenyt tehdä.

₁ Mordokaille palautuivat mieleen kaikki Herran teot, ja hän rukoili Herraa näin:

₁₁ Israelilaiset huusivat kaikin voimin Herraa, sillä he näkivät kuoleman silmiensä edessä.

₁₂ Kuningatar Ester pakeni kuolemantuskassaan Herran eteen. ₁₃ Hän riisui kuninkaalliset vaatteensa ja pukeutui ahdingon ja murheen pukuun. Hienojen tuoksuöljyjen sijasta hän hieroi päähänsä tuhkaa ja lantaa ja kuritti ruumistaan. Sotkuiset hiukset peittivät nyt kaiken sen, mitä korut olivat ilon päivinä kaunistaneet.

₁₄ Ester rukoili Herraa, Israelin Jumalaa. Hän sanoi: