₁Mutta Johannes lähti Gasarasta ja kertoi isällensä Simonille, mitä Kendebeus toimitti. ₂Silloin Simon kutsui tykönsä kaksi vanhinta poikaansa, Juudaan ja Johanneksen, ja sanoi heille: "Minä ja minun veljeni ja minun isäni huone olemme käyneet Israelin sotia nuoruudestamme tähän päivään asti, ja meidän kättemme kautta on Israel monta kertaa pelastunut. ₃Mutta nyt minä olen tullut vanhaksi, ja te olette taivaan armosta parhaassa iässä: astukaa siis minun ja minun veljeni sijalle ja lähtekää taistelemaan kansamme puolesta, ja taivaan apu olkoon teidän kanssanne." ₄Sitten hän valitsi maasta kaksikymmentä tuhatta sotamiestä sekä ratsumiehiä; ja he lähtivät Kendebeusta vastaan ja jäivät yöksi Moodeiniin. ₅Mutta aamulla varhain he lähtivät liikkeelle ja menivät tasangolle. Ja katso, suuri sotajoukko, jalka- ja ratsuväkeä, tuli heitä vastaan, ja puro oli heidän välillään. ₆Johannes ja hänen väkensä asettuivat leiriin vihollista vastaan; mutta kun hän näki väen pelkäävän mennä puron poikki, niin hän itse meni ensimmäisenä sen poikki. Ja kun miehet näkivät hänen menevän, niin hekin menivät yli hänen perässään. ₇Hän jakoi nyt väkensä, niin että ratsumiehet tulivat jalkamiesten väliin; vihollisten ratsuväki oli näet ylen suuri. ₈Ja he puhalsivat sotatorviin, ja Kendebeus ja hänen sotajoukkonsa ajettiin pakoon, ja monta heistä kaatui lävistettyinä; jäljellejääneet taas pakenivat linnoitukseen. ₉Silloin haavoittui Juudas, Johanneksen veli; mutta Johannes ajoi heitä takaa hamaan Kedroniin asti, jonka Kendebeus oli linnoittanut. ₁₀Ja he pakenivat torneihin, joita oli Asdodin kedolla, ja Johannes poltti tämän kaupungin tulella. Ja vihollisia kaatui noin tuhat miestä; sitten Johannes palasi rauhassa takaisin Juudeaan.

₁₁Ptolemaios, Abubuksen poika, oli asetettu Jerikon lakeuden päälliköksi. Hänellä oli hallussaan paljon hopeaa ja kultaa, ₁₂sillä hän oli ylimmäisen papin vävy, ₁₃Sentähden hänen sydämensä ylpistyi, ja hän aikoi saada maan valtaansa ja suunnitteli salajuonia Simonia ja hänen poikiansa vastaan, raivatakseen heidät tieltä. ₁₄Mutta Simonilla oli tapana käydä maan kaupungeissa huolehtimassa niiden menestyksestä. Niin hän tuli alas Jerikoon mukanaan poikansa Mattatias ja Juudas yhdennessätoista kuussa, se on sabat-kuussa, vuonna 177. ₁₅Ja Abubuksen poika, petos mielessään, otti heidät vastaan pienessä Dook nimisessä linnoituksessa, jonka hän oli rakentanut, ja laittoi heille suuret pidot, mutta oli sijoittanut sinne salaa miehiä. ₁₆Mutta kun Simon ja hänen poikansa olivat päihtyneet, nousivat Ptolemaios ja hänen miehensä, ottivat aseensa ja hyökkäsivät Simonin kimppuun pitohuoneeseen ja tappoivat hänet ja hänen poikansa sekä muutamia hänen palvelijoistaan. ₁₇Hän osoitti siten suurta uskottomuutta ja maksoi hyvän pahalla.

₁₈Sitten Ptolemaios kirjoitti tästä kuninkaalle ja lähetti pyytämään häneltä, että hän toimittaisi hänelle avuksi sotaväkeä ja luovuttaisi hänelle heidän maansa ja kaupunkinsa. ₁₉Ja hän lähetti toisia Gasaraan raivaamaan tieltä Johanneksen; ja päämiehille hän lähetti kirjeitä ja kehoitti heitä tulemaan luoksensa, antaakseen heille hopeaa ja kultaa ja muita lahjoja. ₂₀Ja toisia hän taas lähetti ottamaan valtaansa Jerusalemin temppelivuoren. ₂₁Mutta muuan mies kiiruhti edellä Gasaraan ja kertoi Johannekselle, että hänen isänsä ja hänen veljensä olivat saaneet surmansa, ja että Ptolemaios oli jo lähettänyt miehiä, joiden tuli tappaa hänetkin. ₂₂Kuultuaan tämän sanoman Johannes peljästyi suuresti; ja hän antoi ottaa kiinni ne miehet, jotka olivat tulleet häntä tappamaan, ja surmautti heidät, sillä hän tiesi, että he tavoittelivat häntä tappaaksensa.

₂₃Mitä muuta on sanottava Johanneksesta ja hänen sodistaan ja sankariteoistaan, joita hän teki, ja miten hän jälleen rakensi muurit ja mitä muuta hän teki, ₂₄katso, se on muistiin kirjoitettu aikakirjassa, joka kertoo hänestä ylimmäisenä pappina, alkaen siitä ajasta, jolloin hän tuli ylimmäiseksi papiksi isänsä jälkeen.

₄Johannes valitsi maasta kaksikymmentätuhatta jalkaväkisotilasta ja lisäksi ratsuväkeä, ja he marssivat Kendebaiosta vastaan. He yöpyivät Modeinissa, ₅ja varhain aamulla he etenivät tasangolle.

Heitä vastaan marssi suuri sotajoukko, jossa oli sekä jalka- että ratsuväkeä. Armeijoiden välissä oli kuitenkin joenuoma. ₆Johannes asettui joukkoineen vihollista vastapäätä. Kun hän huomasi, että hänen sotilaansa arkailivat joenuoman ylitystä, hän meni ylitse ensimmäisenä. Miehet näkivät tämän ja seurasivat häntä.

₇Vihollisen ratsuväellä oli selvä ylivoima, ja siksi Johannes jakoi joukkonsa niin, että hänen ratsuväkensä oli jalkaväkiosastojen välissä. ₈He puhalsivat sotatorviin, ja Kendebaios ja hänen armeijansa lyötiin. Viholliselta kaatui paljon miehiä, ja eloon jääneet pakenivat kohti linnoitusta.

₉Juudas, Johanneksen veli, haavoittui taistelussa, mutta Johannes jatkoi takaa-ajoa Kidroniin, jonka Kendebaios oli linnoittanut. ₁₀Viholliset etsivät turvaa Asdodin viljelysten vartiotorneista saakka, mutta Johanneksen joukot tappoivat parituhatta miestä ja polttivat kaupungin maan tasalle. Sitten Johannes palasi vastuksia kohtaamatta Juudeaan.

₁₁Jerikon tasangon sotilaskomentajaksi oli nimitetty muuan Ptolemaios, Abuboksen poika. Hän oli koonnut paljon hopeaa ja kultaa, ₁₂sillä hän oli ylipapin vävy. ₁₃Hän ylpistyi niin, että halusi saada koko maan valtaansa, ja ryhtyi juonittelemaan saadakseen raivatuksi Simonin ja tämän pojat tieltään.

₁₄Simonilla oli tapana käydä maan kaupungeissa katsomassa, mitä ne tarvitsivat. Vuoden 177 yhdennessätoista kuussa eli sebat-kuussa hän tuli poikiensa Mattatian ja Juudaksen kanssa Jerikoon. ₁₅Abuboksen poika otti heidät vastaan Dok-nimisessä linnakkeessa , jonka hän oli rakennuttanut, mutta hänellä oli petos mielessään. Hän järjesti vierailleen suuret pidot mutta sijoitti miehiään linnakkeeseen piiloon. ₁₆Kun Simon ja hänen poikansa olivat juoneet itsensä juovuksiin, Ptolemaios ja hänen miehensä nousivat paikaltaan, ottivat aseensa ja kävivät siinä pitopöydän äärellä Simonin kimppuun. He surmasivat hänet, hänen molemmat poikansa ja muutamia hänen palvelijoitaan. ₁₇Näin katalasti Ptolemaios menetteli: hän maksoi hyvän pahalla.

₁₈Ptolemaios lähetti kuninkaalle kirjeen, jossa kertoi, mitä oli tapahtunut, ja pyysi, että kuningas lähettäisi sotaväkeä hänen avukseen ja antaisi maan kaikkine kaupunkeineen hänen haltuunsa. ₁₉Hän käski osan miehistään mennä Geseriin tekemään selvää Johanneksesta, ja lisäksi hän lähetti Simonin ylimmille sotapäälliköille kirjeitä, joissa kehotti heitä siirtymään puolelleen ja lupasi heille hopeaa ja kultaa ja muita lahjoja. ₂₀Toisen joukon hän lähetti valtaamaan Jerusalemin ja sen temppelivuoren.

₂₁Muuan mies riensi kuitenkin sotilaiden edellä Geseriin ja kertoi Johannekselle, että hänen isänsä ja veljensä olivat saaneet surmansa ja että Ptolemaios oli lähettänyt miehiä tappamaan hänetkin. ₂₂Tieto sai Johanneksen kuohuksiin. Kun miehet, joiden oli määrä murhata hänet, saapuivat kaupunkiin, hän otti heidät kiinni ja surmautti heidät, koska tiesi heidän tavoittelevan hänen henkeään.

₂₃Kaikki muu, mitä Johannes teki, hänen taistelunsa ja urotekonsa, hänen muurinrakennustyönsä ja muut saavutuksensa, ₂₄on kirjoitettu hänen ylipappikautensa aikakirjaan, siitä alkaen, kun hänestä isänsä jälkeen tuli ylipappi.