17.5.2024 Perjantai
Kuuntele Tässä olen harjoitus 17.5.2024
TÄSSÄ
Jumala, sinä näet kaiken, menneen ja tulevan.
. . .
Mieleni asuu usein menneessä ja tulevassa, mutta nyt koetan olla läsnä tässä hetkessä, sinun edessäsi.
SANA
[Elia] nousi jalkeille ja söi ja joi. Ruoka antoi hänelle voimaa kulkea neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä, kunnes hän tuli Horebille, Jumalan vuorelle. Siellä hän asettui yöksi luolaan.
Yöllä Elia kuuli Herran äänen: ”Miksi olet täällä, Elia?” Hän vastasi: ”Hellittämättä olen taistellut puolestasi, Herra, kaikkivaltias Jumala, kun israelilaiset ovat hylänneet sinun liittosi. He ovat hajottaneet alttarisi ja tappaneet profeettasi, niin että vain minä olen jäänyt jäljelle. Nyt he etsivät minua riistääkseen minultakin hengen.” Herran ääni sanoi: ”Mene ulos ja seiso vuorella Herran edessä. Herra kulkee siellä ohitsesi.” Nousi raju ja mahtava myrsky, se repi vuoria rikki ja murskasi kallioita. Mutta se kävi Herran edellä, myrskyssä Herra ei ollut. Myrskyn jälkeen tuli maanjäristys, mutta Herra ei ollut maanjäristyksessä. Maanjäristystä seurasi tulenlieska, mutta Herra ei ollut tulessakaan. Tulen jälkeen kuului hiljaista huminaa. Kun Elia kuuli sen, hän peitti kasvonsa viitallaan, meni ulos ja jäi seisomaan luolan suulle. (1. Kun. 19: 8–13)
Jumala kysyy minulta, miksi olen täällä. Mitä vastaan? Millaisia kokemuksia minulla on yöllisistä valvomisista ja Jumalan puhuttelun kuulemisesta yön hiljaisuudessa? Millä tavoin se, että Herra ei ollut myrskyssä, ei maanjäristyksessä eikä tulenlieskassa vaan hiljaisessa huminassa, kuvastaa minun kokemustani Jumalasta? Millaisessa luolassa minä elän? Tulisiko minun astua täältä ulos? Mistä saisin voimaa?
TÄSTÄ ETEENPÄIN
Ajattelen, että Jeesus istuu viereeni. Emme puhu mitään, kuuntelemme vain tuulen huminaa. Millainen olo minulla tuossa hetkessä on?
