₁Aivan lyhyen ajan perästä Lysias, kuninkaan holhooja ja sukulainen sekä valtionhoitaja, joka oli kovin vihoissaan siitä, mitä oli tapahtunut, ₂kokosi noin kahdeksankymmentä tuhatta jalkasoturia ja kaiken ratsuväkensä ja hyökkäsi juutalaisia vastaan. Hänen aikomuksensa oli tehdä Jerusalem kreikkalaisten asuinpaikaksi ₃ja verottaa temppeliä, niinkuin hän oli tehnyt muuallakin pakanain pyhäköille, ja myydä ylimmäisen papin virka vuodeksi kerrallaan. ₄Hän ei yhtään ajatellut Jumalan voimaa, vaan luotti ylpeydessään kymmeniin tuhansiin jalkasotureihinsa ja tuhansiin ratsuihinsa ja kahdeksaankymmeneen norsuunsa. ₅Kun hän sitten oli hyökännyt Juudeaan ja tullut lähelle Beetsuuria, erästä varustettua paikkaa, joka oli Jerusalemista noin viiden penikulman päässä, piiritti hän tätä paikkaa ankarasti. ₆Mutta kun Makkabilainen ja hänen väkensä saivat tiedon siitä, että hän piiritti linnoituksia, rukoilivat he valittaen ja itkien yhdessä koko kansan kanssa Herraa lähettämään hyvän enkelin Israelin pelastukseksi. ₇Sitten Makkabilainen tarttui itse ensimmäisenä aseisiin ja kehoitti toisia yhdessä hänen kanssansa uhmaamaan vaaraa ja rientämään veljiensä avuksi. Yhtenä miehenä he lähtivätkin liikkeelle rohkein mielin. ₈Mutta kun he vielä olivat siellä, lähellä Jerusalemia, ilmestyi heitä johtamaan valkoisiin vaatteisiin puettu ratsumies, joka heilutti kultaisia aseita. ₉Silloin kaikki yhtenä miehenä ylistivät armollista Jumalaa ja tulivat mielessään niin rohkaistuiksi, että olivat valmiit hyökkäämään, ei ainoastaan ihmisiä, vaan vaikkapa julmimpia petoja ja rautaisia muureja vastaan. ₁₀Niin he kulkivat eteenpäin järjestyneinä taisteluun, ja heillä oli sotakumppani taivaasta, sillä Jumala osoitti heille laupeuttansa. ₁₁Niinkuin jalopeurat he hyökkäsivät vihollisten kimppuun ja löivät heistä maahan yksitoista tuhatta jalkasoturia ja tuhat kuusisataa ratsumiestä; kaikki muut he pakottivat pakenemaan. ₁₂Useimmat näistä pääsivät pelastumaan ainoastaan haavoittuneina ja aseettomina, ja Lysias itse pelasti henkensä vain häpeällisesti pakenemalla. ₁₃Mutta koska hän ei ollut mikään tyhmä mies, niin hän ajatellessaan kärsimäänsä tappiota ymmärsi, että hebrealaiset olivat voittamattomia, koska voimallinen Jumala soti yhdessä heidän kanssansa. Sentähden hän lähetti heidän luoksensa sanansaattajia ₁₄ja tarjosi sovintoa kaikin puolin kohtuullisilla ehdoilla luvaten taivuttaa kuninkaankin ja pakottaa hänet tulemaan heidän ystäväksensä. ₁₅Niin Makkabilainen, joka piti huolta siitä, mikä oli yhteiseksi hyväksi, suostui kaikkiin Lysiaan ehdotuksiin; sillä kuningas myöntyi kaikkiin niihin juutalaisia koskeviin vaatimuksiin, jotka Makkabilainen oli kirjallisesti tehnyt Lysiaalle.

₁₆Se kirje, jonka Lysias oli kirjoittanut juutalaisille, oli näin kuuluva:

"Lysias tervehtii kaikkia juutalaisia. ₁₇Johannes ja Absalom, teidän lähettiläänne, ovat jättäneet teidän allekirjoittamanne kirjoituksen ja pyytäneet vastausta siihen, mitä siinä on esitetty. ₁₈Minä olen sentähden antanut tiedoksi kuninkaalle kaiken sen, mikä oli esitettävä myöskin hänelle, ja hän on myöntynyt kaikkeen, mihin oli mahdollista myöntyä. ₁₉Jos te siis pysytte suopeamielisinä hallitusta kohtaan, koetan minä vastedeskin edistää teidän parastanne. ₂₀Yksityiskohdista olen käskenyt näitä miehiä ja omia lähettiläitäni neuvottelemaan teidän kanssanne. ₂₁Voikaa hyvin. Vuonna sata neljäkymmentä kahdeksan, dioskuros-kuun kahdentenakymmenentenä neljäntenä päivänä."

₂₂Kuninkaan kirje taas kuului näin: "Kuningas Antiokus tervehtii veljeänsä Lysiasta. ₂₃Isämme siirryttyä jumalien joukkoon on meidän tahtomme, että valtakuntamme alamaiset häiritsemättä saavat hoitaa omia asioitansa. ₂₄Mutta kun olemme kuulleet, että juutalaiset eivät suostu omaksumaan kreikkalaisia tapoja, niinkuin isämme määräsi, vaan tahtovat pitää omat elintapansa ja pyytävät, että heidän sallittaisiin noudattaa lakejansa, ₂₅ja kun siis tahtomme on, että tämäkin kansa saa olla häiritsemättömänä, niin määräämme, että heille on annettava takaisin heidän temppelinsä ja heidän sallittava elää esi-isiensä tapojen mukaan. ₂₆Teet siis hyvin, kun lähetät heidän tykönsä lähettiläitä ja ojennat heille rauhan käden, että he, kun saavat tietää meidän tarkoituksemme, olisivat hyvillä mielin ja iloiten pitäisivät huolta omista asioistansa."

₂₇Kuninkaan kirje kansalle taas oli tällainen: "Kuningas Antiokus tervehtii juutalaisten vanhintenneuvostoa ja muita juutalaisia. ₂₈Me toivomme, että voitte hyvin. Me itsekin olemme hyvissä voimissa. ₂₉Menelaus on ilmoittanut meille, että te haluatte palata takaisin ja ryhtyä hoitamaan omia tehtäviänne. ₃₀Niille siis, jotka ksantikos-kuun kolmanteenkymmenenteen päivään mennessä palaavat kotiin, taataan täysi turva ja annetaan se vakuutus, ₃₁että juutalaiset saavat käyttää omia ruokiansa ja lakejansa, niinkuin aikaisemminkin, ja ettei ketään heistä millään tavalla ahdisteta tapahtuneiden erehdysten vuoksi. ₃₂Lähetän samalla Menelauksen tuomaan teille rauhoittavia vakuutuksia. ₃₃Voikaa hyvin. Vuonna sata neljäkymmentä kahdeksan, ksantikos-kuun viidentenätoista päivänä."

₃₄Myöskin roomalaiset lähettivät heille kirjeen, joka kuului näin: "Qvintus Memmius ja Titus Manius, roomalaisten lähettiläät, tervehtivät Juudan kansaa. ₃₅Me suostumme kaikkeen siihen, mitä Lysias, kuninkaan sukulainen, on teille myöntänyt. ₃₆Mutta mitä tulee niihin asioihin, jotka hän on päättänyt jättää kuninkaan ratkaistaviksi, niin harkitkaa niitä, ja lähettäkää sitten heti joku, että voisimme lausua mielipiteemme, niinkuin meidän tulee; me olemme nimittäin matkalla Antiokiaan. ₃₇Kiirehtikää siis ja lähettäkää muutamia, että mekin saisimme tietää, mikä teidän mielipiteenne on. ₃₈Voikaa hyvin. Vuonna sata neljäkymmentä kahdeksan, ksantikos-kuun viidentenätoista päivänä."

₁Lysias, joka oli ylin hallitusmies ja lisäksi kuninkaan holhooja ja läheinen ystävä, vihastui kovin näistä tapahtumista. Ei kulunut kauankaan, ₂kun hän jo keräsi koolle noin kahdeksankymmentätuhatta jalkamiestä ja koko ratsuväkensä ja lähti marssille juutalaisia vastaan. Hän aikoi tehdä Jerusalemista kreikkalaisten kaupungin, ₃pakottaa sen temppelin maksamaan veroa muiden kansallisuuksien pyhäkköjen tavoin ja panna ylipapin viran myyntiin vuoden välein. ₄Jumalan mahtia hän ei aikeissaan ottanut huomioon, niin lujasti hän luotti kymmeniintuhansiin jalkamiehiinsä, tuhansiin ratsumiehiinsä ja kahdeksaankymmeneen sotanorsuunsa.

₅Juudeaan saavuttuaan Lysias marssi kohti vahvasti varustettua Bet-Suria, joka on noin kolmen peninkulman päässä Jerusalemista, ja hyökkäsi rajusti sitä vastaan. ₆Kun Makkabilainen ja hänen miehensä saivat tietää, että Lysias piiritti heidän linnoituksiaan, he kääntyivät yhdessä koko kansan kanssa Herran puoleen, itkivät ja valittivat ja pyysivät, että hän lähettäisi hyvän enkelin pelastamaan Israelin. ₇Sitten Makkabilainen tarttui itse ensimmäisenä aseisiin ja kehotti muita uhmaamaan vaaroja hänen kanssaan ja rientämään veljiensä avuksi. Kohta he kaikki jo lähtivätkin päättäväisesti matkaan.

₈Kun he vielä olivat lähellä Jerusalemia, heitä johtamaan ilmestyi valkeavaatteinen ratsumies, joka viittoili kultaisella aseellaan. ₉Silloin he yhtenä miehenä ylistivät armollista Jumalaa ja saivat sydämeensä sellaisen rohkeuden, että olivat valmiit lyömään murskaksi kaiken, ei vain ihmisiä vaan myös mitä julmimpia petoja ja rautaisia muureja. ₁₀Näin he marssivat taisteluvalmiina eteenpäin yhdessä tuon soturin kanssa, jonka Herra armossaan oli taivaasta lähettänyt heidän avukseen. ₁₁Leijonan lailla he ryntäsivät päin vihollista ja löivät maahan yksitoistatuhatta jalkamiestä ja tuhatkuusisataa ratsumiestä; loput he ajoivat pakoon, ₁₂useimmat haavoittuneina ja aseettomina. Lysias itsekin pelasti henkensä häpeällisesti pakenemalla.

₁₃Lysias ei ollut tyhmä. Kärsimäänsä tappiota puntaroidessaan hän tajusi, että heprealaiset olivat voittamattomia, koska mahtava Jumala soti heidän puolellaan. Niinpä hän lähetti heille kirjeen, ₁₄jossa kaikin puolin suotuisin ehdoin taivutteli heitä tekemään sovinnon. Hän lupasi myös, että suostuttelisi kuninkaankin solmimaan heihin ystävälliset suhteet. ₁₅Makkabilainen myöntyi kaikkeen, mitä Lysias ehdotti, sillä hän ajatteli koko kansan parasta. Kuningas puolestaan antoi suostumuksensa kaikkiin niihin juutalaisia koskeviin ehdotuksiin, jotka Makkabilainen kirjallisesti toimitti Lysiakselle.

₁₆Kirje, jonka Lysias kirjoitti juutalaisille, kuului näin:

»Lysias tervehtii juutalaisväestöä. ₁₇Johannes ja Absalom, jotka lähetitte luokseni, toivat minulle oheen jäljennetyn asiakirjan ja pyysivät vastausta siinä esittämiinne ehdotuksiin. ₁₈Olen tehnyt kuninkaalle selkoa kaikista niistä asioista, jotka edellyttävät hänen hyväksyntäänsä, ja omaan toimivaltaani kuuluvissa asioissa olen myöntynyt ehdotuksiinne. ₁₉Jos te edelleenkin suhtaudutte myötämielisesti kuninkaan hallintoon, minä puolestani pyrin edistämään teidän etujanne. ₂₀Yksityiskohdista olen kehottanut näitä miehiänne ja omaa väkeäni neuvottelemaan teidän kanssanne. ₂₁Voikaa hyvin. Vuonna 148, kahdentenakymmenentenäneljäntenä päivänä Korintin Zeuksen kuuta.»

₂₂Kuninkaan kirje kuului näin:

»Kuningas Antiokhos tervehtii veljeään Lysiasta. ₂₃Kun isäni nyt on siirtynyt jumalten luo, minä tahdon, että valtakuntani alamaiset saavat kenenkään häiritsemättä hoitaa omia asioitaan. ₂₄Olen kuullut, että juutalaiset eivät ole hyväksyneet kreikkalaisia tapoja, jotka isäni halusi vakiinnuttaa, vaan pitävät omaa elämäntapaansa parempana ja pyytävät, että heidän annettaisiin noudattaa omia lakejaan. ₂₅Tämänkin kansan on mielestäni saatava elää rauhallisissa oloissa, ja siksi olen päättänyt, että he saavat temppelinsä taas omaan käyttöönsä ja voivat järjestää olonsa esi-isiensä tapojen mukaan. ₂₆Lähettänet siis heille viestin ja tarjoat sovinnon kättä. Kun he tietävät, kuinka suopeasti heihin suhtaudun, he ovat tyytyväisiä ja elävät hyvillä mielin omien tapojensa mukaan.»

₂₇Kansalle kuningas kirjoitti tällaisen kirjeen:

»Kuningas Antiokhos tervehtii vanhinten neuvostoa ja muita juutalaisia. ₂₈Jos voitte hyvin, on kaikki kuten toivon. Itsekin olen hyvissä voimissa. ₂₉Menelaos on saattanut tietooni, että haluatte palata kotiin omiin oloihinne. ₃₀Takaankin siksi täyden turvan ja armahduksen niille, jotka palaavat kotiinsa ksanthikos-kuun kolmanteenkymmenenteen päivään mennessä. ₃₁Juutalaiset saavat seurata omia lakejaan ja ruokasäännöksiään entiseen tapaansa, eikä ketään heistä millään tavalla saateta vastuuseen aiemmista rikkeistä ja erehdyksistä. ₃₂Lähetän Menelaoksen luoksenne tuomaan tämän rauhoittavan viestin. ₃₃Voikaa hyvin. Vuonna 148, viidentenätoista päivänä ksanthikos-kuuta.»

₃₄Roomalaisetkin lähettivät juutalaisille kirjeen. He sanoivat siinä näin:

»Quintus Memmius ja Titus Manius, Rooman lähettiläät, tervehtivät juutalaisten kansaa. ₃₅Ne etuudet, jotka kuninkaan sukulainen Lysias on teille myöntänyt, saavat meidänkin hyväksyntämme. ₃₆Niitä asioita, jotka hän päätti antaa kuninkaan ratkaistaviksi, teidän tulisi nyt ensin käsitellä omassa keskuudessanne; lähettäkää sitten heti joku tuomaan tietoa, jotta voimme perehtyä asiaan ja olla teille hyödyksi. Olemme nimittäin juuri lähdössä Antiokiaan. ₃₇Lähettäkää siis pikimmiten sanantuojia, jotta mekin saisimme tietää, millä kannalla olette. ₃₈Voikaa hyvin. Vuonna 148, viidentenätoista päivänä ksanthikos-kuuta.»