₁Kun ympärillä asuvat pakanat kuulivat, että alttari oli rakennettu ja pyhäkkö uusittu entiselleen, niin he suuresti vihastuivat. ₂Ja he pitivät neuvoa hävittääkseen Jaakobin heimosta ne, jotka asuivat heidän keskellään, ja he alkoivat levittää murhaa ja hävitystä kansan keskuuteen. ₃Ja Juudas taisteli Eesaun jälkeläisiä vastaan Idumeassa Akrabattenen maakunnassa, sillä he olivat väijyksissä Israelin rajoilla. Heille hän tuotti suuren tappion, nöyryytti heidät ja otti saaliiksi heidän tavaransa. ₄Hän ajatteli myös Baianin asukasten pahuutta: he olivat kansalle paulaksi ja ansaksi väijyen heitä teiden varsilla. ₅Hän sulki heidät heidän torneihinsa, piiritti heidät ja vihki heidät tuhon omiksi ja poltti tulella kaupungin tornit kaikkine miehistöineen.

₆Sitten hän meni virran ylitse ammonilaisia vastaan ja kohtasi siellä vahvan sotajoukon ja paljon väkeä, joiden johtajana oli Timoteus. ₇Heidän kanssaan hän antautui useihin taisteluihin; hän musersi heidät perinpohjin ja voitti heidät. ₈Ja valloitettuaan Jaeserin ja sen tytärkaupungit hän palasi takaisin Juudeaan. ₉Sitten pakanat kokoontuivat Gileadiin niitä israelilaisia vastaan, jotka asuivat heidän alueellansa, hävittääkseen heidät. Mutta nämä pakenivat Dateman linnoitukseen. ₁₀Ja he lähettivät Juudaalle ja hänen veljilleen näin kuuluvan kirjeen: "Ympärillämme olevat pakanat ovat kokoontuneet meitä vastaan, hävittääkseen meidät; ₁₁ja he ovat valmiit tulemaan ja valloittamaan linnoituksen, johon me olemme paenneet, ja Timoteus johtaa heidän sotajoukkoaan. ₁₂Tule siis nyt ja pelasta meidät heidän käsistään, sillä suuri joukko meikäläisiä on jo kaatunut, ₁₃ja kaikki meidän veljemme, jotka ovat Tuubiaan alueella, ovat tapetut; heidän vaimonsa ja lapsensa ja tavaransa on viety pois, ja siellä on surmattu noin tuhat miestä."

₁₄Kun kirjettä parhaillaan vielä luettiin, niin katso, saapui toisia lähettiläitä Galileasta, vaatteet reväistyinä, tuoden samanlaisen sanoman: ₁₅heitä vastaan oli kokoontunut väkeä Ptolemaiksesta, Tyyrosta ja Siidonista ja koko vierasheimoisten Galilea, tuhotakseen heidät kokonansa. ₁₆Kun Juudas ja kansa sen kuulivat, kerääntyi koolle suuri kansankokous neuvottelemaan, mitä olisi tehtävä heidän veljilleen, jotka olivat ahdingossa ja pakanain ahdistamina. ₁₇Ja Juudas sanoi veljelleen Simonille: "Valitse itsellesi miehiä, mene ja pelasta Galileassa olevat veljesi; minä ja veljeni Joonatan lähdemme Gileadiin". ₁₈Mutta hän jätti Joosefin, Sakariaan pojan, ja Asariaan kansan johtajiksi muun sotajoukon kanssa Juudeaan tämän suojaksi. ₁₉Ja hän käski heitä sanoen: "Johtakaa tätä kansaa, mutta älkää antautuko taisteluun pakanoita vastaan, ennenkuin me palaamme takaisin". ₂₀Ja Simonin osalle annettiin kolmetuhatta miestä retkeä varten Galileaan ja Juudaan osalle kahdeksantuhatta miestä retkeä varten Gileadiin.

₂₁Sitten Simon lähti Galileaan ja antautui moneen taisteluun pakanoita vastaan; ja hän voitti heidät perinpohjin. ₂₂Ja hän ajoi heitä takaa Ptolemaiksen porteille asti, ja pakanoita kaatui noin kolmetuhatta miestä, ja hän otti saaliiksi heidän tavaransa. ₂₃Sitten hän otti mukaansa juutalaiset Galileasta ja Arbattasta ynnä heidän vaimonsa ja lapsensa ja kaiken, mitä heillä oli, ja heidät vietiin Juudeaan suurella riemulla.

₂₄Mutta Juudas Makkabilainen ja hänen veljensä Joonatan menivät Jordanin ylitse ja kulkivat kolmen päivän matkan halki erämaan. ₂₅Siellä he kohtasivat nabatialaiset, ja nämä ottivat heidät ystävällisesti vastaan ja kertoivat heille kaiken, mitä oli tapahtunut heidän veljilleen Gileadissa, ₂₆ja että monet heistä olivat suljettuina Bosraan, Beseriin, Alamaan, Kasforiin, Makediin ja Karnainiin — kaikki nämä lujia ja suuria kaupunkeja. ₂₇Ja muissakin Gileadin kaupungeissa oli niihin suljettuja; viholliset varustautuivat jo huomenna piirittämään linnoituksia, valloittamaan ne ja tuhoamaan heidät kaikki samana päivänä.

₂₈Silloin kääntyi Juudas ja hänen sotajoukkonsa yhtäkkiä erämaahan Beseriin vievälle tielle. Ja hän valloitti kaupungin ja tappoi kaikki miehenpuolet miekan terällä ja otti saaliiksi kaikki heidän tavaransa ja poltti kaupungin tulella. ₂₉Sitten hän lähti yöllä sieltä liikkeelle ja kulki linnoituksen juurelle asti. ₃₀Mutta kun aamu sarasti, nostivat he silmänsä ja katso, oli suunnaton joukko väkeä, jotka kuljettivat tikapuita ja piirityskoneita, valloittaakseen linnoituksen, ja olivat juuri käymässä siellä-olijain kimppuun. ₃₁Kun Juudas näki, että taistelu oli alkanut ja melu kaupungista kohosi taivasta kohti sotatorvien ja huudon pauhatessa, ₃₂niin hän sanoi sotamiehillensä: "Sotikaa tänään veljienne puolesta". ₃₃Sitten hän hyökkäsi heidän kimppuunsa kolmena joukkona selästäpäin; he puhalsivat pasunoihin ja huusivat ääneen rukoillen. ₃₄Mutta kun Timoteuksen sotajoukko huomasi, että hyökkääjä oli Makkabilainen, pakenivat he hänen edestään. Ja hän tuotti heille suuren tappion, ja heitä kaatui sinä päivänä noin kahdeksantuhatta miestä. ₃₅Sitten hän kääntyi Maafaa kohti, kävi sen kimppuun, valloitti sen ja surmasi kaikki miehenpuolet, otti saaliiksi sen tavarat ja poltti sen tulella. ₃₆Sieltä hän lähti liikkeelle ja valloitti Kasforin, Makedin, Bosran ja muut Gileadin kaupungit.

₃₇Tämän jälkeen Timoteus kokosi toisen sotajoukon ja leiriytyi Rafonin edustalle talvipuron toiselle puolelle. ₃₈Mutta Juudas lähetti miehiä vakoilemaan leiriä. He ilmoittivat hänelle sanoen: "Kaikki meidän ympärillämme asuvat pakanat ovat kokoontuneet heidän luoksensa, ylen suuri sotajoukko. ₃₉Arabialaisiakin he ovat palkanneet avuksensa, ja he ovat leiriytyneet talvipuron toiselle puolelle, ollen valmiita käymään sinua vastaan taisteluun." Silloin Juudas samosi heitä vastaan. ₄₀Kun Juudas ja hänen sotajoukkonsa lähenivät puroa, sanoi Timoteus sotajoukkonsa päälliköille: "Jos hän ennen meitä menee yli käydäkseen meidän kimppuumme, niin emme voi häntä vastustaa, sillä hän on silloin meitä väkevämpi. ₄₁Mutta jos hän arkailee ja leiriytyy joen toiselle puolelle, niin me menemme sen yli, käymme hänen kimppuunsa ja voitamme hänet." ₄₂Kun Juudas oli tullut talvipuron läheisyyteen, asetti hän väen päällysmiehet purolle ja käski heitä sanoen: "Älkää salliko kenenkään leiriytyä, vaan menkööt he kaikki taisteluun".

₄₃Sitten hän meni ensimmäisenä puron yli, käyden heidän kimppuunsa, ja kaikki hänen väkensä seurasi häntä. Hän voitti perinpohjin kaikki pakanat; nämä heittivät pois aseensa ja pakenivat Karnainin pyhäkköön. ₄₄Sitten he valloittivat kaupungin ja polttivat pyhäkön tulella kaikkine sisällä-olevineen. Niin kukistettiin Karnain, eivätkä he enää voineet tehdä Juudaalle vastarintaa.

₄₅Nyt Juudas kokosi kaikki Gileadissa olevat israelilaiset, pienet ja suuret, naiset ja lapset ja tavarat, ylen suuren joukon, lähteäkseen Juudan maahan. ₄₆Ja he tulivat Efroniin. Tämä oli suuri, lujasti linnoitettu kaupunki ja sijaitsi vuorisolan suulla, niin ettei siitä voinut poiketa oikealle eikä vasemmalle, vaan oli kuljettava aivan sen lävitse. ₄₇Mutta kaupungin asukkaat sulkivat heiltä tien ja tukkivat portit kivillä. ₄₈Silloin Juudas lähetti heille tämän rauhallisen sanan: "Salli minun kulkea maasi kautta, mennäksemme omaan maahamme. Kukaan ei tee teille pahaa; me tahdomme vain kulkea lävitse." Mutta he eivät tahtoneet avata pääsyä hänelle. ₄₉Silloin Juudas käski kuuluttaa sotajoukossa, että jokaisen oli pysyttävä sillä paikalla, jossa hän juuri oli. ₅₀Ja sotamiehet pysähtyivät paikoilleen. Sitten he taistelivat kaupunkia vastaan koko päivän ja koko yön, ja kaupunki joutui hänen käsiinsä. ₅₁Ja hän tuhosi kaikki miehenpuolet miekan terällä, hävitti kaupungin ja otti saaliiksi sen tavarat. Sitten hän kulki kaupungin läpi tapettujen ylitse. ₅₂Senjälkeen he kulkivat Jordanin yli ja tulivat suurelle tasangolle, joka on vastapäätä Beetsania. ₅₃Mutta Juudas piti lakkaamatta koossa niitä, jotka jäivät toisista jälkeen, ja rohkaisi väkeä koko ajan matkalla, kunnes hän saapui Juudan maahan. ₅₄Ja he nousivat Siionin vuorelle iloiten ja riemuiten ja uhrasivat polttouhreja, sillä ketään heistä ei ollut kaatunut koko matkalla onnelliseen palaamiseen asti.

₅₅Sillä aikaa kuin Juudas Joonatanin kanssa oli Gileadissa ja hänen veljensä Simon oli Galileassa Ptolemaiksen edustalla, ₅₆saivat Joosef, Sakariaan poika, ja Asarias, sotajoukkojen päällikkö, kuulla sotaisista urotöistä, joita makkabilaiset olivat suorittaneet. ₅₇Silloin he sanoivat: "Tehkäämme mekin itsellemme nimi ja lähtekäämme taistelemaan pakanoita vastaan, jotka ovat ympärillämme". ₅₈Ja niin he kutsuivat koolle heidän johdossaan olevat sotaväen osastot ja lähtivät Jamniaa vastaan. ₅₉Silloin Gorgias ja hänen miehensä lähtivät ulos kaupungista asettuakseen heitä vastaan taisteluun. ₆₀Ja Joosef ja Asarias lyötiin pakoon, ja heitä ajettiin takaa Juudean rajoille asti; ja sinä päivänä kaatui Israelin kansaa noin kaksituhatta miestä. ₆₁Niin kansa kärsi suuren tappion, koska he, arvellen voivansa suorittaa urotöitä, eivät olleet totelleet Juudasta ja hänen veljeään. ₆₂Mutta he eivät olleet noiden miesten sukua, joiden käden kautta Israelille oli suotu pelastus. ₆₃Mutta Juudas sankari ja hänen veljensä saivat osakseen ylen suurta kunnioitusta kaiken Israelin ja kaikkien pakanain keskuudessa, missä ikinä heidän nimensä mainittiin. ₆₄Ja heidän luoksensa kokoonnuttiin onnittelemaan.

₆₅Sitten Juudas ja hänen veljensä lähtivät taistelemaan Eesaun jälkeläisiä vastaan eteläpuoliseen maahan; ja hän voitti Hebronin ja sen tytärkaupungit, hävitti sen linnoituksen ja poltti sen tornit yltympäri. ₆₆Sitten hän lähti liikkeelle mennäkseen filistealaisten maahan, ja hän kulki Marisan kautta. ₆₇Siihen aikaan kaatui eräitä pappeja taistelussa, kun hekin tahtoivat tehdä urotöitä ja varomattomasti lähtivät taisteluun. ₆₈Juudas poikkesi nyt Asdodiin, joka on filistealaisten maassa, ja hän hävitti heidän alttarinsa, poltti heidän jumaliensa kuvat, otti saaliiksi tavarat heidän kaupungistaan ja palasi sitten Juudeaan.

₁Kun naapurimaihin levisi tieto, että alttari oli rakennettu uudelleen ja temppeli vihitty entiseen käyttöönsä, kaikki vihastuivat. ₂He päättivät hävittää Jaakobin jälkeläiset keskuudestaan: he ryhtyivät tappamaan israelilaisia ja tuhosivat heitä joukoittain.

₃Tuolloin Juudas lähti taisteluun Idumean Akrabattenessa olevia edomilaisia vastaan, koska näitä oli asettunut pitkin israelilaisten rajaseutuja. Hän tuotti heille raskaan tappion, pakotti heidät perääntymään ja ryösti heidän omaisuutensa. ₄Myös pahuudestaan tunnetut baianilaiset saivat hänet kimppuunsa, sillä he olivat ainaisena vaarana väijyessään maanteillä kulkevia. ₅Juudas pakotti heidät sulkeutumaan torneihinsa ja piiritti heidät, ja sitten hän vihki heidät tuhon omiksi: tornit ja kaikki niihin paenneet poltettiin maan tasalle.

₆Sitten Juudas vei joukkonsa Jordanin yli ammonilaisten puolelle. Siellä hän sai vastaansa suuren ja vahvan sotajoukon, jota johti Timoteos. ₇Useiden taistelujen jälkeen Juudas sai vihollisarmeijasta yliotteen ja löi sen perin pohjin. ₈Valloitettuaan vielä Jaeserin ja sen lähikylät hän palasi Juudeaan.

₉Gileadin kansat kokoontuivat neuvonpitoon ja päättivät tuhota alueellaan asuvat israelilaiset, mutta nämä pakenivat Datheman linnoitukseen. ₁₀Sieltä he lähettivät Juudakselle ja hänen veljilleen kirjeen, jossa sanoivat: »Näiden seutujen pakanat ovat koonneet voimansa ja aikovat tuhota meidät. ₁₁He valmistautuvat paraikaa valtaamaan tämän linnoituksen, johon olemme paenneet. Heidän joukkonsa johdossa on Timoteos. ₁₂Tule kiireesti tänne ja pelasta meidät hänen käsistään! Me olemme jo menettäneet paljon miehiä. ₁₃Kaikki Tobissa asuneet veljemme on tapettu, heidän vaimonsa ja lapsensa on otettu orjiksi, ja heidän omaisuutensa on viety pois. Siellä surmattiin lähes tuhat miestä.»

₁₄Kun kirjettä vielä luettiin, paikalle tuli toisia sanantuojia Galileasta. He olivat repäisseet vaatteensa, ja heidän viestinsä oli aivan samanlainen: ₁₅Ptolemaiksen, Tyroksen ja Sidonin väki ja kaikki Galilean vierasmaalaiset olivat koonneet joukkonsa yhteen tehdäkseen israelilaisista lopun.

₁₆Kun Juudas ja muut paikalla olevat kuulivat nämä viestit, he kutsuivat koolle suuren kansankokouksen. Sen oli päätettävä, mitä he tekisivät maanmiehilleen, joita viholliset niin ankarasti ahdistivat. ₁₇Juudas sanoi veljelleen Simonille: »Valitse miehet joukkoosi ja mene pelastamaan Galileassa olevat maanmiehemme. Minä ja veljeni Jonatan menemme Gileadiin.»

₁₈Muun sotajoukon Juudas jätti Juudean turvaksi. Hän asetti kansan johtoon Joosefin, Sakarjan pojan, ja Asarjan. ₁₉»Pitäkää kansa komennossanne», hän sanoi, »älkääkä ryhtykö taistelemaan pakanoita vastaan, ennen kuin me palaamme.» ₂₀Simon sai Galilean-retkelleen kolmetuhatta miestä, ja Juudas vei kahdeksantuhatta miestä Gileadiin.

₂₁Simon marssi Galileaan ja kävi monia taisteluja vierasmaalaisten kanssa. Hän löi heidän joukkonsa perusteellisesti ₂₂ja ajoi heitä takaa aina Ptolemaiksen porteille saakka. Vihollisilta kaatui kolmisentuhatta miestä, ja Simon otti heidän varusteensa sotasaaliikseen. ₂₃Hän otti kaikki Galilean ja Arbattan israelilaiset mukaansa ja vei heidät, heidän vaimonsa ja lapsensa ja kaiken heidän omaisuutensa riemusaatossa Juudeaan.

₂₄Juudas Makkabilainen ja hänen veljensä Jonatan menivät Jordanin toiselle puolen. Kuljettuaan kolme päivää autiomaassa ₂₅he kohtasivat nabatealaisia, jotka suhtautuivat heihin rauhanomaisesti ja kertoivat, kuinka Gileadin israelilaisten oli käynyt. ₂₆Monet heistä olivat saarroksissa Bosrassa, Aleman Bosorissa, Kasfossa, Makedissa ja Karnainissa, jotka kaikki olivat suuria ja vahvasti varustettuja kaupunkeja, ₂₇ja heitä oli saarrettu muihinkin Gileadin kaupunkeihin. Nabatealaiset kertoivat myös, että viholliset aikoivat jo seuraavana päivänä hyökätä linnoituksiin, vallata ne ja yhtenä ainoana päivänä tappaa kaikki israelilaiset.

₂₈Silloin Juudas oikopäätä vaihtoi marssisuuntaa ja johti joukkonsa tielle, joka vei autiomaan halki kohti Bosraa. Hän valtasi kaupungin, surmautti kaikki sen miespuoliset asukkaat ja ryösti heidän omaisuutensa. Lopuksi hän poltti kaupungin maan tasalle.

₂₉Yöllä Juudas vei joukkonsa pois ja marssitti miehet linnoituksen lähelle. ₃₀Kun aamu valkeni, he näkivät edessään piirittäjien joukon, jolla ei ollut mittaa eikä määrää. Piirittäjät pystyttivät tikkaita ja muita rakennelmia vallatakseen linnoituksen, ja taistelu oli jo täydessä käynnissä. ₃₁Kaupungista kohosi taivaalle valtava meteli, sotatorvet soivat ja sotilaat huusivat. Kun Juudas näki tämän, ₃₂hän käski sotureitaan: »Käykää taisteluun veljiemme puolesta!»

₃₃Juudaksen miehet puhalsivat torviin, huusivat kovalla äänellä Jumalaa avukseen ja hyökkäsivät kolmena osastona takaapäin vihollisen kimppuun. ₃₄Kun Timoteoksen sotilaat tajusivat, että heitä vastaan hyökkäsi Makkabilainen, he säntäsivät pakoon hänen tieltään, ja Juudas sai musertavan voiton. Sinä päivänä viholliselta kaatui noin kahdeksantuhatta miestä.

₃₅Juudas kääntyi nyt kohti Alemaa, hyökkäsi sen kimppuun ja valloitti sen. Hän surmautti kaikki miespuoliset asukkaat, ryösti kaupungin ja poltti sen maan tasalle. ₃₆Sitten hän marssi Kasfoon, Makediin, Bosoriin ja muihin Gileadin kaupunkeihin ja valloitti ne kaikki.

₃₇Näiden yhteenottojen jälkeen Timoteos kokosi uuden sotajoukon ja leiriytyi joenuoman toiselle puolen vastapäätä Rafonia. ₃₈Juudas lähetti tiedustelijoita ottamaan selvää leiristä, ja palattuaan nämä kertoivat, että kaikki israelilaisten ympärillä asuvat kansat olivat lähettäneet Timoteokselle joukkojaan. »Se on valtava armeija», he sanoivat. ₃₉»Sinne on vahvistukseksi palkattu arabialaisiakin. Joukot ovat asemissa joen toisella puolen, valmiina käymään taisteluun sinua vastaan.»

Juudas lähti heti hyökkäykseen. ₄₀Kun hän joukkoineen lähestyi rantaa, Timoteos sanoi armeijansa päälliköille: »Jos hän tulee saman tien joen yli, hän on meitä voimakkaampi emmekä me mahda hänelle mitään. ₄₁Mutta jos hän arkailee ja leiriytyy tuonne vastarannalle, me menemme joen yli ja lyömme hänet.»

₄₂Kun Juudas tuli rantaan, hän jätti vesirajaan vartijoita ja käski heitä: »Älkää antako yhdenkään miehen pysähtyä tähän. Kaikkien on tultava taisteluun.» ₄₃Itse hän meni ensimmäisenä joen yli ja ryntäsi kohti vihollista, ja koko sotajoukko seurasi häntä. He murskasivat taistelussa vieraiden kansojen armeijan, ja sen sotilaat heittivät aseensa ja pakenivat Karnainin pyhäkköön. ₄₄Mutta Juudaksen joukot valtasivat kaupungin ja polttivat pyhäkön kaikkine ihmisineen. Näin Karnain kukistui, eikä gileadilaisista enää ollut nousemaan Juudasta vastaan.

₄₅Juudas kokosi tämän jälkeen kaikki Gileadin israelilaiset, ylhäiset ja alhaiset, ja heidän vaimonsa, lapsensa ja omaisuutensa viedäkseen tämän suuren joukon Juudeaan. ₄₆Niin he sitten tulivat Efroniin. Tämä suuri ja vahvasti linnoitettu kaupunki oli heidän reittinsä varrella, eikä sitä voinut kiertää vasemmalta eikä oikealta, vaan matkalaisten oli kuljettava sen kautta.

₄₇Kaupungin asukkaat eivät päästäneet heitä sisään vaan telkesivät portit kivillä. ₄₈Silloin Juudas lähetti heille rauhanomaisen viestin: »Me olemme matkalla omaan maahamme. Päästäkää meidät kulkemaan alueenne läpi. Kukaan ei tee teille pahaa, me vain kävelemme kaupungin halki.»

Efronilaiset kuitenkin kieltäytyivät avaamasta hänelle portteja. ₄₉Silloin Juudas käski ilmoittaa sotilailleen, että jokaisen oli oltava valmiina hyökkäämään niiltä sijoiltaan. ₅₀Hänen miehensä asettuivat taisteluvalmiuteen, ja hän johti heidät kaupunkia vastaan. Taistelu jatkui koko sen päivän ja yön, kunnes hän sai kaupungin haltuunsa. ₅₁Hän surmautti kaikki miespuoliset asukkaat, repi kaupungin maan tasalle, ryösti sen ja marssitti joukkonsa kaupungin läpi, yli vihollisten ruumiiden.

₅₂He ylittivät sitten Jordanin ja tulivat suurelle tasangolle, jonka laidassa on Bet-Sean. ₅₃Koko vaelluksen ajan Juudas rohkaisi matkalaisia ja huolehti niistä, jotka jäivät toisista jälkeen, ja niin he saapuivat Juudeaan. ₅₄He nousivat riemuiten Siionin vuorelle ja toimittivat kiitollisina polttouhreja, koska olivat päässeet perille rauhassa, yhtäkään henkeä menettämättä.

₅₅Sillä aikaa kun Juudas ja Jonatan olivat Gileadissa ja heidän veljensä Simon oli Galileassa Ptolemaiksen edustalla, ₅₆Juudeaan jääneitä joukkoja komensivat Joosef, Sakarjan poika, ja Asarja. He kuulivat, millaisia sankaritekoja toiset olivat taisteluissa tehneet. ₅₇Silloin he sanoivat toisilleen: »Kyllä mekin voimme hankkia itsellemme mainetta. Lähdetään sotimaan naapurikansoja vastaan.» ₅₈He antoivat joukoilleen lähtökäskyn ja marssivat kohti Jamniaa.

₅₉Gorgias toi joukkonsa kaupungista ja järjesti ne taisteluun, ₆₀ja Joosef ja Asarja kärsivät tappion. Heidän joukkojaan ajettiin takaa Juudean rajoille saakka, ja Israelin kansasta kaatui tuona päivänä noin kaksituhatta miestä. ₆₁Kansa kärsi suuren menetyksen, koska nuo kaksi eivät totelleet Juudasta ja hänen veljiään vaan uskoivat itsekin pystyvänsä urotöihin. ₆₂He eivät olleetkaan samaa sukua kuin ne miehet, joiden käsiin oli uskottu Israelin vapautus.

₆₃Mutta urhea Juudas ja hänen veljensä nauttivat suurta kunnioitusta koko Israelissa ja kaikissa niissä maissa, joihin heidän maineensa kantautui. ₆₄Ihmiset kerääntyivät heidän luokseen ja lauloivat heidän ylistystään.

₆₅Juudas lähti veljineen taas etelään edomilaisia vastaan. Hän valtasi Hebronin ja sen lähikylät, repi maahan sen varustukset ja poltti sen ympärysmuurin tornit, ₆₆ja sitten hän jatkoi marssiaan kohti filistealaisten maata. Matkalla hän kulki Marisan halki, ₆₇ja tuona päivänä taistelussa kaatui myös pappeja, koska he halusivat tehdä sankaritekoja ja lähtivät yltiöpäisesti päin vihollista. ₆₈Tämän jälkeen Juudas marssi filistealaisten maahan ja suuntasi kulkunsa Asdodin seudulle. Hän repi siellä alttarit maahan, poltti kansan jumalankuvat ja ryösti kaupungit. Sitten hän palasi Juudeaan.