₁Hänen sijaansa astui nyt hänen poikansa Juudas, lisänimeltä Makkabilainen. ₂Ja kaikki hänen veljensä ja kaikki, jotka olivat liittyneet hänen isäänsä, auttoivat häntä; ja he taistelivat ilomielin Israelin puolesta.

₁₀Mutta Apollonius keräsi pakanaväkeä ja suuren sotajoukon joukon Samariasta taistellakseen Israelia vastaan. ₁₁Kun Juudas sai sen tietää, niin hän läksi häntä vastaan, voitti ja surmasi hänet. Ja moni kaatui lävistettynä, ja jäljellejääneet pakenivat. ₁₂Ja he ottivat saaliiksi heidän asevarustuksensa, ja Juudas otti Apolloniuksen miekan ja käytti sitä sitten aina taistellessaan.

₁₃Kun Seeron, syyrialainen sotajoukon päällikkö, sai kuulla, että Juudas oli koonnut ympärilleen parven, joukon uskollisia, jotka olivat valmiit lähtemään sotaan, ₁₄niin hän sanoi: "Minä tahdon tehdä itselleni kuuluisan nimen ja saada kunniaa valtakunnassa; minä tahdon taistella Juudasta vastaan ja hänen väkeänsä vastaan, niitä vastaan, jotka pitävät halpana kuninkaan käskyn". ₁₅Niin hän taas lähti, johdossaan vahva sotajoukko jumalattomia, joiden tuli auttaa häntä, kostamaan israelilaisille. ₁₆Kun hän lähestyi Beethooronin solatietä, lähti Juudas häntä vastaan sangen pienellä joukolla. ₁₇Nähdessään sotajoukon tulevan häntä vastaan Juudaan miehet sanoivat hänelle: "Kuinka me, joita on niin perin vähän, voimme taistella niin suurta joukkoa vastaan? Olemme sitäpaitsi ylen väsyneitä, kun emme ole tänään syöneet." ₁₈Mutta Juudas sanoi: "Voi käydä niin, että suuri joukko annetaan pienen joukon käsiin, eikä taivas tee siinä eroa, pelastaako se useiden vai harvojen kautta. ₁₉Sillä ei voitto taistelussa riipu sotajoukon paljoudesta, vaan voima tulee taivaasta. ₂₀He tulevat meitä vastaan täynnä röyhkeyttä ja jumalattomuutta, hävittääksensä meidät, meidän vaimomme ja lapsemme, ryöstääksensä meiltä kaikki tyynni. ₂₁Mutta me taistelemme henkemme ja säädöstemme puolesta. ₂₂Hän itse murskaa heidät meidän silmiemme edessä. Älkää te siis peljätkö heitä."

₂₃Ja kun hän oli lopettanut puheensa, karkasi hän äkkiarvaamatta heidän kimppuunsa, ja hän voitti perinpohjin Seeronin ja hänen sotajoukkonsa. ₂₄Sitten he ajoivat heitä takaa Beethooronin solatietä, aina lakeudelle asti; heitä kaatui noin kahdeksansataa miestä, ja jäljellejääneet pakenivat filistealaisten maahan. ₂₅Nyt alettiin peljätä Juudasta ja hänen veljiään, ja kauhu valtasi pakanat kaikkialla. ₂₆Ja hänen maineensa tunkeutui kuninkaan korviin saakka, ja Juudaan taisteluista kertoi kaikki kansa.

₂₇Kun kuningas Antiokus sai kuulla näistä tapauksista, vihastui hän ankarasti; ja hän lähetti kokoamaan kaikki valtakuntansa sotavoimat, ylen vahvan sotajoukon. ₂₈Ja hän avasi rahastonsa ja antoi vuoden palkan sotaväellensä, käskien sen olla valmiina kaiken tarpeen varalta. ₂₉Mutta kun hän näki, että raha loppui rahastoista ja että veroja valtakunnasta kertyi vähän sen hajaannuksen ja vahingon tähden, minkä hän oli aikaansaanut maassa koettaessaan hävittää tavat, jotka olivat vallinneet ammoisista ajoista, ₃₀niin hän pelkäsi, ettei hänellä, niinkuin ei joskus aikaisemminkaan, olisi varoja menoihinsa ja lahjoihin, joita hän ennen oli antanut auliilla kädellä. ₃₁Ja hänen mielensä oli aivan ymmällä. Silloin hän päätti lähteä Persiaan ottamaan veroja niistä maakunnista ja keräämään paljon rahaa. ₃₂Ja hän jätti Lysiaan, joka oli arvossapidetty mies ja kuninkaallista sukua, hoitamaan kuninkaan hallitusasioita, Eufrat-virrasta hamaan Egyptin rajoihin asti, ₃₃sekä kasvattamaan poikaansa Antiokusta, siksi kunnes hän itse palaisi. ₃₄Ja hän antoi hänelle puolet sotaväestä sekä norsut, ja hän antoi hänelle käskyn kaikesta, mitä hän halusi, ja niinikään kaikista Jerusalemin ja Juudean asukkaista: ₃₅heitä vastaan tuli Lysiaan lähettää sotajoukko musertamaan ja tuhoamaan Israelin sotavoima, ja mitä Jerusalemista oli jäljellä, ja hävittämään heidän muistonsa siitä paikasta; ₃₆ja hänen tuli sijoittaa vieraita kansoja koko heidän alueellensa ja jakaa heidän maansa arvalla. ₃₇Mutta kuningas itse otti toisen puolen jäljellejäävää sotaväkeä ja lähti liikkeelle pääkaupungistaan Antiokiasta vuonna 147, kulki Eufrat-virran ylitse ja tunkeutui ylämaakuntiin.

₃₈Lysias taas valitsi Ptolemaioksen, Dorymeneen pojan, Nikanorin ja Gorgiaan, jotka olivat mahtavia miehiä ja kuuluivat kuninkaan ystäviin, ₃₉ja lähetti heidän mukanaan neljäkymmentä tuhatta jalkasoturia ja seitsemäntuhatta ratsumiestä hyökkäämään Juudan maahan ja hävittämään sitä, niinkuin kuningas oli käskenyt. ₄₀He lähtivät liikkeelle kaikkine sotavoimineen, ja tultuaan perille he asettuivat leiriin Emmauksen läheisyyteen tasangolle. ₄₁Kun maan kauppiaat saivat kuulla heistä sanoman, ottivat he ylen paljon hopeaa ja kultaa ynnä jalkakahleita ja tulivat leiriin ostamaan israelilaisia orjiksi. Ja heihin liittyi lisäksi sotajoukkoja Syyriasta ja muiden vierasheimoisten maasta.

₄₂Kun nyt Juudas ja hänen veljensä näkivät, että tuhon uhka yhä suureni ja että sotajoukot olivat leiriytyneet heidän alueellensa, ja kun he saivat tietää, mitä kuningas oli käskenyt tehdä heidän kansalleen, sen tuhoksi ja häviöksi, ₄₃niin he sanoivat toinen toisellensa: "Nostakaamme jälleen kansamme sen alennuksesta ja taistelkaamme kansamme ja pyhäkön puolesta". ₄₄Ja kansanjoukko kokoontui ollakseen valmiina taisteluun ja rukoillakseen ja pyytääkseen armoa ja laupeutta.

₁Mattatian poika Juudas, lisänimeltään Makkabilainen, otti nyt isänsä paikan. ₂Kaikki hänen veljensä tukivat häntä, samoin hänen isänsä kannattajat, ja he taistelivat intomielisesti Israelin kansan puolesta.

₁₀Apollonios kokosi riveihinsä vierasmaalaisia ja suuren joukon Samarian miehiä käydäkseen taisteluun israelilaisia vastaan. ₁₁Kun Juudas sai tietää tästä, hän lähti Apolloniosta vastaan, löi tämän joukot ja tappoi hänet. Viholliselta kaatui paljon sotilaita, ja eloon jääneet lähtivät pakoon. ₁₂Sotasaalista kerättäessä Juudas otti Apollonioksen miekan, ja siitä lähtien hän käytti aina sitä taisteluaseenaan.

₁₃Syyrian armeijan ylipäällikkö Seron kuuli, että Juudas oli koonnut sotajoukon, jonka miehet olivat hänelle uskollisia ja valmiita taisteluun. ₁₄Silloin Seron ajatteli: »Nyt voin hankkia mainetta ja kunniaa ja tulla tunnetuksi koko valtakunnassa. Minä hyökkään Juudasta ja hänen väkeään vastaan: hehän uhmaavat kuninkaan käskyä.» ₁₅Hän lähti vuorostaan sotaretkelle ja otti mukaansa vahvan armeijan, suuret joukot jumalattomia miehiä, jotta saisi kostetuksi israelilaisille.

₁₆Armeijan edettyä Bet-Horonin solaan Juudas vei vähäiset joukkonsa sitä vastaan. ₁₇Kun hänen miehensä näkivät, millaiset rivistöt heillä oli vastassaan, he sanoivat: »Miten me näin pienellä joukolla pystyisimme pitämään puoliamme tuollaista vahvaa armeijaa vastaan? Me emme ole syöneetkään mitään koko päivänä ja olemme aivan näännyksissä.» ₁₈Juudas vastasi heille: »Pieni joukko voi hyvinkin saada isosta yliotteen; taivas voi auttaa pientä siinä kuin isoakin. ₁₉Ei taistelua miesten määrällä voiteta, vaan taivaan voimalla. ₂₀Nuo jumalattomat uhkuvat ylivoimaansa ja käyvät meidän kimppuumme valtavin joukoin. He aikovat tappaa meidät, vaimomme ja lapsemme ja ryöstää kaiken, mitä meillä on. ₂₁Me sitä vastoin taistelemme henkemme edestä ja lakimme puolesta. ₂₂Älkää pelätkö heitä. Jumala murskaa heidät silmiemme edessä.»

₂₃Tämän sanottuaan Juudas lähti rynnäkköön ja yllätti vihollisen. Seronin armeija lyötiin hajalle, ₂₄ja joukkojen rippeitä ajettiin takaa Bet-Horonin rinteiltä tasangolle asti. Ainakin kahdeksansataa vihollisen sotilasta kaatui, ja loput pakenivat filistealaisten maahan.

₂₅Juudasta ja hänen veljiään pelättiin nyt entistä enemmän, ja kaikki naapurikansat olivat kauhuissaan. ₂₆Juudaksen maine kantautui kuninkaalle saakka, ja kaikki kansat puhuivat hänen taisteluistaan.

₂₇Kun kuningas Antiokhos kuuli, mitä oli tapahtunut, hän joutui raivon valtaan. Hän lähetti käskykirjeitä ja keräsi koolle kaikki valtakuntansa sotavoimat, valtavan armeijan, ₂₈jonka tuli olla täydessä valmiudessa. Hän avasi aarrekammionsa ja maksoi joukoilleen vuoden palkan, ₂₉mutta silloin hän huomasi, että rahavarat olivat huvenneet. Maan verotulot olivat ehtyneet, kun hän oli kumonnut ikiajoista voimassa olleita lakeja ja näin saanut aikaan sekaannusta ja vahinkoa. ₃₀Kuningas alkoi pelätä, että hän taas, niin kuin pari kertaa aiemminkin, joutuisi tinkimään ylellisestä elämästään ja lahjojen jakelusta. Hän oli näet jo pitkään jakanut avokätisesti lahjoja ja ylittänyt tuhlailussaan kaikki edeltäjänsä. ₃₁Hän oli aivan neuvoton, kunnes keksi, että voisi lähteä Persiaan veroja keräämään. Niiltä seuduilta hän tiesi saavansa kootuksi paljon rahaa.

₃₂Antiokhos jätti asioitaan hoitamaan Lysias-nimisen ylimyksen, joka oli hänen lähimpiä miehiään. Lysiaksen oli määrä hallita Eufratilta Egyptin rajalle ulottuvaa aluetta ₃₃ja pitää huolta hänen pojastaan Antiokhoksesta, kunnes hän palaisi. ₃₄Kuningas jätti Lysiaksen käyttöön puolet armeijasta ja sotanorsut ja antoi hänelle ohjeet kaikesta, minkä oli suunnitellut tehtäväksi. Juudean ja Jerusalemin asukkaista hän määräsi, ₃₅että heitä vastaan tuli lähettää sotajoukko. Israelin mahti oli murskattava ja Jerusalemista oli tuhottava viimeisetkin ihmiset, heidän muistoaan myöten. ₃₆Kaikkialle maahan tuli sijoittaa vierasmaalaisia, ja koko alue tuli jakaa arvalla näiden kesken. ₃₇Kuningas otti mukaansa toisen puolen armeijasta ja lähti vuonna 147 Antiokiasta, joka oli hänen valtakuntansa pääkaupunki. Hänen joukkonsa ylittivät Eufratin ja jatkoivat marssiaan ylänköalueiden halki.

₃₈Lysias valitsi Ptolemaioksen, Dorymeneen pojan, Nikanorin ja Gorgiaksen, jotka olivat valtakunnan mahtimiehiä ja kuninkaan ystäviä, ₃₉ja antoi heidän komentoonsa sotajoukon, jossa oli neljäkymmentätuhatta jalkamiestä ja seitsemäntuhatta ratsumiestä. Heidän tuli hyökätä Juudeaan ja hävittää se kuninkaan käskyn mukaisesti. ₄₀He lähtivät matkaan kaikkine joukkoineen, ja Emmauksen tienoille saavuttuaan he leiriytyivät lähellä olevalle tasangolle. ₄₁Kun seudun kauppiaat kuulivat joukkojen tulosta, he tulivat leiriin ja toivat mukanaan valtavat määrät kultaa ja hopeaa sekä kahleita, sillä he aikoivat ostaa israelilaiset orjikseen. Samaan aikaan armeijaan liittyi uusia joukkoja, jotka tulivat Syyriasta ja filistealaisten maasta.

₄₂Kun Juudas ja hänen veljensä näkivät joukkojen asettuvan heidän alueelleen, he tajusivat, että tilanne oli äärimmäisen vakava. He saivat myös tietää, että kuningas oli käskenyt tuhota israelilaiset viimeistä myöten. ₄₃Silloin he sanoivat toisilleen: »Meidän täytyy ryhtyä taisteluun kansamme ja temppelimme puolesta, muutoin koko kansamme tuhotaan.» ₄₄Kaikki kutsuttiin koolle valmistautumaan taisteluun ja rukoilemaan armoa ja laupeutta.

₄₆Kaikki tulivat koolle, ja he lähtivät yhdessä Jerusalemin lähellä olevaan Mispaan, missä oli muinoin ollut israelilaisten rukouspaikka. ₄₇He paastosivat sen päivän, pukivat ylleen säkkikankaan, sirottivat tuhkaa päänsä päälle ja repäisivät vaatteensa. ₄₈He avasivat lain kirjan ja etsivät neuvoa sieltä, niin kuin pakanat pyytävät neuvoa jumaliltaan. ₄₉He asettivat esille pappien pyhät vaatteet, sadon ensi hedelmät ja kymmenykset ja toivat paikalle miehet, jotka olivat olleet nasiireina säädetyn ajan. ₅₀He kohottivat katseensa taivasta kohti ja huusivat: »Mitä me kaikelle tälle teemme? Minne me viemme nämä miehet? ₅₁Sinun pyhäkkösi on tallattu ja tahrattu, ja pappiesi elämä on pelkkää murhetta ja nöyryytystä. ₅₂Nyt pakanat ovat koonneet joukkonsa meitä vastaan ja aikovat tuhota meidät – sinä tiedät, mitä heillä on mielessään. ₅₃Kuinka me voimme pitää puoliamme, kun he hyökkäävät, ellet sinä auta meitä?» ₅₄He puhalsivat torviin ja huusivat yhteen ääneen.

₅₅Tämän jälkeen Juudas valitsi kansasta miehet johtamaan tuhannen, sadan, viidenkymmenen ja kymmenen miehen joukkoja. ₅₆Niitä, jotka olivat juuri rakentaneet talon, kihlanneet morsiamen tai istuttaneet viinitarhan, samoin niitä, jotka olivat pelokkaita, hän kehotti palaamaan kotiin, niin kuin laki määrää.

₅₇Juudaksen joukot lähtivät liikkeelle ja ryhmittyivät Emmauksen eteläpuolelle. ₅₈»Varustautukaa taisteluun», Juudas sanoi. »Varhain aamulla me hyökkäämme noita pakanoita vastaan, ja teidän on oltava valmiina ja taistelumielellä. He ovat tuoneet joukkonsa tänne tuhotakseen meidät ja temppelimme. ₅₉Parempi meidän on kaatua taistelussa kuin katsella kansamme ja temppelimme tuhoa. ₆₀Tapahtukoon taivaan tahto.»