₁Mutta edellä mainittu Simon, joka oli kavaltanut rahat ja isänmaansa, levitti Oniaasta sen valheellisen huhun, että tämä itse muka oli säikähdyttänyt Heliodoruksen ja pannut toimeen koko onnettomuuden. ₂Ja hän uskalsi nimittää kaupungin hyväntekijää ja kansalaistensa suojelijaa ja lain innokasta puolustajaa juonittelijaksi, joka juonitteli hallitusta vastaan. ₃Mutta kun vihollisuus meni niin pitkälle, että eräs Simonin uskotuista toimeenpani murhiakin, ₄ja kun Onias näki sellaisen riidan vaarallisuuden ja kuinka Apollonius, Menesteuksen poika, Koile-Syyrian ja Foinikian käskynhaltija, yllytti Simonia yhä suurempaan pahuuteen, ₅matkusti hän kuninkaan tykö, ei syyttämään maanmiehiänsä, vaan koska hän niin hyvin yleisissä kuin yksityisissä asioissa katsoi koko kansan parasta. ₆Sillä hän näki, että ilman kuninkaan huolenpitoa olisi mahdotonta saada oloja rauhoittumaan ja ettei Simon lakkaisi mielettömyydestänsä.

₇Mutta kun Seleukos oli kuollut ja Antiokus, lisänimeltä Epifanes, oli tullut kuninkaaksi, anasti Jaason, Oniaan veli, viekkaudella itsellensä ylimmäisen papin viran. ₈Hän nimittäin lupasi kuninkaalle neuvottelussa kolmesataa kuusikymmentä talenttia hopeaa ja eräistä toisista tuloista kahdeksankymmentä talenttia. ₉Näiden lisäksi hän sitoutui määräämään vielä sata viisikymmentä, jos hänen sallittaisiin omaan tiliinsä perustaa urheilukoulu ja laitos nuorison ruumiinharjoituksia varten, ja jos hän saisi kirjoituttaa Jerusalemin asukkaat Antiokian kansalaisiksi. ₁₀Kun kuningas oli antanut siihen suostumuksensa, alkoi Jaason heti otettuaan vallan käsiinsä kreikkalaistuttaa kansalaisiansa. ₁₁Hän poisti ne ihmisystävälliset etuoikeudet, jotka juutalaiset olivat saaneet kuninkaalta Johanneksen, Eupolemuksen isän, välityksellä, saman Eupolemuksen, joka oli lähettiläänä sopimassa roomalaisten kanssa ystävyydestä ja sotaliitosta. Samoin hän kumosi lainmukaisen järjestyksen ja otti käytäntöön uusia, lainvastaisia tapoja. ₁₂Niinpä hän rakennutti urheilukoulun tahallaan aivan linnan juurelle ja sai meidän ylhäisimmät nuorukaisemme kantamaan kreikkalaista urheilupäähinettä. ₁₃Ja sellaisen vallan saavutti kreikkalaisuus ja muukalaisten tapojen omaksuminen jumalattoman ja ylimmäiseksi papiksi aivan sopimattoman Jaasonin tavattoman julkeuden tähden, ₁₄etteivät papit enää halunneet toimittaa alttaripalvelusta, vaan halveksuen temppeliä ja välittämättä uhreista kiiruhtivat harjoituskentälle ollaksensa mukana lainvastaisissa kilpailuissa, niin pian kuin kehoitus kiekonheittoon oli annettu. ₁₅Sille, mitä isät olivat kunnioittaneet, he eivät antaneet mitään arvoa, mutta kreikkalaisten kunnianosoituksia he pitivät erinomaisen kauniina. ₁₆Siitä syystä he joutuivatkin vaikeaan asemaan; juuri ne, joiden elintapoja he niin innokkaasti jäljittelivät ja joiden kaltaisia he kaikessa tahtoivat olla, he saivat vihollisiksensa ja kurittajiksensa. ₁₇Sillä jumalallisten lakien halveksuminen ei ole vähäpätöinen asia; seuraava aika osoittaa sen.

₁₈Kun Tyyrossa kuninkaan läsnäollessa vietettiin joka viides vuosi pidettäviä kilpailuja, ₁₉lähetti tuo rietas Jaason muutamia miehiä, jotka olivat saaneet Antiokian kansalaisoikeuden, Jerusalemin edustajina seuraamaan kilpailuja, että he veisivät kolmesataa drakmaa hopeata uhriksi Herakleelle. Mutta ne, jotka veivät rahat, pyysivät, ettei niitä käytettäisi uhriin, vaan jonkun muun menon peittämiseksi. ₂₀Rahojen viejäin toimesta saatiin siis aikaan, että nämä varat, jotka lähettäjä oli tarkoittanut uhriksi Herakleelle, käytettiin sotalaivojen varustamiseen. ₂₁Mutta kun Apollonius, Menesteuksen poika, kuningas Filometorin valtaistuimelle nousemisen johdosta oli lähetetty Egyptiin ja Antiokus oli saanut kuulla, että Filometor oli käynyt vihamieliseksi hänen hallitustansa kohtaan, ryhtyi hän huolehtimaan omasta turvallisuudestansa. Siitä syystä hän matkusti Joppeen ja saapui sieltä Jerusalemiin. ₂₂Jaason ja kaupunki ottivat hänet suurellisesti vastaan: tulisoihtujen loimutessa ja riemuhuutojen kaikuessa hänet vietiin sisälle kaupunkiin. Sitten hän sotajoukkoinensa meni Foinikiaan. ₂₃Mutta kolmen vuoden kuluttua Jaason lähetti Menelauksen, edellä mainitun Simonin veljen, viemään kuninkaalle rahat ja saattamaan loppuun eräitä välttämättömiä asioita koskevat neuvottelut. ₂₄Tämä pääsi kuninkaan suosioon ja ylisti häntä, itse esiintyen mahtavana miehenä. Niin hän sai hankituksi itsellensä ylimmäisen papin viran, tarjoten kolmesataa hopeatalenttia enemmän kuin Jaason. ₂₅Kun hän sitten oli saanut kuninkaalta valtakirjan, palasi hän takaisin. Hänellä ei ollut mitään, mikä olisi tehnyt hänet arvolliseksi ylimmäisen papin virkaan, mutta kylläkin raa'an hirmuvaltiaan intohimot ja julman pedon raivo. ₂₆Ja niin Jaasonin, joka oli viekkaudella syrjäyttänyt oman veljensä, syrjäytti viekkaudella toinen, ja hänet ajettiin maanpakoon ammonilaisten maahan. ₂₇Menelaus taas otti kyllä haltuunsa vallan, mutta kuninkaalle lupaamiensa rahojen suorittamisesta hän ei mitään välittänyt, ₂₈vaikka Soostrates, linnan päällikkö, niitä vaati; sillä tälle kuului rahojen periminen. Siitä syystä kuningas kutsui heidät molemmat eteensä. ₂₉Menelaus jätti silloin veljensä Lysimakuksen sijaisenansa hoitamaan ylimmäisen papin virkaa, Soostrates taas pani sijaiseksensa Krateen, Kypron päällikön.

₃₀Kun asiat olivat tällä kannalla, sattui, että Tarson ja Malloksen asukkaat tekivät kapinan, koska nämä kaupungit oli annettu lahjaksi kuninkaan Antiokis nimiselle sivuvaimolle. ₃₁Sentähden kuningas lähti sinne niin nopeasti kuin suinkin rauhoittamaan oloja, jättäen sijaiseksensa Andronikuksen, erään korkea-arvoisimmista palvelijoistansa. ₃₂Silloin Menelaus arveli saaneensa sopivan tilaisuuden ja anasti muutamia temppelin kultaesineitä sekä lahjoitti ne Andronikukselle; toisia hän oli saanut myydyksi Tyyroon ja ympärillä oleviin kaupunkeihin. ₃₃Kun Onias oli saanut varman tiedon asiasta, lausui hän siitä ankaran paheksumisensa, vetäydyttyään ensiksi turvapaikkaan, Antiokian läheisyydessä olevaan Dafneen. ₃₄Sentähden Menelaus otti Andronikuksen kahdenkesken ja kehoitti häntä väkivaltaan Oniasta kohtaan. Niin hän lähtikin Oniaan tykö. Ja Andronikuksen, joka oli saatu taivutetuksi käyttämään petosta, onnistui antamalla valallinen vakuutus ja ojentamalla sen vahvistukseksi hänelle oikea kätensä, houkutella Onias, vaikka tämä epäilikin häntä, tulemaan esiin turvapaikasta. Silloin Andronikus kohta pisti hänet kuoliaaksi, vähääkään välittämättä siitä, mikä oikein on. ₃₅Siitä syystä eivät ainoastaan juutalaiset, vaan monet muistakin kansoista olivat järkytetyt ja täynnä suuttumusta tämän miehen epävanhurskaasta murhasta. ₃₆Kun siis kuningas palasi takaisin Kilikian paikkakunnilta, tekivät kaupungissa asuvat juutalaiset valituksen siitä, että Onias niin oli surmattu ilman syytä, ja kreikkalaisetkin ilmaisivat tästä ilkityöstä paheksumisensa. ₃₇Silloin Antiokus tuli kovin murheelliseksi, ja hänet valtasi sääli, niin että hän vuodatti kyyneleitä muistellessaan vainajan kunniallisuutta ja suurta velvollisuudentuntoa. ₃₈Ja vihansa vimmassa hän antoi heti riistää Andronikuksen päältä hänen purppuraviittansa ja repiä hänen vaatteensa sekä kuljettaa häntä ympäri kaupunkia ja viedä samalle paikalle, jossa hän oli suorittanut ilkityönsä Oniasta kohtaan. Siinä hän mestautti salamurhaajan, jolle Herra siten maksoi ansaitun palkan.

₃₉Mutta kun Lysimakus Menelauksen suostumuksella oli pannut toimeen monia temppelinryöstöjä kaupungissa ja sanoma siitä oli levinnyt kaupungin ulkopuolelle, kokoontui kansanjoukko Lysimakusta vastaan, sitten kuin useita kultaesineitä jo oli viety eri tahoille. ₄₀Kun sitten kansanjoukot täynnä raivoa alkoivat liikehtiä, varusti Lysimakus noin kolmetuhatta miestä aseilla ja alotti itse väkivaltaisuudet. Johtajana oli muuan Hauranus, joka oli pitkälle edistynyt iässä eikä vähemmän halpamaisuudessa. ₄₁Mutta kun he havaitsivat Lysimakuksen ryhtyvän suorastaan hyökkäykseen, tempasivat jotkut kiviä, toiset paksuja seipäitä, toiset taas ottivat käteensä tuhkaa, jota maassa oli, ja viskasivat sikinsokin Lysimakuksen väen päälle. ₄₂Siten he haavoittivat heistä monia, toisia taas he löivät maahan ja ajoivat pakoon koko joukon, mutta temppelinryöstäjän itsensä he surmasivat aarrekammion ääreen.

₄₃Näiden tapausten johdosta nousi oikeudenkäynti Menelausta vastaan, ₄₄ja kun kuningas oli saapunut Tyyroon, esitti asian hänen edessänsä kolme miestä, jotka vanhinten neuvosto oli lähettänyt. ₄₅Mutta kun Menelaus jo oli menettämäisillään asian, lupasi hän paljon rahaa Ptolemaiokselle, Dorymeneen pojalle, että tämä taivuttaisi kuninkaan hänen puolellensa. ₄₆Ptolemaios otti senvuoksi kuninkaan erikseen muutamaan pylväskäytävään, muka vilvoittautumaan, ja sai hänet muuttamaan mielensä. ₄₇Ja niin kuningas vapautti syytöksistä Menelauksen, koko tämän onnettomuuden aikaansaajan, mutta nuo raukat, jotka skyyttalaistenkin tuomioistuin olisi syyttöminä vapauttanut, hän tuomitsi kuolemaan. ₄₈Pian siis saivat ne, jotka olivat puhuneet kaupungin ja kansan ja pyhien astioiden puolesta, kärsiä rangaistuksen. ₄₉Siitä syystä myös tyyrolaiset, jotka kovin tätä paheksuivat, kustansivat heille juhlallisen hautauksen. ₅₀Mutta Menelaus pysyi vallanpitäjien ahneuden vuoksi korkeassa virassaan, kasvaen yhä pahuudessa ja punoen paljon juonia omia kansalaisiansa vastaan.

₁Aiemmin mainittu Simon, joka oli kielinyt rahoista ja pettänyt isänmaansa, alkoi nyt levittää huhua, että Heliodorosta järkyttäneen hyökkäyksen ja pahoinpitelyn oli pannut toimeen Onias. ₂Simon ilkesi väittää, että tuo kaupungin hyväntekijä, maanmiestensä auttaja ja lain tinkimätön puolustaja juonitteli kuninkaan hallintoa vastaan.

₃Vihamielisyydet menivät jo niin pitkälle, että eräs Simonin uskotuista syyllistyi jopa murhiin. ₄Onias ymmärsi vihanpidon vaarat, ja kun hän vielä näki, että Simon sai vehkeilyynsä tukea Apolloniokselta, Menestheuksen pojalta, joka oli Foinikian ja koko Eufratin länsipuolisen alueen käskynhaltija, ₅hän lähti kuninkaan puheille. Hän ei mennyt sinne syyttääkseen maanmiehiään vaan valvoakseen kaikkien etua, sekä koko kansan että yksityisten ihmisten. ₆Hän näet tajusi, että ilman kuninkaan väliintuloa olisi mahdotonta saada oloja rauhoittumaan ja että Simon ei luopuisi mielettömistä toimistaan.

₇Kun Seleukos oli kuollut ja kuninkaaksi oli noussut Antiokhos, lisänimeltään Epifanes, Oniaksen veli Jason järjesti lahjuksin itselleen ylipapin viran. ₈Hän otti yhteyttä kuninkaaseen ja lupasi tälle kolmesataakuusikymmentä hopeatalenttia ja eräistä toisista tuloista vielä kahdeksankymmentä talenttia. ₉Näiden lisäksi hän sitoutui maksamaan vielä sataviisikymmentä talenttia, jos saisi valtuudet perustaa urheilukoulun ja järjestää kreikkalaisen mallin mukaisen nuorukaisten koulutuksen sekä kirjata jerusalemilaisia Antiokian kansalaisiksi.

₁₀Kun Jason sai kuninkaalta myöntävän vastauksen ja näin kykeni ottamaan vallan käsiinsä, hän ryhtyi heti kreikkalaistamaan maanmiestensä elintapoja. ₁₁Hän ei antanut mitään arvoa niille etuoikeuksille, jotka kuningas oli suonut juutalaisille, kun Johannes, Eupolemoksen isä, oli kääntynyt hänen puoleensa – Eupolemos johti sittemmin lähetystöä, joka sopi Rooman kanssa ystävyys- ja puolustusliitosta. Ylipappi kumosi lakiin perustuvan järjestyksen ja toi käyttöön uusia, lainvastaisia tapoja. ₁₂Hän rakennutti urheilukoulun tieten tahtoen aivan temppelivuoren alapuolelle, ja nuorukaisten parhaimmisto joutui pitämään päässään kreikkalaismallista hattua.

₁₃Näin Jason, joka ei ollut oikea ylipappi, ylitti julkeudessaan ja jumalattomuudessaan kaikki rajat ja vei kreikkalaisuuden ja vieraat tavat jopa niin pitkälle, ₁₄etteivät papitkaan enää välittäneet alttaripalveluksen toimittamisesta. He eivät pitäneet arvossa temppeliä eivätkä piitanneet uhreista, vaan heti kun he kuulivat urheilukoulun kumistimen äänen, he kiiruhtivat hakemaan lain kieltämiä tarvikkeita, joita siellä jaettiin.

₁₅Isien kunniakkaita perinteitä ei enää pidetty minkään arvoisina, mutta kreikkalaisilta saadut kunnianosoitukset hivelivät mieltä. ₁₆Tästä syystä kansa joutui kokemaan kovia: samoista ihmisistä, joiden elämäntapaa he niin ihailivat ja joita he kaikessa tahtoivat jäljitellä, tuli heidän vihollisiaan ja sortajiaan. ₁₇Jumalan lakien uhmaaminen ei ole vähäpätöinen asia; tämä kävi ilmi seuraavina aikoina.

₁₈Kun Tyroksessa kuninkaan läsnä ollessa pidettiin urheilukilpailut, jotka järjestettiin joka neljäs vuosi, ₁₉tuo julkea Jason lähetti sinne Jerusalemin lähetystön miehiä, joita kutsuttiin antiokialaisiksi, ja antoi heille mukaan kolmesataa hopeadrakmaa, jotka oli määrä uhrata Herakleelle. Miesten mielestä oli kuitenkin sopimatonta ostaa rahoilla uhreja, ja he päättivät käyttää ne johonkin muuhun tarkoitukseen. ₂₀Niinpä rahat, jotka niiden lähettäjä oli tarkoittanut Herakleelle annettaviin uhreihin, käytettiin lähetystön ansiosta sota-alusten rakentamiseen.

₂₁Kun Apollonios, Menestheuksen poika, oli osallistunut Egyptin kuninkaan Filometorin kruunajaisiin, Antiokhos sai tietää, että Filometor ei enää katsonut hyvällä hänen valtaansa. Niinpä hän ryhtyi huolehtimaan turvallisuudestaan ja meni tästä syystä ensin Joppeen ja sieltä Jerusalemiin. ₂₂Jason ja koko kaupunki ottivat hänet juhlavasti vastaan: soihdut loimusivat ja riemuhuudot kaikuivat, kun hänet johdatettiin sisälle Jerusalemiin. Tämän jälkeen hän marssi joukkoineen Foinikiaan.

₂₃Kolmen vuoden kuluttua Jason lähetti Menelaoksen, aiemmin mainitun Simonin veljen, viemään rahoja kuninkaalle ja antamaan hänen päätettäväkseen eräitä tärkeitä hallintoasioita. ₂₄Mutta kun Menelaos pääsi kuninkaan eteen, hän esiintyi kuin mahtavakin mies ja liehitteli hallitsijaa, ja kun hän vielä tarjosi kolmesataa hopeatalenttia enemmän kuin Jason, hän sai ylipapin viran itselleen. ₂₅Jerusalemiin palatessaan hänellä oli kuninkaan käskykirje mutta ei mitään muuta, mikä olisi tehnyt hänestä ylipapin viran arvoisen – hänellä oli vain raa’an vallanpitäjän intohimot ja villipedon raivo.

₂₆Jason, joka oli juonitellut omaa veljeään vastaan, joutui nyt itse juonittelun uhriksi, ja hänen oli paettava Ammanitiksen seudulle. ₂₇Menelaoksella oli nyt valta, mutta kuninkaalle lupaamansa rahat hän jätti kokonaan maksamatta. ₂₈Jerusalemin linnoituksen päällikkö Sostratos, joka vastasi verojen ja maksujen perinnästä, vaati häneltä rahoja, ja niin heidät molemmat kutsuttiin kuninkaan puheille. ₂₉Menelaos jätti veljensä Lysimakhoksen hoitamaan sijaisenaan ylipapin virkaa, Sostratoksen sijaiseksi taas jäi Krates, kyproslaisten joukkojen päällikkö.

₃₀Tässä tilanteessa kävi vielä niin, että Tarsoksen ja Malloksen asukkaat nousivat kapinaan, koska kuningas oli antanut kaupungit lahjaksi sivuvaimolleen Antiokhikselle. ₃₁Kuningas lähti kiireesti palauttamaan järjestystä ja jätti sijaisekseen Andronikoksen, joka oli valtakunnan korkea-arvoisimpia ylimyksiä.

₃₂Menelaos katsoi tilaisuutensa tulleen. Hän anasti temppelistä kulta-astioita ja lahjoitti niitä Andronikokselle; joitakin kalleuksia hän oli jo myynyt Tyrokseen ja sen lähikaupunkeihin. ₃₃Kun Onias sai asiasta varman tiedon, hän vetäytyi turvaan Dafneen, joka on lähellä Antiokiaa, ja esitti sieltä käsin julkisen paheksuntansa. ₃₄Tämän vuoksi Menelaos kutsui Andronikoksen salaiseen neuvonpitoon ja kehotti häntä vaientamaan Oniaksen.

Andronikos lähtikin tapaamaan Oniasta. Valalla vannoen hän tarjosi tälle ystävyyttään, mutta hänellä oli petolliset aikeet. Onias oli epäluuloinen, mutta aikansa suostuteltuaan Andronikos sai hänet lähtemään turvapaikasta. Sitten Andronikos suoraa päätä murhasi hänet, laista ja oikeudesta vähääkään välittämättä. ₃₅Tämä halpamainen murhatyö järkytti ja suututti juutalaisia ja myös monia muihin kansoihin kuuluvia.

₃₆Kun kuningas palasi Kilikiasta, Antiokian juutalaiset esittivät hänelle valituksensa, ja kreikkalaisetkin paheksuivat Oniaksen järjetöntä murhaa. ₃₇Antiokhos joutui syvän murheen ja säälin valtaan ja muisteli itkien vainajan viisautta ja tyyntä arvokkuutta. ₃₈Vihasta hehkuen hän oitis riisti Andronikoksen harteilta purppuraviitan ja käski repiä vaatteet hänen yltään ja kierrättää häntä ympäri kaupunkia. Samalla paikalla, jolla Andronikos oli häpeällisellä tavalla tappanut Oniaksen, kuningas sitten otti tuon saastaisen murhamiehen hengiltä. Näin Andronikos sai Herralta tekonsa mukaisen rangaistuksen.

₃₉Jerusalemissa Lysimakhos ryösti useaan kertaan temppelin kalleuksia, ja hänellä oli Menelaoksen tuki takanaan. Pyhäköstä vietiin paljon kultaesineitä. Kun tämä tuli yleiseen tietoon, kansa kokoontui osoittamaan mieltään Lysimakhosta vastaan ₄₀ja väkijoukko alkoi raivoissaan liikehtiä. Silloin Lysimakhos jakoi aseet noin kolmelletuhannelle miehelle ja aloitti itse väkivaltaisuudet. Miehiä johti muuan Auranos, jolle oli jo karttunut ikää muttei järkeä.

₄₁Kun kansa tajusi, että Lysimakhos lähti siekailematta hyökkäykseen, jotkut sieppasivat käteensä kiven, toiset karahkan, jotkut haroivat maasta hiekkaa ja viskelivät sitä yleisessä sekasorrossa Lysimakhoksen miesten päälle. ₄₂Näin he haavoittivat monia ja jopa tappoivat joitakuita, ja he saivat ajetuksi koko joukon pakoon. Temppelinryöstäjän itsensä he ottivat hengiltä aarrekammion luona.

₄₃Näistä tapahtumista nostettiin oikeusjuttu Menelaosta vastaan. ₄₄Kun kuningas saapui Tyrokseen, kolme juutalaisten neuvoston edustajaa esitti hänen edessään kanteen. ₄₅Menelaosta odotti tuomio, mutta hän lupasi Ptolemaiokselle, Dorymeneen pojalle, suuren summan rahaa kuninkaan taivuttelemiseksi. ₄₆Ptolemaios veti kuninkaan erilleen pylväskäytävään, ikään kuin hellettä pakoon, ja sai hänet muuttamaan mielensä.

₄₇Niin kuningas vapautti Menelaoksen syytteistä, vaikka koko onneton tapahtuma oli tämän syytä, ja tuomitsi kuolemaan nuo ihmispolot, jotka skyyttalaistenkin tuomioistuin olisi julistanut syyttömiksi. ₄₈Nämä kaupungin, kansan ja pyhien esineiden puolesta puhuneet miehet saivat sitten hetimmiten kärsiä epäoikeudenmukaisen rangaistuksensa. ₄₉Tällainen vääryys herätti Tyroksessa sellaista suuttumusta, että eräät kaupungin asukkaat kustansivat surmatuille juhlallisen hautauksen.

₅₀Mutta Menelaos, tuo maanmiestensä vihollinen ja suuri petturi, pysyi vallanpitäjien ahneuden vuoksi korkeassa virassaan, ja kaiken aikaa hänen pahuutensa vain kasvoi.