₁Riisu surupukusi, Jerusalem, ota yltäsi ahdingon vaate ja verhoudu ikiajoiksi Jumalan kirkkauteen! ₂Pue yllesi Jumalan vanhurskauden viitta, kruunaa pääsi Ikiaikaisen kirkkaudella, ₃sillä Jumala näyttää sinun loistosi koko maanpiirille, kaikelle mitä on taivaan alla, ₄ja antaa sinulle ikuisen nimen. Sinun nimesi on oleva Oikeudenmukainen rauha, Hurskas kunnia.

₅Nouse, Jerusalem, astu korkealle vuorellesi ja katso kohti itää: lapsesi tulevat! Pyhän kutsusta he ovat kokoontuneet yhteen idästä ja lännestä, ja he riemuitsevat siitä, että Jumala on pitänyt heidät mielessään. ₆He lähtivät luotasi jalan, vihollisten vieminä, mutta kun Jumala tuo heidät takaisin, heitä kannetaan kunniasaatossa kuin kuninkaan valtaistuimella. ₇Jumala on käskenyt jokaisen korkean vuoren madaltua, jokaisen ikivanhan kukkulan alentua ja kaikkien laaksojen täyttyä, jotta maa tasoittuisi ja Israel voisi vakaasti kulkea Jumalan kirkkauden suojassa. ₈Jumala käskee myös, että metsien ja kaikkien tuoksuvien puiden tulee suoda varjonsa Israelille. ₉Kirkkautensa valolla Jumala johdattaa kansaansa, ja Israel riemuitsee hänen laupeudestaan ja oikeamielisyydestään.