₁Vuonna 172 kuningas Demetrius kokosi sotajoukkonsa ja lähti Meediaan sieltä hankkiakseen itsellensä apuväkeä taisteluun Tryfonia vastaan. ₂Kun Arsakes, Persian ja Meedian kuningas, sai kuulla, että Demetrius oli tunkeutunut hänen alueellensa, lähetti hän erään sotapäällikkönsä ottamaan hänet elävänä vangiksi. Tämä lähti liikkeelle ja voitti Demetriuksen sotajoukon, otti hänet vangiksi ja vei hänet Arsakeen eteen; tämä pani hänet vankeuteen.

₄Juudan maassa oli rauha, niin kauan kuin Simon eli. Hän harrasti kansansa parasta, ja hänen valtansa ja hänen maineensa oli heille aina mieluinen. ₅Ja hänen kaiken muun maineensa lisäksi tuli vielä se, että hän sai Joppen satamapaikaksi ja siten hankki maihintulopaikan meren saarelaisille.

₁₆Kun Roomassa, vieläpä Spartassakin oli kuultu, että Joonatan oli kuollut, valtasi heidät suuri suru. ₁₇Mutta kun he saivat kuulla, että hänen veljensä Simon oli hänen sijaansa tullut ylimmäiseksi papiksi ja nyt hallitsi maata ja sen kaupunkeja, ₁₈niin he kirjoittivat hänelle vaskitauluihin piirretyn kirjoituksen, uudistaakseen hänen kanssaan sen ystävyyden ja sotaliiton, jonka he olivat tehneet hänen veljiensä Juudaan ja Joonatanin kanssa. ₁₉Tämä kirjoitus luettiin seurakunnan edessä Jerusalemissa. ₂₀Tämä on sen kirjeen jäljennös, jonka spartalaiset lähettivät: "Spartalaisten päämiehet ja kaupunki tervehtivät ylimmäistä pappia Simonia ja vanhimpia ja pappeja sekä muuta Juudan kansaa, veljiänsä. ₂₁Kansamme tykö lähettämänne lähettiläät ovat kertoneet meille teidän maineestanne ja arvostanne, ja me olemme suuresti iloinneet heidän tulostaan. ₂₂Ja siitä, mitä he ovat sanoneet, olemme merkinneet muistiin kansanpäätösten joukkoon tämän: 'Numenius, Antiokuksen poika, ja Antipater, Jaasonin poika, juutalaisten lähettiläät, ovat tulleet meidän tykömme uudistamaan ystävyyden kanssamme. ₂₃Ja kansa on nähnyt hyväksi ottaa vastaan nämä miehet kaikella kunnialla ja merkityttää muistiin heidän sanansa ja panna julkisiin asiakirjoihin, että Spartan kansalla säilyisi niistä muisto. Ja jäljennöksen niistä me olemme valmistaneet lähetettäväksi ylimmäiselle papille Simonille'."

₂₄Tämän jälkeen Simon lähetti Numeniuksen Roomaan, mukanaan suuri kultainen kilpi, joka painoi tuhat miinaa, vahvistamaan heidän kanssaan liiton.

₂₅Kun kansa sai kuulla näistä tapahtumista, sanoivat he: "Miten voimme osoittaa Simonille ja hänen pojilleen kiitollisuutta? ₂₆Sillä hän ja hänen veljensä ja isänsä huone ovat seisoneet lujina ja taistelleet Israelin vihollisia vastaan, karkoittaen heidät, ja lujittaneet sen vapauden." Ja he kaiverruttivat sen muistiin vaskitauluihin ja ripustivat ne pylvääseen Siionin vuorelle. ₂₇Ja kirjoitus kuului näin: "Kahdeksantenatoista päivänä elul-kuuta vuonna 172, joka on kolmas vuosi Simonin, suuren ylimmäisen papin, Jumalan kansan ruhtinaan, hallitessa, ₂₈julistettiin meille suuressa pappien ja kansan ja kansan päämiesten ja maan vanhinten kokouksessa näin: ₂₉Koska niin usein on maassa ollut sotia, ovat Simon, Mattatiaan poika, Jooaribin poikien jälkeläinen, ja hänen veljensä antautuneet vaaralle alttiiksi ja torjuneet kansansa viholliset, että heidän pyhäkkönsä ja laki säilyisivät, ja hankkineet kansallensa suuren maineen. ₃₀Ja kun Joonatan oli liittänyt yhteen heidän kansansa ja tullut heidän ylimmäiseksi papikseen, ja kun hän oli tullut otetuksi heimonsa tykö, ₃₁niin heidän vihollisensa päättivät hyökätä heidän maahansa hävittääkseen sen ja ojentaakseen kätensä heidän pyhäkköänsä vastaan. ₃₂Silloin nousi Simon ja taisteli kansansa puolesta, ja hän kulutti paljon omia varojaan, varusti kansansa sotamiehet aseilla ja antoi heille palkan. ₃₃Hän linnoitti Juudean kaupungit ja Beetsuurin Juudean rajalla, missä ennen vihollisilla oli ollut asevarastonsa, ja pani sinne varusväeksi juutalaisia. ₃₄Hän linnoitti myös Joppen, joka on meren rannalla, sekä Gasaran Asdodin rajalla, missä viholliset olivat ennen asuneet, ja pani sinne asumaan juutalaisia; ja hän varasi niihin kaikkea, mikä oli tarpeellista niiden kunnossapitoon. ₃₅Kun kansa havaitsi Simonin uskollisuuden ja sen maineen, jonka hän oli päättänyt hankkia kansallensa, niin he asettivat hänet ruhtinaakseen ja ylimmäiseksi papiksi, koska hän oli tehnyt tämän kaiken ja koska hän oli pysynyt oikeamielisenä ja uskollisena kansaansa kohtaan ja koska hän oli pyrkinyt kaikin tavoin kohottamaan kansaansa. ₃₆Ja hänen aikanaan heidän onnistui hänen johdollansa karkoittaa maasta pakanat sekä ne, jotka asuivat Daavidin kaupungissa, Jerusalemissa, ja olivat tehneet sinne itsellensä linnan, josta he tekivät partioretkiä, saastuttaen temppelin ympäristön ja suuresti häväisten sen pyhyyttä. ₃₇Ja hän pani siihen asumaan juutalaisia ja linnoitti sen, turvaksi maalle ja kaupungille, ja korotti Jerusalemin muurit. ₃₈Sentähden kuningas Demetrius vakuutti hänelle ylimmäisen papin arvon; ₃₉ja hän otti hänet ystäviensä joukkoon ja osoitti hänelle suurta kunniaa. ₄₀Sillä hän oli kuullut, että roomalaiset olivat selittäneet juutalaiset ystävikseen, liittolaisikseen ja veljikseen ja että he olivat kohdelleet Simonin lähettiläitä kaikella kunnioituksella. ₄₁Ja nyt ovat juutalaiset ja papit nähneet hyväksi päättää, että Simon on oleva heidän ruhtinaansa ja ylimmäinen pappinsa ikuisiin aikoihin asti, kunnes nousee luotettava profeetta, ₄₂ja että hän on oleva heidän sotapäällikkönsä ja asettava ne, jotka pitävät silmällä yleisiä töitä, maata, aseita ja linnoituksia. ₄₃Ja hänen huolenaan on oleva pyhäkön hoito, ja häntä on kaikkien toteltava; ja kaikki maan viralliset asiakirjat on laadittava hänen nimessään, ja hän saa pukeutua purppuraan ja kantaa kultakoristetta. ₄₄Eikä kenenkään kansasta tai papeista ole lupa kumota tästä mitään tai väittää hänen määräyksiään vastaan tai järjestää maassa kansankokouksia ilman hänen suostumustaan tai pukeutua purppuraan ja koristaa itseään kultaisella soljella. ₄₅Mutta jos joku tekee tätä vastaan tai kumoaa tästä jotakin, hän joutukoon rangaistukseen. ₄₆Ja koko kansa on päättänyt Simonin hyväksi säätää, että näitä määräyksiä on noudatettava. ₄₇Ja Simon on hyväksynyt sen ja suostunut olemaan ylimmäinen pappi, sotapäällikkö ja juutalaisten ja pappien ruhtinas sekä johtamaan kaikkea. ₄₈Ja he ovat määränneet, että tämä kirjoitus on piirrettävä vaskitauluihin ja ne pantava pyhäkön suljetulle alueelle näkyvään paikkaan; ₄₉ja että niiden jäljennös on pantava säilöön aarrekammioon Simonia ja hänen poikiansa varten."

₁Vuonna 172 kuningas Demetrios kokosi joukkonsa ja lähti Meediaan hankkiakseen sieltä lisävahvistuksia taisteluun Tryfonia vastaan. ₂Kun Persian ja Meedian kuningas Arsakes kuuli, että Demetrios oli tunkeutunut hänen alueelleen, hän lähetti yhden päälliköistään ottamaan Demetrioksen elävänä kiinni. ₃Päällikkö lähti ja löi Demetrioksen joukot, otti hänet vangiksi ja vei hänet kuninkaansa eteen. Arsakes pani Demetrioksen telkien taakse.

₁₆Jonatanin kuolemasta levisi tieto Roomaan, samoin Spartaan, ja häntä surtiin syvästi. ₁₇Kun roomalaiset ja spartalaiset saivat tietää, että Jonatanin jälkeen oli ylipapiksi nimitetty hänen veljensä Simon ja että maa kaikkine kaupunkeineen oli tämän hallinnassa, ₁₈he lähettivät Simonille pronssitauluihin kaiverretun asiakirjan uudistaakseen sen ystävyys- ja liittosopimuksen, jonka he olivat solmineet hänen veljiensä Juudaksen ja Jonatanin kanssa. ₁₉Taulujen teksti luettiin Jerusalemissa koko kansalle.

₂₀Spartalaisten lähettämä viesti kuului sanasta sanaan näin:

»Spartan johtajat ja koko kaupunki tervehtivät ylipappi Simonia, vanhimpia, pappeja ja kaikkia juutalaisia, meidän veljiämme. ₂₁Edustajanne, jotka lähetitte luoksemme, kertoivat meille teidän maineestanne ja kunniastanne, ja heidän tulonsa ilahdutti meitä. ₂₂Me kirjasimme heidän käyntinsä kansamme aikakirjoihin seuraavasti:

»Numenios, Antiokhoksen poika, ja Antipatros, Jasonin poika, tulivat juutalaisten lähettiläinä meidän luoksemme uudistamaan kanssamme solmitun ystävyysliiton. ₂₃Kansa päätti ottaa heidät kunnioittavasti vastaan ja tallettaa heidän viestistään laaditun jäljennöksen valtionarkistoon, jotta Spartan kansalla olisi pysyvä todiste liitosta. Arkistoidusta päätöksestä laaditaan jäljennös ylipappi Simonille.»

₂₄Tämän jälkeen Simon lähetti Numenioksen Roomaan vahvistamaan roomalaisten kanssa solmitun liiton, ja hänelle annettiin mukaan suuri kultainen kilpi, joka painoi tuhat minaa.

₂₅Kun kaikki tämä tuli yleiseen tietoon, israelilaiset sanoivat: »Miten osoittaisimme kiitollisuuttamme Simonille ja hänen pojilleen? ₂₆Hän on taistellut Israelin vihollisia vastaan ja ajanut heidät tiehensä; hän, hänen veljensä ja hänen isänsä suku ovat sotineet periksi antamatta ja hankkineet meille vapauden.»

He laativat muistokirjoituksen, kaiverruttivat sen pronssitauluihin ja kiinnittivät taulut kivipaasiin Siionin vuorelle. ₂₇Kirjoitus kuului sanasta sanaan näin:

»Kahdeksantenatoista päivänä elul-kuuta vuonna 172 , suuren ylipappi Simonin kolmantena hallitusvuotena, pidettiin Asaramelissa ₂₈suuri kokous, jossa olivat koolla papit, maan vanhimmat ja kansa johtajineen. Silloin tehtiin julkisesti tiettäväksi tämä:

₂₉»Kun maassamme useasti syttyi sotia, Simon, Mattatian poika ja Jehojaribin jälkeläinen, nousi yhdessä veljiensä kanssa vaaroja uhmaten vastustamaan kansansa vihollista. He puolustivat temppeliä ja lakia ja tuottivat kansalleen suurta kunniaa. ₃₀Jonatan kokosi kansansa, ja hänet valittiin sen ylipapiksi, mutta kun hänet oli otettu isiensä luo, ₃₁viholliset päättivät tunkeutua maahan hävittääkseen sen ja tehdäkseen temppelille mielensä mukaan. ₃₂Silloin Simon nousi taistelemaan kansansa puolesta. Hän käytti paljon omia varojaan saadakseen kansansa sotureille aseet ja varusteet ja turvatakseen heidän ylläpitonsa.

₃₃»Simon linnoitti Juudean kaupungit, myös rajaseudun Bet-Surin. Tässä kaupungissa oli ennen ollut vihollisjoukkojen asevarasto, mutta hän asetti sinne israelilaisen varusväen. ₃₄Hän linnoitti myös rannikon Joppen sekä Asdodin tienoilla olevan Geserin, jonka väki oli aiemmin ollut vihollisten puolella, ja sijoitettuaan näihinkin kaupunkeihin israelilaisia hän järjesti heille kaikkea, mitä heidän hyvinvointinsa vaati.

₃₅»Kun israelilaiset näkivät, että Simon oli toimissaan luotettava ja pyrki hankkimaan kansalleen kunniaa, he tekivät hänestä johtajansa ja ylipappinsa. He valitsivat hänet, koska hän oli saanut paljon aikaan ja palvellut kansaansa oikeamielisesti ja uskollisesti; kaikin tavoin hän oli pyrkinyt johdattamaan kansansa kunniaan.

₃₆»Tuohon aikaan saatiin hänen johdollaan ajetuksi vieraat joukot maasta pois, myös ne, jotka asuivat Jerusalemissa Daavidin kaupungissa ja olivat rakentaneet sinne itselleen linnoituksen. Sieltä he olivat yhtenään tunkeutuneet kaupunkiin, saastuttaneet temppelin ympäristön ja loukanneet itse pyhäkönkin puhtautta. ₃₇Simon sijoitti linnoitukseen israelilaisia sotilaita, varusti sen kaupungin ja koko maan turvapaikaksi ja tukikohdaksi ja korotti Jerusalemin muureja.

₃₈»Tämän vuoksi kuningas Demetrios vahvisti Simonin ylipapin viran ₃₉ja soi hänelle kuninkaan ystävän arvon ja muita huomattavia kunnianosoituksia. ₄₀Hän oli näet kuullut, että roomalaiset nimittivät juutalaisia ystävikseen, liittolaisikseen ja veljikseen ja että he olivat ottaneet Simonin lähettiläät kunnioittavasti vastaan.

₄₁»Israelilaiset ja heidän pappinsa ovat päättäneet, että Simon on oleva heidän johtajansa ja ylipappinsa aina siihen saakka kun nousee luotettava profeetta. ₄₂Hän jatkakoon maan sotilaskomentajana, ja myös temppeli on hänen vastuullaan. Hänellä on oikeus nimittää miehet, jotka vastaavat temppelin töistä, maan hallinnosta, joukkojen varustamisesta ja linnoituksista. ₄₃Myös temppeli on hänen vastuullaan. Kaikkien tulee totella häntä, maan viralliset asiakirjat on laadittava hänen nimissään, ja hänellä on oikeus käyttää purppuraviittaa ja kultaista solkea.

₄₄»Yhdelläkään papilla tai muulla kansalaisella ei ole oikeutta kumota mitään näistä päätöksistä, ei myöskään oikeutta vastustaa mitään Simonin määräystä tai kutsua missään kansaa koolle ilman hänen suostumustaan, eikä kenelläkään muulla ole oikeutta pukeutua purppuraviittaan ja kantaa kultaista solkea. ₄₅Jos joku ei noudata näitä päätöksiä tai pyrkii kumoamaan jonkin niistä, hän saa rangaistuksen.

₄₆»Koko kansa on päättänyt suoda Simonille edellä mainitut oikeudet. ₄₇Simon on hyväksynyt kansan tahdon ja päättänyt toimia ylipappina, israelilaisten ja heidän pappiensa sotilaskomentajana ja käskynhaltijana ja koko maan ylimpänä johtajana.

₄₈»Tämä kirjoitus on päätetty kaiverruttaa pronssitauluihin, ja ne tulee asettaa temppelialueelle paikkaan, jossa ne ovat kaikkien nähtävissä. ₄₉Tauluista laadittavat jäljennökset sijoitetaan aarrekammioon, Simonin ja hänen jälkeläistensä haltuun.»