₁"Juutalaiset veljet, jotka ovat Jerusalemissa ja Juudean maassa, tervehtivät Egyptissä olevia juutalaisia veljiä toivottaen heille hyvää menestystä. ₂Jumala osoittakoon teille hyvyyttänsä ja muistakoon liittoansa, jonka hän on tehnyt uskollisten palvelijainsa Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin kanssa, ₃ja antakoon teille kaikille sellaisen sydämen, että te häntä pelkäätte ja teette hänen tahtonsa rohkealla sydämellä ja alttiilla mielellä. ₄Hän avatkoon teidän sydämenne laillensa ja säädöksillensä ja suokoon teille menestystä, ₅ja hän kuulkoon teidän rukouksenne ja olkoon teille jälleen armollinen, älköönkä jättäkö teitä pahana aikana. ₆Me rukoilemme nyt täällä teidän puolestanne.

₇Demetriuksen hallitessa, vuonna 169, me, juutalaiset, kirjoitimme teille ylen kovassa ahdistuksessa, joka kohtasi meitä näinä vuosina, siitä alkaen kuin Jaason kannattajinensa oli luopunut pyhästä maasta ja valtakunnasta, ₈ja kuin portti poltettiin ja vuodatettiin viatonta verta. Mutta me rukoilimme Herraa, ja meidän rukouksemme kuultiin. Me uhrasimme teurasuhrin ja ruokauhrin, sytytimme lamput ja asetimme näkyleivät.

₉Ja nyt me kehoitamme teitä viettämään kislev-kuun lehtimajanjuhlaa. ₁₀Jerusalemissa vuonna 188."

Juudean asukkaat, vanhinten neuvosto ja Juudas tervehtivät Aristobulusta, kuningas Ptolemaioksen opettajaa, joka polveutuu voideltujen pappien suvusta, samoinkuin muita Egyptissä asuvia juutalaisia ja toivottavat heille kaikkea menestystä.

₁₁Jumalaa, joka on pelastanut meidät suurista vaaroista, me suuresti kiitämme, ollen yhä valmiina taisteluun kuningasta vastaan. ₁₂Sillä Jumala itse karkoitti ne, jotka olivat alottaneet taistelun pyhässä kaupungissa, Persiaan. ₁₃Sillä kun hallitsija oli saapunut sinne johdossaan sotajoukko, joka näytti voittamattomalta, tuhottiin heidät Nanean temppelissä, Nanean papit kun käyttivät petosta. ₁₄Antiokus oli näet, solmiaksensa muka avioliiton jumalattaren kanssa, ystävinensä tullut tähän paikkaan aikoen ottaa myötäjäisiksi temppelin erittäin runsaat aarteet. ₁₅Kun nyt Nanean papit olivat asettaneet ne esille ja Antiokus muutamien harvojen kanssa oli tullut temppelimuurin sisäpuolelle, lukitsivat papit temppelin, niin pian kuin hän oli tullut sinne. ₁₆Sitten he aukaisivat katossa olevan salaoven, heittivät alas kivilohkareita ja ruhjoivat hallitsijan kuoliaaksi. He hakkasivat heidät sitten kappaleiksi, ja heittivät heidän päänsä niille, jotka olivat ulkopuolella. ₁₇Kaikesta tästä olkoon ylistetty meidän Jumalamme, joka antoi jumalattomat tuhon omiksi.

₁₈Kun aiomme kislev-kuun kahdentenakymmenentenä viidentenä päivänä viettää temppelin puhdistusjuhlaa, olemme katsoneet soveliaaksi ilmoittaa siitä teille, että tekin viettäisitte lehtimajan- ja sen tulen juhlaa, jolla Nehemias, rakennettuaan temppelin ja alttarin, uhrasi uhreja.

₁₉Sillä kun isämme vietiin Persiaan, ottivat hurskaat papit salaa alttarin tulta ja piilottivat sen syvälle kaivoon, jossa ei ollut vettä; sinne he panivat sen varmaan säilöön, paikkaan, joka oli kaikille muille tuntematon. ₂₀Mutta useiden vuosien kuluttua, kun Jumala sen näki hyväksi, Nehemias, jonka Persian kuningas oli antanut palata takaisin, lähetti niiden pappien jälkeläiset, jotka olivat piilottaneet tulen, sitä noutamaan. ₂₁Kun he ilmoittivat meille, etteivät olleet löytäneet tulta, vaan sakeata vettä, käski hän heitä ammentamaan ja tuomaan sitä. Kun sitten uhrikappaleet oli nostettu alttarille, käski Nehemias pappeja valelemaan vedellä sekä halot että sen, mitä niiden päällä oli. ₂₂Mutta kun se oli tapahtunut ja jonkun ajan kuluttua aurinko, joka oli ollut pilvien peitossa, rupesi kirkkaasti paistamaan, syttyi suuri tuli, niin että kaikki ihmettelivät. ₂₃Tulen kuluttaessa uhria papit toimittivat rukouksen, papit ja kaikki muut. Joonatan johti rukousta, ja muut, niin myös Nehemias, yhtyivät siihen. ₂₄Rukous kuului näin: "Herra Jumala, kaiken Luoja, sinä peljättävä ja väkevä ja vanhurskas ja armollinen, sinä ainoa kuningas ja ainoa hyvä, ₂₅sinä, joka yksin pidät kaikista huolen, sinä ainoa vanhurskas, kaikkivaltias ja iankaikkinen, sinä, joka pelastat Israelin kaikesta pahasta, sinä, joka teit meidän isämme valituiksi ja pyhitit heidät, ₂₆ota vastaan tämä uhri kaiken kansasi Israelin puolesta ja suojele ja pyhitä perintöosasi. ₂₇Kokoa jälleen meidät, jotka olemme hajotetut, vapauta ne, jotka ovat orjuudessa pakanain seassa, ja katso niitten puoleen, jotka ovat halveksittuja ja inhottuja, niin että pakanat tietäisivät, että sinä olet meidän Jumalamme. ₂₈Rankaise sortajat ja ne, jotka ylimielisyydessään meitä pahoin kohtelevat. ₂₉Istuta kansasi pyhään paikkaasi, niinkuin Mooses on sanonut."

₃₀Ja papit veisasivat uhrin aikana ylistysvirsiä. ₃₁Mutta kun uhrikappaleet olivat palaneet loppuun, käski Nehemias kaataa lopunkin vettä suurille kiville. ₃₂Kun se oli tapahtunut, leimahti liekki, mutta alttarilta sitä vastaan loistava valo kulutti sen. ₃₃Mutta kun tämä tapaus tuli tunnetuksi ja Persian kuninkaalle kerrottiin, että oli ilmestynyt vettä siihen paikkaan, johon pakkosiirtolaisuuteen viedyt papit olivat piilottaneet tulen ja josta otetulla vedellä Nehemiaan seuralaiset sitten olivat pyhittäneet uhrin, ₃₄julisti kuningas, tutkittuansa asian, sen paikan pyhäksi ja teetti aidan sen ympärille. ₃₅Ja kuningas otti paljon rahaa ja jakoi niille, joille hän osoitti suosiotansa.

₁»Jerusalemissa ja muualla Juudeassa asuvat juutalaiset tervehtivät Egyptissä asuvia maanmiehiään ja veljiään. Rauhaa ja menestystä! ₂Osoittakoon Jumala teille hyvyyttään ja muistakoon liittonsa, jonka hän teki uskollisten palvelijoidensa Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin kanssa. ₃Antakoon hän teille kaikille sellaisen sydämen, että alttiisti ja koko sydämestänne palvelette häntä ja noudatatte hänen tahtoaan. ₄Avatkoon hän sydämenne lailleen ja määräyksilleen ja tuokoon teille rauhan. ₅Kuulkoon hän teidän pyyntönne ja tehköön kanssanne sovinnon, niin ettei hän vaikeina aikoina hylkää teitä. ₆Näin täällä nytkin rukoilemme teidän puolestanne.

₇»Kuningas Demetrioksen aikana, vuonna 169, me juutalaiset kirjoitimme teille näin: ’Olemme viime vuodet olleet ankarassa ahdingossa, sen jälkeen kun Jason kannattajineen petti pyhän maamme ja valtakuntamme. ₈He polttivat temppelin portin ja vuodattivat viattomien verta, mutta me rukoilimme Herraa ja hän kuuli meitä. Saatoimme taas tuoda alttarille teurasuhrit ja ruokauhrit, sytytimme taas lamput ja panimme esille uhrileivät.’

₉»Ryhtykää siis nyt viettämään kislev-kuussa lehtimajanjuhlan veroista juhlaa.

₁₀»Kirjoitettu vuonna 188.»

»Jerusalemin ja Juudean asukkaat, vanhimpien neuvosto ja Juudas tervehtivät Aristobulosta, kuningas Ptolemaioksen opettajaa ja voideltujen pappien jälkeläistä, sekä kaikkia Egyptin juutalaisia. Toivotamme teille terveyttä ja kaikkea hyvää. ₁₁»Kiitämme koko sydämestämme Jumalaa, joka pelasti meidät suurista vaaroista tukemalla meitä taistelussamme kuningasta vastaan. ₁₂Hän ajoi pois joukot, jotka olivat miehittäneet pyhän kaupungin.

₁₃»Kuningas lähti tuolloin Persiaan. Hänellä oli mukanaan armeija, joka näytti voittamattomalta, mutta Nanaian papit johdattivat hänet ansaan ja tuhosivat hänet jumalattarensa temppelissä. ₁₄Antiokhos tuli ystävineen paikalle solmiakseen avioliiton jumalattaren kanssa; hän aikoi näet kaapata myötäjäisinä suuret rikkaudet. ₁₅Nanaian papit olivat asettaneet aarteet esille, ja Antiokhos saapui pienen seurueen kanssa temppelialueelle. Mutta heti kun he olivat tulleet sisälle temppeliin, papit sulkivat heidät sinne, ₁₆avasivat katon salaluukun ja paiskoivat alas kiviä, niin että kuningas kaatui kuin salaman lyömänä. Papit hakkasivat ruumiit palasiksi, ja irti leikatut päät viskattiin ulkona oleville. ₁₇Näin kosti meidän Jumalamme jumalattomille – olkoon hän aina ja kaikessa kiitetty!

₁₈»Kun nyt kislev-kuun kahdentenakymmenentenäviidentenä päivänä vietämme temppelin puhdistamisen juhlaa, katsoimme aiheelliseksi tehdä asiasta selkoa teillekin, jotta myös te viettäisitte sitä niin kuin lehtimajanjuhlaa ja muistaisitte juhlassanne sitä tulta, joka leimahti, kun Nehemia temppelin ja alttarin rakennettuaan ryhtyi uhraamaan.

₁₉»Kun esi-isiämme vietiin Persiaan, sen ajan hurskaat papit ottivat alttarilta tulen ja kätkivät sen kuivuneen kaivon onkaloon; näin he varmistivat, että paikka pysyisi salassa. ₂₀Kun sitten monia vuosia oli kulunut ja Jumala näki hyväksi puuttua asiaan, Persian kuningas lähetti Nehemian takaisin ja tämä käski tulen kätkeneiden pappien jälkeläisiä tuomaan sen hänelle. ₂₁Nämä tulivat ja kertoivat, etteivät olleet löytäneet tulta vaan ainoastaan jotakin paksua nestettä. Silloin Nehemia käski heidän koota sitä ja tuoda hänelle.

»Uhritarvikkeet tuotiin alttarille, ja Nehemia käski pappien valella puut ja niiden päälle asetetut uhrilahjat tuolla nesteellä. ₂₂Näin tehtiin. Aurinko oli ollut pilvessä, mutta jonkin ajan kuluttua se alkoi paistaa, ja silloin syttyi valtava roihu, joka tyrmistytti kaikki. ₂₃Uhrin palaessa papit rukoilivat, ja kaikki paikalla olevat yhtyivät rukoukseen. Jonatan johti rukousta, Nehemia ja muut vastasivat siihen.

₂₄»Rukous kuului näin: »’Herra, Herra Jumala, sinä kaiken luoja, pelottava ja väkevä, vanhurskas ja armahtava! Sinä yksin olet kuningas, sinä yksin olet hyvä ₂₅ja pidät kaikesta huolen, sinä yksin olet vanhurskas, kaikkivaltias ja ikuinen, sinä pelastat Israelin kaikesta pahasta, sinä valitsit isämme ja pyhitit heidät!

₂₆»’Ota vastaan tämä uhri, jonka annamme koko kansasi Israelin puolesta, varjele perintöosaasi ja pyhitä se. ₂₇Kokoa taas yhteen meidät, jotka olemme joutuneet erillemme, vapauta kaikki, jotka ovat orjina vieraiden kansojen seassa. Katso niiden puoleen, joita halveksitaan ja inhotaan; tulkoot pakanat tietämään, että sinä olet meidän Jumalamme! ₂₈Rankaise niitä, jotka röyhkeydessään sortavat ja ahdistavat meitä. ₂₉Juurruta kansasi taas pyhään maahasi, niin kuin Mooses on sanonut.’

₃₀»Papit lauloivat ylistyslauluja. ₃₁Kun uhrilahjat olivat kokonaan palaneet, Nehemia käski kaataa lopun nesteen suurille kiville. ₃₂Näin tehtiin, ja taas roihahti tuli, mutta kun alttarilta sädehtivä valo osui siihen, se sammui.

₃₃»Tapahtunut tuli yleiseen tietoon. Myös Persian kuninkaalle kerrottiin, että paikkaan, jonne papit olivat vankeuteen jouduttuaan kätkeneet tulen, oli ilmaantunut nestettä ja että Nehemian väki oli sillä puhdistanut uhrilahjat.

₃₄»Kuningas käski tutkia asian. Sen jälkeen hän julisti paikan pyhäksi ja rakennutti muurin sen ympärille. ₃₅Paikasta saamiaan tuloja hän sitten jakoi avokätisesti suosikeilleen. ₃₆Nehemia ja hänen maanmiehensä kutsuivat nestettä neftariksi, joka merkitsee puhdistusta, mutta useimmat puhuvat naftasta.