₁Mutta Juudas Makkabilainen ja hänen kumppaninsa menivät salaa kyliin ja kutsuivat luokseen sukulaisensa; ja ottaen joukkoonsa ne, jotka olivat pysyneet juutalaisuudessa, he saivat kokoon noin kuusituhatta miestä. ₂Ja he huusivat Herraa katsomaan kansan puoleen, jota kaikki sortivat, ja armahtamaan temppeliä, jonka jumalattomat ihmiset olivat saastuttaneet, ₃ja osoittamaan laupeuttansa kaupungillekin, joka oli hävitetty ja pian maan tasalle jaotettu, ja kuulemaan huudon, joka kaikesta vuodatetusta verestä nousi hänen tykönsä, ₄ja muistamaan, kuinka viattomia lapsia oli surmattu vastoin kaikkea oikeutta, ja kuinka hänen nimeänsä oli häväisty, ja antamaan vihansa kohdata kaikkea pahuutta. ₅Kun sitten Makkabilainen oli koonnut itsellensä sotajoukon, eivät pakanat enää voineet häntä vastustaa, koska Herran viha oli kääntynyt laupeudeksi. ₆Hän tuli äkkiarvaamatta kaupunkeihin ja kyliin ja sytytti ne palamaan, otti haltuunsa sopivia paikkoja ja ajoi suuria vihollisjoukkoja pakoon. ₇Useimmiten hän käytti hyväksensä öitä sellaisten hyökkäysten tekemiseen. Ja maine hänen suuresta urhoollisuudestaan levisi kaikkialle.

₈Mutta kun Filippus näki, että tämä mies lyhyenä aikana oli päässyt niin pitkälle, ja että hänellä yhäti oli menestystä, kirjoitti hän Ptolemaiokselle, Koile-Syyrian ja Foinikian käskynhaltijalle, että tämä tulisi auttamaan kuninkaan asiaa. ₉Ptolemaios valitsi silloin heti Nikanorin, Patroklon pojan, joka oli kuninkaan lähimpiä ystäviä, antoi hänen johtoonsa kokonaista kaksikymmentä tuhatta miestä, koottuja kaikista kansoista, ja lähetti hänet tuhoamaan koko Juudan kansan. Hänen avuksensa asetettiin vielä Gorgias, sotapäällikkö, joka oli hyvin perehtynyt sotatoimiin. ₁₀Nikanor päätti silloin myymällä juutalaisia, jotka saataisiin vangeiksi, hankkia kuninkaalle koko sen verosumman, kaksituhatta talenttia, mikä tämän oli suoritettava roomalaisille. ₁₁Hän lähetti sentähden heti sanan merenranta-kaupunkeihin ja kehoitti ostamaan juutalaisia orjia luvaten antaa yhdeksänkymmentä orjaa talentista, sillä hän ei aavistanut, minkä rangaistuksen Kaikkivaltias pian oli antava häntä kohdata. ₁₂Kun tieto Nikanorin tulosta saapui Juudaalle ja kun hän ilmoitti seuralaisillensa sotajoukon olevan lähellä, ₁₃niin pelkurit ja ne, jotka eivät luottaneet Jumalan vanhurskauteen, pakenivat ja lähtivät pois sieltä. ₁₄Mutta toiset myivät kaiken, mitä heillä vielä oli, ja rukoilivat samalla Herraa, että hän vapahtaisi ne, jotka jumalaton Nikanor oli myynyt, ennenkuin oli taisteltukaan, ₁₅ja vaikka hän ei tekisikään sitä heidän tähtensä, että hän kuitenkin tekisi sen niiden liittojen tähden, jotka hän oli tehnyt heidän isiensä kanssa, ja oman pyhän ja korkeasti kunnioitettavan nimensä tähden, jonka mukaan heitä kutsuttiin.

₁₆Makkabilainen kokosi sitten väkensä, luvultaan kuusituhatta, ja rohkaisi heitä, etteivät säikähtäisi vihollisia eivätkä pelkäisi pakanain suurta paljoutta, noiden, jotka vastoin kaikkea oikeutta hyökkäsivät heidän päällensä, vaan taistelisivat urhoollisesti ₁₇pitäen silmäinsä edessä sen mielivallan, jota nämä laista piittaamatta olivat harjoittaneet pyhässä paikassa, ja sen häväistyksen, joka oli tullut kaupungin osaksi, sekä vielä isiltä perityn järjestyksen kumoamisen. ₁₈"Sillä nämä", sanoi hän, "luottavat aseisiin ja uhkarohkeuteen, mutta me luotamme kaikkivaltiaaseen Jumalaan, joka yhdellä päännyökkäyksellä voi lyödä maahan, ei ainoastaan niitä, jotka hyökkäävät meidän päällemme, vaan vieläpä koko maailman". ₁₉Hän kertoi heille vielä, kuinka esi-isien päivinä oli saatu apua ja kuinka Sanheribin aikana nuo sata kahdeksankymmentä viisi tuhatta tuhoutuivat. ₂₀Edelleen hän kertoi siitä sodasta, jota käytiin Babyloniassa galatalaisia vastaan, kuinka nämä, joita kaikkiaan oli kahdeksantuhatta, yhdessä neljäntuhannen makedonialaisen kanssa kävivät taisteluun, ja kuinka ne kahdeksantuhatta, kun makedonialaiset eivät kyenneet mitään tekemään, tuhosivat ne sata kaksikymmentä tuhatta ja ottivat suuren saaliin, koska heille annettiin apu taivaasta.

₂₁Kun hän näin oli saanut heidät rohkeiksi ja alttiiksi kuolemaan lain ja isänmaan puolesta, jakoi hän sotajoukkonsa neljään osastoon ₂₂ja asetti niiden kunkin päälliköksi veljensä, Simonin, Joosefin ja Joonatanin, antaen itsekunkin johdettavaksi tuhat viisisataa miestä, ₂₃samoin myös Eleasarin. Sitten hän luki heille pyhää kirjaa, antoi tunnussanaksi: "Jumalan avulla!", asettui itse ensimmäisen joukko-osaston johtoon ja hyökkäsi Nikanorin vastaan. ₂₄Ja kun Kaikkivaltias taisteli heidän puolellansa, niin he surmasivat vihollisista enemmän kuin yhdeksäntuhatta, haavoittivat ja silpoivat suurimman osan Nikanorin sotajoukosta ja pakottivat kaikki pakenemaan. ₂₅Mutta niiden rahat, jotka olivat tulleet heitä ostamaan, he ottivat; ja he ajoivat vihollista takaa pitkän matkaa, tauoten vasta sitten, kun aika heidät siihen pakotti. ₂₆Oli nimittäin sapatin aatto, josta syystä he eivät voineet ajaa heitä pitemmältä takaa. ₂₇Mutta kerättyään aseet ja riisuttuaan vihollisilta heidän varustuksensa he viettivät sapattia ylistäen ja kiittäen suuresti Herraa, joka oli auttanut heitä tähän päivään asti ja taas alkanut osoittaa heille armoansa. ₂₈Mutta sapatin jälkeen he jakoivat osan saaliista niille, joita oli kidutettu, ja leskille ja orvoille; loput he jakoivat keskenään ja lapsillensa. ₂₉Tämän tehtyänsä he pitivät yhteisen rukouksen anoen, että laupias Herra loppuun saakka osoittaisi armoansa palvelijoilleen.

₃₀Sitten he, kun olivat joutuneet taisteluun Timoteuksen ja Bakkideen miesten kanssa, surmasivat näistä enemmän kuin kaksikymmentä tuhatta, saivat valtaansa ylen korkealla sijaitsevia linnoituksia ja jakoivat erittäin runsaan saaliin. Yhtä suuren osa, kuin itse pitivät, he antoivat niillekin, joita oli kidutettu, sekä orvoille ja leskille ynnä vielä vanhuksillekin. ₃₁Sittenkuin olivat keränneet aseet, he panivat ne kaikki huolellisesti varastoihin sopiviin paikkoihin, mutta muun saaliin he veivät Jerusalemiin. ₃₂Ja Timoteuksen seuralainen Fylarkeen, kovin jumalattoman miehen, joka oli tuottanut juutalaisille paljon kärsimyksiä, he surmasivat. ₃₃Ja viettäessänsä voitonjuhlaa kotikaupungissansa, he polttivat ne, jotka olivat sytyttäneet tuleen pyhät portit, muiden muassa Kallisteneen, joka oli paennut erääseen pieneen taloon. Näin nämä saivat ansaitun palkan jumalattomuudestansa.

₃₄Mutta tuon pääkonnan, Nikanorin, joka oli tuonut kolmetuhatta kauppiasta ostamaan juutalaisia, ₃₅nöyryyttivät Herran avulla ne, joita hän oli pitänyt kaikkein vähäpätöisimpinä; riisuttuaan yltänsä korean pukunsa hän saapui halki maan yksinäisiä teitä kuin mikäkin karkuri Antiokiaan ylen onnettomana sotajoukkonsa tuhoutumisesta. ₃₆Ja hänen, joka oli luvannut hankkia roomalaisille suoritettavan veron Jerusalemissa otettavilla vangeilla, täytyi nyt julistaa, että Jumala soti juutalaisten puolesta, ja että juutalaisia siitä syystä ei voitu haavoittaa, koska he noudattivat niitä lakeja, jotka hän oli heille säätänyt.

₁Juudas, jota kutsuttiin Makkabilaiseksi, kulki miehineen salaa kylissä, ja he keräsivät joukkoonsa sukulaisiaan ja muita, jotka olivat pysyneet juutalaisten uskossa. Näin he saivat kokoon kuutisentuhatta miestä. ₂He rukoilivat Herraa ja pyysivät, että hän kääntäisi katseensa kaikkien sortaman kansansa puoleen ja osoittaisi laupeutensa myös temppelille, jonka jumalattomat olivat saastuttaneet. ₃He rukoilivat armoa kovia kokeneelle kaupungille, jota oltiin repimässä maan tasalle. He rukoilivat, että Herra kuulisi, kuinka murhattujen veri huusi hänelle, ₄ja että hän muistaisi, kuinka laista piittaamattomat ihmiset olivat tappaneet viattomia lapsia ja kuinka hänen nimeään oli herjattu. He rukoilivat, että hän vihassaan hyökkäisi tuota pahuutta vastaan.

₅Kun Makkabilainen oli koonnut sotajoukkonsa, pakanoista ei ollut vastustamaan häntä, sillä Herran viha oli kääntynyt armoksi. ₆Juudas iski äkkiarvaamatta kaupunkeihin ja kyliin ja sytytti ne tuleen, ja hän valtasi sotilaallisesti tärkeitä paikkoja ja löi suuria vihollisjoukkoja; ₇tavallisesti hän hyökkäsi yöllä pimeyden turvin. Hänen urheudestaan kerrottiin kaikkialla.

₈Kun Filippos näki, kuinka Juudas vähä vähältä paransi asemiaan ja saavutti voittoja yhä useammin, hän kirjoitti Ptolemaiokselle, Foinikian ja muiden Eufratin länsipuolisten alueiden käskynhaltijalle, ja pyysi tätä tulemaan kuninkaan paikallishallinnon avuksi. ₉Ptolemaios ryhtyi heti toimeen. Hän valitsi Nikanorin, Patrokloksen pojan, joka oli korkea-arvoisimpia kuninkaan ystäviä, antoi tämän komentoon eri kansojen joukoista kootun armeijan, jossa oli ainakin kaksikymmentätuhatta miestä, ja lähetti hänet tuhoamaan koko Juudean kansan. Nikanorin avuksi Ptolemaios antoi Gorgiaksen, monilla tantereilla kokemusta hankkineen sotapäällikön.

₁₀Kuningas oli roomalaisille velkaa kaksituhatta talenttia, ja Nikanor päätti hankkia tuon summan myymällä juutalaisia sotavankeja. ₁₁Hän lähettikin heti rannikon kaupunkeihin viestin, jossa ilmoitti juutalaisten orjien myynnistä ja lupasi yhdeksänkymmentä orjaa yhdellä talentilla. Hän ei aavistanut, minkä rangaistuksen Kaikkivaltias oli pannut hänen kintereilleen.

₁₂Juudas sai tietää, että Nikanorin joukot olivat tulossa. Kun hän kertoi miehilleen lähestyvästä armeijasta, ₁₃pelkurit, jotka eivät luottaneet Jumalan oikeamielisyyteen, lähtivät pakoon ja hajaantuivat kuka minnekin. ₁₄Jäljelle jääneet myivät kaiken, mitä heillä oli, ja rukoilivat yhdessä Herraa. He pyysivät, että Herra pelastaisi heidät jumalattomalta Nikanorilta, joka oli myynyt heidät jo ennen taistelua – ₁₅he pyysivät sitä itsensä vuoksi ja ennen kaikkea heidän isiensä kanssa solmitun liiton vuoksi ja sen vuoksi, että heitä kutsuttiin hänen pyhällä ja kunniakkaalla nimellään.

₁₆Sitten Makkabilainen kokosi väkensä, jota oli kaikkiaan kuusituhatta miestä, ja puhui heille. Hän sanoi, ettei heidän tullut pelätä vihollista eikä säikkyä pakanoiden sankkoja rivejä, jotka vastoin kaikkea oikeutta marssivat heitä vastaan, vaan heidän tuli urhoollisesti käydä taisteluun. ₁₇He eivät saaneet hetkeksikään unohtaa, kuinka viholliset laista piittaamatta olivat mellastaneet heidän pyhässä paikassaan, kuinka koko kaupunkia oli kiusattu ja kidutettu ja kuinka oli juurittu pois se elämäntapa, jonka he olivat isiltään perineet. ₁₈»He luottavat aseisiinsa ja omaan röyhkeyteensä», Juudas sanoi, »mutta me luotamme kaikkivaltiaaseen Jumalaan, joka yhdellä päänsä nyökkäyksellä voi kaataa nuo kimppuumme hyökkäävät ja vaikka koko maailman.»

₁₉Juudas kehotti miehiään muistamaan, millaista apua heidän esi-isänsä olivat saaneet. Sanheribin aikana oli satakahdeksankymmentäviisituhatta vihollista saanut surmansa, ₂₀ja kun Babyloniassa oli käyty sotaa galatalaisia vastaan, siellä oli kunnostautunut kahdeksantuhannen miehen joukko, joka oli tullut neljäntuhannen makedonialaisen avuksi. Makedonialaiset eivät tienneet, mitä tehdä, mutta noilla kahdeksallatuhannella oli taivas apunaan ja he surmasivat satakaksikymmentätuhatta vihollista ja kokosivat suuren saaliin. ₂₁Tällaisin sanoin Juudas valoi miehiinsä rohkeutta, niin että he olivat valmiit kaatumaan lakiensa ja isänmaansa puolesta.

Juudas jakoi sotajoukkonsa neljään osaan. ₂₂Jokaisen osaston johtoon hän asetti veljensä: Simon, Joosef ja Jonatan saivat kukin tuhatviisisataa miestä, ₂₃samoin Eleasar. Luettuaan vielä miehilleen pyhää kirjaa ja annettuaan heille taisteluhuudoksi »Jumalan avulla!» hän otti etumaiset rivistöt komentoonsa ja hyökkäsi Nikanorin joukkoja vastaan.

₂₄Kaikkivaltias taisteli heidän puolellaan, ja niin he surmasivat yli yhdeksäntuhatta vihollista, haavoittivat ja runtelivat lähes kaikkia Nikanorin sotilaita ja ajoivat koko armeijan pakoon. ₂₅Niiltä, jotka olivat tulleet ostamaan heitä orjiksi, he ryöstivät rahat, ja he ajoivat vihollisia takaa pitkän matkaa, kunnes illan lähetessä joutuivat kääntymään takaisin. ₂₆Oli näet sapatin aatto, eivätkä he siksi voineet mennä vihollisten perässä pitemmälle.

₂₇He keräsivät kaatuneiden vihollisten aseet ja riisuivat heiltä varusteet, ja sitten he ryhtyivät sapatin viettoon ja kiittivät ja ylistivät yhteen ääneen Herraa, joka oli pelastanut heidät ja sinä päivänä jälleen ottanut heidät varjelukseensa. ₂₈Sapatin mentyä he jakoivat osan sotasaaliista taisteluissa vammautuneille, leskille ja orvoille ja tasasivat loput itselleen ja lapsilleen. ₂₉Tämän tehtyään he yhdessä rukoilivat Herraa ja pyysivät, että hän armossaan tekisi lopullisesti sovinnon palvelijoidensa kanssa.

₃₀Kun he sitten taistelivat Timoteoksen ja Bakkhideksen joukkoja vastaan, he surmasivat yli kaksikymmentätuhatta miestä ja ottivat haltuunsa korkeilla vuorilla olevia linnoituksia. Suurta sotasaalista jakaessaan he antoivat vammautuneille, orvoille ja leskille yhtä suuren osan kuin itselleen, ja myös vanhukset saivat samansuuruisen osan. ₃₁Kaatuneilta vihollisilta kerättiin tarkoin kaikki aseet, ja ne varastoitiin sopiviin paikkoihin, mutta muu saalis vietiin Jerusalemiin. ₃₂Timoteoksen ratsuväen päällikön he ottivat hengiltä; tämä läpeensä kelvoton mies oli tehnyt juutalaisille paljon pahaa.

₃₃Kun he sitten viettivät omassa kaupungissaan voitonjuhlaa, he polttivat elävältä pyhien porttien sytyttäjät sekä Kallistheneen, joka yhdessä näiden kanssa oli paennut pieneen majaan. Näin nuo miehet saivat jumalattomuudestaan arvoisensa palkan.

₃₄Nikanor, tuo roistoista pahin, joka oli tuonut tuhat kauppiasta ostamaan juutalaisia, ₃₅joutui nöyrtymään niiden edessä, joita hän oli pitänyt kaikkein vähäpätöisimpinä, sillä Herra oli heidän kanssaan. Hänen oli riisuttava upeat vaatteensa ja lähdettävä yksinään, karanneen orjan tavoin sisämaan teille. Koko hänen armeijansa oli tuhottu, ja hän sai pitää itseään onnekkaana, kun edes pääsi perille Antiokiaan. ₃₆Hän oli suunnitellut, että maksaisi roomalaisille valtion velan Jerusalemista saatavia vankeja myymällä, mutta nyt hän joutui julkisesti kertomaan, että juutalaisilla oli vahva puolustaja ja että aseet eivät pystyneet heihin, kun he noudattivat puolustajansa säätämiä lakeja.