Demetrios II vangitaan
1Vuonna 172 kuningas Demetrios kokosi joukkonsa ja lähti Meediaan hankkiakseen sieltä lisävahvistuksia taisteluun Tryfonia vastaan. 2Kun Persian ja Meedian kuningas Arsakes kuuli, että Demetrios oli tunkeutunut hänen alueelleen, hän lähetti yhden päälliköistään ottamaan Demetrioksen elävänä kiinni. 3Päällikkö lähti ja löi Demetrioksen joukot, otti hänet vangiksi ja vei hänet kuninkaansa eteen. Arsakes pani Demetrioksen telkien taakse.
Simonin ylistys
4Niin kauan kuin Simon eli,
maassa vallitsi rauha.
Hän toimi kansansa parhaaksi,
ja hänen mahtinsa ja kunniansa oli kaikkien ilo
koko hänen elinaikansa.
5Hänen maineensa kohosi entisestään,
kun hän valtasi Joppen,
hankki kansalleen sataman
ja yhteyden meren saarille.
6Hän laajensi maansa rajoja
ja vakiinnutti valtansa.
7Hän toi joukoittain väkeä sotavankeudesta.
Hän otti valtaansa Geserin, Bet-Surin ja Akran
ja poisti Akrasta kaiken epäpuhtauden,
eikä kenestäkään ollut vastustamaan häntä.
8Viljelijät saivat tehdä rauhassa työtään,
maa antoi satonsa
ja tasankojen puut kantoivat hedelmää.
9Vanhukset istuivat toreilla,
kaikki kehuivat hyviä oloja,
ja nuorukaiset komeilivat soturin varusteissa.
10Simon hankki kaupungeille ruokavarat
ja linnoitti jokaisen kaupungin.
Hänen maineensa kantautui maailman ääriin.
11Hän toi rauhan joka puolelle maata,
ja Israel iloitsi.
12Kaikki istuivat oman viiniköynnöksensä ja viikunapuunsa alla,
eikä heidän tarvinnut pelätä mitään.
13Maassa ei enää ollut ketään,
joka olisi hyökännyt heitä vastaan,
sillä tuohon aikaan mureni kuninkaiden mahti.
14Simon auttoi kansansa vähäosaisia,
hän puolusti kiivaasti lakia
ja tuhosi kaikki luopiot ja pahantekijät.
15Hän teki temppelistä entistä uljaamman
ja hankki sinne lisää pyhiä esineitä.
Ystävyysliitot uudistetaan
16Jonatanin kuolemasta levisi tieto Roomaan, samoin Spartaan, ja häntä surtiin syvästi. 17Kun roomalaiset ja spartalaiset saivat tietää, että Jonatanin jälkeen oli ylipapiksi nimitetty hänen veljensä Simon ja että maa kaikkine kaupunkeineen oli tämän hallinnassa, 18he lähettivät Simonille pronssitauluihin kaiverretun asiakirjan uudistaakseen sen ystävyys- ja liittosopimuksen, jonka he olivat solmineet hänen veljiensä Juudaksen ja Jonatanin kanssa. 19Taulujen teksti luettiin Jerusalemissa koko kansalle.
20Spartalaisten lähettämä viesti kuului sanasta sanaan näin:
»Spartan johtajat ja koko kaupunki tervehtivät ylipappi Simonia, vanhimpia, pappeja ja kaikkia juutalaisia, meidän veljiämme. 21Edustajanne, jotka lähetitte luoksemme, kertoivat meille teidän maineestanne ja kunniastanne, ja heidän tulonsa ilahdutti meitä. 22Me kirjasimme heidän käyntinsä kansamme aikakirjoihin seuraavasti:
»Numenios, Antiokhoksen poika, ja Antipatros, Jasonin poika, tulivat juutalaisten lähettiläinä meidän luoksemme uudistamaan kanssamme solmitun ystävyysliiton. 23Kansa päätti ottaa heidät kunnioittavasti vastaan ja tallettaa heidän viestistään laaditun jäljennöksen valtionarkistoon, jotta Spartan kansalla olisi pysyvä todiste liitosta. Arkistoidusta päätöksestä laaditaan jäljennös ylipappi Simonille.»
24Tämän jälkeen Simon lähetti Numenioksen Roomaan vahvistamaan roomalaisten kanssa solmitun liiton, ja hänelle annettiin mukaan suuri kultainen kilpi, joka painoi tuhat minaa.
Simonin uroteot ikuistetaan
25Kun kaikki tämä tuli yleiseen tietoon, israelilaiset sanoivat: »Miten osoittaisimme kiitollisuuttamme Simonille ja hänen pojilleen? 26Hän on taistellut Israelin vihollisia vastaan ja ajanut heidät tiehensä; hän, hänen veljensä ja hänen isänsä suku ovat sotineet periksi antamatta ja hankkineet meille vapauden.»
He laativat muistokirjoituksen, kaiverruttivat sen pronssitauluihin ja kiinnittivät taulut kivipaasiin Siionin vuorelle. 27Kirjoitus kuului sanasta sanaan näin:
»Kahdeksantenatoista päivänä elul-kuuta vuonna 172 , suuren ylipappi Simonin kolmantena hallitusvuotena, pidettiin Asaramelissa 28suuri kokous, jossa olivat koolla papit, maan vanhimmat ja kansa johtajineen. Silloin tehtiin julkisesti tiettäväksi tämä:
29»Kun maassamme useasti syttyi sotia, Simon, Mattatian poika ja Jehojaribin jälkeläinen, nousi yhdessä veljiensä kanssa vaaroja uhmaten vastustamaan kansansa vihollista. He puolustivat temppeliä ja lakia ja tuottivat kansalleen suurta kunniaa. 30Jonatan kokosi kansansa, ja hänet valittiin sen ylipapiksi, mutta kun hänet oli otettu isiensä luo, 31viholliset päättivät tunkeutua maahan hävittääkseen sen ja tehdäkseen temppelille mielensä mukaan. 32Silloin Simon nousi taistelemaan kansansa puolesta. Hän käytti paljon omia varojaan saadakseen kansansa sotureille aseet ja varusteet ja turvatakseen heidän ylläpitonsa.
33»Simon linnoitti Juudean kaupungit, myös rajaseudun Bet-Surin. Tässä kaupungissa oli ennen ollut vihollisjoukkojen asevarasto, mutta hän asetti sinne israelilaisen varusväen. 34Hän linnoitti myös rannikon Joppen sekä Asdodin tienoilla olevan Geserin, jonka väki oli aiemmin ollut vihollisten puolella, ja sijoitettuaan näihinkin kaupunkeihin israelilaisia hän järjesti heille kaikkea, mitä heidän hyvinvointinsa vaati.
35»Kun israelilaiset näkivät, että Simon oli toimissaan luotettava ja pyrki hankkimaan kansalleen kunniaa, he tekivät hänestä johtajansa ja ylipappinsa. He valitsivat hänet, koska hän oli saanut paljon aikaan ja palvellut kansaansa oikeamielisesti ja uskollisesti; kaikin tavoin hän oli pyrkinyt johdattamaan kansansa kunniaan.
36»Tuohon aikaan saatiin hänen johdollaan ajetuksi vieraat joukot maasta pois, myös ne, jotka asuivat Jerusalemissa Daavidin kaupungissa ja olivat rakentaneet sinne itselleen linnoituksen. Sieltä he olivat yhtenään tunkeutuneet kaupunkiin, saastuttaneet temppelin ympäristön ja loukanneet itse pyhäkönkin puhtautta. 37Simon sijoitti linnoitukseen israelilaisia sotilaita, varusti sen kaupungin ja koko maan turvapaikaksi ja tukikohdaksi ja korotti Jerusalemin muureja.
38»Tämän vuoksi kuningas Demetrios vahvisti Simonin ylipapin viran 39ja soi hänelle kuninkaan ystävän arvon ja muita huomattavia kunnianosoituksia. 40Hän oli näet kuullut, että roomalaiset nimittivät juutalaisia ystävikseen, liittolaisikseen ja veljikseen ja että he olivat ottaneet Simonin lähettiläät kunnioittavasti vastaan.
41»Israelilaiset ja heidän pappinsa ovat päättäneet, että Simon on oleva heidän johtajansa ja ylipappinsa aina siihen saakka kun nousee luotettava profeetta. 42Hän jatkakoon maan sotilaskomentajana, ja myös temppeli on hänen vastuullaan. Hänellä on oikeus nimittää miehet, jotka vastaavat temppelin töistä, maan hallinnosta, joukkojen varustamisesta ja linnoituksista. 43Myös temppeli on hänen vastuullaan. Kaikkien tulee totella häntä, maan viralliset asiakirjat on laadittava hänen nimissään, ja hänellä on oikeus käyttää purppuraviittaa ja kultaista solkea.
44»Yhdelläkään papilla tai muulla kansalaisella ei ole oikeutta kumota mitään näistä päätöksistä, ei myöskään oikeutta vastustaa mitään Simonin määräystä tai kutsua missään kansaa koolle ilman hänen suostumustaan, eikä kenelläkään muulla ole oikeutta pukeutua purppuraviittaan ja kantaa kultaista solkea. 45Jos joku ei noudata näitä päätöksiä tai pyrkii kumoamaan jonkin niistä, hän saa rangaistuksen.
46»Koko kansa on päättänyt suoda Simonille edellä mainitut oikeudet. 47Simon on hyväksynyt kansan tahdon ja päättänyt toimia ylipappina, israelilaisten ja heidän pappiensa sotilaskomentajana ja käskynhaltijana ja koko maan ylimpänä johtajana.
48»Tämä kirjoitus on päätetty kaiverruttaa pronssitauluihin, ja ne tulee asettaa temppelialueelle paikkaan, jossa ne ovat kaikkien nähtävissä. 49Tauluista laadittavat jäljennökset sijoitetaan aarrekammioon, Simonin ja hänen jälkeläistensä haltuun.»