27.7.2024 Lauantai
Kuuntele Tässä olen harjoitus 27.7.2024
TÄSSÄ
Jumala, sinä aurinko ja valo, kirkasta minulle itsesi.
. . .
Lähetä valosi ja totuutesi! Ne johdattakoot minua, ne viekööt minut pyhälle vuorellesi, sinun asuntoihisi. (Ps. 43:3)
SANA
Noihin aikoihin ruhtinas Herodes Antipas sai kuulla Jeesuksesta. Hän sanoi palvelijoilleen: ”Se on Johannes Kastaja. Hän on noussut kuolleiden joukosta, ja siksi hänellä on nuo voimat.”
Herodes oli näet antanut pidättää ja kahlita Johanneksen ja heittää hänet vankilaan. Syynä tähän oli Herodias, Herodeksen veljen Filippoksen vaimo. Johannes oli sanonut Herodekselle, ettei tällä olisi ollut oikeutta ottaa Herodiasta vaimokseen. Siksi Herodes halusi tappaa Johanneksen. Hän kuitenkin pelkäsi kansaa, joka piti Johannesta profeettana.
Herodeksen syntymäpäivillä Herodiaksen tytär esitti vieraille tanssin, ja Herodes mieltyi häneen. Siksi hän vannoi, että antaisi tytölle mitä tahansa tämä pyytäisi. Tyttö pyysi äitinsä yllyttämänä: ”Anna minulle heti Johannes Kastajan pää tarjottimella.” Kuningas ahdistui, mutta halusi kuitenkin pitää valan, jonka oli vieraidensa kuullen vannonut. Niinpä hän käski antaa sen, mitä häneltä pyydettiin. Hän lähetti vankilaan käskyn, että Johanneksen kaula oli katkaistava. Niin Johanneksen pää tuotiin tarjottimella ja annettiin tytölle, joka vei sen äidilleen.
Johanneksen oppilaat kävivät noutamassa ruumiin. He hautasivat Johanneksen ja lähtivät kertomaan Jeesukselle, mitä oli tapahtunut. (Matt. 14: 1–12)
Herodeksen mielessä taistelee kaksi voimaa; oikeus ja vääryys. Millaista taistelua minun sisimmässäni toisinaan käydään? Syyllisyys synnyttää pelon. Herodes kauhistuu kuullessaan Jeesuksen toiminnasta ja luullessaan tätä kuolleista nousseeksi Johannes Kastajaksi, jonka oli naisten pyynnöstä mestauttanut. Tutkin itseäni ja elämääni. Painiskelenko syyllisyyden kanssa? Onko joku tilanne tai valinta aiheuttanut minulle syyllisyyttä, josta minun pitäisi vapautua? Mitä voisin tehdä asian ratkaisemiseksi?
TÄSTÄ ETEENPÄIN
Vain sinä tunnet minut, Vapahtaja,
ja tiedät lääkkeen kaikkiin haavoihin.
Jos luoksesi en pääse voittajana,
saan tappioni tuoda kuitenkin.
Jos en voi suoraan Isän syliin juosta
ja uskon varmuudesta riemuita,
saan ahdistuksen yössä sinuun luottaa
ja ääneen huutaa: Herra, armahda!
Jos en voi katsettani sinuun nostaa
ja lapsen lailla jäädä turviisi,
saan katumuksen, tuskan alta pyytää:
Nyt minuun tartu, Vapahtajani! (VK 289: 1–3)