₅Ole turvallisella mielellä, kansani,

sinä, jossa Israelin nimi säilyy.

₆Teidät on myyty pakanoille,

ei kuitenkaan tuhoutuaksenne;

koska te vihoititte Jumalan,

on teidät annettu alttiiksi vihollisille.

₇Sillä te herätitte hänen kiivautensa,

hänen, joka teidät teki,

kun uhrasitte riivaajille ettekä Jumalalle.

₈Te unhotitte hänet,

joka teidät synnytti,

iankaikkisen Jumalan,

ja teitte murheelliseksi

myös kasvattajanne, Jerusalemin.

₉Sillä tämä näki Jumalan vihan

tulevan teidän päällenne ja lausui:

"Kuulkaa, te Siionin ympärillä asuvaiset,

sillä Jumala on tuottanut

minulle murheen.

₁₀Poikani ja tyttäreni

minä olen nähnyt vietävän vankeuteen,

jonka iankaikkinen antoi heitä kohdata.

₁₁Sillä minä kasvatin heitä ilolla,

mutta itkulla ja murheella

minä lähetin heidät pois.

₁₂Älköön kukaan iloitko minusta,

joka olen leski

ja niin monen hylkäämä.

Minä olen jäänyt yksin

lasteni syntien tähden,

koska he poikkesivat pois Jumalan laista,

₁₃eivät välittäneet

hänen säädöksistään,

eivät vaeltaneet

Jumalan käskyjen teillä

eivätkä astuneet

hänen vanhurskaan kasvatuksensa polkuja.

₁₄Tulkaa,

te Siionin ympärillä asuvaiset,

ja ajatelkaa,

kuinka minun poikani ja tyttäreni

on viety vankeuteen,

jonka Iankaikkinen antoi heitä kohdata.

₁₅Sillä hän lähetti heidän kimppuunsa

kaukaisen kansan,

röyhkeän ja outokielisen kansan,

joka ei hävennyt vanhusta

eikä säälinyt lasta,

₁₆vaan vei leskeltä

hänen rakkaat poikansa

ja riisti yksinjääneeltä

hänen tyttärensä.

₁₇Mutta minä —

kuinka voisin minä teitä auttaa?

₁₈Hän, joka on antanut

onnettomuuden tulla,

hän on vapahtava teidät

vihollistenne kädestä.

₁₉Lähtekää pois, lapseni, lähtekää pois,

sillä minun täytyy olla hyljätty

ja yksinäinen.

₂₀Olen jo riisunut pois onnen puvun

ja verhoutunut rukoilijan säkkiin;

minä tahdon huutaa

Iankaikkisen puoleen elämäni päivät.

₂₁Olkaa turvallisella mielellä, lapset,

huutakaa avuksenne Jumalaa,

niin hän on pelastava teidät

mahtavan vallasta,

vihollisten kädestä.

₂₂Sillä Iankaikkiseen

minä olen pannut toivoni

teidän pelastumisestanne,

ja niin on minun osakseni tullut

ilo Pyhältä,

sen laupeuden tähden,

joka on pian tuleva teidän osaksenne

Iankaikkiselta,

teidän vapahtajaltanne.

₂₃Minä kyllä lähetin teidät pois

murheella ja itkulla,

mutta Jumala on antava

teidät takaisin minulle,

iankaikkiseksi iloksi ja riemuksi.

₂₄Sillä niinkuin nyt

Siionin ympärillä asuvaiset ovat nähneet,

kuinka teidät vietiin pois vankeuteen,

niin he pian saavat nähdä pelastuksen,

jonka teidän Jumalanne lähettää,

joka tulee teidän osaksenne

suurella kunnialla ja kirkkaudella

Iankaikkiselta.

₂₅Lapseni, kestäkää kärsivällisesti

viha, jonka Jumala on pannut

teidän päällenne.

Vihollinen on ankarasti sinua ahdistanut,

mutta sinä saat pian nähdä

hänen tuhonsa,

ja sinä saat astua jalkasi

heidän kaulalleen.

₂₆Minun hemmoiteltujen lapsieni

oli kuljettava koleita teitä,

heidät vietiin pois

niinkuin vihollisten ryöstämä karjalauma.

₂₇Olkaa rohkealla mielellä, lapseni,

ja rukoilkaa apua Jumalalta,

sillä hän, joka antoi tämän tapahtua,

on muistava teitä.

₂₈Sillä niinkuin ennen teidän mielenne

pyrki harhautumaan pois Jumalasta,

niin nyt käännyttyänne

etsikää häntä kymmenkertaisella innolla.

₂₉Sillä hän, joka toi onnettomuuden

teidän päällenne,

hän tuo teille iankaikkisen ilon,

tuo teille pelastuksen."

₃₀Ole rohkealla mielellä, Jerusalem:

hän, joka on antanut sinulle nimen,

hän on sinut lohduttava.

₃₁Onnettomia ne,

jotka sinua rääkkäsivät

ja iloitsivat sinun lankeemuksestasi!

₃₂Onnettomia ne kaupungit,

joita sinun lastesi täytyi palvella!

Onneton se kaupunki,

joka otti sinun poikasi!

₃₃Sillä niinkuin se iloitsi

sinun lankeemuksestasi

ja riemuitsi sinun häviöstäsi,

niin se on sureva omaa autiuttansa.

₃₄Ja minä otan siltä pois

väenpaljouden iloisen pauhinan,

ja sen korskeus muuttuu murheeksi.

₃₅Sillä sen päälle tulee tuli

Iankaikkiselta,

pitkäksi aikaa,

ja se on oleva riivaajien asuinsija

kauan aikaa.

₃₆Nosta silmäsi päivän koittoa kohti,

Jerusalem,

ja katso iloa, joka sinulle tulee Jumalalta.

₃₇Katso, lapsesi tulevat,

jotka sinun täytyi lähettää pois,

he tulevat, kokoontuen

päivän koiton ja päivän laskun ääriltä,

Pyhän käskystä,

iloiten Jumalan kunniasta.

₁Viisaus on Jumalan käskyjen kirja,

laki, joka on voimassa ikuisesti.

Kaikki, jotka seuraavat viisautta, saavat elää,

mutta ne, jotka sen hylkäävät, ovat kuoleman omat.

₂Käänny, Jaakob, tartu viisauteen,

kulje kohti valoa, joka siitä loistaa.

₃Älä anna toiselle kunniaasi,

älä kalleintasi vieraalle kansalle.

₄Hyvä on meidän osamme, Israel,

sillä me tiedämme, mitä Jumala tahtoo.

– Kuulkaa, Siionin naapurit!

Jumala on pannut kannettavakseni suuren murheen.

₁₀Minä näin, kuinka ikiaikojen Jumala

tuomitsi poikani ja tyttäreni vankeuteen.

₁₁Riemuiten minä heidät kasvatin,

itkien ja valittaen lähetin pois.

₁₂Nyt olen leski, lapseni menettänyt,

eikä siitä pidä kenenkään iloita.

Minä jäin yksin lasteni syntien tähden.

He eivät pitäneet kiinni Jumalan laista

₁₃eivätkä totelleet hänen säännöksiään,

he eivät kulkeneet Jumalan käskyjen teitä

eivätkä astuneet sen opetuksen polkuja,

jotka hänen vanhurskautensa viitoittaa.

₁₄Tulkaa, Siionin naapurit!

Tulkaa suremaan vankeutta,

johon Ikiaikainen tuomitsi poikani ja tyttäreni.

₁₅Hän lähetti heitä vastaan kaukaisen kansan,

outoa kieltä puhuvan raakalaiskansan,

joka ei kunnioittanut vanhusta eikä säälinyt lasta.

₁₆He veivät leskeltä hänen rakkaat poikansa,

riistivät yksinäiseltä hänen tyttärensä.

₁₇Kuinka minä voisin auttaa teitä?

₁₈Hän, joka saattoi teidät kurjuuteen,

myös vapauttaa teidät vihollisen käsistä.

₁₉Lähtekää pois, lapseni, tulkaa tänne!

Minä olen jäänyt yksin.

₂₀Olen riisunut yltäni rauhan viitan

ja verhoutunut rukoilijan säkkikankaaseen,

ja niin kauan kuin elän

huudan avuksi ikiaikojen Jumalaa.

₂₁– Rohkeutta, lapseni!

Huutakaa avuksi Jumalaa,

niin hän vapauttaa teidät vihollisen vallasta,

tuo pois vieraiden herruudesta.

₂₂Minä panen toivoni ikiaikojen Jumalaan,

hän pelastaa teidät,

minä iloitsen jo siitä armosta,

jota teille kohta osoittaa

Pyhä, Ikiaikainen, teidän pelastajanne.

₂₃Itkien ja surren minä erosin teistä,

mutta Jumala tuo teidät takaisin

ja meille koittaa ikuinen ilon ja riemun aika.

₂₄Siionin naapurit näkivät,

kuinka teidät vietiin vankeuteen,

mutta pian he myös näkevät,

kuinka Jumala pelastaa teidät,

kuinka Ikiaikainen tulee avuksenne

suuressa loistossaan ja kirkkaudessaan.

₂₅Kärsivällisyyttä, lapseni!

Jumalan viha on kohdannut teitä.

Vihollisesi on vainonnut sinua,

mutta pian sinä näet hänen kärsivän tappion

ja saat laskea jalkasi hänen niskalleen.

₂₆Lapsiparkani joutuivat kivisille teille,

vihollinen vei heidät pois

kuin ryöstämänsä lammaslauman.

₂₇Pysykää rohkeina, lapseni,

ja huutakaa avuksenne Jumalaa.

Hän tämän kaiken sai aikaan,

mutta hän myös muistaa teidät.

₂₈Teidän mielenne harhautui pois Jumalasta –

kääntykää siis! Etsikää häntä

kymmenen kertaa innokkaammin kuin ennen.

₂₉Hän, joka toi teille onnettomuudet,

hän tuo myös pelastuksen ja ikuisen riemun.