₁Vuonna 151 pääsi Demetrius, Seleukoksen poika, pakenemaan Roomasta ja nousi muutamien seuralaistensa kanssa maihin erääseen rannikkokaupunkiin ja julistautui siellä kuninkaaksi. ₂Kun hän sitten muutti isiensä kuninkaalliseen palatsiin, otti sotaväki kiinni Antiokuksen ja Lysiaan viedäkseen heidät hänen eteensä. ₃Mutta saatuaan asiasta tiedon hän sanoi: "Älkää tuoko heitä minun silmieni eteen". ₄Silloin sotaväki tappoi heidät, ja Demetrius nousi kuninkaalliselle valtaistuimellensa.

₅Sitten tulivat hänen tykönsä kaikki luopiot ja jumalattomat israelilaiset, johtajanaan Alkimus, joka pyrki ylimmäiseksi papiksi. ₆Ja he syyttivät kansaansa kuninkaan edessä, sanoen: "Juudas ja hänen veljensä ovat surmanneet kaikki sinun ystäväsi, ja meidät hän on karkoittanut maastamme. ₇Lähetä nyt siis mies, johon luotat, ja tulkoon hän katsomaan, minkä kaiken turmion Juudas on aikaansaanut meille ja kuninkaan maalle, ja rankaisemaan heitä ja kaikkia heidän apureitaan."

₈Silloin kuningas valitsi Bakkideen, joka oli kuninkaan ystäviä ja virran tuonpuolisen maan käskynhaltija; hän oli valtakunnan mahtavimpia miehiä ja uskollinen kuninkaalle. ₉Hänet hän lähetti sekä jumalattoman Alkimuksen, jolle hän vakuutti ylimmäisen papin arvon; ja hän käski hänen kostaa israelilaisille. ₁₀Nämä lähtivät matkalle ja tulivat suuren sotajoukon kanssa Juudan maahan. Bakkides lähetti nyt vilpillisessä mielessä lähettejä Juudaan ja hänen veljiensä luo tervehtien heitä ystävällisesti. ₁₁Nämä eivät kuitenkaan välittäneet heidän puheistaan, sillä he saivat tietää, että he olivat tulleet suuri sotajoukko mukanansa. ₁₂Mutta Alkimuksen ja Bakkideen luo kokoontui joukko kirjanoppineita koettaen saada oikeutta. ₁₃Ja hasidilaiset olivat ensimmäiset israelilaisten joukossa, jotka koettivat saada heiltä rauhan. ₁₄Sillä he ajattelivat: "Onhan sotaväen mukana tullut muuan pappi, joka on Aaronin sukua; hän ei tee meille mitään vääryyttä". ₁₅Ja hän puhui heidän kanssaan rauhan sanoja ja vannoi heille vakuuttaen: "Me emme tavoittele teidän emmekä teidän ystävienne turmiota". ₁₆Ja he luottivat häneen. Mutta hän otatti heistä kiinni kuusikymmentä miestä ja surmautti heidät samana päivänä, niinkuin kirjoitettu on:

₁₈Silloin koko kansan valtasi pelko ja kauhu heitä kohtaan, ja he sanoivat: "Ei heissä ole totuutta eikä oikeutta, sillä he ovat rikkoneet sopimuksen ja vannomansa valan". ₁₉Mutta Bakkides lähti liikkeelle Jerusalemista ja leiriytyi Beetsetiin, ja hän lähetti ottamaan kiinni useat niistä puoluelaisistaan, jotka olivat karanneet vihollisen puolelle, sekä eräät kansasta, ja antoi tappaa ja heittää heidät suureen kaivoon. ₂₀Sitten hän antoi maan Alkimuksen haltuun ja jätti hänelle sotaväkeä häntä tukemaan, mutta Bakkides itse lähti kuninkaan tykö.

₂₁Alkimus taisteli nyt ylimmäisen papin arvosta. ₂₂Ja hänen tykönsä kokoontuivat kaikki, jotka saivat aikaan sekasortoa kansassaan, ja he valtasivat Juudan maan ja tuottivat Israelille suuren tappion.

₂₃Kun Juudas näki kaiken sen pahan, mitä Alkimus kannattajineen oli tehnyt israelilaisille vielä enemmän kuin pakanat, ₂₄niin hän meni kaikkialle Juudean seutuihin ja kosti niille, jotka olivat karanneet vihollisen puolelle, ja niin heidät estettiin liikkumasta maassa. ₂₅Mutta kun Alkimus näki, että Juudas ja hänen kannattajansa vahvistuivat, ja kun hän huomasi, ettei hän voinut pitää puoliaan heitä vastaan, niin hän palasi kuninkaan tykö ja esitti raskaita syytöksiä heitä vastaan.

₂₆Kuningas lähetti silloin Nikanorin, erään mainehikkaimmista sotapäälliköistään, joka katkerasti vihasi israelilaisia, ja käski häntä hävittämään kansan. ₂₇Kun sitten Nikanor, suuri sotajoukko johdossansa, tuli Jerusalemiin, lähetti hän petollisessa tarkoituksessa lähettejä Juudaan ja hänen veljensä lue ja tervehti heitä näillä rauhan sanoilla: ₂₈"Älköön olko taistelua välillämme, minun ja teidän. Minä tulen muutamien miesten seurassa kohtaamaan teitä kaikessa rauhassa." ₂₉Ja hän tuli Juudaan tykö, ja he tervehtivät toisiaan ystävällisesti, mutta viholliset olivat valmiit viemään väkisin pois Juudaan. ₃₀Juudaan tietoon oli kuitenkin tullut, että hän oli petollisessa tarkoituksessa saapunut hänen tykönsä, ja hän pelkäsi häntä eikä tahtonut enää tavata häntä mieskohtaisesti. ₃₁Kun Nikanor huomasi, että hänen aikeensa oli tullut ilmi, lähti hän kohtaamaan Juudasta taistelussa lähellä Kafarsalamaa. ₃₂Silloin kaatui Nikanorin väestä noin viisisataa miestä, ja muut pakenivat Daavidin kaupunkiin.

₃₃Senjälkeen Nikanor nousi Siionin vuorelle. Silloin tuli muutamia pappeja pyhäköstä sekä kansan vanhimpia tervehtimään häntä ystävällisesti ja näyttämään hänelle polttouhria, jota juuri toimitettiin kuninkaan menestykseksi. ₃₄Mutta hän ivasi heitä ja pilkkasi heitä ja saastutti heidät ja puhui röyhkeästi. ₃₅Ja hän vannoi kiukuissansa näin: "Jos Juudasta ja hänen sotajoukkoaan ei nyt heti anneta minun käsiini, niin minä, jos terveenä palajan, poltan poroksi tämän huoneen". Ja hän lähti pois kiukuissansa. ₃₆Silloin papit menivät ja asettuivat alttarin ja temppelin eteen, itkivät ja sanoivat: ₃₇"Sinä olet valinnut tämän huoneen, ottaaksesi sen nimiisi, että se olisi sinun kansallesi rukous- ja anomishuoneena. ₃₈Kosta tälle miehelle ja hänen sotajoukolleen, niin että he kaatuvat miekkaan. Muista heidän herjauksiaan, äläkä salli heidän pysyä." ₃₉Ja Nikanor lähti Jerusalemista ja leiriytyi Beethooroniin; siellä yhtyi häneen syyrialainen sotajoukko. ₄₀Mutta Juudas leiriytyi Adasaan kolmentuhannen miehen kanssa. Ja Juudas rukoili ja sanoi: ₄₁"Kun muinoin kuninkaan lähettiläät herjasivat, lähti sinun enkelisi ja löi hänen väkeänsä sata kahdeksankymmentä viisi tuhatta miestä. ₄₂Murskaa samoin myös tänä päivänä tämä sotajoukko meidän edessämme, että muut ymmärtäisivät, että hän on puhunut herjaavasti sinun pyhäkköäsi vastaan; ja tuomitse hänet hänen pahuutensa mukaan." ₄₃Ja sotajoukot joutuivat keskenänsä taisteluun kolmantenatoista päivänä adar-kuuta. Ja Nikanorin sotajoukko voitettiin perinpohjin, ja hän itse kaatui ensimmäisenä taistelussa. ₄₄Mutta kun hänen sotajoukkonsa näki, että Nikanor oli kaatunut, viskasivat he pois aseensa ja pakenivat. ₄₅Ja Juudaan miehet ajoivat heitä takaa yhden päivän matkan Adasasta Gaseraan asti ja puhalsivat merkinantopasunoihin heidän jäljessään. ₄₆Silloin lähti kansa kaikkialta Juudean kylistä ja hyökkäsi heidän kimppuunsa sivustoilta, niin että he kääntyivät toinen toistansa vastaan. Ja he kaatuivat kaikki miekkaan, eikä heistä jäänyt jäljelle ainoatakaan. ₄₇Sitten he ottivat saaliin ja ryöstetyn tavaran; ja Nikanorin pään he hakkasivat poikki sekä hänen oikean kätensä, jonka hän oli kohottanut herjaukseen, ja veivät ne mukanaan ja kohottivat ne riippumaan Jerusalemin läheisyyteen. ₄₈Mutta kansa iloitsi suuresti, ja he viettivät sen päivän suurena ilopäivänä. ₄₉Ja he säätivät, että tätä päivää oli vietettävä joka vuosi adar-kuun kolmantenatoista päivänä. ₅₀Ja Juudan maassa oli nyt jonkun aikaa rauha.

₁Vuonna 151 Demetrios, Seleukoksen poika, lähti laivalla Roomasta muutama mies mukanaan ja tuli erääseen rannikon kaupunkiin. Siellä hän julistautui kuninkaaksi. ₂Kun hän sitten oli saapumassa esi-isiensä kuninkaanpalatsiin, sotilaat ottivat kiinni Antiokhoksen ja Lysiaksen ja aikoivat tuoda heidät hänen luokseen. ₃Mutta kun hän kuuli asiasta, hän sanoi: »Älkää tuoko heitä minun silmieni eteen», ₄ja niin sotilaat tappoivat heidät. Demetrios nousi nyt kuninkaalliselle valtaistuimelleen.

₅Kuninkaan luo tulivat sitten kaikki jumalattomat, uskostaan luopuneet juutalaiset, ja heitä johti Alkimos, joka halusi ylipapiksi. ₆Kuninkaan edessä he syyttivät omaa kansaansa näin: »Juudas ja hänen veljensä ovat ottaneet hengiltä kaikki ystäväsi, ja meidät he ovat ajaneet pakosalle ja pakottaneet lähtemään maastamme. ₇Lähetä sinne nyt mies, johon luotat. Siellä kulkiessaan hän näkee, millaista vahinkoa Juudas on meille ja kuninkaan maalle tehnyt. Käske hänen rangaista noita miehiä ja kaikkia heidän apureitaan.»

₈Kuningas valitsi tehtävään Bakkhideksen, joka johti Eufratista länteen olevien alueiden hallintoa. Bakkhides oli valtakunnan mahtimiehiä ja kuninkaan uskollinen ystävä. ₉Demetrios lähetti hänet matkaan ja antoi hänen mukaansa jumalattoman Alkimoksen, joka sai nyt ylipapin viran. Kuningas käski Alkimoksen kostaa israelilaisille.

₁₀Suuri sotajoukko mukanaan miehet lähtivät matkaan ja saapuivat Juudeaan. Bakkhides lähetti Juudaksen ja hänen veljiensä luo sanansaattajia, jotka toivat rauhanomaisen mutta petollisen viestin. ₁₁Veljekset eivät kuitenkaan uskoneet heidän puheisiinsa, koska olivat nähneet Bakkhideksen tuoman suuren sotajoukon.

₁₂Alkimoksen ja Bakkhideksen luo tuli nyt joukko lainopettajia, jotka halusivat selvittää, miten tässä tilanteessa tuli menetellä. ₁₃Nämä hasidit olivat israelilaisista ensimmäisinä pyrkimässä rauhaan heidän kanssaan. ₁₄He sanoivat toisilleen: »Tuon sotajoukon mukana on Aaronin sukuun kuuluva pappi. Ei hän ryhdy mihinkään meitä vastaan.» ₁₅Alkimos puhuikin heille sovinnollisesti ja vakuutti: »Emme me tee teille emmekä teidän ystävillenne mitään pahaa.»

₁₆Hasidit uskoivat Alkimosta, mutta hän otti heidän joukostaan kuusikymmentä miestä ja tapatti heidät heti samana päivänä. Kävi niin kuin kirjoituksissa sanotaan:

₁₈Koko kansa joutui kauhun valtaan. »Totuus ja oikeus eivät merkitse heille mitään», ihmiset sanoivat. »Hehän rikkoivat lupauksensa ja vannomansa valan.»

₁₉Bakkhides lähti nyt Jerusalemin luota ja leiriytyi Bet-Saitiin. Siellä ollessaan hän otatti kiinni monia miehiä, jotka olivat siirtyneet hänen puolelleen, ja muutamia muitakin israelilaisia, ja heidät hukutettiin suureen kaivoon. ₂₀Bakkhides jätti sitten maan Alkimoksen haltuun ja antoi joukkoja tämän tueksi. Itse hän palasi kuninkaan luo.

₂₁Alkimos pyrki vakiinnuttamaan ylipapin asemansa. ₂₂Kaikki ne, jotka ajoivat maata sekasortoon, kerääntyivät hänen ympärilleen, ja saatuaan Juudean valtaansa he aiheuttivat Israelin kansalle paljon vahinkoa.

₂₃Juudas näki, että Alkimos teki apureineen israelilaisille enemmän pahaa kuin vierasmaalaiset konsanaan. ₂₄Niinpä hän lähti liikkeelle, kiersi eri puolilla Juudeaa ja kosti luopioille, eivätkä nämä kyenneet enää liikkumaan vapaasti maaseudulla. ₂₅Kun Alkimos huomasi, kuinka Juudas ja tämän joukot vahvistivat asemiaan, hän ymmärsi jäävänsä alakynteen. Hän lähti takaisin kuninkaan luo ja syytti Juudaksen miehiä raskaista rikoksista.

₂₆Kuningas lähetti nyt Juudeaan Nikanorin, joka oli hänen maineikkaimpia sotapäälliköitään ja kiihkeä Israelin vihollinen. Päällikkö sai tehtäväkseen tuhota koko kansan.

₂₇Nikanor saapui Jerusalemiin suuri sotajoukko mukanaan. Hän lähetti Juudakselle ja tämän veljille sovinnollisen mutta petollisen viestin: ₂₈»Miksi me taistelisimme toisiamme vastaan! Minä tulen muutaman miehen kanssa, tavataan sitten kaikessa rauhassa.» ₂₉Hän tuli Juudaksen luo. He tervehtivät toisiaan kohteliaasti, mutta hänen sotilaansa olivat valmiina sieppaamaan Juudaksen mukaansa. ₃₀Juudas kuitenkin aavisti, että Nikanor oli tullut kohtaamiseen petollisin aikein. Hän lähti kiireesti pois eikä enää suostunut tapaamaan päällikköä.

₃₁Kun Nikanor tajusi, että hänen juonensa oli paljastunut, hän komensi armeijansa liikkeelle ja hyökkäsi Kafar-Salaman luona Juudaksen joukkoja vastaan. ₃₂Nikanorilta kaatui taistelussa viitisensataa miestä, ja loput pakenivat Daavidin kaupunkiin.

₃₃Näiden tapahtumien jälkeen Nikanor meni Siionin vuorelle. Siellä häntä vastaan tuli temppelin pappeja ja kansan vanhimpia, jotka tervehtivät häntä ystävällisesti ja näyttivät, millainen polttouhri oli tapana toimittaa kuninkaan menestykseksi. ₃₄Mutta Nikanor suhtautui heihin alentuvasti, piti heitä pilkkanaan ja saastutti heidät ehdoin tahdoin. Hän puhui pöyhkeillen israelilaisille ₃₅ja vakuutti vimmoissaan: »Ellei Juudasta ja hänen joukkojaan heti luovuteta minun käsiini, tulen voittoni jälkeen tätä kautta ja poltan koko paikan.» Sitten hän lähti raivosta kiehuen pois.

₃₆Silloin kaikki papit kerääntyivät paikalle. He kohottivat katseensa polttouhrialttariin ja temppeliin, valittivat ja huusivat: ₃₇»Herra, sinä itse valitsit tämän paikaksi, jossa ylistetään sinun nimeäsi, paikaksi, jossa kansasi kääntyy sinun puoleesi ja rukoilee sinua. ₃₈Kosta tuolle miehelle ja hänen joukoilleen, pane heidät kaatumaan miekkaan! Muista, miten he rienasivat sinua, älä anna heidän selvitä hengissä!»

₃₉Nikanor lähti Jerusalemista ja leiriytyi Bet-Horoniin. Siellä hänen armeijaansa liittyi syyrialainen osasto. ₄₀Juudas puolestaan vei kolmetuhatta miestään asemiin Adasaan. Hän rukoili näin: ₄₁»Kun kuninkaan miehet aikoinaan herjasivat sinua, sinun enkelisi tuli ja kaatoi heistä satakahdeksankymmentäviisituhatta miestä. ₄₂Murskaa myös armeija, joka tänään on edessämme, ja tee muillekin tiettäväksi, kuinka julkein sanoin tuo mies pilkkasi pyhää paikkaasi. Tuomitse hänet hänen pahuutensa mukaan.»

₄₃Sotajoukot iskivät yhteen adar-kuun kolmantenatoista päivänä. Nikanorin armeija murskattiin, ja hän itse kaatui taistelussa ensimmäisenä. ₄₄Kun Nikanorin miehet näkivät päällikkönsä kaatuneen, he heittivät aseensa ja pakenivat. ₄₅Juudaksen miehet ajoivat heitä takaa päivän ajan, Adasasta Geseriin asti, ja soittivat heidän takanaan merkinantotorvia. ₄₆Silloin kaikista lähellä olevista Juudean kylistä tuli lisää väkeä, ja kun he hyökkäsivät edestä ja sivuilta vihollisten kimppuun, nämä kääntyivät toisiaan vastaan. Kaikki Nikanorin miehet lyötiin hengiltä, yksikään ei jäänyt eloon.

₄₇Israelilaiset ottivat vihollisten aseet ja varusteet. He hakkasivat irti Nikanorin pään ja oikean käden, jonka hän oli ylimielisesti kohottanut, veivät ne mukanaan Jerusalemiin ja ripustivat ne kaupungin edustalle. ₄₈Kaikki olivat riemuissaan ja juhlivat iloiten koko sen päivän. ₄₉He päättivät viettää tätä päivää, adar-kuun kolmattatoista, joka vuosi juhlapäivänä.

₅₀Juudeassa vallitsi nyt rauha jonkin aikaa.