₁Ja Mordokai muisti kaikki Herran työt ja rukoili Herraa ₂ja sanoi: "Herra, kaikkien väkevä kuningas! Sinun vallassasi on kaikki, eikä kukaan voi sinua vastustaa, jos sinä tahdot pelastaa Israelin. ₃Sinä olet tehnyt taivaan ja maan ja kaiken ihmeellisen, mitä taivaan alla on. ₄Ja sinä olet kaikkien Herra, eikä kukaan voi sinua, Herra, vastustaa. ₅Sinä tunnet kaiken; sinä, Herra, tiedät, etten minä ylpeydestä, kopeudesta enkä kunnianhimosta tehnyt tätä, että en kumartaen kunnioittanut kopeata Haamania — ₆sillä Israelin pelastukseksi minä mielelläni suutelisin vaikka hänen jalkapohjiaan — ₇vaan minä tein tämän, etten asettaisi ihmisen kunniaa yli Jumalan kunnian. Minä en kumartaen rukoile ketään, paitsi sinua, Herraani, enkä minä kopeudesta näin tee. ₈Ja nyt, Herra, Jumala ja kuningas, Aabrahamin Jumala, säästä kansaasi, sillä he ovat iskeneet silmänsä meihin tuhotaksensa meidät, ja heidän halunsa on hävittää sinun ikivanha perintösi. ₉Älä katso ylen omaisuuttasi, jonka olet itsellesi Egyptin maasta lunastanut. ₁₀Kuule minun rukoukseni ja armahda perintöosaasi, ja käännä meidän murheemme iloksi, että me eläisimme ja veisaisimme ylistystä sinun nimellesi, Herra, äläkä sulje niiden suuta, jotka sinua kiittävät."

₁₁Ja koko Israel huusi kaikin voimin, sillä kuolema oli heidän silmiensä edessä.

₁Jonkin aikaa myöhemmin kuningas Artakserkses ylensi bugailaisen Hamanin, Hammedatan pojan, korkeaan arvoon ja kunniaan ja asetti hänet kaikkien lähimpien miestensä yläpuolelle. ₂Hovissa kaikki osoittivat Hamanille kunnioitustaan, sillä näin oli kuningas käskenyt tehdä. Mutta Mordokai ei kumartanut häntä. ₃Kuninkaan hoviherrat kysyivät Mordokailta: »Minkä takia sinä uhmaat kuninkaan käskyä, Mordokai?» ₄Päivästä päivään he puhuivat hänelle, mutta hän ei piitannut heistä. Silloin he kertoivat Hamanille, että Mordokai vastusti kuninkaan käskyä. Hän oli näet ilmaissut heille olevansa juutalainen.

₅Kun Hamanille selvisi, ettei Mordokai kumartanut häntä, hän raivostui silmittömästi ₆ja päätti surmauttaa kaikki Artakserkseen valtakunnan juutalaiset. ₇Kuningas Artakserkseen kahdentenatoista hallitusvuotena hän pani toimeen arvanheiton. Vuoden jokaisesta kuukaudesta ja päivästä heitettiin tuolloin arpaa, jotta selviäisi, minä päivänä Mordokain kansa oli tuhottava. Arpa lankesi adar-kuuksi kutsutun kuukauden neljännelletoista päivälle.

₈Haman meni kuningas Artakserkseen puheille ja sanoi: »Valtakunnassasi on kansa, joka asuu muiden kansojen seassa joka puolella maata. Sen lait ovat erilaiset kuin minkään muun kansan, eivätkä sen kansan jäsenet noudata kuninkaan lakeja. Ei ole etujesi mukaista, kuningas, että annat heidän jatkaa näin. ₉Jos katsot sopivaksi, niin anna määräys, että heidät on tuhottava, ja minä maksan kuninkaan aarrekammioon kymmenentuhatta talenttia hopeaa.» ₁₀Kuningas otti sinettisormuksen sormestaan ja antoi sen Hamanille, jotta tämä sillä vahvistaisi määräykset juutalaisten tuhoamisesta. ₁₁Hän sanoi Hamanille: »Pidä hopeasi. Voit tehdä sille kansalle mitä haluat.»

₁₂Vuoden ensimmäisen kuun kolmantenatoista päivänä kutsuttiin paikalle kuninkaan kirjurit, ja Hamanin määräyksen mukaisesti he kirjoittivat kuningas Artakserkseen nimissä kirjeet kaikille maakuntia johtaville satraapeille ja käskynhaltijoille sekä kaikkien kansakuntien ruhtinaille Intiasta Etiopiaan asti, kuhunkin sataankahteenkymmeneenseitsemään maakuntaan sen omalla kielellä. ₁₃Kirjeet lähetettiin kuriirien mukana kaikkialle Artakserkseen valtakuntaan, ja niissä määrättiin, että koko juutalaisten kansa oli tuhottava yhtenä ainoana päivänä kahdennessatoista kuussa eli adar-kuussa ja että heidän omaisuutensa sai ryöstää.

₁ Kirje kuului sanasta sanaan näin:

»Suurkuningas Artakserkses kirjoittaa täten niille, jotka hallitsevat Intiasta Etiopiaan ulottuvia sataakahtakymmentäseitsemää maakuntaa, ja heidän alaisinaan toimiville käskynhaltijoille.

₂ »Olen ottanut valtaani monet kansat ja saattanut hallintaani koko maanpiirin, ja nyt olen päättänyt turvata alamaisteni elämän. En tee tätä siksi, että korostaisin asemaani ja valtaani, vaan toimiakseni nyt niin kuin aina lempeästi ja hyväntahtoisesti. Olen päättänyt luoda valtakuntaani vakaat olot, niin että kaikkialla sen rajojen sisällä ihmiset voivat asua ja liikkua turvallisesti. Minä tuon maahan taas rauhantilan, jota kaikki kaipaavat.

₃ »Minä tiedustelin neuvonantajiltani, kuinka tämä hanke tulisi toteuttaa, ja kuulin myös Hamania, joka on hovin palveluksessa kunnostautunut järkevyydellään ja kaikissa toimissaan osoittautunut niin antaumukselliseksi ja horjumattoman uskolliseksi, että hänet on ylennetty kuningasta lähimpään arvoasemaan. ₄ Haman kertoi, että maailman kansojen joukkoon on levittäytynyt vihamielinen heimokunta, joka omiin lakeihinsa vedoten asettuu kaikkia muita kansoja vastaan ja kerta kerran jälkeen jättää hallitsijoiden määräykset noudattamatta, niin että valtakunnan parhaaksi toimiva kuninkaallinen keskushallinto häiriintyy.

₅ »Tämä yksi ainoa kansa on jatkuvasti riidoissa muiden kanssa. Se kieltäytyy elämästä meidän lakiemme ja tapojemme mukaan, ja yhteistä hallintoa vastustaessaan se tekee suurta vahinkoa ja estää valtakunnan oloja vakiintumasta. Tämä on nyt tullut minun tietooni, ₆ ja siksi annan seuraavan käskyn: kaikki ne, jotka Haman, valtakuntamme ylin hallitusmies ja toinen isämme, luetteloissaan antaa ilmi, on vaimoineen ja lapsineen annettava vihollistensa käsiin ja säälittä ja säästämättä miekalla surmattava tämän vuoden kahdennentoista kuukauden, adar-kuun, neljäntenätoista päivänä. ₇ Kun nämä nyt ja aina vihamieliset ihmiset syöstään samana päivänä alas tuonelaan, meille koittaa rauhaisa aika eikä valtakunnan asioiden hoitoa järkytä enää mikään.»

₁₄ Kirjeen jäljennös asetettiin nähtäväksi jokaisessa maakunnassa, ja kaikkien kansojen käskettiin olla valmiina sitä päivää varten. ₁₅ Määräyksestä levisi nopeasti tieto ympäri Susaa. Kuningas ja Haman istuutuivat juomaan, mutta kaupungissa vallitsi hämmennys.