₁Niinä päivinä nousi Mattatias, Simeonin pojan Johanneksen poika, pappi, joka kuului jerusalemilaisen Jooaribin pappisosastoon; hän asui Moodeinissa. ₂Hänellä oli viisi poikaa: Johannes, lisänimeltä Gaddis, ₃Simon, lisänimeltä Tassis, ₄Juudas, lisänimeltä Makkabilainen, ₅Eleasar, lisänimeltä Avaran, ja Joonatan, lisänimeltä Apfus. ₆Kun hän näki sen jumalanpilkan, mikä tapahtui Juudassa ja Jerusalemissa, ₇niin hän sanoi:

₁₄Ja Mattatias ja hänen poikansa repäisivät vaatteensa ja pukeutuivat surupukuun ja murehtivat katkerasti.

₁₅Mutta kuninkaan lähettiläät, joiden tuli pakottaa luopumukseen, tulivat Moodeinin kaupunkiin, saattaaksensa sen uhraamaan. ₁₆Ja monet Israelista tulivat heidän luoksensa, mutta Mattatias ja hänen poikansa myös kokoontuivat sinne. ₁₇Silloin kuninkaan lähettiläät alkoivat puhua ja sanoivat Mattatiaalle näin: "Sinä olet päämies, arvossapidetty ja vaikutusvaltainen tässä kaupungissa, ja sinulla on tukea pojissasi ja veljissäsi. ₁₈Astu nyt siis esiin ensimmäisenä ja tee niinkuin kuningas on käskenyt, niinkuin ovat tehneet kaikki kansat ja Juudan miehet ja Jerusalemiin jäljelle jääneet. Silloin sinut ja sinun huoneesi luetaan kuninkaan ystäviin, ja sinua ja sinun poikiasi kunnioitetaan hopealla ja kullalla ja monilla lahjoilla." ₁₉Mutta Mattatias vastasi ja sanoi kuuluvalla äänellä: "Vaikka kaikki kansat, jotka ovat kuninkaan valtakunnan alueella, tottelevat häntä, luopuen kukin isiensä jumalanpalveluksesta ja alistuen hänen käskyihinsä, ₂₀niin minä, minun poikani ja minun veljeni, me tahdomme vaeltaa isiemme liitossa. ₂₁Pois se, että luopuisimme laista ja sen säädöksistä! ₂₂Kuninkaan lakia me emme tottele emmekä poikkea jumalanpalveluksestamme, emme oikealle emmekä vasemmalle."

₂₃Kun hän juuri oli lopettanut puheensa, astui esiin muuan juutalainen mies kaikkien nähden ruvetakseen uhraamaan Moodeinin alttarilla kuninkaan käskyn mukaan. ₂₄Kun Mattatias näki tämän, täytti hänet kiivaus, ja hänen sisimpänsä vapisi; hän päästi vihansa valloilleen, niinkuin pitikin, ja juostuaan paikalle hän tappoi hänet alttarille. ₂₅Ja kuninkaan miehen, joka aikoi pakottaa uhraamaan, hän surmasi samalla kertaa ja hävitti alttarin. ₂₆Hän kiivaili lain puolesta, tehden niinkuin Piinehas oli tehnyt Simrille, Saalun pojalle. ₂₇Ja Mattatias huusi kaupungissa suurella äänellä sanoen: "Jokainen, joka kiivailee lain puolesta ja tahtoo pitää liiton voimassa, lähteköön ja seuratkoon minua." ₂₈Sitten hän ja hänen poikansa pakenivat vuorille ja jättivät kaupunkiin kaiken omaisuutensa.

₂₉Silloin monet, jotka etsivät vanhurskautta ja oikeutta, lähtivät erämaahan oleskelemaan siellä, ₃₀he ja heidän poikansa ja vaimonsa ja heidän karjansa, koska vaino heitä vastaan oli ylen ankara. ₃₁Silloin ilmoitettiin kuninkaan miehille ja sotajoukoille, jotka olivat Jerusalemissa, Daavidin kaupungissa, että eräät niistä, jotka olivat rikkoneet kuninkaan käskyn, olivat menneet erämaahan piilopaikkoihin. ₃₂Ja monet kiiruhtivat silloin heidän peräänsä ja tavattuaan heidät leiriytyivät heitä vastaan ja varustautuivat sotimaan heitä vastaan sapatinpäivänä. ₃₃Ja he sanoivat heille: "Tämä jo riittää! Jos tulette ulos ja teette kuninkaan käskyn mukaan, niin saatte elää." ₃₄Mutta he vastasivat: "Emme tule ulos emmekä noudata kuninkaan käskyä, saastuttaaksemme siten sapatinpäivän". ₃₅Silloin toiset ryhtyivät heti taistelemaan heitä vastaan. ₃₆Mutta he eivät puolustautuneet heitä vastaan, eivät heittäneet kiveäkään heitä kohti eivätkä sulkeneet piilopaikkojen sisäänkäytäviä, ₃₇vaan sanoivat: "Me tahdomme kuolla kaikki viattomuudessamme. Taivas ja maa todistavat puolestamme, että te tuhoatte meidät vastoin oikeutta." ₃₈Mutta toiset kävivät hyökkäämään heitä vastaan sapatinpäivänä; ja niin he kuolivat, he ja heidän vaimonsa, lapsensa ja karjansa, noin tuhat henkeä.

₃₉Kun Mattatias ja hänen ystävänsä saivat siitä tiedon, niin he surivat heitä suuresti, ₄₀ja he sanoivat toinen toisellensa: "Jos me kaikki teemme, niinkuin meidän veljemme tekivät, emmekä taistele pakanoita vastaan henkemme ja oikeuksiemme puolesta, niin he pian hävittävät meidät maan päältä". ₄₁Sentähden he tekivät sinä päivänä tämän päätöksen: "Jos joku käy kimppuumme sapatinpäivänä, niin taistelkaamme häntä vastaan, ettemme kaikki kuolisi, niinkuin veljemme kuolivat piilopaikoissa". ₄₂Sitten kokoontui heidän luoksensa joukko hasidilaisia, urhoollisia miehiä Israelista, kaikki, jotka olivat valmiit, taistelemaan lain puolesta. ₄₃Ja kaikki, jotka pakenivat vainoja, liittyivät heihin ja vahvistivat heidän voimaansa. ₄₄Ja niin he kokosivat sotajoukon, ja he löivät syntiset vihassansa ja jumalattomat miehet kiukussansa, ja jäljellejääneet pakenivat pakanain tykö, pelastautuaksensa. ₄₅Mutta Mattatias ja hänen poikansa kulkivat ympäri ja hävittivät alttarit ₄₆ja ympärileikkasivat väkisin kaikki vielä ympärileikkaamattomat poikalapset, keitä vain tapasivat Israelin alueella, ₄₇ja ajoivat takaa röyhkeitä. Niin yritys menestyi heidän johdollaan. ₄₈Ja he puolustivat lakia pakanain väkivaltaa vastaan ja kuningasten väkivaltaa vastaan eivätkä sallineet syntisten voiman lisääntyä.

₄₉Kun aika läheni, että Mattatiaan piti kuoleman, sanoi hän pojillensa: "Nyt vallitsee röyhkeys ja kuritus, mullistuksen aika ja kiukkuinen viha. ₅₀Kiivailkaa siis nyt, lapseni, lain puolesta, ja antakaa henkenne isiemme liiton puolesta. ₅₁Muistakaa isiemme tekoja, joita he ovat tehneet aikoinansa, ja niin te saatte suuren kunnian ja ikuisen nimen. ₅₂Eikö Aabrahamia havaittu uskolliseksi koettelemuksessa ja sitä luettu hänelle vanhurskaudeksi? ₅₃Joosef otti ahdistuksensa aikana vaarin käskystä, ja hänestä tuli Egyptin herra. ₅₄Esi-isämme Piinehas sai kiivailemisensa tähden arpaosaksensa ikuisen pappeuden liiton. ₅₅Joosuasta tuli Israelin tuomari, koska hän täytti käskyn. ₅₆Kaaleb sai maan perinnöksi, koska hän todisti seurakunnan edessä. ₅₇Daavid sai hurskautensa tähden perinnöksi kuninkaallisen valtaistuimen ikuisiksi ajoiksi. ₅₈Elias otettiin taivaaseen, koska hän kiivaili lain puolesta. ₅₉Ananias, Asarias ja Miisael pelastuivat liekeistä uskonsa tähden. ₆₀Daniel pelastui leijonain kidasta viattomuutensa tähden. ₆₁Huomatkaa siis, että näin käy suvusta sukuun: ei kukaan, joka panee toivonsa häneen, joudu häviöön. ₆₂Älkää siis peljätkö syntisen miehen käskyjä, sillä hänen kunniansa tulee loaksi ja matojen ruuaksi. ₆₃Tänään hän on korkealle korotettu, mutta huomenna ei häntä enää ole, sillä hän on palannut maan tomuun, ja hänen hankkeensa ovat rauenneet tyhjiin, ₆₄Mutta te, lapseni, olkaa lujat ja miehuulliset lain puolesta, sillä siitä te saatte kunnian. ₆₅Ja katso, minä tiedän, että Simeon, teidän veljenne, on neuvokas mies; kuulkaa häntä aina, hän on oleva teille isänä.

₆₆Mutta Juudas Makkabilainen, joka on ollut urhoollinen sankari nuoruudestaan asti, hän on oleva teidän sotapäällikkönne ja käyvä sukukuntiemme sotaa. ₆₇Ja te, kootkaa luoksenne kaikki, jotka noudattavat lakia, ja hankkikaa kosto kansanne puolesta. ₆₈Kostakaa pakanoille ja pitäkää kiinni lainsäädöksistä." ₆₉Sitten hän siunasi heidät, ja hänet otettiin isiensä tykö. ₇₀Hän kuoli vuonna 146. Ja hänen poikansa hautasivat hänet hänen isiensä hautaan Moodeiniin. Ja koko Israel pani toimeen suuret valittajaiset hänen muistoksensa.

₁Tuohon aikaan nousi esiin Mattatia, Johananin poika ja Simeonin pojanpoika, joka oli Jehojaribin sukuun kuuluva pappi. Hän oli kotoisin Jerusalemista, mutta oli sittemmin asettunut Modeiniin. ₂Hänellä oli viisi poikaa: Johanan, lisänimeltään Gaddi, ₃Simon, lisänimeltään Thassi, ₄Juudas, lisänimeltään Makkabilainen, ₅Eleasar, lisänimeltään Avaran, ja Jonatan, lisänimeltään Apfus.

₆Kun Mattatia näki, kuinka jumalattomat riehuivat Juudeassa ja Jerusalemissa, hän sanoi:

₁₄Mattatia ja hänen poikansa repäisivät vaatteensa, pukivat ylleen säkkivaatteen ja surivat katkerasti.

₁₅Kuninkaan virkamiehet, joiden tehtävänä oli pakottaa kansa luopumaan Jumalasta, tulivat myös Modeinin kaupunkiin ja vaativat sen asukkaita uhraamaan vieraille jumalille. ₁₆Heidän luokseen kerääntyi paljon israelilaisia, ja myös Mattatia ja hänen poikansa joutuivat menemään paikalle. ₁₇Kuninkaan miehet kääntyivät Mattatian puoleen ja sanoivat: »Sinä olet tässä kaupungissa arvossapidetty johtaja ja vaikutusvaltainen mies, ja poikasi ja sukusi ovat sinun tukenasi. ₁₈Näytä nyt esimerkkiä ja tee niin kuin kuningas käskykirjeessään määrää. Niin ovat kaikki muutkin kansat tehneet, myös Juudean miehet ja ne, jotka ovat jääneet Jerusalemiin. Pääset poikinesi kuninkaan ystävien joukkoon, ja saatte kunnianosoituksena kultaa ja hopeaa ja paljon muita lahjoja.»

₁₉Mutta Mattatia vastasi kuuluvalla äänellä: »Vaikka kaikki valtakunnan kansat ovat totelleet kuningasta, luopuneet isiensä uskosta ja ryhtyneet noudattamaan kuninkaan käskyjä, ₂₀minä, minun poikani ja sukuni pysymme uskollisina isiemme liitolle. ₂₁Ikipäivänä me emme hylkää Jumalan lakia ja sen käskyjä. ₂₂Me emme alistu kuninkaan määräyksiin, emme poikkea uskostamme oikealle emmekä vasemmalle.»

₂₃Mattatia oli tuskin saanut sanotuksi tämän, kun jo eräs juutalaismies astui kaikkien nähden esiin uhratakseen Modeinin alttarilla kuninkaan määräyksen mukaisesti. ₂₄Tämän nähdessään Mattatia kiivastui niin, että tärisi sydänjuuriaan myöten. Täynnä pyhää vihaa hän ryntäsi alttarille ja tappoi miehen. ₂₅Siinä samassa hän tappoi myös kuninkaan virkamiehen, jonka oli määrä pakottaa heidät uhraamaan, ja hajotti alttarin. ₂₆Pyhä kiivaus ajoi hänet puolustamaan lakia, ja hän teki niin kuin Pinehas oli tehnyt Simrille, Salun pojalle.

₂₇Suureen ääneen Mattatia sitten huusi koko kaupungin kuullen: »Seuratkaa minua! Minä kutsun mukaani kaikki, jotka kiivaasti puolustavat pyhää lakia ja ovat uskollisia liitollemme!» ₂₈Hän pakeni poikiensa kanssa vuorille, ja he jättivät kaiken omaisuutensa kaupunkiin.

₂₉Monet, joille oikeus ja vanhurskaus olivat kalliit, lähtivät silloin autiomaahan asettuakseen sinne. ₃₀He olivat kokeneet kovia näinä vaikeina aikoina, ja niin he lähtivät pakoon lapsineen, vaimoineen ja karjoineen. ₃₁Kuninkaan virkamiehet ja Daavidin kaupunkiin Jerusalemiin sijoitettu varusväki saivat tiedon, että kuninkaan käskyä vastaan kapinoivia ihmisiä oli paennut autiomaan kätköihin. ₃₂Suuri joukko sotilaita lähti kiireesti heidän peräänsä. Piileksijät löydettyään sotilaat järjestäytyivät taistelurivistöksi ja valmistautuivat hyökkäämään. Silloin oli sapatinpäivä. ₃₃Sotilaat huusivat: »Jo riittää! Saatte pitää henkenne, jos tulette sieltä ja teette niin kuin kuningas on käskenyt.»

₃₄»Emme me lähde täältä», israelilaiset vastasivat. »Emme me kuninkaan käskyn takia rupea rikkomaan sapattia.» ₃₅Silloin sotilaat kävivät hyökkäykseen. ₃₆Israelilaiset eivät vastanneet siihen, eivät lingonneet yhtäkään kiveä eivätkä tukkineet luoliensa suita. ₃₇»Me kuolemme puhtain sydämin», he sanoivat. »Taivas ja maa todistavat, että te tuhoatte meidät vastoin kaikkea oikeutta.» ₃₈Sotilaat hyökkäsivät sapattina heidän kimppuunsa, ja he kuolivat kaikki vaimoineen, lapsineen ja karjoineen, ainakin tuhat henkeä.

₃₉Kun Mattatia ja hänen ystävänsä saivat tietää tästä, he surivat kuolleita syvästi ₄₀ja sanoivat toisilleen: »Jos me kaikki teemme niin kuin nuo veljemme emmekä taistele henkemme ja lakiemme puolesta pakanoita vastaan, he pian hävittävät meidät maan päältä.» ₄₁Tuona päivänä he tekivät lujan päätöksen: »Jos joku hyökkää meitä vastaan, me taistelemme, vaikka olisi sapatinpäivä. Me emme suostu kuolemaan samalla tavoin kuin veljemme kuolivat piilopaikoissaan.»

₄₂Heidän luokseen kerääntyi joukko hasideja, urheita Israelin miehiä, jotka kaikki olivat valmiit puolustamaan lakia. ₄₃Kaikki muutkin, jotka pakenivat vainoa, liittyivät tukemaan heitä. ₄₄Saatuaan sotajoukon kokoon he iskivät synnintekijöihin ja luopioihin kaikella raivollaan. Jäljelle jääneet pakenivat turvaan vierasmaalaisten luo.

₄₅Mattatia kulki kannattajineen ympäri maata, ja he hajottivat väärät alttarit ₄₆ja ympärileikkasivat väkisin kaikki Israelin alueelta löytämänsä ympärileikkaamattomat poikalapset. ₄₇He ajoivat pakosalle röyhkeät vihollisensa, ja mitä tekivätkin, he menestyivät. ₄₈He pelastivat Jumalan lain pakanoiden ja kuninkaiden käsistä eivätkä antaneet jumalattomien päästä voitolle.

₄₉Kuoleman lähestyessä Mattatia puhui pojilleen näin:

₆₅»Simon, teidän veljenne, on neuvokas mies, niin kuin hyvin tiedän. Kuunnelkaa aina häntä; hän on oleva teidän isänne. ₆₆Juudas Makkabilainen taas on nuoresta pitäen ollut verraton soturi. Hänestä tulee teidän joukkojenne päällikkö, hän johtaa sotaanne pakanoita vastaan. ₆₇Kootkaa mukaanne kaikki, jotka noudattavat lakia, ja kostakaa kansanne puolesta. ₆₈Maksakaa pakanoille heidän ansionsa mukaan ja totelkaa lain määräyksiä.»

₆₉Sitten Mattatia siunasi poikansa, ja hänet otettiin isiensä luo. ₇₀Hän kuoli vuonna 146. Hänet haudattiin Modeiniin isiensä hautaan, ja koko Israel piti hänelle suuret valittajaiset.