₁Mutta Makkabilainen ja hänen väkensä ottivat Herran heitä johtaessa jälleen haltuunsa pyhäkön ja kaupungin. ₂Ja alttarit, jotka pakanat olivat rakentaneet torille, samoinkuin pyhät lehdotkin, he hävittivät. ₃Ja puhdistettuansa temppelin he tekivät toisen alttarin. Sitten he hankkivat tulta iskemällä kipinöitä kivistä ja uhrasivat taas kahden vuoden jälkeen uhreja; myöskin he järjestivät suitsutuksen ja lamput ja näkyleivät. ₄Tämän tehtyänsä he lankesivat kasvoilleen maahan ja rukoilivat Herraa, ettei hän enää sallisi heidän joutua senkaltaisiin onnettomuuksiin, vaan että hän, jos he vielä tekisivätkin syntiä, kurittaisi heitä lempeästi eikä jättäisi heitä Jumalaa herjaavien ja julmien pakanain käsiin. ₅Mutta sattui niin, että temppelin puhdistus tapahtui juuri samana päivänä, jona pakanat olivat sen saastuttaneet, saman kuun, kislev-kuun, kahdentenakymmenentenä viidentenä päivänä. ₆Ja he viettivät iloiten juhlaa kahdeksan päivää, lehtimajanjuhlan tapaan, muistellen, kuinka he vähän aikaa sitten olivat lehtimajanjuhlana oleskelleet vuorilla ja luolissa niinkuin metsän eläimet. ₇Sentähden he kantoivat käsissään lehtiin verhottuja sauvoja ja kauniita oksia sekä palmunlehviä ja veisasivat ylistysvirsiä hänelle, joka oli antanut heille sellaisen menestyksen, että nyt saattoivat puhdistaa hänen pyhän sijansa. ₈Ja he säätivät seurakunnan yhteisellä määräyksellä ja päätöksellä koko Jumalan kansalle laiksi, että näitä juhlapäiviä oli joka vuosi pidettävä.

₉Sellaisen lopun sai Antiokus, lisänimeltään Epifanes.

₁₀Nyt tahdomme kertoa, mitä tapahtui Antiokus Eupatorin, tuon jumalattoman Antiokuksen pojan, aikana ja kosketella lyhyesti sotien raskaita onnettomuuksia.

₁₁Sillä kun tämä oli ottanut kuninkuuden, nimitti hän erään Lysiaan valtionhoitajaksi sekä Koile-Syyrian ja Foinikian ylimmäksi päälliköksi. ₁₂Sillä Ptolemaios, jota kutsuttiin Makroniksi ja joka esikuvallisella tavalla noudatti oikeamielisyyttä juutalaisia kohtaan, koska heille aikaisemmin oli tapahtunut niin paljon vääryyttä, koetti järjestää heidän asiansa rauhallista tietä. ₁₃Siitä syystä Eupatorin ystävät syyttivät häntä tämän edessä, ja kaikkialla hän sai kuulla olevansa petturi, koska hän oli jättänyt Kypron, jonka Filometor oli uskonut hänen hoitoonsa, ja siirtynyt Antiokus Epifaneen luokse. Ja kun hänen jalo menettelynsä ei ollut riittänyt osoittamaan hänen viranhoitoansa jaloksi, niin hän lopetti elämänsä myrkyttämällä itsensä.

₁₄Kun sitten Gorgias tuli näiden seutujen päälliköksi, piti hän palveluksessaan palkkasotureita, ja kaikkialla hän piti vireillä sotaa juutalaisia vastaan. ₁₅Yhdessä näiden kanssa ahdistivat juutalaisia myöskin idumealaiset, joilla oli hallissaan linnoituksia sopivissa paikoissa. He antoivat suojaa Jerusalemista karkoitetuille pakolaisille ja koettivat pitää sotaa vireillä. ₁₆Mutta Makkabilainen ja hänen väkensä toimittivat rukouksen anoen, että Jumala sotisi heidän auttajanansa, ja hyökkäsivät sitten idumealaisten linnoituksia vastaan. ₁₇He ryntäsivät ankarasti niiden kimppuun ja valtasivat paikat ajaen pakoon kaikki, jotka taistelivat muurilla, ja surmaten ne, jotka joutuivat heidän käsiinsä. Näin he ottivat hengiltä kaikkiaan kaksikymmentä tuhatta miestä. ₁₈Mutta kun kokonaista yhdeksän tuhatta oli paennut kahteen erittäin lujaan torniin, joissa oli kaikkea, mitä tarvittiin piirityksen varalta, ₁₉niin Makkabilainen jätti sinne Simonin ja Joosefin sekä vielä Sakkeuksen ja tämän miehet, joita oli riittävästi tornien piirittämiseen, ja lähti itse sellaisiin paikkoihin, joissa hänen läsnäolonsa oli välttämätön. ₂₀Mutta eräät niistä, jotka olivat torneissa, saivat rahalla lahjotuksi Simonin rahanahneet seuralaiset: nämä ottivat vastaan seitsemänkymmentä tuhatta drakmaa ja päästivät muutamia karkaamaan. ₂₁Mutta kun Makkabilaiselle ilmoitettiin, mitä oli tapahtunut, kokosi hän yhteen kansan johtajat ja teki sen syytöksen, että oli myyty rahasta veljiä, kun oli päästetty irti vihollisia heitä vastaan. ₂₂Ne siis, jotka olivat olleet kavaltajia, hän surmautti ja valloitti sitten heti molemmat tornit. ₂₃Ja kun hänellä oli menestys kaikessa, mihin hän ase kädessä ryhtyi, tuhosi hän noissa kahdessa linnoituksessa enemmän kuin kaksikymmentä tuhatta miestä.

₂₄Mutta Timoteus, jonka juutalaiset aikaisemmin olivat voittaneet, haali paljon vierasta sotaväkeä ja kokosi suuria joukkoja aasialaista ratsuväkeä ja saapui asevoimin valloittamaan Juudeaa. ₂₅Kun hän lähestyi, niin Makkabilainen ja hänen väkensä sirottivat multaa päänsä päälle ja pukivat lanteillensa säkkipuvun rukoillaksensa turvaa Jumalalta. ₂₆Sitten he lankesivat maahan alttarin eteen, sen jalustaa vastaan, ja rukoilivat, että Jumala olisi heille armollinen ja osoittaisi vihollisuutta heidän vihollisilleen ja vastustaisi heidän vastustajiaan, niinkuin lakikin julistaa. ₂₇Lopetettuansa rukouksen he tarttuivat aseisiin, menivät hyvän matkaa pois kaupungista ja pysähtyivät vasta, kun olivat tulleet aivan lähelle vihollisia. ₂₈Mutta heti auringon noustessa ryhtyi kumpikin puoli hyökkäämään. Toisilla oli menestyksen ja voiton takeena urhoollisuuden ohella heidän luottamuksensa Jumalaan, toiset taas panivat raa'an sotakiihkon johtajaksensa taisteluissa. ₂₉Taistelun ollessa kiivaimmillaan ilmestyi viholliselle taivaasta viisi loistavaa miestä kultasuitsisten hevosten selässä. Nämä rupesivat johtamaan juutalaisia ja kaksi heistä ₃₀otti Makkabilaisen keskellensä, ja aseillansa suojaten he varjelivat hänet haavoittumasta. Mutta vihollisia vastaan he linkosivat nuolia ja salamoita. Sentähden nämä, jotka sokeus oli saattanut hämmennyksiin ja kauhu vallannut, hakattiin maahan. ₃₁Näin sai surmansa kaksikymmentä tuhatta viisisataa jalka- ja kuusisataa ratsumiestä.

₃₂Timoteus itse pakeni Gasara nimiseen linnoitukseen, hyvin lujasti varustettuun paikkaan, jonka päällikkönä oli Kaireas. ₃₃Silloin Makkabilainen ja hänen väkensä piirittivät linnoitusta rohkein mielin kaksikymmentä neljä päivää. ₃₄Mutta ne, jotka olivat linnoituksen sisällä, syytivät rajattomasti häväistyksiä ja lakia halveksivia sanoja, koska he luottivat paikan lujuuteen. ₃₅Mutta kun kahdeskymmenes viides päivä valkeni, niin eräät Makkabilaisen seurassa olevat nuorukaiset, joiden viha oli syttynyt pilkkapuheiden tähden, hyökkäsivät muuria vastaan, ja miehuullisesti, raivoten kuin pedot, he hakkasivat maahan jokaisen, joka heidän tiellensä sattui. ₃₆Samoin hyökkäsivät toiset kiertoliikkeellä sisällä olevia vastaan ja pistivät tornit tuleen: he sytyttivät myös rovioita palamaan ja polttivat nuo pilkkaajat elävältä. Toiset taas mursivat auki portit ja päästivät muun sotajoukon sisälle sekä valtasivat kaupungin. ₃₇Ja Timoteuksen, joka oli piiloutunut erääseen kaivoon, he surmasivat, samoin myös hänen veljensä Kaireaan sekä Apollofaneen. ₃₈Kun he tämän kaiken olivat suorittaneet, ylistivät he Herraa ylistysvirsillä ja kiitoslauluilla, häntä, joka niin suurta hyvyyttä oli osoittanut Israelille ja antanut heille voiton.

₁Herran avulla Makkabilainen ja hänen miehensä ottivat haltuunsa temppelin ja koko Jerusalemin. ₂He hajottivat alttarit, joita vierasmaalaiset olivat pystyttäneet kaupungin torille, ja hävittivät kaikki heidän palvontapaikkansa, ₃ja puhdistettuaan temppelin he rakensivat sinne uuden polttouhrialttarin. He iskivät kivillä tulen ja toimittivat tällä tulella uhrin kahden vuoden tauon jälkeen; he polttivat suitsukkeita, sytyttivät lamppuja ja asettivat esille uhrileivät.

₄Tämän tehtyään he heittäytyivät maahan rukoilemaan ja pyysivät, ettei Herra enää koskaan saattaisi heitä samanlaisiin onnettomuuksiin vaan kurittaisi heitä kohtuullisesti, jos he jälleen tekisivät syntiä, eikä jättäisi heitä raakojen ja rienaavien pakanoiden armoille.

₅Temppeli puhdistettiin samana vuoden päivänä, jona pakanat olivat sen saastuttaneet, saman kislev-kuun kahdentenakymmenentenäviidentenä päivänä. ₆Iloiten kansa vietti juhlaa kahdeksan päivää lehtimajanjuhlan tapaan ja muisteli, kuinka vielä vähän aikaa sitten kaikki olivat lehtimajanjuhlan aikaan olleet vuorilla ja luolissa kuin metsän eläimet. ₇He kantoivat käsissään muratilla koristeltuja sauvoja, vehreitä oksia ja palmunlehviä ja lauloivat ylistyslauluja Jumalalle, jonka ansiosta he olivat saaneet puhdistetuksi hänen pyhän paikkansa. ₈Sitten he yhteisesti päättivät ja säätivät, että koko juutalaisten kansan tuli viettää näitä juhlapäiviä joka vuosi. ₉Antiokhos Epifaneen elämä päättyi niin kuin edellä kerrottiin.

₁₀Nyt kerron, mitä tapahtui tuon jumalattoman miehen pojan Antiokhos Eupatorin aikana; käsittelen lyhyesti niitä onnettomia seurauksia, joihin hänen sotansa johtivat.

₁₁Kun uusi kuningas oli ottanut valtakunnan hallintaansa, hän nimitti sen ylimmäksi hallitusmieheksi Lysiaksen, joka oli myös Foinikian ja muiden Eufratin länsipuolisten alueiden ylipäällikkö. ₁₂Tämän edeltäjä Ptolemaios, lisänimeltään Makron, oli katsonut parhaaksi kohdella juutalaisia oikeudenmukaisesti heidän aiemmin kärsimänsä vääryyden vuoksi ja pyrkinyt rauhanomaisiin väleihin heidän kanssaan. ₁₃Sen vuoksi kuningas Eupatorin ystävät esittivät Ptolemaiosta vastaan syytöksiä kuninkaan edessä. Hän sai vähän väliä kuulla olevansa petturi, koska oli lähtenyt Filometorin hänelle uskomasta Kyproksesta ja siirtynyt Antiokhos Epifaneen puolelle ja koska hän ei myöskään ollut hoitanut korkeaa virkaansa kunniallisesti. Niinpä hän otti myrkkyä ja päätti näin päivänsä.

₁₄Gorgias, josta oli tullut alueen sotilaskomentaja, piti yllä palkka-armeijaa ja hyökkäili jatkuvasti juutalaisia vastaan. ₁₅Samaan aikaan juutalaisia ahdistivat idumealaiset, joilla oli hallussaan tärkeissä kohdissa olevia linnoituksia. He ottivat suojiinsa ihmisiä, jotka olivat paenneet Jerusalemista, ja olivat yhtenään kahakoimassa.

₁₆Makkabilaisen miehet rukoilivat Jumalaa ja pyysivät häntä taistelemaan heidän puolellaan. Sitten he lähtivät marssille idumealaisten linnoitettuja kaupunkeja vastaan, ₁₇kävivät rajuun hyökkäykseen ja valtasivat linnoitukset. He kaatoivat tieltään kaikki muureilla taistelleet ja tappoivat kaikki, jotka osuivat heidän eteensä. Vihollisilta kaatui ainakin kaksikymmentätuhatta miestä.

₁₈Yli yhdeksäntuhatta miestä pääsi kuitenkin pakenemaan kahteen vahvaan torniin, jotka olivat hyvin varustettuja piirityksen varalta. ₁₉Koska Makkabilaista kaivattiin samaan aikaan kipeästi toisaalle, hän jätti paikalle Simonin, Joosefin ja Sakkeuksen sekä riittävästi miehiä tornien piirittämiseen ja lähti itse matkaan.

₂₀Simonin joukossa oli kuitenkin miehiä, jotka olivat rahanahneita, ja eräät torneihin telkeytyneet saivat lahjotuksi heidät. Seitsemänkymmentätuhatta drakmaa saatuaan he päästivät osan piiritetyistä pakenemaan. ₂₁Kun Makkabilaiselle ilmoitettiin, mitä oli tapahtunut, hän kutsui koolle kansan johtajat ja syytti Simonin miehiä siitä, että vihollisia vapauttamalla he olivat myyneet veljensä. ₂₂Hän käski teloittaa nuo pettureiksi ryhtyneet miehet ja valtasi viipymättä molemmat tornit. ₂₃Missä taistelikin, hän oli aina voitollinen, ja myös noissa linnoituksissa hän surmasi yli kaksikymmentätuhatta miestä.

₂₄Timoteos, jonka juutalaiset olivat aiemmin kukistaneet, kokosi palkkajoukoista suuren armeijan ja liitti siihen myös paljon aasialaista ratsuväkeä. Hän marssitti joukkonsa Juudeaan valloittaakseen sen. ₂₅Joukkojen lähestyessä Makkabilainen ja hänen miehensä rukoilivat Jumalaa avukseen. He sirottelivat multaa päänsä päälle, pukivat vyötäisilleen säkkivaatteen ₂₆ja heittäytyivät korokkeelle alttarin eteen anomaan, että Jumala armahtaisi heitä ja olisi heidän vihollistensa vihollinen ja heidän vastustajiensa vastustaja, niin kuin laissa sanotaan. ₂₇Rukouksensa lopetettuaan he ottivat aseensa ja lähtivät pois kaupungista. He kulkivat hyvän matkaa ja pysähtyivät yöksi vasta kun olivat lähellä vihollista.

₂₈Kun aurinko nousi, lähdettiin kummaltakin puolen heti hyökkäykseen. Toiset olivat varmoja menestyksestään ja kunniakkaasta voitosta, koska turvautuivat Herraan, toista puolta ajoi taisteluun pelkkä viha. ₂₉Kun kamppailu oli kiivaimmillaan, viholliset näkivät taivaalla näyn: viisi uljasta ratsumiestä, joiden hevosilla oli kultaiset varusteet. Ratsastajat asettuivat juutalaisten kärkeen, ₃₀ja kaksi heistä otti Makkabilaisen väliinsä ja varjeli häntä aseillaan, niin että hän ei haavoittunut. Vihollisia kohti miehet sinkosivat nuolia ja salamoita, jotka sokaisivat heidät ja saattoivat heidän joukkonsa epäjärjestykseen. Sotilaat säntäilivät kauhistuneina sinne tänne, ₃₁ja vihollisilta kaatui kaikkiaan kaksikymmentätuhattaviisisataa jalkamiestä ja kuusisataa ratsumiestä.

₃₂Timoteos itse pakeni Geser-nimiseen linnoitettuun kaupunkiin. Siellä oli vakinainen varusväki, jota komensi Khaireas. ₃₃Makkabilaisen joukot saartoivat ripeästi linnoituksen ja piirittivät sitä neljä päivää. ₃₄Piiritetyt pilkkasivat hyökkääjiä parhaansa mukaan ja herjasivat Jumalaa, koska olivat varmoja, että linnoitus kestäisi.

₃₅Mutta kun viides päivä valkeni, kaksikymmentä nuorta Makkabilaisen miestä hyökkäsi urheasti muurille raivoissaan vihollisten herjauksista. Kuin villipedot he löivät hengiltä jokaisen, joka heidän tielleen osui. ₃₆Toiset käyttivät näin syntynyttä sekasortoa hyväkseen ja kiipesivät perässä piiritettyjen kimppuun, sytyttivät tornit tuleen ja polttivat pilkkaajat elävältä. Portit murrettiin auki, ja näin koko sotajoukko pääsi sisään ja otti haltuunsa kaupungin. ₃₇Sotilaat tappoivat myös Timoteoksen, joka oli piiloutunut vesisäiliöön, samoin hänen veljensä Khaireaksen ja Apollofaneen.

₃₈Kun valtaus oli saatu päätökseen, he kiittivät lauluin ja ylistyksin Herraa, joka oli tehnyt suuria Israelille ja antanut heille voiton.