₁Vähän aikaa sen jälkeen kuningas lähetti erään vanhan ateenalaisen miehen, jonka tuli pakottaa juutalaiset luopumaan esi-isiensä laeista ja kieltää heitä elintavoissaan noudattamasta Jumalan lakeja. ₂Hänen tuli myös saastuttaa Jerusalemin temppeli ja vihkiä se Olympon Zeuksen nimiin ja Garisimin temppeli kestiystävyyden Zeuksen nimiin, koska sen paikan asukkaat osuivat olemaan kestiystävyyden harrastajia. ₃Raskasta ja vaikeata oli kaikkienkin kestää sellaista pahuuden rynnäkköä. ₄Sillä pakanat täyttivät pyhäkön irstailulla ja mässäyksellä; he elivät kevytmielisesti porttojen kanssa ja lähentelivät naisia pyhissä esikartanoissa, vieläpä veivät sinne sellaista, mikä ei ollut soveliasta. ₅Alttari täytettiin lainvastaisilla, kielletyillä uhreilla. ₆Ei saanut pitää sapattia eikä ottaa vaaria isiltä perityistä juhlista, ei edes tunnustaa olevansa juutalainen. ₇Julmalla väkivallalla heidät vietiin kuninkaan syntymäpäivänä, jota vietettiin joka kuukausi, uhrikemuihin. Kun taas oli Viininjumalan juhla, niin heidät pakotettiin murattiseppeleet päässä ottamaan osaa Viininjumalan remuaviin juhlakulkueihin. ₈Ptolemaioksen kehoituksesta annettiin myös läheisyydessä oleville kreikkalaisille kaupungeille määräys noudattaa samaa menettelyä juutalaisia kohtaan ja toimeenpanna uhrikemuja ₉sekä surmata ne, jotka eivät suostuneet omaksumaan kreikkalaisia tapoja.

₁₀Niinpä tuotiin kaksi vaimoa, jotka olivat ympärileikkauttaneet poikalapsensa: heidän pienokaisensa hirtettiin riippumaan heidän rinnoistansa ja heitä kuljetettiin julkisesti ympäri kaupunkia ja sitten heidät syöstiin alas muurilta. ₁₁Toiset taas, jotka olivat yhdessä rientäneet lähellä oleviin luoliin viettämään salassa seitsemättä päivää, kavallettiin Filippukselle ja poltettiin kaikki tyynni, koska he tuon suuresti kunnioitettavan päivän arvon tähden eivät uskaltaneet puolustautua.

₁₂Minä kehoitan siis niitä, jotka saavat tämän kirjan käsiinsä: älkööt menettäkö rohkeuttansa onnettomuuksien takia, vaan ymmärtäkööt, että kuritukset eivät ole kansallemme perikadoksi, vaan kasvatukseksi. ₁₃Sillä se, ettei jumalattomien sallita kauan olla rauhassa, vaan että rangaistus kohtaa heitä pian, on merkki suuresta hyvyydestä. ₁₄Sillä Hän, joka hallitsee, on päättänyt kohdella meitä toisin kuin muita kansoja, joita hän rankaisee vasta sitten, kun hän pitkämielisyydessänsä on odottanut, kunnes he ovat täyttäneet syntiensä mitan. ₁₅Hän ei tahdo, että meidän syntimme saavuttaisivat äärimmäisen rajansa ja että hänen viimein täytyisi meille kostaa. ₁₆Sentähden hän ei ota koskaan meiltä pois armoansa, ja vaikka hän kurittaa meitä onnettomuudella, niin hän ei hylkää kansaansa. ₁₇Tämä olkoon sanottu, että sen muistaisimme. Mutta lyhyen syrjähypyn jälkeen palatkaamme jälleen kertomukseen.

₁₈Eräs huomattavimpia kirjanoppineita, Eleasar, joka jo oli saavuttanut korkean iän ja oli ulkonäöltään erittäin arvokas, pakotettiin avaamaan suunsa ja syömään sianlihaa. ₁₉Mutta tämä, joka ennemmin tahtoi kuolla kunnialla kuin elää häpeässä, sylkäisi lihan suustansa ja meni sitten vapaaehtoisesti kidutuspenkille, ₂₀niinkuin tulikin mennä niiden, joilla oli kestävyyttä pysyä erillään kaikesta siitä, mitä ei ole lupa maistaa, ei vaikka rakkaus elämään siihen kehoittaisi. ₂₁Mutta kun ne, jotka oli pantu valvomaan lainvastaisia uhrikemuja, tunsivat miehen vanhoista ajoista saakka, ottivat he hänet eriksensä ja kehoittivat häntä noutamaan lihaa, jota hänen oli lupa käyttää ruuaksi ja jonka hän itse oli valmistanut, mutta olemaan syövinänsä kuninkaan määräämiä uhrilihoja, ₂₂että hän näin tehden vapautuisi kuolemasta ja heidän välillään vallinneen vanhan ystävyyden tähden saisi osaksensa ihmisystävällistä kohtelua. ₂₃Mutta hän teki jalon päätöksen, sellaisen, joka oli hänen ikänsä, hänen kunnioitetun vanhuutensa, hänen kunnialla hankkimainsa harmaiden hapsien ja hänen lapsuudesta asti mitä kauneimmin eletyn elämänsä arvoinen ja, mikä on vielä enemmän, sellaisen, joka oli Jumalan säätämän pyhän lakijärjestyksen mukainen. Ja niin hän, pyytäen, että hänet pian lähetettäisiin tuonelaan, lausui: ₂₄"Ei ole meidän ikämme arvon mukaista teeskennellä, sillä silloin monet nuoret, luullen yhdeksänkymmenvuotiaan Eleasarin siirtyneen pakanuuteen, ₂₅itsekin joutuisivat minun ja minun teeskentelyni tähden harhateille, ja minä vetäisin saastan ja häpeän vanhuuteni päälle, vain saadakseni elää mitättömän pienen ajan. ₂₆Sillä vaikka tällä hetkellä voisinkin vapautua ihmisten rangaistuksesta, niin en voi päästä pakoon Kaikkivaltiaan käsistä, en eläessäni enkä kuoltuani. ₂₇Sentähden minä tahdon nyt miehuullisesti erota elämästä ja näyttää olevani korkean ikäni arvoinen ₂₈sekä jättää nuorille jalon esikuvan siitä, kuinka on iloisin ja ylevin mielin kuoltava jalo kuolema korkeiden ja pyhien lakien puolesta." Tämän sanottuaan hän heti joutui kidutuspenkkiin. ₂₉Mutta niissä, jotka hänet veivät pois, muuttui vähän aikaisemmin häntä kohtaan osoitettu ystävällisyys vastenmielisyydeksi, koska he pitivät hänen edellämainittuja sanojaan hulluutena. ₃₀Kun hän sitten iskujen vaikutuksesta oli heittämäisillään henkensä, huokasi hän ja sanoi: "Herralle, jolla on pyhä tieto, on tunnettua, että minä, vaikka voisin vapautua kuolemasta, kärsin nyt, kun minua piestään, ruumiissani hirmuisia tuskia, mutta minun sieluni kestää ne ilomielin, koska minä pelkään häntä". ₃₁Näin siis tämä mies siirtyi pois elämästä jättäen kuolemallansa esikuvan jalosta mielenlaadusta ja muistomerkin miehuullisuudesta, ei ainoastaan nuorille, vaan kansan enemmistöllekin.

₁Jonkin aikaa tämän jälkeen kuningas lähetti maahan ateenalaisen Geronin, jonka tuli pakottaa juutalaiset luopumaan isiensä laeista, niin että he eivät enää eläisi Jumalan lakien mukaan. ₂Hänen tuli saastuttaa Jerusalemin temppeli ja nimetä se uudelleen Zeuksen, Olympian jumalan, temppeliksi. Samoin Garisiminvuoren temppeli piti nimetä uudelleen Zeuksen, muukalaisten jumalan, temppeliksi, niin kuin paikalliset asukkaat olivat temppeliä nimittäneetkin.

₃Näin pääsi pahuus valloilleen, ja elämä oli kaikin tavoin raskasta ja vaikeaa. ₄Temppelissä vietettiin paheellisia juhlia, pakanat rietastelivat porttojen kanssa ja makasivat naisia temppelialueella, ja pyhälle paikalle vietiin sellaista mitä sinne ei olisi saanut viedä. ₅Polttouhrialttarillekin tuotiin kasapäin uhreja, jotka laki ankarasti kieltää. ₆Sapattia ei saanut viettää, perinteisiin juhliin ei ollut lupaa, eikä kukaan edes voinut tunnustaa olevansa juutalainen.

₇Joka kuukausi vietettiin kuninkaan syntymäpäivää, ja silloin juutalaiset aina väkipakolla vietiin juhliin, joissa heidän oli syötävä saastaista lihaa. Dionysoksen juhlan aikaan heidät taas pakotettiin panemaan murattiseppele päähänsä ja tanssimaan juhlasaatossa. ₈Ptolemaioksen aloitteesta annettiin määräys, joka velvoitti lähialueiden kreikkalaiskaupungit kohtelemaan juutalaisia samalla tavoin ja pakottamaan heidät saastaisen lihan syöntiin; ₉ne, jotka eivät suostuneet mukautumaan kreikkalaisiin tapoihin, käskettiin tappaa.

Kaikki voivat nähdä, millaisiin kauheuksiin päädyttiin: ₁₀Kaksi naista tuotiin julkisesti tuomittaviksi, koska he olivat ympärileikkauttaneet poikansa, ja pienokaiset hirtettiin heidän rinnoilleen, heitä kuljetettiin kaikkien nähden kaupungilla ja viimein heidät syöstiin muurilta alas. ₁₁Eräät toiset juutalaiset olivat salaa kokoontuneet lähiseudun luoliin viettääkseen siellä sapattia, mutta heidät annettiin ilmi Filippokselle ja poltettiin elävältä. He eivät puolustautuneet, koska varoivat loukkaamasta päivän pyhyyttä ja kunniaa.

₁₂Niille, jotka tätä kirjaa käsissään pitävät, lausun nyt nämä kehotuksen sanat: älkää pelästykö kuvaamiani kauheuksia vaan ymmärtäkää, että koettelemuksetkin tähtäävät kansamme kasvatukseen, eivät tuhoon. ₁₃Eihän jumalattomille edes sallita pitkäaikaista valtaa, vaan he saavat rangaistuksensa pikaisesti, mitä voidaan pitää osoituksena Herran hyvyydestä. ₁₄Muita kansoja Valtias näet kohtelee kärsivällisesti, kiirettä pitämättä, langettaen niille rangaistuksensa vasta kun niiden syntien määrä on tullut täyteen. Meidän osaltamme hän on päättänyt toisin: ₁₅hän ei halua, että meidän syntimme kasvavat täyteen mittaansa ja että hän vasta sitten tuomitsee meidät. ₁₆Sen tähden hän ei koskaan kiellä meiltä armoaan, ja vaikka hän kurittaakin kansaansa vastoinkäymisillä, hän ei ikinä hylkää meitä. ₁₇Sanottakoon tämä, ettei asia unohtuisi. Lyhyen poikkeamani jälkeen minun on syytä palata varsinaiseen kertomukseen.

₁₈Huomattavimpien lainopettajien joukossa oli muuan Eleasar, jo korkeaan ikään yltänyt jalopiirteinen mies. Hänen suunsa avattiin väkisin ja hänet yritettiin saada syömään sianlihaa, ₁₉mutta hän valitsi mieluummin kunniakkaan kuoleman kuin kunniattoman elämän. Hän meni vapaaehtoisesti kidutuspenkille ₂₀ja sylki suustaan sen, mitä ei ollut lupa syödä edes henkensä pelastamiseksi. Näin tuleekin toimia niiden, joissa on miestä asettua vastarintaan.

₂₁Ne, jotka oli määrätty toimittamaan lainvastaisia uhreja, tunsivat Eleasarin vanhastaan. He veivät hänet syrjemmälle ja ehdottivat, että hän käskisi hakea lihaa, jota hänen sopi syödä ja jonka hän oli itse antanut valmistaa. Sitten hän olisi syövinään kuninkaan määräyksen mukaista uhrilihaa ₂₂ja välttyisi tällä keinoin teloitukselta. Vanhan ystävyyden tähden he halusivat taata hänelle inhimillisen kohtelun.

₂₃Eleasar kuitenkin teki jalon päätöksen, joka oli hänen ikänsä ja kunnioitetun vanhuutensa arvoinen. Tämä päätös oli yhtä kunnioitettava kuin elämän harmaannuttamat hapset ja lapsesta saakka nuhteettomasti eletty elämä, ja ennen kaikkea se oli Jumalan asettaman pyhän lain mukainen. Hän pyysi, että hänet viivyttelemättä lähetettäisiin tuonelaan, ₂₄ja sanoi: »Ei käy laatuun, että minun ikäiseni mies teeskentelee. Jos teen niin, monet nuoret luulevat yhdeksänkymmenvuotiaan Eleasarinkin kääntyneen pakanuuteen. ₂₅Vain sen vuoksi, että minä teeskentelemällä hieman pidentäisin elämääni, he joutuisivat harhateille – ja minä voittaisin siitä vain häpeän tahraaman vanhuuden. ₂₆Ja vaikka tässä ja nyt välttäisinkin ihmisten päätettävissä olevan rangaistuksen, niin Kaikkivaltiaan käsistä en pääse elävänä enkä kuolleena. ₂₇Siksi tahdon lähteä miehuullisesti tästä elämästä. Tahdon näyttää olevani korkean ikäni arvoinen ₂₈ja jättää nuorille jalon esimerkin siitä, kuinka tulee kuolla auliisti ja ylevin mielin pyhien ja korkeiden lakien puolesta.»

Tämän sanottuaan Eleasar meni heti kidutuspenkille. ₂₉Ne, jotka hetkeä aiemmin olivat katsoneet häntä suopein silmin, katsoivat häntä nyt karsaasti, koska pitivät hänen puhettaan silkkana hulluutena. ₃₀Kun Eleasaria piestiin ja hän oli jo henkihieverissä, hän voihki: »Herralla on hallussaan pyhä tieto, ja hän kyllä tietää, että olisin voinut välttää kuoleman sen sijaan, että nyt olen ruoskittavana ja kärsin ruumiissani hirveitä tuskia. Mutta hän myös tietää, että Jumalaa pelkäävä sieluni ottaa iloiten vastaan tämän kärsimyksen.»

₃₁Näin Eleasar erkani elämästä. Sekä nuorille että muullekin kansalle hänen kuolemastaan tuli jalouden esikuva ja urheuden muistomerkki.