₁Sittenkuin makedonialainen Aleksander, Filippuksen poika, joka oli lähtenyt liikkeelle kittiläisten maasta, oli voittanut persialaisten ja meedialaisten kuninkaan Dariuksen, tuli hän kuninkaaksi tämän sijaan — ennen hän oli ollut Kreikan kuninkaana. ₂Hän kävi monta sotaa, valloitti linnoitukset ja surmautti kuninkaat. ₃Hän tunkeutui maan ääriin asti ja sai saalista lukuisilta kansoilta. Kun nyt maa oli kukistettuna hänen edessään, kävi hän ylpeäksi, ja hänen sydämensä paisui. ₄Hän kokosi ylen vahvan sotajoukon ja vallitsi maita, kansoja ja valtakuntia, ja ne tulivat hänelle veronalaisiksi. ₅Mutta senjälkeen hän joutui tautivuoteelle, ja kun hän tunsi kuolevansa, ₆kutsui hän luoksensa kaikki ylhäisimmät palvelijansa, jotka nuoruudesta asti olivat yhdessäkasvatetut hänen kanssaan, ja jakoi vielä eläessään heille valtakuntansa. ₇Aleksander kuoli hallittuaan kaksitoista vuotta, ₈ja hänen palvelijansa saivat vallan, kukin alueellansa. ₉Ja he ottivat kaikki hänen kuolemansa jälkeen kuninkaanarvon, ja samoin heidän poikansa heidän jälkeensä, monet vuodet. Ja he tekivät paljon pahaa maassa.

₁₀Heistä polveutui syntinen vesa, Antiokus Epifanes, kuningas Antiokuksen poika; hän oli ollut panttivankina Roomassa, ja hän tuli kuninkaaksi sadantena kolmantenakymmenentenä seitsemäntenä vuotena kreikkalaisten hallituskautta.

₁₁Siihen aikaan nousi Israelista jumalattomia miehiä, ja he saivat monet puolelleen puhuen: "Lähtekäämme ja tehkäämme liitto pakanain kanssa, jotka ovat ympärillämme. Sillä siitä asti kuin me heistä erosimme, ovat meitä kohdanneet monet onnettomuudet." ₁₂Tämä puhe oli heille mieleen. ₁₃Ja eräät kansasta olivat valmiit lähtemään kuninkaan tykö; hän antoi heille vallan ottaa käytäntöön pakanain menot. ₁₄Niin he rakensivat Jerusalemiin rakennuksen ruumiinharjoituksia varten pakanain tavan mukaan. ₁₅Ja he toimituttivat itselleen esinahan ja luopuivat pyhästä liitosta, yhtyen pakanoihin ja myyden itsensä pahaa tekemään.

₁₆Kun Antiokus näki valtansa lujittuneen, mieli hän päästä myös Egyptin kuninkaaksi, tullakseen siten kahden valtakunnan kuninkaaksi. ₁₇Hän hyökkäsi Egyptiin vahvalla sotajoukolla, vaunuilla, norsuilla ja ratsumiehillä sekä suurella laivastolla ₁₈ja kävi sotaa Ptolemaiosta, Egyptin kuningasta, vastaan. Mutta Ptolemaios kääntyi hänen edestään pakoon, ja moni kaatui lävistettynä. ₁₉He valloittivat Egyptin linnoitetut kaupungit, ja hän sai Egyptistä saalista.

₂₀Kun Antiokus oli voittanut Egyptin, niin hän kääntyi takaisin vuonna 143 ja lähti Israelia ja Jerusalemia vastaan, johdossaan vahva sotajoukko. ₂₁Hän tunkeutui röyhkeydessään pyhäkköön, otti kultaisen alttarin ja lampunjalan sekä kaikki siihen kuuluvat kalut, ₂₂näkyleipäpöydän, kannut ja maljat ja kultaiset suitsutusastiat, esiripun, seppeleet ja kultaisen koristuksen temppelin etuseinältä ja kuori pois kaiken metallipäällyksen. ₂₃Hän otti kullan ja hopean ja kallisarvoiset astiat; hän otti myös kätketyt aarteet, mitä vain löysi. ₂₄Ja otettuaan kaiken hän läksi omaan maahansa. Vielä hän pani toimeen verilöylyn ja lausui suuria herjauksia.

₂₉Kaksi vuotta sen jälkeen kuningas lähetti ylimmäinen veronkantajan Juudan kaupunkeihin; hän tuli Jerusalemiin vahva sotajoukko mukanansa. ₃₀Ja hän puhui heille kavalasti rauhallisia sanoja, niin että he uskoivat häntä. Mutta äkkiarvaamatta hän hyökkäsi kaupungin kimppuun, tuotti sille suuren tappion ja surmautti paljon väkeä Israelissa. ₃₁Ja ryöstettyään kaupungin hän poltti sen tulella ja repi maahan sen talot ja muurit sen ympäriltä. ₃₂He veivät vangeiksi naiset ja lapset ja anastivat karjan. ₃₃Daavidin kaupungin he varustivat suurella ja vahvalla muurilla ja vahvoilla torneilla, niin että siitä tuli heille linnoitus. ₃₄Sitten he sijoittivat sinne syntistä väkeä, jumalattomia miehiä, jotka sinne linnoittautuivat. ₃₅Ja he varasivat sinne aseita ja ruokatarpeita ja panivat sinne Jerusalemista keräämänsä saaliin. Siitä linnasta tuli suuri paula.

₄₁Ja kuningas antoi käskyn koko valtakunnallensa, että kaikkien oli oltava yksi kansa, ₄₂ja että jokaisen oli luovuttava omista tavoistansa; ja kaikki pakanakansat alistuivat kuninkaan käskyyn. ₄₃Myös moni israelilainen mielistyi hänen jumalanpalvelukseensa ja uhrasi epäjumalille ja saastutti sapatin. ₄₄Sitten kuningas lähetti sanansaattajia viemään käskykirjeet Jerusalemiin ja Juudan kaupunkeihin, että heidän tuli noudattaa tapoja, jotka olivat maalle vieraita, ₄₅tauota uhraamasta polttouhreja, teurasuhreja ja juomauhria pyhäkössä ja saastuttaa sapatit ja juhlat, ₄₆ja tahrata pyhäkkö ja pyhät, ₄₇rakentaa uhrikukkuloita, pyhiä lehtoja ja epäjumalainhuoneita ja uhrata sikoja ja muita saastaisia eläimiä, ₄₈ja jättää poikalapsensa ympärileikkaamattomiksi, tahrata sielunsa kaikella, mikä oli saastaista ja iljettävää, ja niin ₄₉unhottaa laki ja muuttaa kaikki sen säädökset. ₅₀Ja ken ei tehnyt kuninkaan käskyn mukaan, se oli rangaistava kuolemalla. ₅₁Kaikki nämä hän julistutti valtakunnalleen. Ja hän asetti tarkastusmiehet koko kansalle ja käski Juudan kaupunkien uhrata, kunkin kohdaltansa. ₅₂Ja useat kansasta liittyivät heihin, kaikki ne, jotka olivat valmiit hylkäämään lain. He saivat aikaan pahaa maassa ₅₃ja pakottivat israelilaiset lymyämään piilopaikkoihin, mihin ikinä pääsivät.

₅₄Viidentenätoista päivänä kislev-kuuta vuonna 145 he pystyttivät "hävityksen kauhistuksen" alttarille, ja kaikkialle Juudan kaupunkeihin he rakensivat uhrikukkuloita, ₅₅ja he uhrasivat talojen ovilla ja kaduilla. ₅₆Ja lainkirjat, jotka he löysivät, he repivät rikki ja polttivat tulessa. ₅₇Ja jos joltakin löydettiin liiton kirja, tai jos joku pitäytyi lakiin, hänet tuomitsi kuninkaan julistus kuolemaan. ₅₈Niin he valtaansa käyttäen menettelivät kaupungeissa Israelia vastaan, kuukausi kuukaudelta niitä vastaan, jotka tavattiin. ₅₉Ja kuukauden kahdentenakymmenentenä viidentenä päivänä he uhrasivat epäjumalanalttarilla, joka oli pystytetty polttouhrialttarille. ₆₀Ja vaimot, jotka olivat ympärileikkauttaneet lapsensa, he tappoivat, niinkuin oli käsketty, ₆₁hirttäen tällöin pienet lapset äitiensä kaulaan; heidän kotiväkensä sekä miehet, jotka olivat toimittaneet ympärileikkauksen, he niinikään tappoivat. ₆₂Mutta monet Israelista pysyivät vahvoina ja päättivät lujasti olla syömättä mitään saastaista. ₆₃He tahtoivat mieluummin kuolla kuin saastuttaa itsensä ruuilla ja häväistä pyhää liittoa. Ja niin he menettivät henkensä. ₆₄Ja ylen suuri viha painoi Israelia.

₁Kun makedonialainen Aleksanteri, Filippoksen poika, oli lähtenyt kittiläisten maasta, hän löi persialaisten ja meedialaisten kuninkaan Dareioksen ja nousi tämän valtaistuimelle. Jo sitä ennen hän hallitsi Kreikkaa. ₂Aleksanteri kävi monia sotia, valloitti linnoituksia ja surmasi eri maiden kuninkaita. ₃Hän eteni maailman ääriin asti ja ryösti kansojen rikkaudet. Koko maanpiiri oli hänen jalkojensa juuressa, ja hänen sydämensä paisui ylpeydestä. ₄Hän kokosi mahtavan sotajoukon ja hallitsi maita, kansoja ja ruhtinaita, ja nämä maksoivat hänelle veroa.

₅Sitten Aleksanteri sairastui ja tunsi pian kuolevansa. ₆Hän kutsui luokseen ylimmät päällikkönsä, jotka nuoresta pitäen olivat olleet hänen kasvinkumppaneitaan, ja jakoi ennen kuolemaansa valtakunnan heille. ₇Kuollessaan Aleksanteri oli ollut hallitsijana kaksitoista vuotta.

₈Aleksanterin lähimmät miehet nousivat nyt valtaan, kukin omalla alueellaan. ₉Jokainen heistä kruunautti hänen kuoltuaan itsensä kuninkaaksi, ja samoin tekivät heidän jälkeläisensä monien sukupolvien ajan. He saivat maailmassa paljon pahaa aikaan.

₁₀Tästä suvusta nousi juuriverso, joka oli pahuutta täynnä: Antiokhos Epifanes, kuningas Antiokhoksen poika. Hän oli ollut Roomassa panttivankina, mutta kreikkalaisvallan 137. vuotena hänestä tuli kuningas.

₁₁Noihin aikoihin Israelissa alkoi esiintyä miehiä, jotka eivät piitanneet Jumalan laista, ja he saivat houkutelluksi monia puolelleen. He sanoivat ihmisille: »Meidän pitää tehdä liitto ympärillämme asuvien kansojen kanssa. Sen jälkeen, kun eristäydyimme niistä, olemme kokeneet monia onnettomuuksia.» ₁₂Tällainen puhe oli ihmisten mieleen. ₁₃Jotkut heistä innostuivat asiasta niin, että lähtivät kuninkaan puheille, ja kuningas antoi heille luvan ottaa käyttöön muiden kansojen lait ja tavat. ₁₄Jerusalemiin rakennettiinkin urheilukoulu, jossa nuoria miehiä kasvatettiin muiden kansojen tapaan. ₁₅Jotkut korjauttivat ympärileikkauksensa jäljet ja luopuivat näin pyhästä liitosta. He siirtyivät pakanoiden puolelle ja myivät itsensä tekemään pahaa.

₁₆Kun Antiokhos oli saanut maan lujasti hallintaansa, hän alkoi tavoitella myös Egyptin kuninkuutta saadakseen kummankin maan valtaansa. ₁₇Hän johti Egyptiin mahtavan armeijan, jossa oli sotavaunuja ja norsuja sekä iso laivasto, ₁₈ja kävi hyökkäykseen Egyptin kuningasta Ptolemaiosta vastaan. Ptolemaios väistyi hänen tieltään ja lähti pakoon, mutta kärsi raskaita menetyksiä. ₁₉Antiokhoksen joukot valtasivat Egyptin linnoitetut kaupungit, ja hän sai runsaan sotasaaliin.

₂₀Egyptin valloitettuaan Antiokhos lähti vuonna 143 paluumatkalle. Hän marssi Israeliin ja johti Jerusalemiin suuren sotajoukon. ₂₁Röyhkeydessään hän tunkeutui temppeliinkin ja anasti sieltä kultaisen alttarin, lampunjalan ja kaikki siihen kuuluvat varusteet, ₂₂uhrileipäpöydän, juomauhrikannut, uhrimaljat ja kultaiset suitsutusastiat, väliverhon ja seppeleet. Temppelin päätyseinän kultakoristeetkin hän repi mukaansa. ₂₃Hän ryösti kaiken hopean ja kullan, kaikki kallisarvoiset esineet ja kaikki kätketyt aarteet, jotka vain löysi. ₂₄Kaiken tämän hän otti, ja sitten hän lähti omaan maahansa. Hän pani toimeen verilöylyn ja puhui kansalle röyhkeästi ja kerskaillen.

₂₉Kahden vuoden kuluttua kuningas lähetti Juudean kaupunkeihin virkamiehen, jonka oli määrä johtaa veronkantoa, ja tämä saapui Jerusalemiin vahva sotajoukko mukanaan. ₃₀Hän puhui kaupunkilaisille rauhasta ja sovinnosta, ja nämä uskoivat häntä, mutta hänellä oli petos mielessään. Äkkiarvaamatta hän hyökkäsi kaupungin kimppuun, löi israelilaiset ja tappoi heitä suurin joukoin. ₃₁Hän ryösti ja poltti kaupungin ja repi maahan sen talot ja ympärysmuurit. ₃₂Naiset ja lapset vangittiin ja vietiin pois, ja karja jaettiin sotaväelle.

₃₃Uudet vallanpitäjät rakensivat Daavidin kaupungin ympärille korkean ja paksun muurin, jossa oli vankat tornit, ja näin tästä alueesta tuli heidän linnoituksensa, Akra. ₃₄Sinne he asettivat syntistä väkeä, Jumalan laista piittaamattomia miehiä, ja nämä linnoittautuivat sinne lujasti. ₃₅Linnoitukseen varattiin aseita ja muonavaroja, ja myös Jerusalemista otettu ryöstösaalis koottiin sinne. Tuosta väestä tuli kaupungille ainainen uhka.

₄₁Kuningas antoi määräyksen, että valtakunnan kaikkien kansojen tuli olla yhtä ainoaa kansaa ₄₂ja jokaisen niistä tuli luopua omista laeistaan ja tavoistaan. Kaikki muut kansat noudattivat kuninkaan käskyä, ₄₃ja monet israelilaisetkin mukautuivat kuninkaan määräämiin palvontamenoihin, uhrasivat epäjumalille ja häpäisivät sapatin.

₄₄Kuningas lähetti sanansaattajia viemään Jerusalemiin ja muihin Juudean kaupunkeihin käskykirjeitä, joissa hän määräsi, että kansan oli seurattava vieraan vallan lakeja ja tapoja. ₄₅Temppelissä ei enää saanut toimittaa polttouhreja, ruokauhreja eikä juomauhreja, sapatti ja muut juhlat kiellettiin ₄₆ja temppeli ja sen pyhät esineet käskettiin saastuttaa. ₄₇Kansan tuli rakentaa epäjumalille alttareita, temppeleitä ja muita pyhiä paikkoja, uhrata sikoja ja muita epäpuhtaita eläimiä, ₄₈jättää poikalapset ympärileikkaamatta ja tahrata itsensä kaikenlaisella epäpuhtaudella ja saastaisuudella, ₄₉niin että Jumalan laki unohtuisi ja kaikki sen käskyt menettäisivät merkityksensä. ₅₀Jokainen, joka ei noudattaisi kuninkaan määräyksiä, surmattaisiin.

₅₁Tällaiset käskykirjeet kuningas lähetti kaikkialle valtakuntaansa. Hän asetti virkamiehiä valvomaan, että kansa noudattaisi niitä, ja käski järjestää kussakin Juudean kaupungissa uhritoimituksen. ₅₂Kuninkaan miehiin liittyivät monet kansan joukosta, kaikki ne, jotka olivat valmiit hylkäämään lain. He tekivät maassa paljon pahaa, ₅₃ja israelilaisten oli kätkeydyttävä kaikkiin mahdollisiin piilopaikkoihin.

₅₄Kislev-kuun viidentenätoista päivänä vuonna 145 temppelin polttouhrialttarille pystytettiin turmion iljetys. Kaikkialle Juudean kaupunkeihin rakennettiin alttareita, ₅₅ja kaduilla ja ovien edustalla poltettiin suitsukkeita. ₅₆Kaikki Jumalan lain kirjat, jotka löydettiin, revittiin ja poltettiin. ₅₇Jos tavattiin joku, jolla oli liiton kirja tai joka yhä noudatti sen lakia, hänet surmattiin kuninkaan määräyksen mukaan. ₅₈Kuukaudesta toiseen kuninkaan miehet mellastivat Israelin kaupungeissa ja kohtelivat väkivaltaisesti kaikkia, jotka kiinni saivat.

₅₉Joka kuukauden kahdentenakymmenentenäviidentenä päivänä toimitettiin uhri sillä alttarilla, joka oli rakennettu polttouhrialttarin päälle. ₆₀Naiset, jotka olivat ympärileikkauttaneet poikansa, surmattiin kuninkaan käskyn mukaan, ₆₁ja pojat hirtettiin äitinsä kaulaan. Myös muut perheenjäsenet ja ympärileikkauksen toimittaneet surmattiin.

₆₂Monet israelilaiset pysyivät kuitenkin lujina ja kieltäytyivät urheasti syömästä epäpuhdasta ruokaa. ₆₃Heidän mielestään oli parempi kuolla kuin saastuttaa itsensä ruoalla ja häväistä pyhä liitto, ja niin heidät surmattiin. ₆₄Israelin yllä oli raskas viha.