₁Kulkiessaan ylämaakuntain läpi kuningas Antiokus sai kuulla, että Persiassa oli Elymais niminen kaupunki, joka oli kuuluisa rikkaudesta, hopeasta ja kullasta, ₂ja että sen pyhäkkö oli ylen rikas ja että siellä oli kultaisia asuja, haarniskoja ja aseita, jotka Makedonian kuningas Aleksander, Filippuksen poika, joka oli helleenien ensimmäinen kuningas, oli sinne jättänyt. ₃Hän meni ja koetti valloittaa kaupungin ryöstääksensä sen, mutta hän ei voinut, sillä asia oli tullut kaupungin asukkaiden tietoon. ₄He nousivat häntä vastaan taisteluun, ja hänen täytyi paeta, ja hän lähti sieltä perin masentuneena ja kääntyi takaisin mennäkseen Babyloniin. ₅Silloin tuli sanansaattaja hänen tykönsä Persiaan ilmoittaen, että ne sotajoukot, jotka olivat lähteneet Juudan maahan, oli lyöty pakoon; ₆että Lysias oli lähtenyt sinne vahvan sotajoukon etunenässä, mutta että juutalaiset olivat lyöneet hänet pakoon ja tulleet entistä voimakkaammiksi saatuaan voittamiltaan sotajoukoilta aseita. ₇He olivat myös hävittäneet kauhistuksen, jonka hän oli pystyttänyt Jerusalemin alttarille ja ympäröineet pyhäkön korkeilla muureilla entisensä kaltaiseksi; samoin he olivat tehneet hänen kaupungilleen Beetsuurille.

₈Kun kuningas oli kuullut tämän kertomuksen, niin hän hämmästyi ja tuli kovin järkytetyksi; hän joutui vuoteenomaksi ja sairastui mielikarvaudesta, koska ei ollut käynyt, niinkuin hän oli tahtonut. ₉Ja hänen oli oltava vuoteessa kauan aikaa, sillä suuri mielikarvaus valtasi hänet yhä uudelleen. Kun hän arveli pian kuolevansa, ₁₀niin hän kutsui tykönsä kaikki ystävänsä ja sanoi heille: "Uni pakenee silmistäni, ja mieleni on murheen masentama. ₁₁Minä olen ajatellut itsekseni: Mihin ahdinkoon olenkaan joutunut, ja kuinka suuri onkaan kurimus, jonka kuilussa nyt olen, minä, joka kuitenkin olin lempeä ja rakastettu käyttäessäni valtaani! ₁₂Mutta nyt minä muistan sen pahan, mitä tein Jerusalemissa, kuinka minä otin kaikki siellä olevat hopeaiset ja kultaiset astiat ja lähetin sotaväkeä ilman syytä tuhoamaan Juudan asukkaat. ₁₃Minä ymmärrän, että sentähden minua on kohdannut tämä onnettomuus, ja katso, minä kuolen suureen suruun vieraassa maassa."

₁₄Sitten hän kutsui Filippuksen, yhden ystävistään, ja asetti hänet koko valtakuntansa hoitajaksi. ₁₅Ja hän antoi hänelle kruununsa, vaippansa ja sormuksensa, että hän ohjaisi hänen poikaansa Antiokusta ja kasvattaisi hänet hallitsijaksi. ₁₆Ja kuningas Antiokus kuoli siellä vuonna 149. ₁₇Kun Lysias sai tietää, että kuningas oli kuollut, asetti hän kuninkaaksi hänen sijaansa hänen poikansa Antiokuksen, jota hän oli kasvattanut hänen nuoruudessaan, ja antoi hänelle nimen Eupator.

₁₈Mutta linnassa-olijat estivät israelilaisia pääsemästä miltään puolelta pyhäkköön ja koettivat yhä aikaansaada vahinkoa ja tukea pakanoilta. ₁₉Juudas ajatteli silloin heidän tuhoamistaan ja kutsui koko kansan piirittämään heitä. ₂₀Ja he kokoontuivat kaikki ja piirittivät heitä vuonna 150; ja hän teetti heitä vastaan heitto- ja piirityskoneita. ₂₁Mutta muutamat heistä pääsivät pois piirityksestä, ja heihin liittyi eräitä jumalattomia israelilaisia. ₂₂He lähtivät kuninkaan tykö ja sanoivat: "Kuinka kauan olet käymättä tuomiolle etkä kosta veljiemme puolesta? ₂₃Me olimme auliit palvelemaan sinun isääsi ja vaeltamaan hänen käskyjensä mukaan ja noudattamaan hänen säädöksiään. ₂₄Sentähden meidän kansalaisemme kävivät meille vihamielisiksi; kuka ikinä meistä tavattiin, se tapettiin, ja meidän omaisuutemme ryöstettiin. ₂₅Eivätkä he nostaneet kättään vain meitä vastaan, vaan myös kaikkia naapureitansa vastaan. ₂₆Ja katso, nyt he ovat leiriytyneet Jerusalemin linnaa vastaan, valloittaaksensa sen; ja he ovat linnoittaneet pyhäkön ja Beetsuurin. ₂₇Jollet nyt kiiruusti ennätä ennen heitä, niin he tekevät vielä pahempaa, etkä sinä enää kykene heitä hillitsemään." ₂₈Sen kuullessaan kuningas vihastui. Ja hän kokosi kaikki ystävänsä, jalkaväkensä päälliköt ja ne, jotka johtivat ratsuväkeä. ₂₉Myöskin muista valtakunnista ja meren saarilta tuli hänen tykönsä palkkasotureita. ₃₀Hänen sotaväkensä lukumäärä oli satatuhatta miestä jalkaväkeä ja kaksikymmentä tuhatta ratsumiestä sekä kolmekymmentä kaksi sotaan opetettua norsua. ₃₁He samosivat Idumean läpi ja leiriytyivät vastapäätä Beetsuuria; he taistelivat pitkän aikaa ja valmistivat piirityskoneita. Mutta piiritetyt hyökkäsivät ulos ja polttivat ne tulella sotien miehuullisesti. ₃₂Mutta Juudas lähti liikkeelle Jerusalemin linnasta ja leiriytyi Beetsakarian läheisyyteen, vastapäätä kuninkaan leiriä. ₃₃Ja varhain aamulla kuningas antoi sotajoukkonsa, joka oli täynnä hyökkäysintoa, lähteä liikkeelle Beetsakarian suuntaan. Ja joukot asetettiin valmiiksi taistelujärjestykseen ja puhallettiin pasunoihin. ₃₄Norsujen eteen pantiin punaista viinirypäle- ja metsäviikunamehua niiden kiihottamiseksi taisteluun. ₃₅Sitten eläimet jaettiin eri sotilasosastoille, ja jokaista norsua kohden tuli tuhat miestä jalkaväkeä, jotka olivat pukeutuneet rengaspanssariin ja joilla oli päässä vaskiset kypärit; vielä oli jokaista eläintä kohden jaettu viisisataa valioratsumiestä. ₃₆Nämä olivat jo ennakolta aina siellä, missä eläinkin oli; ja minne se meni, menivät nekin mukana eivätkä eronneet siitä. ₃₇Ja jokaisen eläimen selässä oli vahva ja suojattu puutorni, joka oli sidottu sen selkään erityisillä laitteilla, ja joka tornissa oli kolmekymmentä kaksi miestä, jotka siitä käsin taistelivat, sekä eläimen ohjaaja. ₃₈Muu ratsuväki asetettiin kummallekin puolelle, sotajoukon molemmille sivustoille, häiritsemään vihollista ja suojaamaan taistelurivejä. ₃₉Kun aurinko paistoi kultaisiin ja vaskisiin kilpiin, niin loistivat niistä vuoret ja leimusivat niinkuin tulisoihdut. ₄₀Osa kuninkaan sotajoukkoa levittäytyi vuorenhuipuille, osa tasangolle; ja ne tulivat esiin varmasti ja hyvässä järjestyksessä. ₄₁Ja kaikki vapisivat kuullessaan heidän joukkojensa pauhinan ja heidän askeltensa töminän ja aseiden kalskeen, sillä sotajoukko oli ylen suuri ja vahva.

₄₂Mutta Juudas lähestyi sotajoukkoinensa ryhtyäkseen taisteluun, ja silloin kaatui kuninkaan sotajoukosta kuusisataa miestä. ₄₃Kun Eleasar Avaran huomasi erään norsun, joka oli panssaroitu kuninkaallisella panssarilla ja kaikkia muita suurempi, ja kun näytti siltä, että kuningas oli sen selässä, ₄₄niin hän antoi itsensä alttiiksi pelastaaksensa kansansa ja hankkiaksensa itsellensä ikuisen nimen: ₄₅hän kiiruhti rohkeasti sitä vastaan taistelurivistön keskelle ja löi kuoliaaksi oikealta ja vasemmalta, niin että vihollinen hajautui eläimen luota kummallekin puolelle. ₄₆Sitten hän ryömi norsun alle, iski sitä vatsaan ja tappoi sen, ja kun se kaatui maahan, jäi hän sen alle ja kuoli siihen. ₄₇Mutta kun Juudaan miehet näkivät miten vahva ja ripeäliikkeinen kuninkaan sotajoukko oli, niin he väistyivät sen edestä.

₄₈Kuninkaan sotajoukko lähti nyt ylös Jerusalemiin asettuakseen juutalaisia vastaan, ja kuningas leiriytyi Juudeaa ja Siionin vuorta vastaan. ₄₉Mutta Beetsuurissa olevien kanssa hän teki rauhan. Heidän täytyi lähteä kaupungista, sillä heillä ei ollut siellä elintarpeita voidakseen kestää piiritystä; maassa oli näet silloin sapattivuosi. ₅₀Ja kuningas valloitti Beetsuurin ja pani sinne varusväen sitä puolustamaan.

₅₁Sitten hän piiritti pyhäkköä kauan aikaa ja asetti sen edustalle heitto- ja piirityskoneita, tulenheittäjiä, kivenheittäjiä ja skorpioneja nuolien ampumista varten sekä linkoja. ₅₂Mutta piiritetytkin tekivät puolustuslaitteita vihollisen laitteita vastaan ja pitivät kauan puoliaan. ₅₃Mutta heillä ei ollut elintarpeita varastoissa, koska se oli seitsemäs vuosi, ja ne, jotka olivat pelastuneet Juudeaan pakanain käsistä, olivat syöneet loputkin varastoista. ₅₄Senvuoksi jäi pyhäkköön vain muutamia miehiä, sillä nälkä voitti heidät, niin että he hajautuivat kukin omalle paikkakunnalleen.

₅₅Kun Lysias kuuli, että Filippus, jonka kuningas Antiokus vielä eläessään oli asettanut kasvattamaan poikaansa Antiokusta kuninkaaksi, ₅₆oli palannut Persiasta ja Meediasta niiden joukkojen etunenässä, jotka olivat menneet sinne kuninkaan kanssa, ja että hän koetti saada käsiinsä hallitusvallan, ₅₇niin hän hetikohta oli taipuvainen lähtemään pois, ja hän sanoi kuninkaalle ja sotaväen päälliköille ja miehistölle: "Me tulemme päivä päivältä heikommiksi, meidän ruokavaramme ovat vähäiset, ja paikka, jota piiritämme, on lujasti linnoitettu; sitäpaitsi on velvollisuutemme huolehtia valtakunnasta. ₅₈Tehkäämme siis noiden miesten kanssa sovinto ja solmikaamme heidän kanssaan rauha ja koko heidän kansansa kanssa. ₅₉Sallikaamme heidän vaeltaa omien säädöstensä mukaan niinkuin ennenkin; sillä juuri noiden säädöstensä tähden, jotka me olemme kumonneet, he ovat kiukustuneet ja tehneet kaiken tämän.

₆₀Tämä puhe miellytti kuningasta ja sotapäälliköitä, ja hän lähetti lähetystön heidän tykönsä tarjoamaan rauhaa, ja he suostuivat siihen. ₆₁Ja kun kuningas ja päälliköt olivat valalla vakuuttaneet heille ehdot, lähtivät he ulos linnoituksesta, ₆₂ja kuningas meni Siionin vuorelle; mutta kun hän näki, miten lujasti paikka oli linnoitettu, rikkoi hän vannomansa valan ja käski repiä muurin joka puolelta. ₆₃Sitten hän lähti kiiruusti liikkeelle ja palasi Antiokiaan. Ja kun hän huomasi Filippuksen olevan kaupungin herrana, ryhtyi hän taisteluun häntä vastaan ja valloitti kaupungin väkivoimalla.

₁Kun kuningas Antiokhos joukkoineen marssi ylänköalueiden halki, hän kuuli Elymais-nimisestä Persian kaupungista. Sen kerrottiin olevan kuuluisa rikkauksistaan, hopeasta ja kullasta, ₂ja siellä oli myös hyvin rikas temppeli, jossa oli kultaisia kilpiä sekä aseita ja haarniskoita. Nämä oli sinne jättänyt Makedonian kuningas Aleksanteri, Filippoksen poika, joka oli ensimmäinen kaikkien kreikkalaisten kuningas.

₃Antiokhos päätti ryöstää kaupungin. Hän marssi sen luo ja yritti vallata sen, mutta ei onnistunut, sillä hänen aikeensa olivat tulleet kaupunkilaisten tietoon ₄ja he ryhtyivät taisteluun häntä vastaan. Antiokhoksen oli paettava, ja katkerin mielin hän suuntasi kulkunsa kohti Babylonia.

₅Silloin Persiaan tuli sanansaattaja, joka kertoi hänelle, että Juudeaan lähtenyt armeija oli kärsinyt tappion. ₆Lysias oli marssinut sinne suuren sotajoukon kärjessä, mutta israelilaiset olivat saaneet yliotteen. He olivat nyt entistä vahvempia, sillä he olivat ryöstäneet voittamiltaan joukoilta aseita, varusteita ja muuta sotasaalista. ₇He olivat myös repineet alas iljetyksen, jonka kuningas oli käskenyt pystyttää Jerusalemiin polttouhrialttarin päälle, ja he olivat jälleen ympäröineet temppelin korkeilla muureilla ja linnoittaneet myös Bet-Surin, kuninkaalle kuuluvan kaupungin.

₈Kun Antiokhos sai tämän viestin, hän tyrmistyi ja menetti mielenrauhansa. Hän murehti suunnitelmiensa kariutumista niin kovin, että sairastui ja joutui vuoteen omaksi. ₉Hän makasi vuoteessaan päiväkausia, sillä syvä masennus sai vähän väliä hänet valtaansa. Hän ymmärsi kuolevansa pian, ₁₀ja silloin hän kutsui koolle kaikki ystävänsä ja sanoi heille: »En saa enää nukutuksi, ja sydämeni on murheen murtama. ₁₁Olen miettinyt, miksi olen joutunut tällaiseen vaivaan ja ahdinkoon. Minähän olin hyvä kuningas, kansani rakastama hallitsija! ₁₂Mutta nyt muistan ne pahat teot, jotka tein Jerusalemissa: minä anastin sieltä kaikki kulta- ja hopeaesineet ja lähetin syyttä suotta joukkoni tuhoamaan Juudean asukkaat. ₁₃Nyt ymmärrän, että juuri tämän vuoksi minun on käynyt näin. Minä kuolen suruun ja tuskaan vieraassa maassa.»

₁₄Hän kutsui luokseen Filippoksen, yhden ystävistään, ja asetti hänet koko valtakuntansa johtoon. ₁₅Hän antoi Filippokselle kruununsa, sinettisormuksensa ja viittansa ja velvoitti hänet opastamaan poikaansa Antiokhosta ja kasvattamaan hänet hallitsijaksi.

₁₆Kuningas Antiokhos kuoli siellä vuonna 149. ₁₇Kun Lysias sai tietää, että kuningas oli kuollut, hän asetti tämän tilalle hallitsijaksi kuninkaan pojan Antiokhoksen, jota hän oli lapsesta pitäen kasvattanut, ja antoi hänelle nimen Eupator.

₁₈Jerusalemissa Akran linnoituksen sotilaat yrittivät estää israelilaisia menemästä temppeliin, ja he tekivät kaikenlaista vahinkoa ja lujittivat pakanoiden valtaa. ₁₉Juudas päätti, että heistä oli päästävä, ja kutsui koko kansan koolle saadakseen piirityksen käyntiin. ₂₀Miehet tulivat heti, ja Akran piiritys alkoi; tämä tapahtui vuonna 150. Ampumatorneja ja muita piirityslaitteita alettiin rakentaa.

₂₁Jotkut piiritetyistä pääsivät kuitenkin livahtamaan saartorenkaan läpi. Heihin liittyi muutamia israelilaisluopioita. ₂₂Yhdessä he menivät kuninkaan puheille, ja luopiot sanoivat: »Kuinka kauan vielä aiot viivytellä? Koska otat oikeuden käsiisi ja kostat veljiemme puolesta? ₂₃Me palvelimme ilomielin isääsi, toimimme hänen käskyjensä mukaan ja tottelimme hänen määräyksiään. ₂₄Tämän vuoksi omat maanmiehemme ovat kääntyneet meitä vastaan. He tappavat kaikki meikäläiset, jotka kiinni saavat, ja ryöstävät omaisuutemme. ₂₅Eikä siinä kaikki: meidän lisäksemme he ovat hyökänneet myös naapurikansojen kimppuun. ₂₆Parastaikaa he ovat asemissa Jerusalemin linnoituksen ympärillä ja aikovat vallata sen. He ovat myös linnoittaneet temppelin ja Bet-Surin. ₂₇Jos sinä et heti pane heitä aisoihin, he tekevät jotakin vielä pahempaa etkä sinä enää pysty estämään heitä.»

₂₈Kun kuningas kuuli tämän, hän vihastui. Hän kutsui koolle kaikki ylimmät päällikkönsä, sekä jalkaväen että ratsuväen komentajat, ₂₉ja heidän joukkoihinsa liittyi myös muiden valtakuntien ja meren saarten palkkajoukkoja. ₃₀Hänen armeijassaan oli kaikkiaan satatuhatta jalkamiestä, kaksikymmentätuhatta ratsumiestä ja kolmekymmentäkaksi koulutettua sotanorsua. ₃₁He tulivat Idumean kautta, saartoivat Bet-Surin ja rakensivat piirityslaitteita, mutta piirityksestä tuli pitkällinen, sillä kaupungin puolustajat taistelivat urheasti. Linnoituksesta ulos hyökkäillessään israelilaiset sytyttivät piirityslaitteetkin tuleen.

₃₂Juudas lähti nyt Jerusalemin linnoituksen luota ja vei joukkonsa asemiin Bet-Sakarjaan, lähelle kuninkaan leiriä. ₃₃Heti seuraavana aamuna kuningas ryhtyi vastatoimiin ja komensi joukkonsa Bet-Sakarjaan vievälle tielle. Sotatorvien soidessa armeija asettui taistelujärjestykseen.

₃₄Norsuja kiihotettiin taisteluun panemalla niiden eteen viinirypäleistä ja mustamulperin marjoista puristettua mehua. ₃₅Eläimet jaettiin eri taisteluosastoille, ja jokaista norsua kohden koottiin tuhat miestä, joilla oli rengaspanssari ja pronssikypärä. Lisäksi jokaisen norsun osalle tuli viisisataa valikoitua ratsumiestä. ₃₆Sotilaat olivat aina siellä missä norsukin, ja meni se minne tahansa, he seurasivat mukana eivätkä loitonneet siitä. ₃₇Eläimen selässä oli vahvaseinäinen puukoppi, joka oli sidottu lujasti paikoilleen, ja kopissa oli neljä soturia ja intialainen norsunajaja. ₃₈Loput ratsumiehet sijoitettiin sotajoukon kummallekin sivustalle ahdistamaan sieltä käsin vihollista ja suojaamaan omia rivistöjä.

₃₉Kun aurinko loisti kullalla ja pronssilla päällystettyihin kilpiin, ne heijastivat valon vuorille, ja vuoret leimusivat kuin palavat soihdut. ₄₀Osa kuninkaan joukoista ohjattiin korkealle vuorten rinteille, osa alemmas, ja näin ne etenivät vakaasti ja hyvässä järjestyksessä. ₄₁Maa kumisi marssirivistöjen askelten alla ja aseet kalahtelivat, ja nämä äänet kuullessaan kaikki vapisivat, sillä armeija oli valtavan suuri ja voimakas.

₄₂Mutta Juudas komensi joukkonsa hyökkäykseen, ja kuninkaalta kaatui kuusisataa miestä. ₄₃Eleasar, lisänimeltään Avaran, näki silloin norsun, joka oli suojattu kuninkaallisella panssarilla, ja kun se vielä oli toisia norsuja suurempikin, hän arveli kuninkaan itsensä olevan sen selässä. ₄₄Niinpä hän pani henkensä alttiiksi pelastaakseen kansansa ja saadakseen ikuisen maineen. ₄₅Hän juoksi rohkeasti eläintä kohti, tunkeutui vihollisen rivien keskelle ja tappoi miehiä molemmin puolin, niin että rivit repesivät hänen edestään. ₄₆Hän sukelsi norsun alle, työnsi alta päin aseensa siihen ja tappoi sen, mutta eläin lysähti hänen päälleen ja hän kuoli.

₄₇Huomatessaan, kuinka vahva kuninkaan armeija oli ja kuinka järjestyneesti se liikkui, israelilaiset katsoivat parhaaksi vetäytyä sen tieltä.

₄₈Antiokhoksen joukot lähtivät nyt kohti Jerusalemia jatkaakseen taistelua siellä, ja kuningas asetti ne leiriin niin, että ne uhkasivat Siionin vuorta ja koko Juudeaa. ₄₉Bet-Surin asukkaiden kanssa hän teki rauhan. Heidän oli lähdettävä kaupungista, sillä vähäisillä ruokavaroillaan he eivät olisi enää kestäneet piiritystä; silloin näet oli sapattivuosi. ₅₀Kuningas otti Bet-Surin haltuunsa ja asetti sinne oman varusväkensä.

₅₁Tämän jälkeen Antiokhos piiritti temppeliä pitkän aikaa. Hän pystytti sen ympärille ampumatorneja ja muita rakennelmia sekä heittokoneita, jotka sinkosivat kiviä, tulipalloja, nuolia ja keihäitä. ₅₂Piiritetytkin rakensivat omia laitteitaan vihollisen koneita vastaan, ja taistelut jatkuivat kauan. ₅₃Temppelin puolustajilta loppuivat kuitenkin elintarvikkeet, koska silloin oli meneillään seitsemän vuoden välein vietettävä sapattivuosi ja loput ruokavarat oli annettu niille, jotka oli vieraiden kansojen keskeltä tuotu Juudeaan. ₅₄Temppeliin jäi viimein vain kourallinen miehiä, sillä useimmat eivät kestäneet nälkää vaan lähtivät kukin omille kotisijoilleen.

₅₅Lysias oli tällä välin saanut tietoja Filippoksesta, jonka kuningas Antiokhos ennen kuolemaansa oli määrännyt kasvattamaan poikansa Antiokhoksen uudeksi kuninkaaksi. ₅₆Filippos oli tuonut kuninkaan sotajoukot takaisin Persiasta ja Meediasta ja aikoi nyt ottaa vallan käsiinsä. ₅₇Niinpä Lysias ryhtyi kiirehtimään Jerusalemista lähtöä ja sanoi kuninkaalle, päälliköille ja muille paikalla oleville: »Meidän tilanteemme käy päivä päivältä huonommaksi. Ruokavarat ovat vähissä, ja paikka, jota piiritämme, on vahvasti linnoitettu. Sitä paitsi meidän täytyy ajatella koko valtakunnan hallintoa. ₅₈Tehdään rauha, lyödään kättä noiden ihmisten ja koko heidän kansansa kanssa. ₅₉Annetaan heidän seurata lakejaan entiseen tapaan. Juuri sen takiahan, että me kumosimme heidän lakinsa, he vihastuivat ja tekivät kaiken tämän.»

₆₀Ehdotus miellytti kuningasta ja sotapäälliköitä, ja Lysias lähetti miehiä tarjoamaan piiritetyille rauhaa. Israelilaiset hyväksyivät tarjouksen, ₆₁ja kuninkaan ja päälliköiden vahvistettua valallaan asian he tulivat ulos linnoituksesta. ₆₂Kuningas meni nyt Siionin vuorelle, mutta kun hän näki, kuinka lujat varustukset siellä oli, hän rikkoi vannomansa valan ja käski purkaa koko ympärysmuurin. ₆₃Sitten hän lähti kiireesti matkaan ja palasi Antiokiaan. Huomattuaan, että kaupunki oli Filippoksen hallussa, hän ryhtyi hyökkäykseen ja valtasi kaupungin.