₁Silloin kun pyhässä kaupungissa elettiin kaikessa rauhassa ja lakeja erittäin tarkoin noudatettiin, koska ylimmäinen pappi Onias oli hurskas ja vihasi pahaa, ₂tapahtui monesti, että kuninkaatkin osoittivat kunnioitustansa tälle paikalle ja kunnioittivat temppeliä mitä parhaimmilla lahjoilla. ₃Niinpä Aasian kuningas Seleukos suoritti omista tuloistansa kaikki ne kustannukset, joita uhripalvelus vaati. ₄Mutta eräs Simon, Benjaminin sukukunnasta, jolla oli pyhäkön esimiehen toimi, oli joutunut ylimmäisen papin kanssa riitaan kaupungin torikaupan valvomisesta. ₅Ja kun hän ei voinut päästä voitolle Oniaasta, meni hän tarsolaisen Apolloniuksen luo, joka siihen aikaan oli Koile-Syyrian ja Foinikian käskynhaltijana, ₆ja kertoi hänelle, että Jerusalemin aarrekammio oli niin täynnä suunnattomia rikkauksia, ettei rahojen määrää voitu laskea ja etteivät ne olleet missään oikeassa suhteessa uhrien lukuun, mutta että olisi mahdollista saattaa ne kuninkaan haltuun. ₇Kun Apollonius sitten tapasi kuninkaan, mainitsi hän tälle niistä aarteista, joista oli saanut tiedon. Silloin kuningas valitsi kanslerinsa Heliodoruksen ja lähetti hänet matkalle, antaen hänelle määräyksen noutaa edellä mainitut aarteet. ₈Heliodorus lähti heti matkalle, ilmoittaen tekevänsä tarkastusmatkan Koile-Syyrian ja Foinikian kaupunkeihin, mutta itse asiassa täyttääksensä kuninkaan tahdon. ₉Kun hän sitten oli saapunut Jerusalemiin ja kun ylimmäinen pappi ja kaupunki olivat ottaneet hänet ystävällisesti vastaan, kertoi hän siitä paljastuksesta, mikä oli tehty, ja ilmoitti, minkä vuoksi hän oli saapunut; hän tiedusteli myös, oliko todella näin. ₁₀Silloin ylimmäinen pappi osoitti, että ne olivat leskien ja orpojen talletettavaksi jättämiä varoja, ₁₁osa niistä myös Hyrkanuksen, Tobiaan pojan, erään hyvin huomattavassa asemassa olevan miehen, ja että koko määrä — toisin kuin jumalaton Simon valheellisesti oli kertonut — oli neljäsataa talenttia hopeaa ja kaksisataa kultaa. ₁₂Olisi kerrassaan mahdotonta tehdä sellaista vääryyttä niille, jotka ovat luottaneet paikan pyhyyteen ja kautta koko maailman kunnioitetun temppelin arvoon ja koskemattomuuteen. ₁₃Mutta toinen, vedoten kuninkaalta saamiinsa määräyksiin, selitti, että rahat joka tapauksessa oli vietävä kuninkaan rahastoon.

₁₄Kun hän sitten määrämänänsä päivänä meni sisälle temppeliin toimittaakseen aarteiden tarkastuksen, oli koko kaupunki suuressa tuskassa. ₁₅Papit heittäytyivät pappispuvuissaan maahan alttarin eteen ja huusivat, kääntyneinä taivasta kohti, avuksi häntä, joka on säätänyt lain säilytettäväksi jätetystä tavarasta, että hän varjelisi koskemattomina rahat niille, jotka olivat jättäneet ne säilytettäviksi. ₁₆Joka näki ylimmäisen papin muodon, sen sydän ei voinut olla verta vuotamatta. Sillä hänen ulkonäkönsä ja kasvojensa kalpeus ilmaisivat suurta sieluntuskaa. ₁₇Miehen oli näet vallannut kauhu ja ruumiin vavistus, mistä hänen sydämensä ankara tuska kävi ilmi niille, jotka hänet näkivät. ₁₈Mutta taloista riennettiin joukoittain yhteiseen rukoukseen, koska pyhä paikka oli vaarassa joutua häväistyksi. ₁₉Vaimoja, vyötettyinä rintojen alapuolelta säkkipukuihin, tuli suuret määrät kaduille. Ja neitsyet, jotka muutoin eivät saaneet kulkea ulkona, juoksivat yhdessä, mitkä porteille, mitkä muureille; kun taas muutamat katselivat ulos ikkunoista. ₂₀Mutta kaikki ojensivat kätensä taivasta kohti ja rukoilivat. ₂₁Oli säälittävää nähdä, kuinka kansanjoukko oli heittäytynyt maahan sikinsokin ja kuinka ylimmäinen pappi siinä odotti suuren tuskan vallassa.

₂₂Kun siis nämä huusivat avuksi kaikkivaltiasta Herraa, että hän kaikella varmuudella ja koskemattomina varjelisi uskotut varat niille, jotka ne olivat säilytettäviksi uskoneet, ₂₃ryhtyi Heliodorus toteuttamaan päätöstänsä. ₂₄Mutta kun tämä henkivartijoinensa oli jo aivan aarrekammiossa, antoi hän, jonka vallassa ovat henget ja kaikki voima, suuren ilmestyksen tapahtua, niin että kaikki, jotka olivat uskaltaneet seurata Heliodorusta sinne, joutuivat voimattomuuden ja pelon valtaan Jumalan voiman lyöminä. ₂₅Heille näkyi nimittäin hevonen, jonka selässä oli peljättävä ratsumies ja jolla oli erittäin kauniit ja upeat varusteet. Se laukkasi huimasti ja syöksyi etukavioineen Heliodorusta vastaan. Mutta ratsastajalla näytti olevan kultainen haarniska. ₂₆Vielä nähtiin kaksi muuta nuorukaista, joilla oli tavattomat ruumiinvoimat, erinomaisen kaunis ja ihana ulkonäkö ja komeat vaatteet. Nämä asettuivat Heliodoruksen kummallekin puolelle ja ruoskivat häntä lakkaamatta, antaen hänelle iskuja iskun päälle. ₂₇Kun Heliodorus silloin yhtäkkiä kaatui maahan ja hänet verhosi suuri pimeys, nostettiin hänet ylös ja laskettiin paareille; ₂₈ja hänet, joka juuri oli suuren seurueen ja koko henkivartioston kanssa mennyt sisälle edellämainittuun aarrekammioon, kannettiin nyt pois kokonaan avuttomana, kun hän näin oli ilmeisesti saanut tuntea Jumalan väkevyyden. ₂₉Siinä hän nyt makasi maassa Jumalan voiman vaikutuksesta, puhumattomana ja ilman mitään pelastuksen toivoa. ₃₀Mutta juutalaiset ylistivät Herraa, joka oli tuottanut sellaisen kunnian asumuksellensa. Ja temppeli, joka vähää aikaisemmin oli ollut täynnä pelkoa ja hämminkiä, täyttyi nyt ilolla ja riemulla, kun Herra, Kaikkivaltias, oli ilmoittanut itsensä.

₃₁Mutta pian jotkut Heliodoruksen ystävistä pyysivät Oniasta huutamaan avuksi Korkeinta ja siten lahjoittamaan elämän hänelle, joka jo makasi aivan henkitoreissansa. ₃₂Ja kun ylimmäinen pappi pelkäsi, että kuningas saattaisi luulla juutalaisten harjoittaneen jotakin pahuutta Heliodorusta kohtaan, uhrasi hän uhrin miehen pelastumiseksi. ₃₃Ylimmäisen papin toimittaessa sovitusuhria ilmestyivät samat nuorukaiset jälleen Heliodorukselle, puettuina samoihin vaatteisiin, astuivat hänen luoksensa ja sanoivat: "Ole suuresti kiitollinen ylimmäiselle papille Oniaalle, sillä hänen tähtensä Herra on lahjoittanut sinulle elämän. ₃₄Mutta sinä, joka olet saanut kuritusta taivaasta, julista kaikille Jumalan suurta voimaa." Tämän sanottuansa he katosivat. ₃₅Mutta kun Heliodorus oli uhrannut uhrin Jumalalle ja tehnyt suuria lupauksia hänelle, joka oli säilyttänyt hänen elämänsä, palasi hän, sanottuaan Oniaalle jäähyväiset, sotajoukkoinensa takaisin kuninkaan tykö. ₃₆Ja hän todisti kaikille niistä korkeimman Jumalan teoista, jotka hän omin silmin oli nähnyt.

₃₇Kun kuningas sitten kysyi Heliodorukselta, kuka olisi sovelias lähetettäväksi vielä kerran Jerusalemiin, vastasi tämä: ₃₈"Jos sinulla on joku vihamies tai joku, joka juonittelee sinun hallitustasi vastaan, niin lähetä hänet sinne, ja sinä saat hänet takaisin ruoskittuna, jos hän ylipäänsä säilyy hengissä, koska sitä paikkaa totisesti suojaa joku Jumalan voima. ₃₉Sillä hän itse, jolla on asuntonsa taivaassa, on sen paikan vartija ja suojelija, ja ne, jotka tulevat sinne pahoissa aikeissa, hän lyö ja tuhoaa."

₄₀Näin kävi Heliodoruksen yrityksen, ja näin tuli aarrekammio suojelluksi.

₁Pyhässä kaupungissa vallitsi rauha, ja lakeja noudatettiin erittäin tunnollisesti, sillä ylipappi Onias oli hurskas mies ja vihasi kaikkea vääryyttä. ₂Kuninkaatkin pitivät arvossa pyhää paikkaa ja lähettivät temppelille runsaasti lahjoja. ₃Aasian kuningas Seleukos jopa maksoi omista varoistaan kaikki uhripalveluksesta koituvat kulut.

₄Muuan Simon, joka kuului Benjaminin sukuun, oli saanut nimityksen temppelin esimieheksi. Hän oli ylipapin kanssa eri mieltä siitä, kuinka kaupankäynti tulisi Jerusalemin toreilla järjestää. ₅Kun hän ei saanut Oniasta taipumaan, hän lähti tapaamaan Apolloniosta, Thraseaksen poikaa, joka oli tuohon aikaan Foinikian ja koko Eufratin länsipuolisen alueen käskynhaltija. ₆Hän kertoi Apolloniokselle, että Jerusalemin aarrekammiossa oli sanoin kuvaamattomat rikkaudet; rahaa oli niin paljon, ettei sen määrä enää ollut laskettavissa. Varoja ei ollut tarkoitettu uhripalvelukseen, ja niinpä ne voisi siirtää kuninkaan valvontaan.

₇Kun Apollonios sitten tapasi kuninkaan, hän kertoi, millaisista rikkauksista oli kuullut. Silloin kuningas käski korkean virkamiehensä Heliodoroksen mennä Jerusalemiin ja ottaa haltuunsa nämä varat.

₈Heliodoros lähti heti matkaan. Hänen kerrottiin tekevän tarkastusmatkan Foinikian ja muun Eufratin länsipuolisen alueen kaupunkeihin, mutta todellisuudessa hän meni suorittamaan kuninkaalta saamaansa tehtävää. ₉Kun hän sitten saapui Jerusalemiin, ylipappi ja koko kaupunki ottivat hänet ystävällisesti vastaan. Hän kertoi, millaisia tietoja oli saanut ja miksi oli tullut kaupunkiin, ja kysyi, pitivätkö tiedot paikkansa.

₁₀Ylipappi selitti, että varat oli talletettu kammioon leskiä ja orpoja varten ₁₁ja että osa niistä kuului Hyrkanokselle, Tobian pojalle, joka oli hyvin vaikutusvaltainen mies. Asia ei ollut ollenkaan niin kuin jumalaton Simon oli väittänyt, ja hopeaakin oli kaikkiaan vain neljäsataa talenttia, kultaa kaksisataa talenttia. ₁₂Ei voitu ajatellakaan, että ne joutuisivat kärsimään vääryyttä, jotka luottivat paikan pyhyyteen ja kautta koko maailman kunnioitetun temppelin arvoon ja koskemattomuuteen.

₁₃Heliodoros kuitenkin vetosi kuninkaalta saamaansa käskyyn ja ilmoitti yksikantaan, että rahat liitettäisiin kuninkaan kassaan. ₁₄Hän nimesi päivän, jona hän tulisi temppeliin ja panisi toimeen sen varojen tarkastuksen.

Koko kaupunki oli ahdistuksen vallassa. ₁₅Papit heittäytyivät pyhissä asuissaan uhrialttarin eteen, kohottivat katseensa taivasta kohti ja pyysivät, että hän, joka oli säätänyt lain säilytettäviksi jätetyistä varoista, pitäisi rahat koskemattomina niitä varten, joille ne oli talletettu. ₁₆Joka näki ylipapin, järkyttyi näkemästään: miehen ilme ja kasvojen kalpeus paljastivat, millaista tuskaa hän tunsi. ₁₇Hänen koko ruumiinsa vapisi kauhusta, ja jokainen saattoi nähdä, kuinka hän sydämessään kärsi.

₁₈Taloista ryntäsi joukoittain miehiä, ja kaikki yhtyivät rukoukseen, koska pyhä paikka oli vaarassa joutua häväistyksi. ₁₉Kadut täyttyivät naisista, joilla oli yllään rintojen alta vyötetty säkkivaate. Nuoret tytöt, jotka eivät saaneet lähteä kotoa, juoksivat porteille ja katoille ja kurkottelivat ikkunoista. ₂₀Kaikki naiset kohottivat kätensä taivasta kohti ja huusivat Jumalaa avukseen. ₂₁Oli säälittävää nähdä, kuinka joka puolella oli maahan langenneita ihmisiä ja kuinka ylipappi odotti tulevaa ahdistuksen vallassa.

₂₂Kansa rukoili kiihkeästi, että kaikkivaltias Herra turvaisi ja varjelisi varat, jotka oli uskottu talletettaviksi. ₂₃Heliodoros kuitenkin jatkoi toimiaan saamansa käskyn mukaisesti. ₂₄Mutta kun hän sotilaineen tuli aarrekammiolle, kaikkien henkien ja voimien valtias lähetti sellaisen ilmestyksen, että kaikki, jotka olivat uskaltautuneet paikalle, kauhistuivat Jumalan voimaa ja lamaantuivat pelosta. ₂₅He näkivät uljaasti varustetun hevosen, jonka selässä oli kauhistuttava ratsastaja, ja hevonen ryntäsi kohti Heliodorosta ja potki häntä etukavioillaan. Ratsumiehellä oli kultainen haarniska. ₂₆Heliodoroksen eteen ilmestyi myös kaksi nuorukaista; he olivat ihmeen voimakkaita ja hyvin kauniita, ja heillä oli yllään upeat vaatteet. He asettuivat Heliodoroksen kummallekin puolen ja alkoivat ruoskia häntä, ja iskuja sateli taukoamatta.

₂₇Heliodoros kaatui äkisti maahan, ja sankka pimeys ympäröi hänet. Hänet nostettiin ylös ja pantiin kantotuoliin. ₂₈Vielä äsken hän oli tullut aarrekammion luo suuren seurueen ja sotilasosastonsa kanssa, mutta nyt häntä kannettiin pois. Aseista ei ollut apua, kun hän sai nähdä ja kokea Jumalan mahdin. ₂₉Siinä hän nyt virui Jumalan voiman mykistämänä, vailla toivoa henkiin jäämisestä, ₃₀mutta kansa ylisti Herraa, joka näin ihmeellisellä tavalla oli tuottanut kunniaa pyhälle paikalleen. Temppeli, joka hetkeä aikaisemmin oli ollut pelkoa ja ahdistusta täynnä, täyttyi nyt ilosta ja riemusta. Kaikkivaltias Herra oli ilmestynyt heille!

₃₁Muutamat Heliodoroksen seuralaiset kääntyivät nyt kiireesti Oniaksen puoleen ja pyysivät, että hän huutaisi avuksi Korkeinta ja pelastaisi henkitoreissaan makaavan miehen. ₃₂Ylipappi toimittikin uhrin Heliodoroksen pelastamiseksi, sillä hän pelkäsi, että kuningas voisi luulla pahoinpitelyn olevan jollakin tavoin juutalaisten syytä. ₃₃Kun hän toimitti sovitusuhria, samat nuorukaiset ilmestyivät samoissa vaatteissa Heliodorokselle, seisahtuivat tämän eteen ja sanoivat: »Olet suuren kiitoksen velkaa ylipappi Oniakselle. Hänen tähtensä Herra jättää sinut henkiin. ₃₄Sinä sait ruoskaniskusi taivaasta. Julista kaikille, kuinka suuri on Jumalan voima.» Tämän sanottuaan he hävisivät näkyvistä.

₃₅Heliodoros toi uhrin ja lupasi toimittaa suuria lahjoja Herralle, joka oli jättänyt hänet eloon. Sitten hän hyvästeli Oniaksen ja lähti miehineen paluumatkalle kuninkaan luo, ₃₆ja hän todisti kaikille niistä Korkeimman Jumalan teoista, jotka oli omin silmin nähnyt.

₃₇Kun kuningas kysyi Heliodorokselta, kuka olisi sopiva lähetettäväksi uudelle matkalle Jerusalemiin, hän vastasi: ₃₈»Jos sinulla on joku vihamies tai tiedät jonkun vehkeilevän hallintoasi vastaan, lähetä sinne hänet. Saat hänet takaisin ruoskittuna, jos hän ylipäätään säilyy hengissä, sillä sen paikan yllä on todella jokin jumalallinen voima. ₃₉Hän, jolla on asuinsijansa taivaissa, valvoo ja suojelee tuota paikkaa ja lyö hengiltä kaikki, jotka tulevat sinne pahoin aikein.»

₄₀Näin kävi Heliodoroksen, ja tällä tavoin aarrekammio pelastui.