₁Mutta Gorgias otti viisituhatta jalkasoturia ja tuhat valioratsumiestä, ja sotajoukko lähti liikkeelle yöllä ₂hyökätäkseen juutalaisten sotajoukon kimppuun ja tuhotakseen heidät äkkiarvaamatta; tällöin oli linnanväkeä hänellä oppaina. ₃Mutta kun Juudas sai siitä tiedon, niin hänkin lähti liikkeelle sankareineen tuhotaksensa Emmauksen lähellä olevan sotajoukon, ₄sillä aikaa kuin sotavoimat vielä olivat hajallaan leirin ulkopuolella. ₅Kun nyt Gorgias yöllä tuli Juudaan leiriin eikä tavannut sieltä ketään, etsi hän heitä vuorilta, arvellen, että he olivat heitä paenneet. ₆Mutta päivän koittaessa Juudas ilmestyi tasangolle, johdossaan kolmetuhatta miestä; kuitenkaan heillä ei ollut suojavarustuksia eikä miekkoja, siinä määrin kuin he olivat toivoneet. ₇Kun he näkivät pakanain lujasti varustetun leirin ja lisäksi sitä ympäröivän, sotaan tottuneen ratsuväen, ₈niin Juudas sanoi miehille, jotka olivat hänen seurassaan: "Älkää peljätkö heidän suurta joukkoansa, älkääkä säikähtäkö heidän hyökkäystään. ₉Muistakaa, kuinka meidän isämme pelastuivat Punaisessa meressä, kun farao sotajoukollaan ajoi heitä takaa. ₁₀Huutakaamme nytkin apua taivaasta, ehkä hän mielistyy meihin ja muistaa isiemme liiton ja murskaa tämän sotajoukon tänään silmiemme edessä, ₁₁että kaikki pakanat huomaisivat, että on olemassa se, joka lunastaa ja pelastaa Israelin."

₁₂Kun nyt muukalaiset nostivat silmänsä ja näkivät heidän tulevan vastaansa, ₁₃niin he lähtivät leiristä taisteluun, ja Juudaan miehet puhalsivat pasunoihin. ₁₄Sitten he iskivät yhteen, ja pakanat voitettiin perinpohjin, ja he pakenivat tasangolle; ₁₅ja ne, jotka jäivät viimeisiksi, kaatuivat kaikki miekkaan. Ja heitä ajettiin takaa Gaseraan ja Juudean tasangoille ja Asdodiin ja Jamniaan asti. Ja heitä kaatui noin kolmetuhatta miestä.

₁₆Kun Juudas sotajoukkoineen palasi heitä takaa-ajamasta, ₁₇niin hän sanoi kansalle: "Älkää himoitko saalista, sillä vielä on taistelu edessämme, ₁₈Gorgias joukkoineen on näet vuoristossa meitä lähellä, vaan seisokaa nyt lujina vihollistemme edessä ja taistelkaa heitä vastaan; sitten voitte vapaasti ottaa saalista".

₁₉Ennenkuin Juudas oli lopettanut puheensa, näkyi muuan osasto tulevan esiin vuorilta. ₂₀Se näki nyt, että toinen joukko oli ajettu pakoon ja että leiriä juuri sytytettiin tuleen; sillä savu, joka sieltä näkyi, ilmaisi, mitä oli tapahtunut. ₂₁Havaittuaan tämän he joutuivat ylen suuren pelon valtaan. Ja kun he samalla näkivät myös Juudaan sotajoukon seisovan kentällä valmiina taisteluun, ₂₂niin he kaikki pakenivat vierasheimoisten maahan. ₂₃Silloin Juudas kääntyi takaisin ryöstämään leiriä. Ja he saivat paljon kultaa ja hopeaa sekä tummansinisiä ja meripurppuraisia kankaita ja suuria rikkauksia. ₂₄Ja palatessaan he kohottivat ylistys- ja kiitosvirsiä kohti taivasta, "sillä hyvä, iankaikkisesti pysyvä on hänen armonsa". ₂₅Ja suuri voitto oli suotu Israelille sinä päivänä. ₂₆Mutta kaikki ne vierasheimoiset, jotka olivat päässeet pakoon, menivät ja ilmoittivat Lysiaalle kaiken, mitä oli tapahtunut. ₂₇Kuultuaan kaiken hän hämmästyi ja tuli alakuloiseksi, koska Israelille ei ollut käynyt, niinkuin hän oli tahtonut, eikä asia ollut niin päättynyt, kuin kuningas oli hänelle antanut toimeksi.

₂₈Seuraavana vuonna hän kokosi kuusikymmentä tuhatta jalkamiestä valioväkeä ja viisituhatta ratsumiestä sotiaksensa heitä vastaan. ₂₉Ja he kulkivat Idumeaan ja leiriytyivät Beetsuuriin, mutta Juudas lähti heitä vastaan johdossansa kymmenentuhatta miestä. ₃₀Kun hän näki tuon vahvan sotajoukon, niin hän rukoili ja sanoi: "Ole kiitetty, sinä Israelin pelastaja, joka olet tehnyt tyhjäksi jättiläisen hyökkäyksen palvelijasi Daavidin käden kautta ja antanut filistealaisten sotajoukon Joonatanin, Saulin pojan, ja hänen aseenkantajansa käsiin. ₃₁Jätä tämä sotajoukko kansasi Israelin käsiin, ja joutukoot ne häpeään, jotka luottavat sotaväkeensä ja ratsumiehiinsä. ₃₂Herätä heissä pelko ja masenna heidän rohkeutensa ja voimansa, niin että he horjuvat ja tulevat murskatuiksi. ₃₃Lyö heidät niiden miekalla, jotka sinua rakastavat, ja niin ylistäkööt sinua kiitosvirsillä kaikki, jotka tuntevat sinun nimesi." ₃₄Sitten joukot iskivät yhteen, ja Lysiaan sotajoukosta kaatui noin viisituhatta miestä, jotka kaatuivat taistellessaan heitä vastaan. ₃₅Kun Lysias näki, kuinka hänen oma sotajoukkonsa oli lyöty pakoon, mutta kuinka Juudan miehet olivat pelottomat, ja kuinka he olivat valmiit uljaasti taistelemaan henkensä edestä, niin hän lähti Antiokiaan. Sitten hän pestasi vierasta sotaväkeä, lähteäksensä jälleen, joukon tultua täysilukuiseksi, Juudeaan.

₃₆Silloin Juudas ja hänen veljensä sanoivat: "Katso, meidän vihollisemme ovat muserretut; lähtekäämme siis puhdistamaan pyhäkkö ja vihkimään se uudelleen". ₃₇Ja koko sotajoukko kerääntyi yhteen, ja he lähtivät Siionin vuorelle. ₃₈Kun he näkivät, että pyhäkkö oli autiona ja alttari häväistynä ja portit poltetut ja että esipihoissa kasvoi pensaikkoa niinkuin metsässä tai niinkuin jollakin vuorella ja että kammiot olivat hävitetyt, ₃₉niin he repäisivät vaatteensa, valittivat suurella äänellä, sirottivat tuhkaa päähänsä ₄₀ja lankesivat maahan kasvoillensa. Ja he puhalsivat merkinantotorviin ja huusivat apua taivaasta. ₄₁Sitten Juudas käski miehiänsä käymään taistelua linnassa-olijoita vastaan, kunnes hän olisi puhdistanut pyhäkön.

₄₂Hän valitsi nyt papeiksi sellaisia, jotka olivat nuhteettomia ja rakastivat lakia. ₄₃Ja he puhdistivat pyhäkön ja veivät saastutuksen kivet saastaiseen paikkaan. ₄₄Sitten he neuvottelivat, mitä heidän olisi tehtävä saastutetulle polttouhrialttarille. ₄₅Ja heidän mieleensä johtui hyvä neuvo, että se oli hävitettävä, ettei se koituisi heille häpeäksi, sillä pakanat olivat sen saastuttaneet; ja niin he hävittivät alttarin. ₄₆Mutta kivet he panivat säilöön temppelivuorelle, soveliaaseen paikkaan, kunnes tulisi profeetta, joka ilmoittaisi, mitä niille oli tehtävä. ₄₇Sitten he ottivat hakkaamattomia kiviä, niinkuin laki sääti, ja rakensivat uuden alttarin, entisen kaltaisen. ₄₈Samoin he korjasivat pyhäkön ja temppelin sisustan ja vihkivät esipihat. ₄₉Ja he valmistivat uudet pyhät astiat ja veivät lampunjalan ja polttouhri- ja suitsutusalttarin ja pöydän temppeliin. ₅₀Ja he suitsuttivat alttarilla ja sytyttivät lamput, jotka olivat lampunjalassa, niin että ne loistivat temppelissä. ₅₁Ja he panivat pöydälle leipiä ja ripustivat paikoilleen esiriput; ja niin he tekivät valmiiksi kaiken työn, mihin olivat ryhtyneet.

₅₂Mutta yhdeksännen kuukauden kahdentenakymmenentenä viidentenä päivänä, se on kislev-kuussa, vuonna 148, he nousivat varhain aamulla ₅₃ja uhrasivat, niinkuin laki sääti, uhrin uudella polttouhrialttarilla, jonka he olivat tehneet. ₅₄Samaan vuodenaikaan, samana päivänä, jona pakanat sen olivat saastuttaneet, se nyt uudelleen vihittiin kiitosvirsillä, kitarain, kannelten ja kymbaalien soitolla. ₅₅Ja kaikki kansa lankesi kasvoilleen, ja he kumartaen rukoilivat kohottaen kiitoksensa taivaan puoleen, joka oli antanut heidän niin hyvin onnistua. ₅₆Ja he viettivät alttarin vihkimisjuhlaa kahdeksan päivää ja toivat polttouhreja riemuiten ja uhrasivat kiitos- ja ylistysuhreja. ₅₇Ja he kaunistivat temppelin etusivun kultaisilla seppeleillä ja pienillä kilvillä ja uusivat portit ja kammiot ja tekivät niihin ovet. ₅₈Silloin oli kansalla ylen suuri ilo, sillä pakanain tuottama häväistys oli poistettu. ₅₉Sitten Juudas ja hänen veljensä ja koko Israelin seurakunta säätivät, että alttarin vihkimisjuhlan päiviä oli vietettävä aikanansa vuodesta vuoteen kahdeksan päivän aika, aina alkaen kislev-kuun kahdennestakymmenennestä viidennestä päivästä, iloiten ja riemuiten.

₆₀Siihen aikaan he myös varustivat Siionin vuoren yltympäri korkeilla muureilla ja vahvoilla torneilla, etteivät pakanat voisi tulla ja päästä sitä tallaamaan, niinkuin he ennen olivat tehneet. ₆₁Ja he panivat sinne sen suojaksi varusväkeä, ja samoin he, sitä suojellakseen, varustivat Beetsuurin, että kansalla olisi suojavarustus Idumeaa vastaan.

₁Gorgias otti mukaansa viisituhatta jalkamiestä ja tuhat valikoitua ratsumiestä ja lähti yöllä liikkeelle ₂hyökätäkseen yllättäen israelilaisten leiriin ja lyödäkseen heidät. Hänellä oli oppainaan Jerusalemin linnoituksen väkeä. ₃Juudas sai kuitenkin tietää, mitä oli tekeillä, ja lähti hänkin sotureineen liikkeelle. Hänen tarkoituksenaan oli hyökätä Emmauksen lähistöllä olevien kuninkaan joukkojen kimppuun ₄sillä välin kun osa niistä vielä oli poissa leiristä. ₅Kun Gorgias yöllä tuli Juudaksen leiriin, hän ei löytänyt sieltä ketään. Niinpä hän lähti etsimään Juudaksen miehiä vuorilta, koska arveli heidän paenneen hänen joukkojaan.

₆Varhain aamulla Juudas vei joukkonsa tasangolle. Hänellä oli kolmetuhatta miestä, mutta heidän aseistuksensa ja varusteensa eivät olleet sellaiset kuin he olisivat toivoneet. ₇He näkivät edessään mahtavan vihollisarmeijan. Se oli linnoittautunut lujasti, ja leirin ympärillä oli ratsuväkeä, koulutettuja ja kokeneita taistelijoita. ₈Silloin Juudas sanoi miehilleen: »Älkää pelätkö heidän paljouttaan! Älkää menettäkö rohkeuttanne, kun he hyökkäävät! ₉Muistakaa, kuinka isämme pelastuivat Punaisellamerellä, kun farao joukkoineen ajoi heitä takaa. ₁₀Huutakaa nyt avuksi taivaan Jumalaa! Jos hän tahtoo auttaa meitä ja muistaa isiemme kanssa tekemänsä liiton, hän murskaa tuon sotajoukon silmiemme edessä. ₁₁Silloin kaikki kansat saavat tietää, että Israelilla on lunastaja ja pelastaja.»

₁₂Kun viholliset huomasivat Juudaksen joukon ja näkivät sen tulevan heitä kohti, ₁₃he lähtivät ulos leiristä ja järjestäytyivät taisteluun. Juudaksen miehet puhalsivat sotatorviin, ₁₄ja joukot iskivät yhteen. Viholliset lyötiin perin pohjin, ja kun he pakenivat tasangolle, ₁₅takimmaisiksi jääneitä kaatui suuret määrät. Juudaksen miehet ajoivat heitä takaa Geseriin asti ja aina Idumean, Asdodin ja Jamnian tasangoille, ja heitä kaatui kaikkiaan kolmisentuhatta miestä.

₁₆Juudas käski sitten joukkojensa lopettaa takaa-ajon ja lähteä paluumatkalle. ₁₇Hän sanoi miehilleen: »Älkää vielä ruvetko kokoamaan sotasaalista; meillä on taistelu edessämme. ₁₈Gorgiaksen joukot ovat tuolla vuorilla aivan lähellä meitä. Käykää rohkeasti taisteluun, iskekää vihollisiamme vastaan. Sen jälkeen voitte kaikessa rauhassa ryhtyä keräämään saalista.»

₁₉Juudas oli tuskin saanut sanotuksi tämän, kun he huomasivat sotilasosaston laskeutuvan vuorenrinnettä. ₂₀Gorgiaksen miehet näkivät kuitenkin, että omia joukkoja ei ollut missään ja leiristä nousi savua; niinpä he uskoivat israelilaisten sytyttäneen leirin tuleen. ₂₁Tämä sai heidät kauhun valtaan, ja kun he vielä huomasivat, että Juudaksen sotajoukko seisoi tasangolla täydessä taisteluvalmiudessa, ₂₂he lähtivät kaikki pakoon ja pakenivat filistealaisten maahan saakka.

₂₃Nyt Juudas palasi joukkoineen ryöstämään vihollisleiriä, ja he saivat sieltä paljon kultaa ja hopeaa, sinisiä ja punaisia purppurakankaita ja muita kalleuksia. ₂₄Vuorille palatessaan he ylistivät taivaan Jumalaa ja lauloivat: »Hän on hyvä, iäti kestää hänen armonsa!» ₂₅Tuo päivä oli Israelille pelastuksen ja suuren voiton päivä.

₂₆Eloon jääneet viholliset palasivat Lysiaksen luo ja tekivät selkoa kaikesta, mitä oli tapahtunut. ₂₇Kun Lysias kuuli heidän kertomuksensa, hän järkyttyi ja masentui. Israelille ei ollutkaan käynyt niin kuin hän oli toivonut, ja kuninkaan hänelle antama määräys oli jäänyt panematta täytäntöön.

₂₈Seuraavana vuonna Lysias kokosi armeijan, jossa oli kuusikymmentätuhatta valikoitua jalkamiestä ja viisituhatta ratsumiestä, ja lähti sotaretkelle israelilaisia vastaan. ₂₉He marssivat Idumeaan ja leiriytyivät Bet-Suriin, ja Juudas tuli heitä vastaan kymmenentuhannen miehen voimin.

₃₀Kun Juudas näki vihollisen mahtavan armeijan, hän rukoili: »Ylistetty olet sinä, Israelin pelastaja! Sinä ohjasit palvelijasi Daavidin kättä ja otit hengiltä väkevän vihollissoturin, sinä annoit filistealaisten armeijan Jonatanin, Saulin pojan, ja hänen aseenkantajansa käsiin. ₃₁Anna nyt tuo armeija kansasi Israelin käsiin, saata häpeään heidän suuri joukkonsa ja ratsuväkensä! ₃₂Pane heidät pelkäämään, niin että heidän voimansa ja rohkeutensa pettää, pane heidät vapisemaan tappion hetkellä! ₃₃Kaada heidät niiden asein, jotka sinua rakastavat, anna kaikkien niiden, jotka tuntevat sinun nimesi, laulaa sinulle ylistyslauluja!»

₃₄Sotajoukot ryntäsivät toistensa kimppuun, ja Lysiaksen taisteluriveistä kaatui viitisentuhatta miestä. ₃₅Kun Lysias näki, kuinka huonosti hänen armeijansa kävi ja kuinka Juudaksen urheat soturit olivat valmiit taistelemaan voittoon tai kunniakkaaseen kuolemaan asti, hän lähti takaisin Antiokiaan. Siellä hän ryhtyi kokoamaan vahvaa palkka-armeijaa hyökätäkseen toistamiseen Juudeaan.

₃₆Juudas ja hänen veljensä sanoivat: »Vihollisten armeija on murskana. Nyt on aika puhdistaa temppeli ja vihkiä se uudelleen.»

₃₇Koko sotajoukko koottiin yhteen, ja he nousivat Siionin vuorelle. ₃₈Siellä he näkivät aution temppelin, jonka alttari oli häväisty ja portit poltettu karrelle. Temppelin pihat kasvoivat pensaikkoa niin kuin joutomaat tai vuorenrinteet, ja pappien kammiot olivat raunioina. ₃₉He repäisivät vaatteensa ja valittivat suureen ääneen, he sirottivat tuhkaa päälleen ₄₀ja heittäytyivät kasvoilleen maahan, he soittivat torvilla rukousmerkin ja huusivat taivasta avukseen.

₄₁Juudas käski miestensä taistella Akran linnoituksen väkeä vastaan, kunnes hän saisi temppelin puhdistetuksi. ₄₂Hän valitsi tahrattomia, lakia noudattavia pappeja ₄₃puhdistamaan temppelin, ja nämä kantoivat alttarin saastuttaneet kivet epäpuhtaaseen paikkaan. ₄₄Sitten papit pohtivat, mitä tekisivät saastutetulle polttouhrialttarille itselleen, ₄₅ja he katsoivat parhaaksi purkaa sen; näin israelilaisten ei tarvitsisi hävetä sitä, että pakanat olivat saastuttaneet heidän alttarinsa.

Niinpä he repivät alttarin maahan ₄₆ja siirsivät kivet temppelivuorella sopivaan paikkaan odottamaan profeettaa, joka osaisi ratkaista asian. ₄₇Sitten he hankkivat hakkaamattomia luonnonkiviä, kuten laki määrää, ja rakensivat uuden alttarin edellisen mallin mukaan.

₄₈He kunnostivat temppelin sisätiloja myöten ja puhdistivat sen pihat. ₄₉Samoin he valmistivat uudet pyhät esineet ja kantoivat sisään lampunjalan, suitsutusalttarin ja pöydän. ₅₀Sitten he polttivat suitsuketta alttarilla ja sytyttivät lampunjalan lamput antamaan valoa temppeliin. ₅₁He asettivat uhrileivät pöydälle, ripustivat oviin verhot ja tekivät kaiken sen, mikä oli tehtävä.

₅₂Yhdeksännen kuun eli kislev-kuun kahdentenakymmenentenäviidentenä päivänä vuonna 148 he nousivat varhain aamulla ₅₃ja kantoivat lain määräyksen mukaisesti uhrin uudelle polttouhrialttarille, jonka olivat rakentaneet. ₅₄Samaan aikaan, samana vuoden päivänä, jona pakanat olivat sen häväisseet, se vihittiin uudelleen käyttöön laulujen kaikuessa ja harppujen, lyyrojen ja symbaalien soidessa. ₅₅Kaikki polvistuivat ja kumarsivat maahan saakka, ja he kiittivät taivasta, joka oli auttanut heidät voittoon.

₅₆Vihkimisjuhlaa vietettiin kahdeksan päivää. Kaikki toivat iloiten polttouhrilahjojaan ja uhrasivat yhteys- ja kiitosuhreja. ₅₇He koristelivat temppelin julkisivun kultaisin seppelein ja kilvin, asettivat uudet portit paikoilleen ja kunnostivat pappien kammiot ja niiden ovet. ₅₈Kaikki olivat riemuissaan siitä, että pakanoiden tuottama häpeä oli nyt pyyhitty pois.

₅₉Juudas, hänen veljensä ja koko Israelin kansa päättivät, että temppelin vihkimisen muistojuhlaa tulisi iloiten ja riemuiten viettää joka vuosi määräaikaan, kahdeksan päivän ajan kislev-kuun kahdennestakymmenennestäviidennestä päivästä lukien.

₆₀Tuohon aikaan he myös rakensivat Siionin vuoren ympärille korkeat muurit ja lujat tornit, etteivät pakanat enää pääsisi tallaamaan pyhää paikkaa jalkoihinsa, niin kuin olivat aikaisemmin tehneet. ₆₁Juudas asetti sinne sotilaitaan paikan varusväeksi, ja hän linnoitti myös Bet-Surin, jotta kansa olisi turvassa Idumeankin suunnalla.